Näytetään tekstit, joissa on tunniste Häät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Häät. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Häämatkakertomus

A - Sainpahan vihdoin koottua kollaaseiksi häämatkakuvamme. Niitä tuli otettua aikamoinen määrä, jotenka läpikäymisessäkin vierähti oma aikansa ja julkaistavien päättämisessä toinen tovi. Nyt kuitenkin pääsette näkemään menoa suurenmoisesta kaupungista, jossa lokakuussa vietimme 4 yön honeymooniamme. Voisin palata sinne takaisin, koska vain: ♥ Budapest 

Unkarin pääkaupungin tunnelma on raikas ja keskieurooppalainen. Keskusta on siisti ja liikkuminen julkisilla helppoa ja halpaa (paitsi taksit ovat kyllä Suomen hinnoissa.). Kaupunki on suuri ja katsottavaa paljon, joten emme ehtineet nähdä läheskään kaikkea halumaamme. Joskus täytyy siis vielä palata takaisin.

Ilma lokakuun puolivälissä sattui tällä kertaa olemaan pääosin pilvinen ja lämpöasteita oli päivisin noin 15°C. Meitä se ei haitannut, vaikkei reissussa hellelukemiin päästykään, koska helpompaa oli kierrellä ja katsella, kun ei ollut liian kuuma. Shoppailtuakin tuli oikein kunnolla, kun hintataso oli hivenen Suomen hintoja alhaisempi, ja joissain kaupoissa olivat aletkin jo alkaneet. Myös H innostui kartuttamaan vaatekaappinsa sisältöä pitkästä aikaa.








Keskustasta löytyi monia ihania pikkupuoteja. Ylemmässä kuvassa olen valloittavassa joulukaupassa, joka oli kuin satumaailmasta. Aivan eri maata, kuin Rovaniemen joulupukinmaan turistikrääsähirvityskeskukset. Tällaisista saisivat sielläkin ottaa oppia! Käsissäni olevan pienen nallekoristeen ostin Alarikille tuliaiseksi. Olen ottanut tavaksi, että hän saa joka joulu yhden oman koristeen kuuseen. Tänä vuonna niitä on joulupuuhun laitettavaksi jo kaksi. :)

Alemmassa kuvassa oleva liike oli unkarilaisten suunnittelijoiden töitä täynnä. Meidän piti palata sinne toistamiseen, muttemme koskaan muistaneet. Sinnekkin täytyy siis suunnata sillä seuraavalla reissulla.  




Olen aikamoinen kahvihirmu, ja minulle on erittäin tärkeää, että juomani kahvi on oikeasti hyvää. Reissussa pääsin ensimmäistä kertaa Starbucksiin ja rakastuin. Budapestissa on monta ketjun kahvilaa, ja kävimmekin joka päivä jossakin niistä juomassa parhaita erikoiskahveja, joita olen maistanut.

Helsingin keskustaan avattiin juuri Suomen toinen Starbucks (eka oli Helsinki-Vantaan lentokentällä), ja olenkin jo alkanut suunnitella jotain hyvää syytä poiketa pääkaupungissa. Sisko kyllä varmasti lähtisi siellä kanssani kahville. ;)

Budapestin historialliseen puoleen käytimme yhden päivän kokonaisuudessaan. Linnakukkulan vanhat rakennukset ja muurit olivat mielettömiä arkkitehtuuriltaan ja näkymät alas joelle sekä kaupungin toiselle laidalle olivat henkeä salpaavan upeat. Sää oli utuinen ja harmaa, ja se jotenkin sopi tuohon päivään ja sen historialliseen tunnelmaan.

Viimeiseksi illaksi olimme varanneet pöydän suositusta keskiaikaisesta ravintolasta nimeltä Sir Lancelot. Vaikutuimme paikasta jo heti ovella, kun näimme tarjoilijoiden kantamat jättimäiset ruoalla täytetyt tarjottimet ja tulennielijän, joka esiintyi keskellä ravintolaa. Ruokalista oli vaikuttava, mutta halusimme maistaa vähän kaikkea, joten tilasimme "plate for 2"-annoksen sekä pullon punaviiniä. Viini tarjoiltiin viinilasien sijaan keraamisista käsintehdyistä mukeista. Tarjoilija sitoi ruokaliinat kauloihimme ja kehotti nauttimaan ruoasta keskiaikaiseen tapaan, ilman ruokailuvälineitä. Ruokaa oli p-a-l-j-o-n ja se oli herkullista. Näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka!

