torstai 28. maaliskuuta 2013

Kotini on linnani

H - En edes osannut aavistaa, miten kovasti olen odottanut tätä hetkeä. Istua rakkaaseen nojatuoliini, ja suoristaa jalkani. Vaikka musiikki soi, on asunnossa hiljaista. Alarik nukkuu, ja murunen on kylillä. 

Etuovesta voi kurkkia nykyään harmaata autoamme, joka on odottanut pesua viimeiset 4 kuukautta.


















Hyvää iltaa ihmiset. Olemme vihdoinkin saaneet muutettua, ja tänään pääsin lopultakin kytkemään myös tietokoneen seinään. Jotain on pahasti muuttunut, sillä aikoinaan tietokoneen ja stereoiden asennus olivat se ensimmäinen asia, mitä uudessa osoitteessa tuli tehtyä. Toisaalta tällä kertaa olen ollut tehokas remonttimies, joka on toteuttanut kaikki hallituksen (A) määräämät toimeenannot viipymättä. 

Hetki. Tsekkaan uunin. 

Jep, pizza uuniin ja jatketaan. Päätin, että aion tänään herkutella, sillä..

a) Olen sen ansainnut.
b) A lähti ystävänsä polttareihin, ja mainitsi syövänsä tänään pizzaa. Minäkin!

A:n öö tunika?valinta illaksi. Jätän teidät tarkoituksella tällä kertaa kuvien suhteen kylmäksi, sillä annan suosiolla A:n esitellä teille meidän uuden kotimme. :)


















  
Rivitaloelämä on jo näin kolmen päivän jälkeen saanut minut erittäin tyytyväiseksi. Pienetkin asiat saattavat tuntua pitkästä aikaa luksukselta. Kävellä aamuisin toistaiseksi tyhjälle postilaatikolle, ja fiilistellä sitä, että on postilaatikko. Käydä saunassa, ja juomassa saunajuomat takapihalla murusen kanssa.  Lapioida lunta pois etuovelle johtavalta käytävältä. Jättää Alarik nukkumaan omalle pihalle lenkin jälkeen, ilman tarvetta siirtää poikaa. Ja mikä parasta, täällä on rauhallista, ja naapurit vaikuttavat erittäin mukavilta. 

Siellä pikkumuru vetää sikeitä. Jännityksellä odotamme, millainen piha lumen alta paljastuu. :)




Onhan tässä vaihtelun vuoksi vähän negatiivistakin tapahtunut, nimittäin muurahaisilla on menossa vallankaappaus. Tässä tulee jo oikeasti vähän paha mieli, sillä olen lähettänyt aika moisen läjän murkkuja jonnekkin tuonpuoleiseen. Ensimmäisenä aamuna niitä oli nimittäin niin paljon, että imuri oli kohtuu kätevä. Voi raukkoja. Täytyy toivoa, että pienillä sotureilla on oma Valhallansa, jossa on paljon kuningattaria ja loputtomasti sokeria. 

Taas yksi muutto takana, ja toivon todellakin, ettei niitä tule enää montaa. Tässä on oikein hyvä viettää parisen vuotta, jonka jälkeen on toivottavasti kaikki palaset kohdillaan toteuttaa haaveita. Nyt en aio kuitenkaan haaveilla mistään muusta, kuin tiskikoneesta! Sillä tuo naapurihuoneessa tuhiseva jälkeläiseni tuottaa aika käsittämättömän paljon tiskiä. Tällaista, tästä se taas lähtee!



Oikein mukavaa pääsiäistä teille kaikille! 

torstai 21. maaliskuuta 2013

Hulabaloo-aika..

A - ..ja sen vuoksi nyt hieman hiljaisempaa täällä. On muuttoa, kavereiden häitä, flunssan rippeitä ja mahdollista korvatulehdusta. Ensi viikon loppupuolella rauhoittuu, ja keretään tekemään uudelta asunnolta postauksia.  

Työhuone on täynnä jo pakattua tavaraa.


