Ajanvietteitä, aikaansaannoksia ja ajanviejiä

A -  Tässäpä pieni esittely joistakin viimeaikaisista koulutöistäni, sekä keskeneräisiä, että valmiita ja ihan vain jotain kokeilujakin. Neulomukset, samoin kuin paperipillihimmeli, ovat harrastepuolen toimintaa. Itseopiskellen pikkuhiljaa neulomisessa etenen, ja alkuvuoden aikana olen saanut tehtyä ensimmäiset onnistuneet parit villasukat ja lapaset! Toki jotain isompaa on tullut jo tehtyä äitini opastuksella; Alpakkaneuletakkinihan esiintyi Kalastajan vaimon blogissakin jo viime vuonna.

Tämä kevät tulee olemaan erittäin hektinen, koska yritän saada suoritettua kouluni loppuun melkein vuotta nopeammin, kuin osa ryhmäläisistäni. Toki tätä helpottavat joidenkin kurssien ja yhden työharjoittelun hyväksiluvut, mutta monta kurssia suorittelen itsenäisestikin normikurssien ohessa. Myös opinnäytetyön teko alkaa hiihtolomailun jälkeen ja siitä olen hyvin innoissani. Minulla on ihanat asiakkaat sille, mahtava yhteistyökumppaniyritys ja taitava ohjaava opettaja. Kaiken lisäksi tästä saattaa tulla jotain niin suurta, että nimeni voi olla hivenen tunnettukin (ainakin sisustusalan piireissä) tämän työn jälkeen. Huiii!

Ikävä on blogia ja teitä! Koitan silloin tällöin jotain käydä kirjoittelemassa, kunhan joku väli ja inspiraatio ilmestyy. Instagramia päivittelen lähes päivittäin! Sinne siis vaan, kun teille tulee ikävä. ;)


P.S. Alarikille kuuluu hyvää, vaikka pieni flunssa nyt kiusaakin. Äitini häntä edelleen päivisin hoitaa ollessamme koulussa/töissä. Hän on jo 1 v 7 kk ja lempparijuttuja ovat juokseminen, kiipeily, kirjojen "lukeminen", lelujen levittäminen joka puolelle, ulkoilu ja Nalle Puh-elokuvat.

Hän ei vielä puhu oikeita sanoja (tässä VOI olla syynä kireä kielijänne, joka hoidetaan tässä kuussa), vaan ikiomaa kieltään, eikä syö lusikalla vaan käsin, mutta juo nätisti itse tavallisesta mukista ja tekee asiansa hyvin usein pottaan.

Hän on iloinen vesseli, joka näyttää rakkautensa läheisilleen avoimesti. Neuvolalääkärissä kävimme kuukausi sitten ja isonpikkumiehen mitat olivat silloin 88,7 cm ja 14,3 kg.

Wall of text

H - Epäusko, oli päivän ensimmäinen tunteeni kännykän herätyksen pärähtäessä soimaan. Voiko kello olla muka jo 4:45? Tuntui, että olin vasta nukahtanut. Noh, oma vikani. Tuli valvottua joululomalla iltaisin niin pitkään. Nyt se kostautuu yöunien vaihdellessa viidestä kuuteen tuntiin. Onneksi omaan taidon nousta sängystä, kuin laatikostaan vapauteen singahtanut vieteriukko. Aamupala sen sijaan ei oikein toimi tuohon aikaan aamuyöllä, mutta pakko se on vain syödä. Kauratyynyt paahtimen kautta naamariin. Olin jälleen kerran pysäyttämätön aamurobotti, joka tekee kaiken aina samassa järjestyksessä puolihorroksessa. 

Autoon istuessani vilkaisen tottuneesti kelloa. Se näyttää 05:15, niin kuin pitääkin. Kääntäessäni avainta virtalukossa muistan liian myöhään, että kuuntelin musiikkia aivan liian kovaa tullessani kotiin. Tutut kädenliikkeet, volume alas, hanurinlämmitin päälle, puhallin lämpimälle, valot päälle ja pyyhkijät sutimaan. Onneksi tässä päivässä sentään oli jotain poikkeavaa, nimittäin veden sijaan satoi räntää. Varsin hurmaavaa. 

