Maanlapsi

Manduca on aivan eeppisen kova juttu!

H - No niin! Mitäs piditte syyskuun Vauva-lehden Minun raskauteni-osiosta? Karvanaama pääsi lehteen, ja tällä kertaa jopa ihan fiksulla kuvalla (silmät auki, suu kiinni ja tukka hyvin yms). Itse ainakin pidin, ja tykästyin myös nimitykseen viikinki-isi. \o/

Jutun luettuani jäin pohtimaan, mitä vaikutteita poika  tulisi minulta saamaan. Tuskimpa Alarik tulee koskaan luettelemaan autojen merkkejä, mutta kyllä hän isältään jotain miesten juttuja varmasti oppii.

Jos jotain kammoksun, niin se on "äijäily". Vastakohtana en kyllä oikein pysty ymmärtämään sukupuolineutraalia kasvatustakaan. Olen kyllä lukenut asiasta avarin mielin, ja siinä on paljon hyviä ideoita joita saatamme toteuttaakkin. Kokonaisuudessan se ei kuitenkaan sovi minun ajatusmaailmani kanssa yhteen.

Myönnetään, olen jo nyt onnistunut jäämään kiinni itselleni pienimuotoisesta äijäilystä. Poikaraukka tungetaan "joka" aamu Metallica-bodyyn, jos se vain on puhdas. Onneksi se on pian pieni, ja jatkossa panostan hänen vaatteissaan ainoastaan mukavuuteen. Toinen helpompi vaihtoehto on tietysti antaa äidin päättää, eli loputtomasti turkoosin värisiä vaatteita (A:n tämän hetken suosikkiväri) ja Me & I- kutsujen ihanannimiset ällösöpöt vaatteet, jotka omaavat yliluonnollisen venyvyyden ja hinnoittelun. Kaikki sortuvat aikanaan, mutta pääosin muru ostaa edelleenkin vaatteet second handina.

Mistä Alarik sitten oikeasti tykkää? Ei hän vielä ole kiinnostunut luenko iltasaduksi Kunnaksen Viikingit tulevat! -kirjaa, vai maitopurkin reunassa olevaa jälkiruokaohjetta. Pääasia, että äänensävy on oikea. Tuskimpa silläkään on merkitystä, hyräilenkö tuutuu-lauluksi Moonsorrowia vai lastenlauluja.  Metallica-bodyn päälle on aivan yhtä mukavaa puklata, kuin muidenkin vaatteiden.

Alarik tykkää äidistä, isistä, maidosta ja ennenkaikkea hymynaamasta.

Alarikin paras ystävä. Tuo hoitopöydän vieressä hengaileva
ylipirteä keltainen pallo saa kymmenkertaisen määrän hymyjä
minuun verrattuna. Olen jo vakavasti harkinnut keltaista kasvomaalia.

Tasapuolisuuden nimissiä, Alarik saa myös vaikuttaa
isin juttuihin. Työpöydällä on nyt uusi taustakuva!

Se, koska vaikutteiden ottaminen alkaa, on minulle epäselvää. Hymynaamalle hymyilyhän on  jo jonkilaista vaikutteen ottamista. Näin vanhemmuuteen astuneena tulee mietittyä, mistä minä olen saanut vaikutteeni. Olen luonut itselleni arvomaailman, mutta ketkä kaikki siihen ovat vaikuttaneet? Vaikutteiden antamisesta Alarikille tärkeimpinä pidän juuri arvoja. Ne ovat kuin pieniä ohjelappusia, jotka vievät elämässä eteenpäin.

Pitkätukan arvot - Part 1. 

Aloitetaan luonnosta, koska se on yksi tärkeimmistä arvoistani. Minulle luonto on välttämättömyys, sillä ainoastaan sen ympäröimänä voin hengittää vapaasti. Siellä voi unohtaa kiireen ja murheet, paikka jossa palata elämän perusasioiden äärelle.

Lapsen silmin luonto tarjoaa mitä uskomattomampia seikkailuja. Mielikuvituksella ei ole rajoja, kun juoksee puiden alla. Puihin on kiivettävä, suuret kivet valloitettava ja ojien yli hypittävä.

Luulen, että lapsuuteni seikkailut tekivät minut riippuvaiseksi luonnosta. Vaikka olen viihtynyt kaupungissa ihan hyvin, niin se ei silti riitä. Metsät ovat pieniä, ja seikkailu päättyy aina liian nopeasti. Lehväin alla on autiota, ja metsän äänet on korvannut autojen pauhu.

Haaveenani on muuttaa takaisin jonnekkin, jossa voi herätä vain ja ainoastaan lintujen lauluun. Muita ääniä ei tarvita. Tämän tahdon Alarikin ymmärtävän. Miten ainutlaatuinen onkaan maailmamme, ja miten paljon luonto meille antaa.

"tiedä en matkaani kotoa

kohtalo sanelee minne johtaa tie"

 - Moonsorrow