Matka oli ihana irtiotto arkeen, vaikka ikävä poikaa olikin. Teki silti hyvää päästä kahdestaan käymään pikkulomalla välillä. Eiköhän me joskus tällainen oteta uusiksikin. ;)

Kaiken kaikkiaan Budapest oli hieno kokemus. Suosittelemme molemmat ehdottamasti!
Oletko Sinä käynyt tai oletko suunnitellut matkaa Budapestiin?

maanantai 14. lokakuuta 2013

Hääpostaus osa 3: Juhlapaikka & koristelut

A - Lähdimme etsimään meidän näköistämme hääjuhlapaikkaa H:n kotiseudun ympäristöstä 2012 loppukesästä. Kivanoloisia paikkoja oli muutamia, mutta meitä rajoitti päätöksemme valmistaa itse ruoat vieraille. Melkein kaikissa paikoissa oli sopimus pitopalvelun kanssa. Onneksi kuitenkin löysimme juuri sopivan paikan.























Seinillä roikkui itse väkertämiämme viirejä, joissa oli käytettynä samoja kuoseja kuin hääkutsuissa. H:lla oli toki oma valtaistuimensa tuolinaan, ja löysimme minullekin oikein nätin "kuningattaren tuolin" perhepiiristämme lainaksi. Samalla löytyi myös sopiva pöytä meille. Kiitos vielä kerran niiden lainasta T & R! :)


Jokaisessa pöydässä oli Riihimäen lasipurkki kynttilä sisällään lyhtynä. Niistäkin saamme kiittää montaa ihanaa ihmistä, jotka niitä meille uskaltautuivat lainaamaan! Maljakkoina toimivat pilttipurkit, joiden sisällä pöytäkukkina oli oman pihamme syyshortensian kukat. Koivuiset rinkulat niiden alla ja menu/ohjelmakorttien pidikkeet väkersimme talkoovoimin mökkitunnelmissa. Pitsiset lautasliinarenkaat syntyivät myös parin tyttöjen illan voimin, samoin kuin lähes kaikki paperiaskartelut. Toki H:kin niitä oli tekemässä. ;)

Vieraat tykkäsivät kovasti hääbingostamme. Se aiheutti paljon hupia ja pientä kilpailuhenkeä. Ainut miinuspuoli siinä oli, että se oli liian helppo! Meillä oli neljää erilaista bingolappua, mutta yllättävän nopeasti rivit silti täyttyivät nopeimmilla. ;)


Käsityönä valmistetut yksityiskohdat, joita oli ympäri juhlapaikkaa, vahvistivat paikan olevan meille juuri sopiva. Tykkäsin myös hirmuisesti parviratkaisusta, jonne saimme sijoitettua myös pari pöytää. Sieltäkin näki oikein hyvin tanssilattialle ja meidän pöydällemme. 

Muutenkin  pidän tärkeimpänä asiana paikan valinnassa, näin jälkikäteen ajattelen juuri tuota seikkaa, että kaikki vieraat näkevät häiden päätapahtumat. 

Hääpäivityksiä varmaan vielä satelee pikkuhiljaa tässä muiden seassa. Piakkoin kertoilemme myös viime viikolla tekemästämme häämatkasta Budapestiin! Sen verran voin paljastaa, että ihanaa oli! <3

tiistai 17. syyskuuta 2013

Hääpostaus part 2!

Pyhäranta


H - No niin! Tässä postauksessa oli alunperin ajatuksena esitellä häämobiili ja hieman potrettikuvia. Myönnän heti alkuun, etten tuosta aiheesta kamalan paljon tekstiä saisi aikaseksi, joten kertoilen teille vähän fiiliksiä ajasta ennen H(!)-hetkeä.

Potrettikuvia otettiin kirkon lähistöllä, lehdoissa ja merenrannalla.


Oli perjantaipäivä. Hektinen on liian kevyt sana kuvaamaan tuota päivää. Valmistelimme juhlapaikkaa aina aamusta iltamyöhään. Käytännössä katsoen juoksin toteuttamassa A:n, kaason ja muiden juhlapaikan koristelijoiden antamia tehtäviä, suorittaen samalla läjäpäin omia suunnitelmiani. Soittelin selvittääkseni asioita ja vastailin puheluihin taukomatta. Aivoni käsittelivät dataa semmoisella suorituskyvyllä, etten tiennyt sitä edes mahdolliseksi.