Sain appiukolta lokakuussa luistelusukset synttäri/valmistujaislahjaksi, ja olen sinnikkäästi säilyttänyt niitä tuulikaapissa siitä asti. Vaimo on turhautunut jo moneen kertaan niiden säilytyspaikasta, mutta olen toistaiseksi pystynyt pitämään ne poissa varastossa. Joten räntää? Älkää viitsikö, pitkätukka kaipaa lunta.

Metallican One lähtee soimaan ja päiväni pääsee starttaamaan kappaleen alun kitaranäppäilyjen alkaessa. (Kiitos siitä Radio City.) Siinä lauleskellessa ja nuoruusvuosien karaokevetoja kyseisen biisin seurassa muistellen, alkoi fiilis kummasti parantua. Tänäänhän on perjantai, ja tämän lisäksi viimeinen työpäivä nykyisellä (määräaikaisella) työpaikallani.

Eihän sitä normaalisti tässä tilanteessa voltteja heitetä, mutta nyt kyllä voisin heittää! Aloitan nimittäin maanantaina vakituisessa työsuhteessa työpaikassa, josta haaveilin jo syksyllä mol.fi:n sivulla. Hyvästä työhakemuksesta huolimatta en lehtien putoamisen aikaan saanut kutsua haastatteluun. Mutta kuinkas kävikään; sain heiltä yllättäen sähköpostia viime vuoden loppupuolella. Kyseinen mesta saattaa hyvinkin olla se THE työpaikka, sillä käsityö/seppäily-haaveiden soveltuessa lähinnä pienyrittäjyyteen (johon ei tällä hetkellä mahdollisuutta ole), uskon uuden työpaikkani antavan minulle paljon. Maanantaita jännityksellä odotellessa. :)

Mitäpä tänne kuuluu? Olen ollut pitkään poissa, mutta onneksi A on pitänyt blogin pystyssä. Edelliseen postaukseen blogin kohtalosta oli tullut kivoja vastauksia, joita murunen onkin päättänyt noudattaa. Tiedän tasan tarkkaan mitä A tarkoittaa, sillä olen itsekin useasti pohtinut ajankäytön prioriteettejani. Tänään kirjoitan tänne siksi, että juuri nyt oli sellainen olo ja näin tahdon sen jatkossakin menevän. Ja tietysti haluan aina välillä muutenkin kertoa teille kuulumiseni. Ehkä kuitenkin suurin syy miksi haluan aina silloin tällöin kirjoitella tänne, johtuu teistä pitkään seuranneista lukijoista. Liikutun vieläkin joka kerta, kun joku teistä mainitsee lukeneensa vanhaa blogiani. Kirjoittaminen on minulle tärkeä harrastus, ja ilman teitä en välttämättä olisi edes päässyt tähän asti.

Menipä jutustelun taso hempeäksi. Niin! Siitä kirjoittamisesta piti kertoa. Kuten jo jossain vaiheessa mainitsin, olen tylysti hylännyt teidät ja lähtenyt yksinäiseen projektiin tuonne open officen puolelle. Kirjoitan siis kirjaa ja ihan tosissani. Se on aika kunnianhimoinen projekti, mutta jollain tavoin minulla on hirveä tarve aina luoda jotakin (Varsinkin nyt, kun käsityöt ovat tauolla.) ja tämä todellakin antaa haastetta. Genre on fantasiaa, käsi ylös ketkä lukevat? 

Luomaani maailmaa voisi parhaiten rinnastaa mihinkäs muuhun, kuin viikinkiajan skandinaviaan. ;) Eli tuonne 800-1100 lukujen meininkiin. Se oli minulle luonnollisin valinta, sillä olen sen ajan historiaa kiinnostukseni vuoksi itseopiskellut. Tällä hetkellä olen kirjoittanut prologin ja kahdeksan lukua, joista olen saanut (Vaatimattomana persoonana en haluaisi kehuskella.) erinomaista palautetta valituilta lukijoiltani. 

