Lääkärissä

A - Maanantaina kävimme Alarikin kanssa yksityisellä lastenlääkärillä refluksiepäilyn takia. Mentyämme sisään mukavan oloinen naislastenlääkäri tiesi suurin piirten ennen kuin kerkesimme kertomaan, että miksi olimme tulleet. Poika puklasi, ja se oli jojomaista. Refluksioire (kuulemma). Seuraavaksi lääkäri huomasi pikku-A:n tekevän kuolakuplia, ja totesi myös ne perinteiseksi refluksilasten oireeksi. Itsehän olin luullut, että kaikki vauvat kuplivat niin. (Tunsin itseni hivenen huonoksi.)

Kuvailin myös muita havaitsemiani pojan oireita (mahavaivat, rohiseva hengitys välillä, hikkailu monta kertaa päivässä, vetää usein maitoa väärään kurkkuun ja joutuu yskimään, itkuisuutta puklailun jälkeen ja joskus myös ruokailun jälkeen, ei halua syödä vaakatasossa jne.)

Lääkäri oli sitä mieltä, että jonkinasteisesta refluksista on selvästikin kyse, ja siksi seuraavaksi tutkitaankin ph-mittauksella minkäasteinen semmoinen on kyseessä. Ensi maanantaina Alarikille siis laitetaan vuorokaudeksi kurkkuun "lanka", joka mittaa ph:n heittelyä. Sen jälkeen tiedämme sitten lisää, esim. millainen lääkitys tulee olemaan.

Kuplinta ei sentään onneksi tunnu iloista poikaa häiritsevän. :)

Lääkäri myös suositteli (niin kuin myös itseasiassa neuvolatätikin viimeksi), että aloittelisimme maistattamaan Alarikille kiinteitä pikkuhiljaa. Sekin voi joissain tapauksissa helpottaa oireita. Näin siis teemme, kunhan ph-mittaukset on saatu pois alta. Perunaa muussiksi ja äidinmaitoa sekaan. Saatte varmasti kuvia sitten näistä ekoista maisteluista. ;)

Oli kyllä helpottavaa käydä kuulemassa ammattilaista tässä asiassa. Nyt voi rauhallisemmin mielin odottaa tuloksia mittauksesta. 

Kiva ilta tiedossa, kun meillä ihastellaan tänään me&i:n ihanuuksia ja syödään suussa sulavia juustokakkuja isolla porukalla. Mukavaa iltaa myös teille lukijamme!

Talviaurinko

H - Talvi yllätti varhaisuudellaan. Syksy ei ollut vielä täysin ehtinyt pudottaa väriloistoaan, kun vesipisarat vaihtuivat alas leijaileviksi lumihiutaleiksi. Tuntuu, kuin vaahteralla olisi kiire talviunille, sillä nyt hangen päällä makaa sadoittain sen lehtiä. Selkeä taivas enteilee yöksi tähtitaivaan ja pakkasta.

Olen ollut vaisu, kuten syksy. Katsonut niin luonnon kuihtumista, kuin myös isäni. Jokainen putoava lehti muistuttaa minua siitä, että aika käy vähiin. Isänikin tahtoo pitää kiinni lehdistään niin pitkään kuin voi, mutta pakkausyöt lisääntyy ja talvi tulee vääjäämättä. Talven lopulta tultua, on kuitenkin valoa. Sitä toivon isälleni enemmän, kuin mitään muuta. Ikuinen talvi, ikuinen rauha. 

Tämän vuoksi olen ollut vaisu. Huomaan, että on kuitenkin hyvä päästä jälleen kirjoittamaan, vaikka ensimmäisen blogikirjoitukseni jouduinkin hylkäämään. Siinä oli yksinkertaisesti liian paljon henkilökohtaista ahdistusta, surua ja jopa jonkinlaista vihaa tai katkeruutta. Ja vaikka päivityksen alku vaikuttaakin kovin synkältä, niin haluan kuitenkin kertoa teille myös niitä kivoja asioita.

Viikonloppu on ollut mitä kaunein ja täynnä iloisia hetkiä. Pieni poikani tekee minut päivittäin onnelliseksi tutkivalla katseellaan ja valloittavilla äänettömillä nauruilla (Alarik unohti ääneennauramisen salat heti sen opittuaan.).

Mahtavaa! Korit ovat yhä paikoillaan. Minun heittokauteni ei 
totisesti ole vielä päättynyt.

Olemme ulkoilleet molempina päivinä. Lauantaina ajattelin, että reipas vaunulenkki pyöräteitä pitkin olisi mukavaa, mutta Alarik tahtoi välttämättä lähteä frisbeegolfpuiston niityille. Koiranulkoiluttajien tuijottelusta päätellen olimme ensimmäiset vaunuttelijat, jotka tulivat kukkuloilla vastaan. Tämänpäiväinen kärryttely suoritettiin koko perheen voimin ja reittikin oli vähemmän hardcore, määränpäänä äänestyskoppi.