Läpi käytyäni tämän, voitte varmaan kuvitella miten vaikea oli rauhoittua päivän päätteeksi. Ilta meni vielä suht rauhallisesti. Söin, juttelin kaukaa häihimme tulleiden sukulaisten kanssa, siistin partani ja kävin suihkussa. Kellon lähestyessä puoltayötä päätin painua nukkumaan ja uupuneen sammuin melkein samantien. Havahduin kuitenkin jo puolen tunnin päästä siitä, jonka jälkeen alkoi aamuun asti kestänyt sekava valveunien sekamelska. Hektisyys oli jäänyt pahasti päälle ja jatkoin unissanikin juhlapaikan järjestelemistä. Todellisuuden hahmottaminen oli kohtalaisen vaikeaa ottaessani vastaan komentoja unimaailman sukulaisiltani.

A:n upeassa kimpussa oleva daalia on murusen itse kasvattama. 


Lauantaiaamu valkeni. Olin väsynyt ja tajuttoman jännityksen vallassa. Kävelin varmaan puolimaratoonin verran lapsuuteni kotikylässä, koska paikoillaan pysyminen tuntui ajatuksena kovin tuskaiselta. Ja kuten jännityksellä on tapana, se kasvoi tasaisen nousujohdanteisesti aina alttarille asti. 

Menopelinä oli 70-luvun vaihteesta oleva upea Mustang!


Tiedä sitten mikä siinä kirkossa jännitti niin paljon. Olin päättänyt ottaa homman tyynesti, mutta eipä siitä mitään tullutkaan. Kaikki meni kuitenkin hienosti, pieniä hauskoja mokia lukuunottamatta. Toisaalta tupla-suutelut aiheuttivat sen verran hilpeyttä juhlaväessä, että siitä kasvoi varsin hauska muisto myös meille. :)

Hääpostaukset jatkuvat, kunhan saamme kuvaajaltamme kuvia myös juhlista. ;)

lauantai 7. syyskuuta 2013

H:n polttarit!

H - Jännitys tiivistyi. Viimeinen viikonloppu ennen häitä oli edessä, joten tiesin jo odottaa polttareita. Lauantai aamu koitti. Olimme yötä veljeni perheen luona lapsuuteni kotiympäristössä. Katselin suvun nuorten miesten lähtöä "asioilleen". Toinen toisensa perään he menivät johonkin, ja itse jo odottelin käskyä nousta autoon.

Aika kului. Seisoin yhdentoista aikaan kengät jalassa eteisessä, odottaen jotakin merkkiä tulevasta. Siirryin lopulta broidin autotalliin kuuntelemaan hevipoppia, ja korkkasin samalla oluen siinä ihmetellessäni. Kello taisi olla lähempänä yhtä, kun serkkuni viimein kaarsi Volvonsa pihalle. Ajelimme hetken lapsuuteni kotikaupungin kaduilla odottaen, että kaikki olisi valmista. Auton jalkatilaan oli huomaavaisesti hankittu kasipäcki kylmästä hikoilevaa karhua, jos vaikka jano yllättäisi. Ja kyllähän se yllätti.



Päädyimme cruisailun päätteeksi serkkuni rivarikämpälle, josta bongasin heti pihalta muutamia tuttuja kasvoja. He vetäytyivät nopeasti sisälle odottamaan sankaria. Aivan tajuton fiilis ylläni kävelin naama hillittömässä virneessä kohti ovea, miettien ketkä olisivat päässeet paikalle. Veikkaukseni oli aamulla ollut about 10 henkeä.

Uudempia ystävia, kivikautisia ystäviä ja kasa serkkuja pöllähti esiin joka puolelta asuntoa. Halailin kaikkia, innostuneena heidän läsnäolostaan ja kyselin perään joukkomme lukumäärää. Se oli yhdeksäntoista!

"Kyllä sä taidat H ihan hyvä tyyppi olla, kun näin moni tuli paikalle. Melkein yhtä hyvä, kuin minäkin. ;)" - S kehui polttareissa.

Voin kyllä sanoa, että tämä oli päivän kohokohta. Hienot ihmiset ympärilläni. Se oli kaikkein tärkeintä. 



Siskoni mies R, eli bestmanini, löi käteeni astetta vahvempaa olutta, ja antoi minulle ensimmäisen tehtäväni. Sain laatikon, jonka sisältä paljastui palapeli. Vanhana experttinä ladoin setin kasaan mielestäni aika nopeasti, ja sieltähän paljastui hauska kuva A:sta ja minusta alkuajoiltamme. 