Olen valinnut tarkoin nämä lukijat. Tottakai rakas vaimoni on tietysti yksi heistä, ja hän onkin ollut suuri apu kieliopin kanssa. (Krhmm.. Niin, A on korjannut lähes kaikki blogitekstini tähän mennessä, mutta onneksi kehityn koko ajan ja hänen taakkansa on nykyään aika paljon vähäisempää.) Muru on myöskin ainoa, joka tietää juonta pidemmälle kuin muut, ja olen myös luonut yhden päähenkilöistä vaimoni persoonnallisuuden pohjalta. Tärkeistä tärkein siskoni on myös mukana projektissa, sillä hänhän se minut aikoinaan tutustutti fantasian ihmeelliseen maailmaan. Heidän lisäkseen mukana on A:n pitkäaikainen lukutoukka-ystävä, jonka palaute on korvaamatonta. Myös edellisen kouluni äidinkielen opettaja innostui lähtemään mukaan, kun A mainitsi asiasta hänelle. (A käy siis samaa koulua tällä hetkellä, josta valmistuin 2012.) Mainittujen lisäksi minulla on kaksi lukijaa, jotka eivät tunne minua entuudestaan, jotta saisin mahdollisimman rehellistä palautetta ilman tunnesidettä.

Semmoista minulle pääpiirteittän kuuluu. Työasioita ja kirjahommia. Toki tässä kaikkea muutakin on tapahtunut, mutta palaillaan niiden pariin toisella kertaa. A lukee sohvalla Deko-lehteä ja silmäilee samalla Carrien kasvoista päätellen aika vanhaa Sinkkuelämän jaksoa (Pelottavaa, että tiesin Carrien tuon aikaisen miesystävän (Aidan) nimen Ö_ö.), joten liityn hänen seuraansa. Oikein rentouttavaa viikonloppua!

Kiekkoja ilmassa

A - Yhdeksi yhteiseksi harrastukseksi H:n kanssa meillä on muodostunut hauska ulkolaji nimeltään frisbeegolf. H on kerennyt sitä kauemminkin jo harrastaa, muistaakseni sellaiset viitisen vuotta. Itse kokeilin heittelyä kesällä 2011 ensimmäisen kerran, enkä alkuun edes innostunut koko hommasta. Tunsin olevani niin surkea (tietysti harjoitukseni puutteen vuoksi).

Viime kesänä pyöreä mahani esti saamasta heittoihin voimaa, joten harjoittelu jäi silloinkin hiukan vaimeaksi. Kiertelin kyllä silti H:n mukana ratoja, tulihan siinä hyvää liikuntaa ja ulkoilua kuitenkin. Jo kauemmin meitä seuranneet lukijat ehkä muistavatkin, miten lyllersin H:n perässä vielä pari päivää ennen LA:ta (eli myös Alarikin syntymäpäivää, täsmällinen poika <3), tässäpä linkki juttuun. ;) (Juttu jatkuu kuvien jälkeenkin, painathan Lisätietoja. Blogger on toiminut tänään hyvin oudosti..)

Pikku-A pääsi ensimmäiselle frisbeegolf-reissulleen vain 1,5 kk ikäisenä. Silloin H ja veljeni S kiersivät Maskun radan ja me käppäilimme perässä nauttien syksyisestä ulkoilmasta.  Ruokailukin hoidettiin kätevästi auton takaluukussa. ;)

Mitä meille kuuluu?

A - Huliviliviikonloppu lähestulkoon ohi, ja nyt rentoudutaankin koko päivä pienen perheemme kanssa ihan kotosalla. Kerrottakoon viikonlopusta sen verran, että meillä on torstaista asti ollut joka yö eri yövieraat kylässä tähän päivään asti. Kivaa on ollut, mutta huomaa, että nyt tarvitsee olla se yksi rentoutumispäiväkin, ennen arjen alkua.