Melkein koko viime viikko sairasteltiin kotosalla ja olikin kiva päästä hiukan liikenteeseen, kun pikkumuru viime viikon lopulla ja alkuviikosta oli jo parempivointinen. Viikonloppuna käytiin hakemassa ideoita käsityömessuilta, tiistaina oltiin jammailemassa Tanssitan vauvaa-kurssilla ja eilen päästiin pitkästä aikaa teatterimuskariin. :)

Orava on pikkumurun lemppari. 
Eilen iltana, viime yönä ja tänä aamuna yskä palannut pahemmaksi. Kitinävinkunan määrä ja korvien huitominen voisivat kertoa tulehduksesta, joten lääkäriin mennään puolen päivän jälkeen. 

Laatikkolaivan kapteeni jaksoi vielä alkuviikosta olla hyvä muuttoapuri.
Katsotaan päästäänkö lähtemään huomenna reissuun. Harmittaa kyllä kovasti jos häät jäävät väliin, mutta eihän pienen kipeydelle mitään mahda. :/ Palaillaan uudelta kämpältä viimeistään ensi viikon lopulla! Kivaa viikonloppua!

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Sisustuspiriste

A -  Jos minä jostain tykkään, niin leikkokukista! Sisätila muuttuu pirteämmäksi hetkessä, kun kukat saa aseteltua maljakkoon. Toinen asia, josta tykkään erityisen kovasti, on leikkokukat huipputarjouksessa. ;)

Kävimme eilen äitini kanssa Raisiossa Pirilän kukkatalossa, jossa bongasin ämpäreissä sen silmiä hivelevän tekstin: "Tulppaanit 1 € / pkt". Mukaani lähti kolme pakettia, ymmärrettävästi. (Olivat vain hivenen liian auki, siksi tarjous.)

Yksi kirkkaanpunainen ruusupelargonikin takertui mukaani kukkatalosta.

Nyt ne ilahduttavat päivääni täällä flunssaisessa ilmapiirissä, jossa alkava muuttokaaos nostaa jo päätään. Joka kerta kun katseeni osuu punaisiin kukkiin, päivä muuttuu hiukan paremmaksi.

Leikkokukat ovat myös syy, miksi odotan innolla kesää ja omaa pihaa. Saan vihdoinkin taas kerättyä sieltä omista penkeistäni, vaikka joka päivä, uudet kukat maljakkoihin sisälle itseäni ilostuttamaan.


Pienet on ilot. <3

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Nuhanenä neuvolalääkärissä

A - Pikaiset neuvola- & muut kuulumiset kerkeän kirjoitella. Poika on neljättä päivää flunssan kourissa, ja itkupotkuraivareita on sadellut hänen suunnaltaan enempi kuin koskaan. Pienestä päivänsäteestämme on tullut nuhanenäinen menninkäinen. 

Kyllä hänet onneksi iloiseksikin välillä saa.  Pehmotiikerin- ja leijonan miniteatteri on tuottanut suurta hupia, duplorakennelmat ja palikkalinnat ovat saaneet kyytiä ja Minuscule on pyörinyt enemmän kuin sen kerran päivässä. Poika tarvitsee viihdytystä koko hereilläoloaikansa, enkä oikein ole siihen tottunut. Nyt vain täytyy jättää kotityöt vähemmälle, ja kerkeää niitä muuttokamojakin onneksi vielä ensi viikolla pakata.

Pääsimme pitkästä aikaa koko perheen voimin neuvolareissulle. Tästä näette sen tulokset:

8 kk neuvolalääkäri tänään 7 kk 3 vko iässä. Suluissa 6 kk mitat, neuvoloiden välillä aikaa noin 1,5 kk.

Paino: 9660 g (8860 g)
Pituus: 72,8 cm (71,6 cm)
Pään ymp. 45 cm (44,1 cm)


Lääkäri kirjoitti: 

"Jäntevä poika. Sydän ja keuhkot kuunneltu: Normaalit. Korvat terveet. Kasvaa ja kehittyy hienosti."



Nyt ei auta, kuin palata viihdyttämään. Talouspaperinpala (yksi lempileikeistä, sellaisen repiminen) on silppuna, ja selkeästi vain äidin kanssa hengailu auttaa pikkuisen tukkoiseen oloon tällä hetkellä. :) ->

P.S. Onpas muuten hassua, että seuraava neuvola on vasta 1 vuotiaana! Tuntuu, että siihen on vielä ikuisuus. Silloinhan on jo kesäkin pitkällä! :D

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Aika


H - Kun juoksee tarpeeksi kauan, unohtaa miksi ylipäätänsä juoksee. Minne minulla on kiire? 