Eilen illalla katsoimme murun kanssa Mitä odottaa kun odotat-elokuvan, joka kriittisesti arvosteltuna olisi saanut kohtuu huonon arvosanan. Elokuvan ajankohtaisuus pelasti kuitenkin paljon, ja sen huumorikin tehosi meihin hömppämeiningistä huolimatta. Isomasujen tuijottelu laukaisi A:ssa pienimuotoisen vauvakuumeen, jonka otin lähinnä vitsinä. Totesimme kuitenkin Alarikissa olevan meille ihan tarpeeksi vauvaa vielä pitkäksi aikaa. :)

Legoleikit jatkuu, ja tällä kertaa Alarik hypisteli jo
itsekin palikoita. "Poliisikummisetä" sai tietysti eniten huomiota.

Alarik-raukka on ollut aika itkuinen koko viikonlopun. Se saattaa johtua osittain rokotuksista, mutta kyllä epäilemämme refluksi alkaa vaikuttamaan aina vain selvemmältä syyltä sekä siihen että muihinkin pikku-A:n vaivoihin. Onneksi huomenna iltapäivällä on lastenlääkärille aika, niin saamme asiaan kenties jotain selvyyttä. Poika nukkui tänään kaikesta huolimatta jättiläispäikkärit parvekevaunuissa, joten me suoritimme A:n kanssa suursiivouksen.

Synkkääkin synkempi loppu. Saikkeahan tästä poliisille nyt ainakin tulee!

Talvi totisesti yllätti minut niin autoilijana, pyöräilijänä, kuin myös kävelijänä. Perjantaina jouduin turvautumaan joukkoliikenteeseen ja minä tyhmä valitsin jalkineiksi liukkaaseen keliin sopimattomat, lopen kuluneet bootsini. Nyt on sentään fillarissa nastat alla, niin pääsee kätevästi huomenna koulutukseen. Oikein mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

Miehestä mittaa

3 kk neuvola

A - Täytyy kyllä heti alkuun todeta jo toistamiseen miten paljon tykkään meidän neuvolatädistä! Hän kuunteli tarkkaan selostukseni oireista, joita olen havainnut, ja totesi tyynesti, että kyllä meidän on parasta käyttää pikku-A lääkärissä. Olin odottanut sellaista: "Tuo kaikki on aivan normaalia"-litanjaa, joten tämä suhtautuminen oli erityisen mieltä ylentävää. Niinpä huomisaamuna varaan pikkuiselle lääkäriajan, jotta pääsemme lastenlääkärin kanssa mietiskelemään onko kyseessä refluksi, maitoallergia vaiko jokin muu.

Vielä tämä mikä-ikinä-onkin ei ole vaikuttanut pojan kasvuun liikaa. Hidastunut se hivenen on, painon puolelta, mutta tässä vaiheessa se saattaa kuulemma runsaamman liikkumisen vuoksi niin tehdäkin.

Mitat: (Suluissa 2 kk)

Paino: 6580 g (5970 g)

Pituus: 63,8 cm (60,6 cm)

Päänympärys: 40,5 cm (39,4 cm)

Alarikin suosikkileluksi on muodostunut enon antama pehmokoira "Gaa".
Sillä on aivan parhaan mallinen nenä, jota on mahtavaa imeskellä. :D

Rokotukset tuikattiin molempiin pikkureisiin ja itkuhan niistä tuli. Onneksi oli isi pitelemässä poikaa. Minua meinaan kyllä kieltämättä hiukan hirvitti se toimenpide. Kai sitä vaan on niin herkkä tuollaisille toimenpiteille, jotka saattavat omaa lasta sattua. Nimimerkillä olen myös meinannut kerran pyörtyä, kun entisen koirani silmää tutkittiin lääkärissä. :D

Terkkari kysäisi myös meidän vanhempien rokotustilannetta ja totesimme, että parempi meillekkin on pistää tetanukset kuntoon. Nyt olemme sitten koko perhe reikiä täynnä. 

Kolmelta tosiaan olimme neuvolassa ja nyt poika vaikuttaa jo hieman lämpimältä ja itkuiselta. Taidetaan laittaa pikkuiselle suppo peppuun ja mennä ajoissa nukkumaan. Itsellekkin kyllä uni maistuu, kun viime yö oli ehkä rikkonaisin meillä ikinä. 

Levollisia unia teillekkin kaikille!

Kalajuttuja ja vauvakirjoja

A - Viime viikko vain sujahti ohi! Monet vanhemmiksi ehtineet varmasti osaavat kuvitella miten se käy. Pahoittelen meidän molempien puolesta tätä sattunutta blogihiljaisuutta. 