Seuraavaksi serkkuni antoi minulle repun, joka painoi jostain syystä hullunlailla. Tämän lisäksi sain päähäni laitettavaksi viikinkiteemaisen saunahatun, kertakäyttösadetakin suojaamaan ja kartan, jonka avulla etsiytyä seuraavaan paikkaan. Jengi katosi paikalta autojen kanssa, ja minä sain menopelikseni fillarin. 

Sotkiessani tuttuja katuja kohti keskustaa, naureskelin yksinäni mielettömissä fiiliksissä. Näin jälkeenpäin olenkin vähän miettinyt, mitä vastaantulijat mahtoivat ajatella. Määränpäähän päästyäni arvasin jo seuraavan ohjelmanumeron.



Olimme saapuneet Suomen parhaalle pienpanimolle, jossa pääsimme kuulemaan ja näkemään panimon meininkiä. Myymälän kautta jatkoimme matkaa. 



Minulle annettiin uusi kartta, jonka päätepisteessä minun tulisi taistella hurjaa karhua vastaan. Sain jatkaa matkaa kävellen, joka oli sillä hetkellä mieluisa vaihtoehto. Pyöräni renkaat olivat meinaan kohtuu tyhjät. Noh, ymmärrän kyllä, että serkkuni oli unohtanut pumpata niihin ilmaa. Tosin epäilen, ettei kumien ollut tarkoituskaan olla täydet.



Kävelin läpi keskustan hymyillen vastaantuleville ihmisille. Mieitn huvittuneesti samalla, että eivätkö ihmiset olleet ennen nähneet saunahattua. Hairahduin vähän kartan reitiltä, mutta löysin kuitenkin perille ystäväni H:n kurkittua korttelin kulman takaa. 


Haaste odotti. Karhu katsoi minua armotta, ja sain käskyn valita aseen repustani. Käteeni tarttui ensimmäiseksi paukkupistooli, jonka kanssa lähdin kuoleman taistoon. Parin minuutin kamppailun jälkeen, selviydyin haasteesta voittajana. Sain vähän kritiikkiä, siitä miksi viikinki valitsi pistoolin miekan sijaan. Hävetti hieman, se nyt vain sattui ensimmäisenä käteeni. Hurjien suosionosoituksen saattelemana sain palkinnoksi oluen. Yllättävä valinta palkinnoksi, etten sanoisi.


Kolmas kartta. Tiesin paikan. Tiesin viholliseni. Karhuakin armottomampi leijona odotti seuraavalla rastilla. Pistin kartan taskuun tarpeettomana, ja lähdin matkaan. Saavuin leikkipuistoon, jossa vietin nuoruudessani monia hyviä viikonloppuja. (Paheksuttavaa, tiedän. Mutta puolustukseksemme voin sanoa, että me korjasimme aina jälkemme illanvieton päätteeksi, vaikka nuoria olimmekin.) Leijonan kesytys oli helppoa, olihan se entuudestaan tuttu. 



Voin avata hiukan historiaani kyseiseen leijonaan, kyseessä on niin sanotusti inside-juttu. 16-kesäisenä diggailin The 69 Eyes:in albumia Blessed be, joka sisälsi kappaleen Sleeping with lions. Loput jätän mielikuvituksenne varaan. Polttaripäivänä ajoittaisen huonon sään takia leikkipuistot olivat onneksi tyhjiä.

Rastit tulivat suoritettua. Puistossa kerkesimme vielä syödä siskoni tekemiä herkullisia sämpylöitä. Sen jälkeen lähdimme autoilla jatkamaan päivää.

Saavuimme urheilupuistoon, ja ohjelmassa oli hiukan kisailua. Lajeina oli keihäänheittoa, frisbeegolfin pituusheittoa ja takaperin juoksua. Harrastin lapsena keihäänheittoa, joten odotukset olivat tietysti sekä itselläni, että koko porukalla aika kovat. Yrityksiä oli vain yksi. Tartuin ensimmäistä kertaa koskaan täysmittaiseen keihääseen, ja muistelin lapsuuteni askelia ja heiton saattoa. Onnistuin kiskaisemaan kepin siten, että keihään perä osui lapaluuhuni nostaen keihään pystyyn. Säälittävä heitto, ja kyllä harmitti. 



Frisbeegolfin pituusheitossa sentään tulin toiseksi, vaikka voittamaanhan sitäkin lähdettiin. Takaperin juoksussa tulin muistaakseni eräni toiseksi, kun vain voittajat pääsivät finaaliin. Ei mennyt ihan putkeen, mutta hauskaa se oli!