Kirpparilta löytyi eilen vielä lisää puupalikoita, iso ämpärillinen 6 €! :)

Neuvolakuulumisia viime keskiviikolta, jolloin Alarik 6 kk 1 vko:n (suluissa 5 kk mitat):

Paino: 8860 g (8210 g)

Pituus: 71,6 cm (69,5 cm)

Päänymp. 44,1 cm (42,9 cm)

Neuvolatädin sijainen kirjoitteli näin:

"Kasvaa tasaisesti. Sopusuhtainen poika. Syömiset ja nukkumiset sujuvat. Kierien liikkuu, oman akselinsa ympäri pyörii. Aurinkoinen hymy."

Saatiin mukaamme neuvolasta pojalle ensimmäinen ikioma hammasharja. jonka käyttö neuvottiin aloittamaan, kunhan ensimmäinen hammas puhkeaa. Alarikillahan on jo jonkin aikaa neljä hammasta ollut tulon päällä, mutta yksikään ei vielä ole puhjennut.

Lihat otamme myös mukaan pojan ruokavalioon, ja tänään onkin tarkoitus tehdä broileri-riisi-kasvissosetta, ihan pakkaseenkin asti. 

6 kk ikäisenä pikkumurumme:

- Syö viisi ateriaa päivässä. Aamupuurona riisipuuroa taikka ohrapuuroa, jonka seassa hedelmä- tai marjasosetta. Lounaaksi vihannessosetta (tähän vaihtuu lihasose todennäköisesti). Välipalaksi hedelmäsosetta ja sormiruokaillen esim. appelsiinin tai kurkun viipale. Päivälliseksi vihannessosetta. Iltapuurona, kaurapuuroa, jonka seassa hedelmäsosetta.

- Nukahtaa klo 20-21,  ja heräilee tällä hetkellä n. 2 tunnin välein, eikä aina ole nälkäkään. Oletan, että johtuu kaiken uuden oppimisesta ja mahdollisesti hampaiden tulosta. Herää aamulla klo 7-8 välillä.

- Istuu hienosti ja suoraselkäisesti syöttötuolissa, ja syö reippaasti ruokansa siinä.

- Liikkuu kierien haluamaansa paikkaan, ja kääntyy akselinsa ympäri hyvinkin nopeasti. Selällään ollessaan nostelee peppuaan, ja etenee myös sillä tavalla, tosin taaksepäin. Jalat ja kädet käyvät koko ajan. Hän ikäänkuin juoksee tai ui, ollessaan sylissä taikka lattialla. Vielä se ei kuitenkaan ole tuottanut tulosta etenemisessä. :)

- Viihtyy itsekseen paremmin lempilelujensa kanssa lattialla. Sieltä on hyvä seurailla samalla isiä/äitiä, joka hääräilee samassa huoneessa kotihommia.

- Ilmaisee itseään monilla erilaisialla äänteillä, ja päristely on uusinta uutta, jota täytyy harjoitella lähes koko ajan. Onneksi hän ei kuitenkaan ole vielä hokannut, että sitä voisi tehdä syödessä, joten siitä ei mitään haittaa ole. Lähinnä se on suloista. ♥

- Oikeita leikkimisen esiasteita jo selvästi näkyvissä. Kaikki ei välttämättä enää mene suuhun, vaan leluja tutkitaan tarkkaan ja niillä esim. hakataan lattiaa. (Täytyykin lähettää Briolle yksi reklamaatio. Ei puolivuotiaan pitäisi mielestäni saada puulelua totaalisen palasiksi..) Taputtaa käsillä mielellään lattiaa, pöytää tai mitä tahansa muuta, vaikka äidin käsikin käy. Karvalankamattoja on jännää tunnustella käsin, varsinkin jos toisen käden alla on lattia. Miten kaksi pintaa voikin tuntua niin erilaisilta? ;)

- Ottaa meihin päivä päivältä enemmän kontaktia ja omaa selkeästi omia mielipiteitä. Hymyilee ja nauraa mielettömän usein, ja ihanasti. Osaa koskettaa hellästi, eikä enää aina revi kaikkea joka käsiin osuu. Haluaa kosketella esim. kasvojamme, ja ihmettelee sitä miltä ne tuntuvat. Koskee myös kissojen turkkia, eli tavallaan silittää. Kissat ovat tykästyneet ehkä siksi nyt enempi poikaan ja käyvät häntä puskemassa ohimennessään.