Masuvaivoja ja uuden oppia

Alarikin massuvaivat ovat olleet lisääntymään päin, ja odotankin innolla torstaista neuvolaa, jolloin pääsen haastattelemaan terkkaria asioiden normaaliudesta. Luulen kyllä, että vastauksena kysymyksiini on perusvastaus: "Kaikilla vauvoilla on mahakipuja". Mutta minkä verran on normaalia? Ja voivatko ne olla yhteydessä tuohon ylenmääräiseen puklailuun? Jos lukijoilla kokemuksia aiheista, niin olen iloinen jos viitsitte jakaa kokemuksianne! Kiitos!

Iloisiakin asioita kuitenkin tapahtuu koko ajan onneksi. Edellispäivänä kuulimme pikkumurun nauravan ensi kerran ääneen. Kyllä siinä oli onnenkyynelissä sekä isin, että äidin silmät. Se kuulosti juuri oikealta, siltä miltä olisi kuvitellutkin Alarikin naurun kuulostavan. 

Hyvällä päällä ollessaan Alarik on myös alkanut kertoilla paljon tarinoita. Monet niistä ovat ilmeisesti kalajuttuja. Käsiä levitellään ja suu käy. Kädet myös maistuvat hyvältä ja tutti onkin nykyisellään aikas out. Toki päikkäreillä se on sitten taas aivan ehdoton.

Vauvakirjat

Olen aina tykännyt täytellä kaikenmaailman ystäväkirjoja ja kalenteri on minulle henkireikä. Siksi en yhtään ole yllättynyt, että yhden odotusajan kirjan ja kahden vauvakirjan täyttö on minusta vain todella hauskaa. Molemmat vauvakirjat pikku-A sai ristiäislahjaksi ja molemmissa on omat kivat juttunsa. Parhaita paloja mielestäni ovat perusjuttujen lisäksi kohdat: "päivän uutisotsikoita", "postimerkin hinta", "elämäsi ensihetkinä sinulle sanottiin", "ulkona näkemiäsi eläimiä, joista kiinnostuit" ja monia muita hauskoja yksityiskohtia.

Lainaus Muumilaakson vauvakirjasta:
"Koko muumimamma oli pyöreä juuri sillä tavalla kuin äitien kuuluukin olla."

Liikunnan iloa

Muumit on kyllä parhaita. Niin viisaitakin. Olen itsekin todennut, ettei vartaloni tarvitse enää tulla samanlaiseksi kuin ennen raskautta ja synnytystä. Eikä se varmasti olisi mahdollistakaan. Silti olen onnellinen, että pääsen vihdoin aloittamaan kuntokuurini, kun tänään ostin liikuntakeskukseen kortin. Täältä tullaan ihanat ryhmäliikuntatunnit. ♥ Liikunnan tuottaman hyvänolon lisäksi odotan kovasti myös niitä omia hetkiä, joita liikkuminen mukanaan tuo. Kyllä äidit tarvitsevat myös niitä joskus.

Aikaa jäädä puklujen alle

H - Harvemmin herään uuteen päivään tuntien niin suurta epätodellisuudentunnetta, kuin tänä aamuna. On tietysti luonnollista, että on vaikeaa sulattaa kellon olevan jo 6:00, vaikka tuntui, että juuri vasta nukahti. Tämän vielä kestää, mutta uni josta heräsin meni yli huumorintajuni. Näin unta, jossa taistelin poikani loputonta puklusyöksyä vastaan vain kolmella harsolla. Onhan Alarik aika kova puklailemaan, mutta tämä vedenpaisumukseen verrattava puklutulva läheni jo painajaista.

Työttömyyden myötä pitkittynyt isyyslomani on saapunut päätökseensä. Pääsin mukaan työkkärin järjestämään hitsarin ammattitutkintoon, jossa olen mukana näillä näkymin tammikuuhun asti. Ensi keskiviikkona saan myös päätökseen iltakursseina käydyn yrittäjyyskurssin. Keväällä olisi sitten edessä vihdoinkin se odotettu, jännitetty ja pelätty yrityksen perustaminen.

Pitkätukan arvot - Part 2. 

Arvoista tärkein on tietysti perhe, jonka tulisi aina olla etusijalla. Tahdon olla A:lle maailman paras mies, ja pienemmälle A:lle maailman paras isä. Haluan olla aina läsnä heidän tärkeissä hetkissään, ja pitää lupaamani asiat. Antaa heille aikaa ja olla heidän rakkautensa arvoinen.

Aikaa perheelle on sitä, että pienen lapsen pyörässä on renkaissa
ilmaa ja ketjut paikoillaan, toisin kuin tässä surullisessa tapauksessa.