Jatkoimme matkaa reissun päätepisteeseen, joka oli varsin mukava metsästysmaja. Pihalle oli vuokrattu palju, jossa tulikin illan aikana muistaakseni useamman kerran istuskeltua. Siskoni oli valmistanut koko porukalle mielettömän hyviä ribsejä, uunikasviksia ja salaattia. 


Ystäväni oli koonnut musiikkilistan kaikesta kuuntelemastani musiikista aina teini-iästä tähän päivään. Saunoimme, nautimme paljusta ja kävimme uimassa. Osa porukasta pelasi pokeriturnauksen, ja loput jutustelivat. Nauroin, herkistelin ja nautin illasta täysillä. Hienoja keskusteluja, hienoja ihmisiä. 


Ilta päättyi osaltani siinä yhden - kahden aikaan, kun monet jatkoivat aina aamun pikkutunneille asti. Se oli kostea ilta, sitä en edes viitsi peitellä. Seuraava aamu oli tietysti järkyttävä, mutta jutun taso vain nousi. 




Ystäväni tekivät päivästä täydellisen, ja olen siitä Teille asianomaisille ikuisesti kiitollinen!

tiistai 3. syyskuuta 2013

Hääpostaus nro 1

♥ H
24.8.2013

A - Sormukset on vaihdettu, kauniit sanat sanottu. Meidät on siunattu aviopariksi.


Aurinkoisena elokuun lauantaina meidät vihittiin Pyhärannan kirkossa. Se on yksi lumoavimmista varsinaissuomalaisista kirkoista, sekä merenrantasijaintinsa puolesta, että erityisen kauniisti tehtyjen sisätilojen entisöintiensä takia.


Oli kunnia saada veljeni saattamaan minut. Hän ja H ovat läheisiä ystäviä, 
ja kyllä tuo luovutustilanne taisi olla molemmille pojille aika vakava paikka.


Meillä on suuri onni, kun elämässämme on niinkin mahtavat ja taitavat ihmiset, kuin mitä kaasoni ja H:n bestman ovat. Tämä pariskunta (joista kaaso on itseasiassa H:n sisko) auttoi meitä aivan mielettömästi kaikessa ja tuki meitä jokaisena hetkenä, kun sitä tarvitsimme. Jäämme enemmän kuin mielellämme kiitollisuudenvelkaan näin huikeille ihmisille. Emmeköhän me talonrakennusavuksi pääsekin, jossain vaiheessa. ;)


Alttarilla tulikin pussailtua pariinkin otteeseen puolivahingossa. Papilla ja häävierailla oli hauskaa. 


Siskoni lauloi meille henkeäsalpaavan kauniisti Johanna Kurkelan Rakkauslaulun.

Kuva: M. Hämäläinen

Ja näin tuore aviopari käveli silkkinauhaviirien liehuessa ulos kirkosta kunniakujaa pitkin. 
Ja elää elämänsä onnellisena loppuun asti.
Sen pituinen se.



p.s. Jatkoa seuraa lähipäivinä! ;)

torstai 4. heinäkuuta 2013

A:n polttarit eli älypitkä postaus!

A - Lupasin kertoilla teille, kuinka minut saatiin yllätettyä täysin ja miten päädyin viettämään yhtä elämäni hauskimmista viikonlopuista. Nyt on lupauksen lunastamisen aika.

----------------------------------------

Monta viikkoa aiemmin: Olimme suunnitelleet kaasoni (eli H:n siskon) kanssa menevämme perheinemme Turun Seikkailupuistossa järjestettävään Seikkis-rockiin. K sanoi hoitavansa meille kaikille liput sinne. 

En tietenkään epäillyt mitään.

Alkuviikolla ennen Seikkis-rockia katselin kalenteria ihmetellen. Hiukan jopa surkutellen kyselin H:lta: "Mihin väliin ne polttarit muka mahtuvat, kun ohjelmaa viikonlopuiksi on näin paljon?"

Olin pyytänyt etukäteen polttareiden järjestämistä jo touko-kesäkuulle, koska heinäkuussa lomailemme pohjoisessa ja elokuu on jo niin täynnä häähömppää.

----------------------------------------



Pitkin kevättä posti kantoi nimelleni osoitettuja outoja kortteja, milloin miltäkin erikoisilta nimimerkeiltä taikka ryhmiltä. Toki arvasin niistä heti, että polttariporukkahan se siellä tekee kiusaa. Tuli pääsiäiskortti hassuilla vihjauksilla, synttärionnitteluja eläkeläiselle jne.