Aika rientää, vaikken tahtoisi. Sanotaan, että aika parantaa haavat. Ehkä näin on, mutta aika tuo tullessaan myös ikävän. Hän olisi täyttänyt tässä kuussa vasta 66. 

Aikaa on kulunut. Olohuoneen lattialla istuva poika näyttää jo niin kovin isolta. Hän osaa ryömiä huimalla vauhdilla, ja vaatia kovaan ääneen päästäkseen isänsä syliin. Nostan hänet usein istumaan vatsani päälle, ja seurustelemme siinä erilaisten leikkiemme parissa. Jään usein ihmettelemään häntä. Katson, miten kevätaurinko herättää hänen kultaiset hiuksensa täyteen loistoonsa. Seuraan pojan hiusrajaa, ja ihmettelen, miten kovasti se muistuttaa omaani. Aina välillä havahdun parahdukseen, jonka itse päästän ilmoille pienten nyrkkien repiessä rintakarvojani. 

Ei-sana, herättää naurunpurskahduksen, hän on aina niin iloinen. Hymy, joka kirkastaa aina kasvoni. Pojan kasvot muuttuvat totisen tutkivaksi, kun annan hänelle rintakarvojeni sijaan kännykän tutkittavaksi. Pienet kädet kääntelevät sujuvasti puhelinta, ja sormet käyvät tarkasti läpi jokaisen yksityiskohdan.

Hän on silmissäni täydellinen. Reipas pieni poika, joka meni tänäänkin niin kiltisti nukkumaan, vaikka kuume ja flunssa vaivaavat. Viedessäni pilkottua valkosipulia vastustamaan hänen nenänsä tukkeutumista, kerroin rakastavani häntä, suukotin, ja jätin pupua halivan Alarikin nukkumaan. Ainakin hänen kanssaan vietetty aika menee juuri niin, kuin pitääkin.

Nyt taidan väkisintunkeutua murun kainaloon hakemaan rapsutuksia pitkän päivän päätteeksi. Mikäs sen parempi paikka, kuin olla kiinni oman rakkaan kyljessä.

Hyviä unia.


Kuva: http://www.anotherpartofme.com/wp-content/uploads/2012/08/Four-Seasons.jpeg

Operaatio: Hääkuntoon osa 1

A - En muistaakseni ole vielä kirjoitellut liikuntainnostuksestani? Se pääsi alkamaan tuossa viime vuoden loppupuolella, pikkuhiljaa hiipien. Hiukan sen jälkeen, kun minut saatiin koukkuun erääseen liikuntakeskukseen. Olin alkuun hyvin skeptinen tekemäni 18 kuukauden sopimuksen suhteen. Tuleeko minun todella käytyä?

Viime viikko oli hiukan normaalia laiskempi ulkoilujen suhteen,
 tai sitten en ole muistanut kaikkia merkata. :D

Olen ollut suorastaan ihmeissäni, miten kovasti innostuinkaan. Yhtä flunssajaksoa lukuunottamatta olen käynyt ryhmäliikuntatunneilla noin neljä kertaa viikossa tammikuusta asti. Sen lisäksi tulee käytyä 40-60 minuutin vaunulenkeillä yleensä monta kertaa viikossa, joten ulkoilupuolikin on nykyisellään hanskassa.

Melkein kaikki raskauskilothan (14 kg/16 kg) pääosin olivat tippuneet jo ennen liikkumisinnon alkamista, imetyksellä tai millä lie. Nuo kaksi kiloa ovatkin sitten jääneet pyörimään mukana, mutta en ole siitä ollut huolissani, koska mittailujen mukaan senttejä on lähtenyt ihan kivasti. Lihashan painaa. ;)

Kolmessa kuukaudessa reiden ympärys on kaventunut 5 cm, rinnan ympärys 5 cm, vyötärön ympärysmitta 9 cm (!) ja lantion ympärys 6 cm. Olen tyytyväinen. \o/

Heiaheia on mahtava lisämotivaattori minunlaiselleni listaihmiselle. :P

Pääosin käyn ryhmäliikuntatunneilla, mutta myös salilla satunnaisesti. Minulle tehtiin oma kuntosaliohjelma (joka keskittyy tietysti hääpukukuntoon ;D) parisen viikkoa sitten, ja sen myötä myös pelkästään salille lähteminen on hiukan helpottanut. En voi sille silti mitään, että se on minusta tylsää.

