Kiertotie

H - Kyllä, olen yhä elossa. Huolimatta siitä, että asun samassa huoneistossa hirmuliskojen alalohkoon kuuluvan murusauruksen (Lat. Murusauridae) kanssa. Kaikesta päätellen murusaurukselle ei onneksi maistu ärtyisä ja stressaantunut nallekarhu, joten olen välttänyt suuremmat puremat. 

Voi voi, mitä riepottelua tämä vuoden alku. Tammikuun laskuhirviöiden taltuttamiseen paloi ensinnäkin vähän liian paljon paikallista valuuttaa. Sääliksi kävisi oravia, jos vielä oltaisiin ajassa nahka. Toiseksi, nyt on tullut eteen se kauan tiedossa ollut hetki, eli muutto. Niin, eihän muuttamisessa mitään ihmeellistä ole, mutta meillä sattuu olemaan tällä hetkellä edullinen huoneisto, eikä takuuvuokraa. Tähänkin olisi voinut varautua. 

Viimeisin, muttei vähäisin on tietysti nämä suuret elämäni suunnitelmat, jonka kivijalkana on  ollut yrittäjyys. Olen käytännössä haaveillut, tai totuttautunut ajatukseen toimimaan yrittäjänä jo vuodesta 2009 lähtien. Mutta! Te, ketkä olette edellistä blogiani lukeneet, tiedätte, että Alarik oli meille aikamoinen yllätys. Ei suunniteltu. Olen kuitenkin jatkanut omien suunnitelmieni toteuttamista kohti syksyä, jolloin ajattelin yritystoiminnan alkavan. Pitänyt ajatuksesta kiinni kynsin ja hampain, samalla repien hiuksia, ja miettien miten me ikinä tulemme pärjäämään? Nyt olen vihdoinkin saanut rauhan, kiitos kaikkitietävän isosiskoni kanssa käydyn keskustelun. Oikeasti, kaikilla pitäisi olla isosisko!

Alarik on parasta mitä olen ikinä saanut. Jotain niin ainutlaatuista, ja kaunista, ettei semmoisesta olisi voinut edes ymmärtää unelmoida. Yrittäjyys tällä hetkellä rasittaisi perhe-elämäämme ja parisuhdettamme, jonka lisäksi se todennäköisesti kaatuisi pääoman puutteeseen. Sille tulee vielä aikansa, mutta nyt minulle on tärkeintä olla isä ja puoliso. On huojentavaa poiketa kiviseltä polulta, vaikka matka on ehkä pidempi. Unelmat elää, ja suunta on sama!

Kai se on vain niin, että ongelmilla on tapana kasautua? Ihanpa sama joka tapauksessa minulle, sillä aion monottaa tuon ongelmakasan jonnekkin hyvin kauas, ja perinteitä kunnioittaen myös mahdollisimman syvälle. Katsotaan mitä aika tekee asialle. Pajahommat jatkuu vähintäänkin harrastuksena, ja tulevasta työpaikasta riippuen täytyy muistaa, ettei sivutoiminen yrittäjyys ole koskaan poisluettua. Loppuvuosi tulee olemaan eeppinen, ja minä aion olla mahtava. Varsinkin työnhakutilaisuuksissa.

Barney Stinson on ehkä huipuimpia tyyppejä ikinä, sarjassaan How i met your mother. :)

Kuvan lainattu: https://www.facebook.com/pages/Barney-Stinson-How-i-met-your-Mother/35508322831

Aikaa jäädä puklujen alle

H - Harvemmin herään uuteen päivään tuntien niin suurta epätodellisuudentunnetta, kuin tänä aamuna. On tietysti luonnollista, että on vaikeaa sulattaa kellon olevan jo 6:00, vaikka tuntui, että juuri vasta nukahti. Tämän vielä kestää, mutta uni josta heräsin meni yli huumorintajuni. Näin unta, jossa taistelin poikani loputonta puklusyöksyä vastaan vain kolmella harsolla. Onhan Alarik aika kova puklailemaan, mutta tämä vedenpaisumukseen verrattava puklutulva läheni jo painajaista.

Työttömyyden myötä pitkittynyt isyyslomani on saapunut päätökseensä. Pääsin mukaan työkkärin järjestämään hitsarin ammattitutkintoon, jossa olen mukana näillä näkymin tammikuuhun asti. Ensi keskiviikkona saan myös päätökseen iltakursseina käydyn yrittäjyyskurssin. Keväällä olisi sitten edessä vihdoinkin se odotettu, jännitetty ja pelätty yrityksen perustaminen.

Pitkätukan arvot - Part 2. 

Arvoista tärkein on tietysti perhe, jonka tulisi aina olla etusijalla. Tahdon olla A:lle maailman paras mies, ja pienemmälle A:lle maailman paras isä. Haluan olla aina läsnä heidän tärkeissä hetkissään, ja pitää lupaamani asiat. Antaa heille aikaa ja olla heidän rakkautensa arvoinen.

Aikaa perheelle on sitä, että pienen lapsen pyörässä on renkaissa
ilmaa ja ketjut paikoillaan, toisin kuin tässä surullisessa tapauksessa.

Ehtiä ajoissa kotiin, jotta voi lukea pikkuiselle
iltasadun.

Yrittäjyyteen lähtiessä suurin pelkoni onkin ajankäyttö. Sanotaan, että yrittäjällä ei ole vapaata tai aikaa. Onko tämä asennekysymys vai raaka totuus? Jos lukijoistamme löytyy perheellisiä yrittäjiä, kuulisin mielelläni kokemuksia ajankäytöstänne. Mielellään niitä hyviäkin, sillä niistä huonoista löytyy jo omakohtaista kokemusta lapsuudestani. 

Pyörästä puheenollen. Löysin Alarikille EkoKaarinasta
menopelin huokeaan 20€ hintaan. Lapsellinen "Spider"-teema
sai lähteä, ja kuluneet apupyörät vaihdettiin A:n kirppikseltä
löytämiin vähemmän kuluneisiin apupyöriin (2 e).