Toukokuussa korteissa alkoi lukea viittauksia asioihin, joita pitäisi pakata mukaan matkaan. Oli myös vihjeitä siitä, että nyt voisi olla aika ajaa säärikarvat. :D

------------------------------------------

Eräässä korteista oli viittaus Black Eyed Peas:in biisiin I Got A Feeling. 


Seikkisrock-aamuna sain nukkua pitkään ja aamupala oli valmiina, kun heräsin. (Ei edelleenkään mitään epäilyksiä.) Kävin suihkussa ja ajoin ne saakelin säärikarvat, vaikka tiesin, ettei tänään lähtöä tulisi. Oli tulossa helle, ja shortsithan sitä oli jalkaan laitettava. 

Autossa ollessamme matkalla tapaamispaikkaamme Citymarketin parkkipaikalle, tuli mieleeni testata uuden puhelimeni Samsung Ativ S:n videontoistoa ja päädyin kuuntelemaan biisin, joka kortissa oli mainittuna. H:n oli vaikea pitää kasvot peruslukemilla, mutta tästähän minä en tiennyt mitään takapenkillä biisiä fiilistellessäni.

------------------------------------------

Cittarin parkkipaikalla tapasimme K:n. Hän kertoi miehensä ja poikiensa olevan käymässä läheisellä Hesburgerilla ja tulevan pian. Sitten pääsisimme lähtemään. Odottelimme siinä ja ihan hetken verran muistan ihmetelleeni, että miten K oli jotenkin erikoisen oloinen. 

Siinä samassa pysäköityjen autojen takaa käveli luoksemme viisihenkinen tyttöjoukko. Etunenässä serkkuni Rovaniemeltä asti. Purskahdin naurun sekaisiin kyyneliin ja ryntäsin halaamaan ensimmäisenä serkkuani ja sen jälkeen muita tyttöjä. Minut oli päästy yllättämään, täysin!


-------------------------------------------------

Siinä kävikin sitten niin, että miehet ja lapset pääsivät Seikkis-rokkailemaan. Minulle kerrottiin sen verran, että nyt lähdetään hakemaan niitä tavaroita, joita postikorteissa oli mainittu. Osa tytöistä lähti tässä vaiheessa jonnekkin muualle, ja osa tuli mukaani pakkaamaan.

Kerkesin kotosalla mukavasti kasata kamppeeni ja nautiskella siideriä, joka käteeni jostain tupsahti. Pihakukatkin kastelin, ettei helle niitä kuukahduttaisi. 

Fiilistelimme paikallisen K-marketin pihassa soivia
vanhoja iskelmiä tavarojen haku-reissulla. 
--------------------------------------------

Lähdimme ajamaan maalta kaupunkiin päin, ja päädyimme lähelle Kuralan kylämäki nimistä museokylää. Parkkipaikalla oli monta autollista tyttöjä. Olin aivan häkeltynyt siitä osaanottajien määrästä!

Jatkoimme 16-henkisen porukkamme kanssa kylämäkeen. Meidät vastaanotti topakka Lempi-emäntä, ja kehotti meitä etsimään mukavan nurmen piknikkiä varten.

Lempi puki minulla emännän varustukset ja käski olla topakkana piioille.


Löydettyämme mukavan varjoisan sopen kuumuuden keskeltä, leiriydyimme neitokaisten kanssa siihen. Kaaso apulaisineen kattoi viltille kaikenlaista pikkusuolaista ja tuoreita mansikoita & kirsikoita. 

Oli ensimmäisen tehtävän vuoro. Sain käsiini kasan koristeltuja sekä hieman koruttomampiakin lappusia, jotka oli täytetty ystäväkirjatyyppisesti:

Lempijuttuni tällä hetkellä: Frisbeegolf
Karmein paheeni on kiukuttelu
Paras ominaisuuteni on kiltteys
Keksintö, jota ilman en voi elää: musiikintoistolaite
Kaunista on muru
Pelkään ennalta arvaamatonta
Kaksi turhinta tavaraani ovat digiboksi ja tinapilli
Maailman ihanin kirja (ihanin? :D) Belgarath velhon tarina on kyllä aivan mahtava.
Anniina rakastui Henriin, koska olen täydellinen, kaunis ja vaatimaton. Myös luonteeni sopii hyvin yhteen Anniinan kanssa.
Parasta Anniinassa on ehdottomasti takapuoli. Ja tietysti hänen luonteensa, jonka laaja skaala kattaa aina herkän tyttösen sekä tulisieluisen päättäväisen naisen. Arvostan myös hänen seikkailuntäytteistä elämäntyyliään ja touhukkuuttaan, sekä miten helposti hän innostuu asioista ja on aina valmis minun extempore jutuilleni. :)
Terveiseni ja vinkkini morsiamelle siitä, kuka minä olen: Upeat sääret, 183 senttiä, pitkä hulmuava tukka.