Suosikkejani ryhmistunneista ovat Sh'bam, Zumba, BodyPump, BodyBalance, Pilates ja pelkät venyttelytunnit. Niiden lisäksi käyn satunnaisesti myös kahvakuulatunneilla, korsettitunneilla ja Pacessa. Ohjelmassa on vielä monia erilaisia tunteja, joita en ole vielä edes kerennyt koittaa. Ainakin BodyCompatia täytyy lähiaikoina mennä kokeilemaan. 

Pikkumuru on ollut tänään flunssaisen oloinen, joten jätämme tämänpäiväisen Tanssitan vauvaa-kurssin väliin. Täytyypi varmaan tänään iltasella mennä se liikunta-annoksen menetys korvaamaan Pilatekseen tai Zumbaan.

Hauskaa viikkoa ja liikunnan iloa kaikille! <3

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Vaippameren valtias

A - Liberokerhosta tulleessa sähköpostissa, Alarikin ollessa n. puoli vuotias, pyydettiin keräämään pieni kaveriporukka, jossa on suunnilleen samanikäisiä vauvoja. Vauvoillemme lähetettiin testiin pieni määrä Liberon UP & GO-housuvaippoja, joista piti kokeilun jälkeen täyttää arviointilomake. Samalla osallistuimme kilpailuun.

Pitää varmaan pistää lotto vetämään, kun on tuuria ilmassa!

Aikaa kului, enkä edes muistanut koko arvontaa enää. Niin käy yleensä, kun kaikenmaailman kisoihin riipustaa nimeään ja yhteystietojaan vähän väliä. ;)

Viime viikolla sain sähköpostia, jossa kerrottiin, että perhekerhomme on voittanut kilpailussa ja kyseltiin yhteystietojamme ja vauvojen vaippakokoa. Ajattelin, että sieltä tulee joku kokeilupaketin kokoinen satsi vaippoja kaikille ja kirjoitin kaikkien vauvojen vaippakooksi nelosen. (En enää siis muistanut kilpailun "kolme kuukauden vaipat"-osuutta.) 

Ihmetys oli suuri, kun tuleva kälyni K soitti hakeneensa postista 3 isoa pahvilaatikkoa vaippoja! Ystäväni S haki myös vaippasatsinsa ja minuakin oli postissa odottamassa ne laatikot.

Iloinen vaippameren valtias oppi eilen istumaan ilman tukea. 







Tämähän on tietysti aivan upeaa, mutta ainoa ongelma tässä on, että kenenkään meidän pojille ei tuo neloskoko riitä, enää kovinkaan kauaa. :D Varsinkin kun kestovaippojakin käytetään rinnalla.

Asia kuitenkin varmasti jokaisen kohdalla ratkeaa mukavasti. Itse ajattelin antaa ainakin pari pakettia vauvalahjojen mukana, ja kysellä jos joku tuttu (,jonka vauvalle vielä neloset menevät pidempään) haluaisi vaikka vaihtaa näitä vitoskokoisiin taikka johonkin muuhun vauvakamaan. :)

P.S. EloA Hetkessä - Facebook-sivulla on käynnissä arvonta!  Dart Vader ja poika-kirjan kuvasta tykänneiden  kesken arvotaan yksi (1) sellainen sunnuntaina 17.3.13 klo 21:00 . Onnea osallistujille kisaan! :)

torstai 7. maaliskuuta 2013

1/3

H - Muuton ensimmäinen vaihe suoritettu, nimittäin se oikea asunto on vihdoinkin löytynyt! Olipa tuskastuttava, ja pitkä prosessi, sillä "epäsäännölliset" tulomme eivät olleet mikään myyntivaltti vuokralaisten valinnassa. Hitto vieköön, ellei rehdin miehen sana nykyään riitä, niin antaapa olla. Huomenna aion hyökätä heti herättyäni vaiheeseen 2, eli hoidan kaikki mahdolliset paperiasiat ja vuokrasopimukset ym. 