Ehtiä ajoissa kotiin, jotta voi lukea pikkuiselle
iltasadun.

Yrittäjyyteen lähtiessä suurin pelkoni onkin ajankäyttö. Sanotaan, että yrittäjällä ei ole vapaata tai aikaa. Onko tämä asennekysymys vai raaka totuus? Jos lukijoistamme löytyy perheellisiä yrittäjiä, kuulisin mielelläni kokemuksia ajankäytöstänne. Mielellään niitä hyviäkin, sillä niistä huonoista löytyy jo omakohtaista kokemusta lapsuudestani. 

Pyörästä puheenollen. Löysin Alarikille EkoKaarinasta
menopelin huokeaan 20€ hintaan. Lapsellinen "Spider"-teema
sai lähteä, ja kuluneet apupyörät vaihdettiin A:n kirppikseltä
löytämiin vähemmän kuluneisiin apupyöriin (2 e).

Harrastukset osa 1

Lempparihousuja täytyy olla monen värisinä. ;)

A - Yksi harrastuksistamme Alarikin kanssa on ehdottomasti kirpputorit. Yhdessä kierrämme livekirppiksiä, ja aika usein imetyksen ohessa tulee surffailtua nettikirppiksillä. Mutta oli tyyli kumpi tahansa, yleensä mukaan tarttuu pikkumurulle uusi vaate taikka parikin. ;) Lastenvaatteet ovat kyllä laittoman ihania!

Sinapinkeltainen on turkoosin ohella muodostunut yhdeksi Alarikin lempiväreistä. Turkulaiselta Pikku Siili-lastenkirppikseltä ollaan tehty makeita löytöjä, kuten tuo Metsolan froteehaalari, 5 e! Myös kirkkaanpunainen on nyt in! En tykkää jaotella värejä poikien ja tyttöjen väreihin, ja kyllä meiltä löytyykin pojan vaatekaapista lähes kaikkia värejä. Vauvanvaaleansininen on inhokkilistan kärjessä, enkä ole myöskään ostanut yhtään vaaleanpunaista taikka vaaleanlilaa vaatetta pikku-A:lle. Tummanlila ja pinkki ehkä voisivat pienissä määrissä mennäkkin. :)

Äidin oma hetki

Alarik on alusta asti nukkunut yöt oikein kiitettävästi. Hänen kanssaan on myös ollut helppo reissata, poika kun nukkuu autossa taikka vaunuissa pisimmät päiväunensa. Jossain vaiheessa pari viikkoa sitten alkoi tulla hieman ongelmia päiväunien kanssa. Kotona ei nukuttu enää kuin pieniä 10-20 minuutin pätkiä parisen kertaa päivässä, ja se vaikutti hieman myös yöunien huononemiseen. Silloin aloin metsästää parvekevaunuja. (Asumme kolmannessa kerroksessa, eikä ole hissiä, joten vaunuja ei saa tuotua joka kerta ylös.)

Facebookista oli taas kerran hyötyä, ja nopeasti sainkin viestiä hyväkuntoisista, mutta jo vanhemmista vaunuista, jotka sai hakea pois. Tänään olivat eka kertaa käytössä. Pikkumuru veteli masukivuista huolimatta mukavat 3,5 h päikkärit, ja äiti sai pitkästä aikaa rauhassa siivota ja juoda kupposen teetä. :)

Siellä se pikkuinen veteli sikeitä tyytyväisenä. :)

Muumitee <3

 -A

P.S. Lauantaina katsomaan hääpaikkaa! ;)

Muutos

H- Arvatkaas mitä tapahtui 28 vuotta ja 1 päivää sitten?

Aivan oikein. Silloin synnyin minä, pieni punatukkainen pullaposki, joka taaperoiässä muistutti lähinnä Michelin-ukkelin pienempää versiota. Olen tässä kovasti yrittänyt pohtia, onko meidän ajanlaskujärjestelmässämme jotain vikaa, sillä enhän minä nyt millään voi olla 28 vuotias. Täytyy varmaan sheivata leuka paljaaksi, niin johan tulee poikamainen olo.

Ikäkriisi ei kuitenkaan tunnu iskevän tänä vuonna aivan samanlaisella teholla, kuten tähä asti. Ikäni elämäntilanteeseeni nähden ei kuulosta yhtään hullummalta, toisin kuin vaikka vuosi sitten. Silloin olin nuori tuulispää, joka tunsi itsensä vanhaksi. Nyt olen perheenisä ja tunnen itseni nuoreksi.

Harvemmin sitä tapahtuu näin suuria muutoksia yhdessä vuodessa. Ja mikä parasta, maailman parhaita muutoksia. :)

Yhteiset päiväunet <3