Kuka minä olen? 
 -------------------------------------------

Arvaatteko kenen lappunen tämä oli? Minäpä arvasin!

Tehtäväni oli siis arvata kuka oli kysymyksiin vastaaja, tämän vastausten perusteella. Pääsääntöisesti arvasin oikein, osa tuotti hivenen hankaluuksia. ;)

------------------------------------------------

Kuralan kylämäeesä suoritin Poikkitieteellisen ja -taiteellisen Emäntätestin, jonka läpäisin laadukkain arvosanoin. Kylämäen kotisivuilla kuvaillaan ohjelmaa näin:

"Pilkettä silmäkulmissa ja huumoria huiveissa tulevan frouvan taidot testataan: mm. kädentaidot, sielunsivistys (1950-luvun koululuokassa), lehmänhuuto, naisvoimistelu, aistit, onnellisuus. Matkan varrella kuullaan lyhyt oppimäärä Kylämäen historiaa, vieraillaan Iso-Kohmon talossa sekä harjoitetaan maltillista paseerausta ja hyppelöitä."

Voimistelu pitää joka emännän & piian kuosissa!




Kaunokirjoitusharjoituksia vanhanaikaisella mustekynällä.
Piiat kuljettavat emäntää sokkotestiin.

Osa emäntätestin osa-alueista suoritettiin vanhassa koululuokassa, jonka liitutaulu täyttyi terveisistä tulevalle hääparille.

------------------------------------------------------

Emäntätestin läpäistyäni pakkauduimme autoihin. Määränpäämme oli loppujen lopuksi melkoisen lähellä. Äitini koti oli lainattu grillailu- ja laittautumispaikaksi meille. Pakkaillessani olin jo saanut vihjeitä siitä, että vähän pidemmälle tulee olemaan lähtö. Laiva sanakin tytöiltä lipsahteli. :P

Grillimestari-kaasoni loihti herkkueväitä kaikille. Samaan aikaan minut istutettiin hää-lehti kädessäni peilin eteen. Serkkuni loihti kauniin kampauksen, H:n veljen vaimo taikoi pehmeät kädet & nätit kynnet ja lopuksi ystäväni meikkasi kasvoni. Ihanaa hemmottelua!


-------------------------------------------

Syötyämme ja juotuamme itsemme kylläisiksi, olikin aika lähteä jatkamaan matkaa. Pihaan kurvasi superiso tilataksi, vai olikohan se jopa ennemmin minibussi. Tässä vaiheessa 17-henkiseksi kasvanyt tyttököörimme mahtui sinne juuri ja juuri. 

Taksissa sain käteeni mikrofonin. Karaoketaksi! Huippua!

En muista olenko täällä blogin puolella kertoillut lauluinnostuksestani. Olen ollut kova laulamaan ja esiintymään pikkutytöstä asti. 


Ajoimme satamaa kohti, jossa kaaso hyppäsi pois kyydistä Viking Linen terminaalin kohdalla. Me jatkoimme  lauleskelua ja kruisailua vielä tunnin verran ympäri Turkua. Huippuhauskan ajelun jälkeen palasimme takaisin satamaan. Oli aika astua laivaan. ->


Äiti ei ilmeisesti ollut päässyt tyttärensä nimeä kantavan Cokis-pullon ohi.
Sellainen oli jätetty odottamaan polttarisankari heidän jääkaappiinsa.


--------------------------------------------------------

Hytteihin asetuttuamme osa meistä rentoutui hetken verran ja osa tytöistä, jotka eivät aiemmin ehtineet, laittautuivat iltaa varten. Jokainen tyttö sai pinkin kukan merkiksi polttariporukkaan kuulumisesta. Kukan sai laitettua mielensä mukaan hiuksiin, hakaneulalla koruksi taikka vaikka laukkuun roikkumaan.




Ilta oli täynnä tanssia, naurua ja suussa sulavia drinkkejä. Täytyy kyllä tähän väliin kehua Gracen baarihenkilökuntaa: He osasivat asiansa! 