Muuttaminen on tavallaan aina ihan huippua, mutta samalla se maistuu kohtalaisen samalta, kuin päivän turvakengässä muhinnut sukka. Toisaalta, joutuu sitä ihminen kamalempiakin asioita kokemaan, kuten esimerkiksi Hullut päivät. Kaipa se primitiivinen osa minua haluaisi olla mukana vain, ja ainoastaan vaiheessa 3, joka sisältää pelkästään voiman käyttöä. Siksi onkin mukavaa, että pääsen lämmittelemään bloggaajakollegamme Tirlittanin muutossa kantoapuna.

Alarikin ensi kosketus saunomiseen. Seuraavalla kerralla se on jopa lämmitetty. :)








Niin, siitä kämpästä. Kyseessä on siis rivarikaksio reilut 10 kilometriä metsään Turun keskustasta, joten syrjäseudulle lähdetään. Pieni, rauhallinen rivitaloalue peltojen ja metsien keskellä, joka on täydellinen välietappi suuressa suunnitelmassani. Nimittäin olen asettanut tavoitteen, että tämä olisi viimeinen vuokra-asunto, jossa tulemme asumaan. Ja aikarajakin on olemassa, nimittäin tarvitseehan Alarik jossain vaiheessa oman huoneen. ;)

Huonoja puoliakin löytyy, kuten se etäisyys, joka on enemmänkin A:lle haitaksi. Turun sisäiset bussit kuitenkin kulkevat mukavan usein asuinalueen vierestä. Koulumatka A:lla tulee joka tapauksessa olemaan harmittavan pitkä. Entäs ne hyvät puolet, arvoisat lukijat, niitä on paljon! Esimerkiksi: Oma piha missä myllertää, leikatun ruohon tuoksu, pieni viljelmä kesän yrttejä laatikoissa. Grillailua ja oleskelua pienellä terassilla, ja tietysti saunomista. 

Näillä mennään, nyt alan piirtämään pohjapiirrustusta mittojen mukaan, että voidaan alkaa suunnitella huonekalujen paikkaa. Hyviä unia!

Helppohoitoista etsimässä


A - Jännittävää! Olemme viime viikon lopulta asti odotelleet, että pääsisimme katsomaan yhtä rivitalokaksiota, joka on meille varattuna. Myönnettäköön, että kävimme jo viime lauantaina talon pihaa katsomassa, ja hiukan jopa kurkin etupihan ikkunastakin sisään.

Tänään vihdoin pääsemme katsastamaan myös sisätilat. Toivoisin niin kovasti, että tämä kämppä vihdoin olisi se meille sopiva ja lisäksi vielä tarpeeksi kivannäköinenkin. Kyllästyttää jo tämä etsiminen, haluan päästä muuttamaan!


Olohuoneen matto

Tuleva olohuoneemme tarvitsee uuden maton, koska tämä nykyinen on A) rikki B) pölynkerääjä. Maton pitää olla mahdollisimman suuri, luonnollisen värinen ja ei ihan hirmu kallis. Tässä vaihtoehtoja, joita olen miettinyt:

Ellokselta, 200 x 290, ihanan iso! Hintaa 159,00,  hinnasta mahdollisuus saada puolet pois.
Materiaalina polypropeeni, jota väitetään helppohoitoiseksi. Pohja puuvillaa/juuttia.

Vilma-yleismatto, valkoinen, Hobby Hallista, koko 160 x 230, hinta 89,00.
Materiaali myös tässä polypropeeni.

Miia-yleismatto Hobby hallista, koko 160 x 230, hinta 54,90. Polypropeenia

Ajokortittomana kotiäitinä yllättäen on helpointa selata mattoja netistä. Täytyy kyllä kiertää lähinmmät liveliikkeetkin läpi, ennen kuin päätöksen tekee ja kysellä lisämielipiteitä myös tietysti H:lta. Onneksi meillä on aika samantyyppinen maku näissä jutuissa. :)

Mikä näistä matoista on eniten teidän mieleenne? Ja kertokaahan myös kokemuksia tämäntyyppisistä matoista. Helppohoitoisuus on plussaa lapsiperheessä, olisiko joku muu mattomateriaali vielä tätäkin parempi?`

P.S Kertoilinkin  tuolla fb:n puolella, että pidän määrittelemättömän mittaisen Facebook-tauon, mutta se ei vaikuta blogiaktiivisuuteni, muuta kuin ehkä vain positiivisesti. ;)

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Hammas!