- On hirmuisen kiinnostunut muista vauvoista ja hakee myös heihin kontaktia. Vielä saa kuitenkin olla varovainen, etteivät otteet puolin ja toisin ole liian rajuja. 

Pakkasin sitterimme (sen Emma-merkkisen, harmaan nallekuviollisen) jo pari viikkoa sitten pois tarkoituksena lahjoittaa se ystävälleni, jolla on huhtikuussa (mun synttäreinä!) laskettuaika. Alarik ei siinä ole enää aikoihin viihtynyt, enkä aikonut sitä alkaa säästelemään. 

Eilen sitten kävi niin, että kirpparikierroksella sain TAAS hieroa silmiäni. Juuri ihailemani värinen ruskea-beige ja oikein hyvässä kunnossa oleva Baby Björn-sitteri, puisella kaarilelulla, hintana 20 €! Tällaisen sitterin olisin halunnut ostaa Alarikille jo ihan pienenä, mutta en sitten raaskinut kuitenkaan, kun tuolla toisellakin tiesin pärjääväni. (Käykääpäs linkeistä katsomassa mitä sitteri ja kaari uutena maksavat!)

En miettinyt kahta kertaa, vaan sitteri päätyi ostoskorini täytteeksi kirpparilla. Kassalle mennessäni päässäni kävi ajatus, että onko tässä järkeä, kun Alarik ei kuitenkaan enää kovin kauaa tässäkään sitterissä varmasti istu, mutta totesin, että asia jäisi vaivaamaan minua ikiajoiksi, jos en sitä nyt ostaisi seuraavalle tulokkaalle säästöön. ;)

Kotona huomasimme, että poikanen tykkääkin tästä sitteristä, ehkä sen pystymmän istuma-asennon vuoksi enempi. Puinen kaarilelu oli myös hyvin kiinnostava, joten ehkä pikku-A:kin saa vielä hetken aikaa joskus uudessa sitterissämme istuskella, ennen kuin se pakataan varastoon odottelemaan. 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

JEI, ensi viikolla alkaa Tanssitan vauvaa-kurssi! Siitä lisää tuonnempana, nyt vasta partsilta heränneelle pojalle maitoa, jonka jälkeen on ihana päästä käpertymään sohvannurkkaan katsomaan huippua tv-sarjaa,  How I Met Your Mother, Netflixin kautta. Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!

Miikkarit villitsevät

A - Olenkohan mahtanut teille jo kertoilla hurahduksestani lastenvaatteisiin. ;)

Joskus aikoinaan, ehkä nelisen vuotta sitten, kävin ystäväni luona me&i-kutsuilla. Koska itselläni ei ollut vielä tuolloin lapsia, menin silloin sinne lähinnä herkuttelemaan. Kuuntelin kuitenkin myös esittelyn ja olin aivan äimistynyt siitä miten niin monet äidit käyttivät rahojaan lastenvaatteisiin, jotka eivät kuitenkaan olisi käytössä kuin hetken. Kuinka väärässä olinkaan.

Pikkumuru 4,5 kk yrmyhaalareissaan.

Asiahan kuitenkin on niin, että me&i:n vaatteet saattavat olla lapsella hyvinkin pitkäikäisiä. Niiden suunnittelussa on mietitty tarkkaan ominaisuudet, jotka pidentävät käyttöikää, esim. hihan suita pystyy kääntämään nätisti kun kangas jatkuu toisellakin puolella hiukan matkaa samana, samoin haalareiden lahkeita. Housujen lahkeet kääntyvät suurempina kauniisti pussittamaan, ja sitten hieman sopivampinakin näyttävät suorina hyviltä. Kaikki on mietitty viimeistä piirtoa myöten pitkällisesti.

