H - Isänpäivä on kasvanut uuteen merkitykseen elämässäni. Lapsuudessani tein isälle kortin, jonka sitten annoin hänelle halauksen kera ja siinä se sitten aika pitkälti olikin. Isänpäivä oli meillä enemmänkin 'hetki', eikä päivä.
Nyt isänpäiväni on jakautunut kahtia tuoden sekä suurta iloa, että syvää kaipausta. Huomenna isäni poismenosta on kulunut jo vuosi. Joskus muistellessani isääni, saatan rakentaa mieleeni niin tarkat muistot hänen olemuksestaan ja ulkonäöstään, että on vaikea uskoa hänen olevan edes poissa. Tekisi vain mieli tarttua puhelimeen ja soittaa hänelle.
Onneksi meillä on pieni Alarik, sillä hänen kanssaan ikäväkin pääsee unohtumaan.
Isänpäivä part 2
Heräsin möömöläisen mölinään noin klo 05:20. Ei armoa edes isänpäivänä. A oli luvannut nousta pojan kanssa ja aamiaistarjoilustakin oli ollut puhetta, mutta toisin kävi tällä kertaa. Olimme edellisenä iltana juhlimassa anopin pyöreitä, ja itse lähdin pojan kanssa pippaloista jo illalla aikaisemmin kotiin. Hieman myöhemmin kotiutunut vaimoni oli aikas väsynyt Alarikin herätessä kukonlaulun aikaan, joten nousin aavistuksen harmistuneena ylös.
Minun vaimoni on surkea aamuihminen, joten päätin antaa asian olla. Kyseessä oli kuitenkin hänen äitinsä juhlat. Erehdyin katsomaan vessan peiliin hoitaessani Alarikin aamupesut, ja näky oli järkyttävä. (Yhdeksänpäivän movemberit + 5 tunnin yöunet + vielä huonommin nukutut yöt viikolla = järkyttävä.) Koska olimme pojan kanssa molemmat aika pöppöröisen näköisiä, päätimme löhötä sohvalla Nalle Puhia katsellessa, kunnes jaksaisimme keittää puurot ja kaffenplöröt. Tässä vaiheessa vasta aloin oikeasti pohtimaan tuota suurta päivää silitellessäni pientä pellavaista päätä, ja pääsin mielettömiin fiiliksiin kaikista univeloista huolimatta.
Päätin hemmotella itseäni, ja tein täydellisen omeletin, jossa oli kinkkua, tomaattia, fetaa ja juustoa sisällä. Jätin vaimollekkin palan. Murusen noustua, alkoi korttia ja lahjapussia ilmestyä eteeni. Alarik oli taiteillut hienon kortit minulle ja leiponut mummon kanssa herkullisen pullan. Lahjapussista löytyi murusen hankkimat olohousut ja pari kakkospaitaa, jotka tulivat todella tarpeeseen. (Numeroin jostain kummalisesta syystä paidat lämpimyyden mukaan, joten hihattomat ja t-paidat ovat ykköspaitoja, pitkähihaiset t-paidat kakkosia ja hupparit, neuleet sun muut ovat kolmosia :D) Muru oli myös koulussa huovuttanut huippuhienot ja lämpimät villapohjalliset Reinoihini.
Vietimme aamupäivän rennosti tekemättä juurikaan mitään merkillistä. Joskus tuommoinen aikatauluton aamupäivä on parasta, mitä voi olla. Alarikin päiväunien jälkeen lähdimme retkelle yhteen suosikkipaikoistani, jota kutsun Keskimaaksi. Kyseessä on vanha maansiirtokaatopaikka, josta on hyvät näkymät koko Turun yli. Paikka ei ehkä ole edukseen enää näin myöhään syksyllä luonnon ollessa valmis talveen, mutta taivas tarjosi päivän päätteeksi kuitenkin upeat valoilmiöt. Alarik leikki tietysti vesilätäkköjen kanssa ja kehitti tasapainoaan huomattavasti vaikeakulkuisemmassa maastossa. (Paikka on sama, jossa esim. bannerissamme olevat perhekuvamme ja pojan 1-vuotiskuvat otettiin kesällä.)
Pimeän tullen ajelimme vielä anopin luokse saunomaan ja syömään bileistä jäljelle jääneitä herkkuja. Huippukiva isänpäivä, ehkä minäkin alan pikkuhiljaa ymmärtämään näiden erikoispäivien päälle. :)