A -  Sieltä se nyt pilkistää, pojan ensimmäinen hammas. Se on toinen alaetuhampaista, eikä kulmuri, joita olen odotellut, koska ovat pullistelleet ikenistä jo joulukuusta asti.

Suuria asioita lähipäivänä on tapahtunut! Ryömiminen ja hammas!

Posti toi tänään ihanat kevätpipomme! Paapiin suloinen kettukangas, josta Tanja Kokkonen/tanja.kokkonen(at)kolumbus.fi on taiteillut oikein kivanmalliset lörppäpipot.

Iltapalapostaukseni keräsi muuten tietääkseni ensimmäiset Häh?-merkinnät blogimme historiassa.  Arvasin, että mahdollisesti joidenkin lukijoiden mielestä ruoka- ja leivontaohjeille on omat bloginsa, mutta päätin silti jo ennen postauksen kirjoittamista, että haluan jakaa joskus omassa blogissamme suosikkireseptejäni. Ja H meinasi myös kertoilla teille jonkun bravuuriruokansa reseptin! (Olen ehkä puolueellinen, mutta mieheni tekee mielestäni maailman parasta ruokaa.)

"Anniina, tääl on pizzaa!", H juuri huusi keittiöstä, joten kiirehdinpä tästä ruokapöytään! Uunituore kotitekoinen pizza odottaa, Adios! ->

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Iltapala

A - H on meidän perheen ruoanlaittaja, ja minä leipuri. Tämä jako on onneksi molempien mieleen. Lifestyle-blogeissa vilahtelee usein ruoka- taikka leipomusohjeita. Päätinkin, että täältä tulee meidänkin blogimme ensimmäinen sen tyyppinen postaus. :)

Yksinkertaista, mutta niin hyvää. Sain vinkin (Kiitos K! ♥) käyttää ylijääneet perunamuusit herkullisiin perunarieskoihin. Eilen H teki päivälliseksi uunimakkaraa ja perunamuusia, salaatin kera. Siitä jäi mukavat tämän päivän lounasannokset meille molemmille, ja juuri se tarvittava 3 desiä perunamuusia rieskoihin. :)

Ohje on sovellettu useasta netistä nappaamastani ohjeesta.

Perunarieskat (noin 6 kpl kämmenen kokoisia rieskoja)

3 dl perunamuusia
1 tl suolaa
1 muna
2-3 dl ohra- tai vehnäjauhoja

Laita uuni lämpenemään 275 asteeseen. Lisää perunamuusin joukkoon suola ja kananmuna. Sekoita jauhot seokseen pikkuhiljaa. Vaivaa vain sen verran, että taikina tuntuu sopivan pehmeältä levitettäväksi. Älä tee sitkoa!

Taputtele taikinasta n. 6 ohuehkoa rieskaa, käyttäen hiukan jauhoja apuna. Pistele rieskoihin reikiä haarukalla ennen uuniin laittoa. Paista uunin keskitasossa 8-12 minuuttia, siihen asti kunnes niihin on tullut tummempia laikkuja. Voita päälle ja nautti heti! NAM!

Rieskojen lisäksi eiliseen iltapalaamme kuului kreikkalaista jogurttia ja hedelmiä.  Astiat, Kustavin savipaja.














Mitäs tykkäsitte? Olisivatko ohjepostaukset tervetulleita uudemmankin kerran? :)


p.s. Alarik hokasi tänään, miten ryömitään! <3

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Naamattoman Lego-ukkelin nousu ja tuho

H - Oikein mahtavaa perjantaita ja huikeaa tulevaa viikonloppua hyvät lukijat!

Voisin väittää, että mennyt viikko oli hieman raskas, mutta positiivisuuteni alkoi tulvimaan yli äyräiden tänä aamuna. (Aloitin aamulla tätä kirjoittamaan, mutta eipä näitä päivityksiä kovinkaan usein enää putkeen kirjoiteta. ;D) Vuokra-asuntojen metsästyksestä johtuvat takaiskut, ja Alarikin levottomat yöt ovat tehneet tällä viikolla arjesta pienimuotoista taistelua. Kaikesta huolimatta linnut laulaa, ja lumi sulaa. Ensiviikolla on tiedossa rivitalohuoneiston tsekkaus, joka on jo käytännössä meidän, ellei siinä jokin erittäin pahasti ole pielessä. Mutta nyt päivän aiheeseen, eli legoleikkeihin ->



Mikä onkaan parempi tapa viettää aikaa pojan kanssa, kuin leikkiä legoilla! Olemme rakentaneet linnoja, taloja ja vaikka mitä. Legoistahan pääsee aidosti nauttimaan vasta siinä vaiheessa, kun niitä on tarpeeksi. Mikään ei harmita enempää, kuin kesken jäänyt katto.