Joka kerta, kun lasini tyhjeni, sain pikapikaa uuden kauniin juoman pöytään. Aina ennen siihen käsiksi pääsemistä, minun piti vastata jonkun lähiipiirissäni olevan valmiiksi tekemään kysymyslappuseen oikein. Tosin, sain kyllä lohdutuspalkinnoksikin sen drinkin, jos vastaus menikin väärin. Ei se niin vakavaa sentään ollut. ;D Jotenkin kummassa pääni kesti yllättävän hyvin alkoholia tuona iltana, ja mukava pikkuhiprakka säilyi koko illan. ;)

Osa leideistä lähti aiemmin nukkumaan, mutta kaasoni, minä ja pieni porukka tyttösiä jaksoimme bilettää neljään asti! Äipät ei pääse turhan usein radalle, niin täytyyhän sitä sitten kerrankin kunnolla jorata. :D

------------------------------------------------

Kahdeksalta aamulla me heräsimme K:n kanssa lähes yhtä aikaa. Eipä siinä sitten jaksettu sen kummempia ihmetellä, kun jostain kumman syystä oli aika hyväkin olo. Pieni laittautuminen ja aamiaiselle mars. Samassa hytissä kanssamme olleet morsiusneitoseni jäivät syvälle peteihinsä. ;)




Buffet-aamupalalla iski pikkuheikotus. Ystäväni nauraskelivat, kun nykäisin arvokkaan oloista miestarjoilijaa hihasta ja kysyin heiveröisesti: "Saako teiltä mitään alkoholia tähän aikaan?". Tarjoilija myönteli lempeän huvittuneesti. Lopputulos oli se, että yhdellä ystävälläni ja minulla oli tuoremehun seassa muutakin kuin appelsiinia. :D

-------------------------------------------------

Aamiaisesta selviydyttyämme teimme hiukan taxfree-ostoksia ja lepäilimme. Seuraavana ohjelmistossa oli ihanaa hemmottelua laivan kylpyläosastolla.

Uuden laivan virkistäytymiskeskus oli ihana kokea, varsinkin tuollaisena ei-niin-energiapitoisena-päivänä. Isoista porealtaista avautui hulppea näkymä merelle ja mahduimme koko kylpylään lähtenyt 10 henkinen naislauma samaan aikaan sinne. 

Saimme nauttia normaalin saunan lisäksi kylpyläosastolla myös höyry- ja yrttisaunoista. Luksusta oli kääriytyä isoihin valkoisiin kylpytakkeihin, ja juoda aurinkotuolissa siideriä. Ai ai!








--------------------------------------------------

Tämän seuraavan päivän aikataulut oli järjestetty mukavan leppoisiksi. Kaikilla oli aikaa katsella laivaa ja tehdä ostoksia. 

Iltapäivällä kävimme koko porukalla buffetissa syömässä. Henkilökohtaisesti voin kyllä kehua ruokaa. Ei ole ollenkaan sanottua, että se olisi laivalla hyvää. Hauska uudistus buffetissa oli siiderihanat. Strongbow:ta hanasta. :)

♥ Kaikki ihanat 

Oli kaunis ilma ja vietimmekin osan päivästä laivan tuulettomalla keulakannella.

Pari viimeistä ohjelmanumeroa oli vielä jäljellä ennen satamaan saapumista. Huivista kääräistiin kimppu ja minut määrättiin harjoittelemaan sen heittämistä neitijoukolle. Laivan käytävän sisäkatto oli turhan matala, ja sen vuoksi heitto vähän lässähti. Kimpunnappaaja oli kutienkin hyvin onnellinen saaliistaan. Ehkä hän nappaa sen oikeassa tilanteessakin sitten. ;)

Seuraavaksi käytiin heittämässä jäähyväiset exille, jotteivät jäisi kummittelemaan. Neljä nimettyä lappua lensi mereen raikuvien ablodejen saattelemana. Ei tule ikävä! ;D

Siinä exä lentää!



Seuraavana päivänäkin piti saada vielä yksi mansikkamargarita. ;)
---------------------------------------------------

Satamaan päästyäni mielen syrjällä ollut ikävästä johtunut pieni haikeus pääsi valloilleen. Kyllähän siinä pieni kyynel juoksi silmäkulmasta, kun näki rakkaat miehensä. Pikkuisen ja isomman.

Kaiken kaikkiaan olen aivan äärettömän onnellinen tästä huikeasta kokemuksesta, joka minulle järjestettiin näiden ihanien tyttöjen voimin. Tämä tulee olemaan yksi elämäni hauskimmista ja mieleenpainuvimmista viikonlopuista. 


Kiitos erityisesti sinulle K. Olet niin rakas, tärkeä ja maailmankaikkeuden paras kaaso. Olen onnellinen, että sinusta tulee siskoni.  :') Kerpeleen allergiasilmät ;)