Pikku-A ompuissa ja pikku-J tassuissa. :)

Tätä ominaisuutta olen itse oppinut arvostamaan lastenvaatteissa. Samoin kun tietysti laatua, jota myös olen me&i:n vaatteilta saanut. Vauva-aikana vaatteita pestään tiuhaan, varsinkin tällaisissa puklutalouksissa, niin kuin meillä. Suuri osa vauvojen vaatteista ei valitettavasti kestä hurjaa pesumäärää. Ne menettävät mallinsa ja/tai kutistuvat, vaikka ne pesisi aivan pesuohjeiden mukaan. 

Onhan meilläkin toki suurin osa pojan vaatteista muita merkeiltään, mutta varsinkin nyt kun siirrymme pitemmän aikaa käytössä oleviin kokoihin (74 cm), haluan yrittää panostaa laatuun ja pitkään käyttöikään.

 me&i-alekutsut

Eilen iltapäivällä, itsenäisyyspäivänä, meillä oli tämän kauden toiset kutsumme. Suuremmat alet alkoivat edellisenä päivänä, joten kestit oli hyvin ajoitettu. Vieraita oli mukavasti ja H:n tekemä mangojuustokakku maistui. Alen aikana olikin mukava ostostella laatuvaatteita huokeampiin hintoihin, tosin aika monet tuotteethan olivat tietysti jo loppuneet taikka ainakaan kaikkia kokoja ei enää ollut saatavilla. Me kerkesimme onneksi saada kuitenkin ne mitä halusimmekin. Aika monta kivaa juttua päätyy myös joulupakettiin. 

Ihan parhautta on myös se, että me&i:lta saa myös naisten vaatteita! Olen joutunut valitettavasti laittamaan lähes koko vaatekaappini uusiksi raskauden jälkeen. Vaa'an lukemat ovat jo melkein samat kuin aiemmin, mutta vartalon malli on totaalisesti muuttunut. Aika moni uusi vaatekappaleeni onkin mukavuutensa ja silti kivannäköisyytensä takia tämän ruotsalaisen merkin. Tärkeimmät ominaisuudet tällä hetkellä kuitenkin vaatteissani ovat se, että pystyy istumaan mukavasti lattialla, imetysmahdollisuus ja tietysti se kiva ulkonäkökin.

Myönnän, olen hurantanut. Mutta mitäpä tuosta, voisi sitä paljon huonomminkin rahansa käyttää. :)

P.s Saattaapi olla, että tuleva arvontammekin liittyy tähän aiheeseen. Siitä lisää mahdollisesti ensi viikolla! 

Kalajuttuja ja vauvakirjoja

A - Viime viikko vain sujahti ohi! Monet vanhemmiksi ehtineet varmasti osaavat kuvitella miten se käy. Pahoittelen meidän molempien puolesta tätä sattunutta blogihiljaisuutta. 

Masuvaivoja ja uuden oppia

Alarikin massuvaivat ovat olleet lisääntymään päin, ja odotankin innolla torstaista neuvolaa, jolloin pääsen haastattelemaan terkkaria asioiden normaaliudesta. Luulen kyllä, että vastauksena kysymyksiini on perusvastaus: "Kaikilla vauvoilla on mahakipuja". Mutta minkä verran on normaalia? Ja voivatko ne olla yhteydessä tuohon ylenmääräiseen puklailuun? Jos lukijoilla kokemuksia aiheista, niin olen iloinen jos viitsitte jakaa kokemuksianne! Kiitos!

Iloisiakin asioita kuitenkin tapahtuu koko ajan onneksi. Edellispäivänä kuulimme pikkumurun nauravan ensi kerran ääneen. Kyllä siinä oli onnenkyynelissä sekä isin, että äidin silmät. Se kuulosti juuri oikealta, siltä miltä olisi kuvitellutkin Alarikin naurun kuulostavan. 

Hyvällä päällä ollessaan Alarik on myös alkanut kertoilla paljon tarinoita. Monet niistä ovat ilmeisesti kalajuttuja. Käsiä levitellään ja suu käy. Kädet myös maistuvat hyvältä ja tutti onkin nykyisellään aikas out. Toki päikkäreillä se on sitten taas aivan ehdoton.