Ostamme duploja ainoastaan kirppareilta, kun niitä edullisesti vastaan tulee. Palikat kestävät käytännössä vuosikymmeniä, ja ainut ajan jättämä jälki onkin yleensä ukkeleiden ilmeiden kärsiminen. Toisaalta suun, kulmakarvojen tai kokonaisen naaman menettänyt lego-ukkeli tuo vain lisää mielenkiintoa leikkeihin. Seuraavana haavena meillä on saada jonkun muun värinen alusta, kuin tuo punainen. 



Viimekertaisessa kirppislöytö duplopussukassa oli omastakin lapsuudestani tuttuja vanhan mallisia tyyppejä. Iloisen oloinen naikkonen, joka voisi olla käytännössä A, mutta tukka on vähän turhan tumma. Kana ja kukko, huikeaa! Kolmantena, tuo kauhua herättävä, ja isimiehen yöunia häiritsevä naamaton ukkeli. Neljännestä tyypistä en ole ihan varma, mikä hänen olisi tarkoitus olla? 



Tällä kertaa rakensimme maastoa. Vettä ja kaislikkoa, nurmikkoa ja pieni pellon. Alarikin tehtävänä oli tietysti toimia Godzillan virassa, ja pistää paikka matalaksi. Kaipa se on tässä iässä lapsen elämää, se paras tapa leikkiä, hajoittaa ja maistella. 



Sivullisilta uhreilta ei voitu välttyä, ja niin sekä kana, että kukko menehtyivät. Lupasin Alarikille, että ostamme kanan ja kukon seuraksi vähän bataattia ja muita kasviksia, ja teemme niistä hänelle sosetta. Leikki alkoi kuitenkin hetken katkeruuden jälkeen (jota tuhotut talot minulle aiheuttivat) ajautua hyvinkin oikeaan suuntaan. Nimittäin jättiläispoikani huomasi raunioiden keskellä naamattoman lego-ukkelin. Se lienee palikkamaailman pahuuden ruumillistuma (Palikoillistuma?). Hyvän ja pahan välinen taisto sai kuolaisen lopun, ja farmille palasi rauha. Jokin vaisto kuitenkin varoittaa minua, että tämä ei ollut tässä. Naamattoman dublomörkön läsnäolo tuntuu yhä niin kovin todelliselta!

To be continued..
Ps. Ensviikolla palailen taas astetta järkevämmällä päivityksellä. :D Toivottavasti pääsen kertomaan teille meidän uudesta asunnostamme, ja siitä mitä me sen varalle olemme suunnitelleet. 

Kahden kesken

Huivi: Seppälä, neule: Noa Noa, mekko: äidin arkistoista








A - Äitini palasi viime viikolla parin viikon lomareissultaan Lapista, ja tuli tietysti saman tien katsomaan ikävöimäänsä pikkupoikasta (ehkä tytärtäänkin ja huippuvävyään). Ikävä oli ollut kova, ja siksi hän ehdottikin, että me H:n kanssa pitäisimme seuraavalla viikolla vapaaillan ja menisimme vaikkapa treffeille. Näin hän saisi viettää yhden iltapäivän ja illan laatuaikaa tyttärenpoikansa kanssa.

Eilisillan koittaessa meille annettiin leffaliputkin kouraan ja käskettiin pitää hauskaa. Pikkuinen jäi tyytyväisenä naureskelemaan mummonsa ja pappansa seuraan. 

Klassikkomusikaali uudistettuna elokuvaversiona huippunäyttelijöin varustettuna toimi. 2 h 40 min meni yhdessä hujauksessa. Leffan jälkeen käppäilimme pienessä vesisateessa Castle-brittipubiin, jossa saimme pitkästä aikaa keskittyä toisiimme ja puhua asioista, jotka olivat liian vähälle jääneet. 

Kiitos äiti!