Vauvakirjat

Olen aina tykännyt täytellä kaikenmaailman ystäväkirjoja ja kalenteri on minulle henkireikä. Siksi en yhtään ole yllättynyt, että yhden odotusajan kirjan ja kahden vauvakirjan täyttö on minusta vain todella hauskaa. Molemmat vauvakirjat pikku-A sai ristiäislahjaksi ja molemmissa on omat kivat juttunsa. Parhaita paloja mielestäni ovat perusjuttujen lisäksi kohdat: "päivän uutisotsikoita", "postimerkin hinta", "elämäsi ensihetkinä sinulle sanottiin", "ulkona näkemiäsi eläimiä, joista kiinnostuit" ja monia muita hauskoja yksityiskohtia.

Lainaus Muumilaakson vauvakirjasta:
"Koko muumimamma oli pyöreä juuri sillä tavalla kuin äitien kuuluukin olla."

Liikunnan iloa

Muumit on kyllä parhaita. Niin viisaitakin. Olen itsekin todennut, ettei vartaloni tarvitse enää tulla samanlaiseksi kuin ennen raskautta ja synnytystä. Eikä se varmasti olisi mahdollistakaan. Silti olen onnellinen, että pääsen vihdoin aloittamaan kuntokuurini, kun tänään ostin liikuntakeskukseen kortin. Täältä tullaan ihanat ryhmäliikuntatunnit. ♥ Liikunnan tuottaman hyvänolon lisäksi odotan kovasti myös niitä omia hetkiä, joita liikkuminen mukanaan tuo. Kyllä äidit tarvitsevat myös niitä joskus.

Harrastukset osa 1

Lempparihousuja täytyy olla monen värisinä. ;)

A - Yksi harrastuksistamme Alarikin kanssa on ehdottomasti kirpputorit. Yhdessä kierrämme livekirppiksiä, ja aika usein imetyksen ohessa tulee surffailtua nettikirppiksillä. Mutta oli tyyli kumpi tahansa, yleensä mukaan tarttuu pikkumurulle uusi vaate taikka parikin. ;) Lastenvaatteet ovat kyllä laittoman ihania!

Sinapinkeltainen on turkoosin ohella muodostunut yhdeksi Alarikin lempiväreistä. Turkulaiselta Pikku Siili-lastenkirppikseltä ollaan tehty makeita löytöjä, kuten tuo Metsolan froteehaalari, 5 e! Myös kirkkaanpunainen on nyt in! En tykkää jaotella värejä poikien ja tyttöjen väreihin, ja kyllä meiltä löytyykin pojan vaatekaapista lähes kaikkia värejä. Vauvanvaaleansininen on inhokkilistan kärjessä, enkä ole myöskään ostanut yhtään vaaleanpunaista taikka vaaleanlilaa vaatetta pikku-A:lle. Tummanlila ja pinkki ehkä voisivat pienissä määrissä mennäkkin. :)

Äidin oma hetki

Alarik on alusta asti nukkunut yöt oikein kiitettävästi. Hänen kanssaan on myös ollut helppo reissata, poika kun nukkuu autossa taikka vaunuissa pisimmät päiväunensa. Jossain vaiheessa pari viikkoa sitten alkoi tulla hieman ongelmia päiväunien kanssa. Kotona ei nukuttu enää kuin pieniä 10-20 minuutin pätkiä parisen kertaa päivässä, ja se vaikutti hieman myös yöunien huononemiseen. Silloin aloin metsästää parvekevaunuja. (Asumme kolmannessa kerroksessa, eikä ole hissiä, joten vaunuja ei saa tuotua joka kerta ylös.)

Facebookista oli taas kerran hyötyä, ja nopeasti sainkin viestiä hyväkuntoisista, mutta jo vanhemmista vaunuista, jotka sai hakea pois. Tänään olivat eka kertaa käytössä. Pikkumuru veteli masukivuista huolimatta mukavat 3,5 h päikkärit, ja äiti sai pitkästä aikaa rauhassa siivota ja juoda kupposen teetä. :)

Siellä se pikkuinen veteli sikeitä tyytyväisenä. :)

Muumitee <3

 -A

P.S. Lauantaina katsomaan hääpaikkaa! ;)