Talviaurinko

H - Talvi yllätti varhaisuudellaan. Syksy ei ollut vielä täysin ehtinyt pudottaa väriloistoaan, kun vesipisarat vaihtuivat alas leijaileviksi lumihiutaleiksi. Tuntuu, kuin vaahteralla olisi kiire talviunille, sillä nyt hangen päällä makaa sadoittain sen lehtiä. Selkeä taivas enteilee yöksi tähtitaivaan ja pakkasta.

Olen ollut vaisu, kuten syksy. Katsonut niin luonnon kuihtumista, kuin myös isäni. Jokainen putoava lehti muistuttaa minua siitä, että aika käy vähiin. Isänikin tahtoo pitää kiinni lehdistään niin pitkään kuin voi, mutta pakkausyöt lisääntyy ja talvi tulee vääjäämättä. Talven lopulta tultua, on kuitenkin valoa. Sitä toivon isälleni enemmän, kuin mitään muuta. Ikuinen talvi, ikuinen rauha. 

Tämän vuoksi olen ollut vaisu. Huomaan, että on kuitenkin hyvä päästä jälleen kirjoittamaan, vaikka ensimmäisen blogikirjoitukseni jouduinkin hylkäämään. Siinä oli yksinkertaisesti liian paljon henkilökohtaista ahdistusta, surua ja jopa jonkinlaista vihaa tai katkeruutta. Ja vaikka päivityksen alku vaikuttaakin kovin synkältä, niin haluan kuitenkin kertoa teille myös niitä kivoja asioita.

Viikonloppu on ollut mitä kaunein ja täynnä iloisia hetkiä. Pieni poikani tekee minut päivittäin onnelliseksi tutkivalla katseellaan ja valloittavilla äänettömillä nauruilla (Alarik unohti ääneennauramisen salat heti sen opittuaan.).

Mahtavaa! Korit ovat yhä paikoillaan. Minun heittokauteni ei 
totisesti ole vielä päättynyt.

Olemme ulkoilleet molempina päivinä. Lauantaina ajattelin, että reipas vaunulenkki pyöräteitä pitkin olisi mukavaa, mutta Alarik tahtoi välttämättä lähteä frisbeegolfpuiston niityille. Koiranulkoiluttajien tuijottelusta päätellen olimme ensimmäiset vaunuttelijat, jotka tulivat kukkuloilla vastaan. Tämänpäiväinen kärryttely suoritettiin koko perheen voimin ja reittikin oli vähemmän hardcore, määränpäänä äänestyskoppi.

Eilen illalla katsoimme murun kanssa Mitä odottaa kun odotat-elokuvan, joka kriittisesti arvosteltuna olisi saanut kohtuu huonon arvosanan. Elokuvan ajankohtaisuus pelasti kuitenkin paljon, ja sen huumorikin tehosi meihin hömppämeiningistä huolimatta. Isomasujen tuijottelu laukaisi A:ssa pienimuotoisen vauvakuumeen, jonka otin lähinnä vitsinä. Totesimme kuitenkin Alarikissa olevan meille ihan tarpeeksi vauvaa vielä pitkäksi aikaa. :)

Legoleikit jatkuu, ja tällä kertaa Alarik hypisteli jo
itsekin palikoita. "Poliisikummisetä" sai tietysti eniten huomiota.

Alarik-raukka on ollut aika itkuinen koko viikonlopun. Se saattaa johtua osittain rokotuksista, mutta kyllä epäilemämme refluksi alkaa vaikuttamaan aina vain selvemmältä syyltä sekä siihen että muihinkin pikku-A:n vaivoihin. Onneksi huomenna iltapäivällä on lastenlääkärille aika, niin saamme asiaan kenties jotain selvyyttä. Poika nukkui tänään kaikesta huolimatta jättiläispäikkärit parvekevaunuissa, joten me suoritimme A:n kanssa suursiivouksen.

Synkkääkin synkempi loppu. Saikkeahan tästä poliisille nyt ainakin tulee!

Talvi totisesti yllätti minut niin autoilijana, pyöräilijänä, kuin myös kävelijänä. Perjantaina jouduin turvautumaan joukkoliikenteeseen ja minä tyhmä valitsin jalkineiksi liukkaaseen keliin sopimattomat, lopen kuluneet bootsini. Nyt on sentään fillarissa nastat alla, niin pääsee kätevästi huomenna koulutukseen. Oikein mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

Syksy

H - Vuodenajat ovat aina olleet minulle tärkeitä. Niistä jokaisella on omat piirteensä, jotka vaikuttaa hämmästyttävän paljon ihmiseen. Keväisin luonnon herätessä, herään minäkin täynnä loputonta tarmoa. Kesät ovat yhtä suurta juhlaa ja jatkuvaa menemistä. Syksy on rauhoittumisen aikaa.

Syksyssä on jotain erittäin kiehtovaa, sillä näen sen muiden vuodenaikojen seassa melankolisena. Se on aikaa, jolloin tunnen herkästi surumielisyyttä ja heittäydyn huoletta synkempien ajatusten vietäväksi. Usein olen löytänyt itseni tuijottelemasta syysmyrskyä, joka riuhtoo viimeisetkin keltaiset lehdet puista. Kuunnellut sateen ropinaa ja yrittänyt laskea kuinka monta päivää sitä on jo jatkunut.

Syksy on kaunista aikaa, ja se on täällä, vihdoinkin. 

Poikien ilta

Ennen kuin julistatte minut masentuneeksi, voin luvata, että minulla on kaikki hyvin ja elämässäni riittää valoa ja iloa.

Meillä oli Alarikin kanssa eilen mielenkiintoinen ilta, sillä A lähti kaupungin yöelämään. Jäimme ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa kahdestaan, ja luonnollisesti muru otti tissinsä mukaan. (Eikä minun tarvinnut edes huomauttaa kaula-aukosta.) Maitoa oli tällä kertaa pumpattu varastoon hieman liian vähän, joten pääsimme testaamaan ensimmäistä kertaa korvikemaitoa. Hyvinhän se alas meni. 

Ilta meni niin helposti, että olin melkein jopa pettynyt. Poika nukkui koko illan, ja heräsi syömään yhdeltä, viideltä ja seitsemältä. A vietti ansaitun vapaaillan Klubilla, jossa oli Scandinavian Music Group esiintymässä. Hän tuli kotiin jo vähän yhden jälkeen, ja oli ottanut huikeat kolme siideriä. Siitä oli hyvä jatkaa unia muru kainalossa ja pikkumuru toisella puolella.

Legot

Innostuimme aamulla "leikkimään" Alarikin kanssa Legoilla. Olinkin unohtanut miten mahtavaa touhua se on. Alarikin Lego-ikä vaihe on tällä hetkellä aika rauhallinen, mutta pelonsekaisella innolla odotan tulevaa Godzilla-vaihetta, jolloin kaikki rakentamani lentelee pitkin pitäjää. Rikottaminen ja asioiden "räjäyttely" kertoo jonkin tutkimuksen mukaan luovuudesta. Ilmankos minusta tuli artesaani.

Jokaiselle kunnon leikille pitää keksiä aihe. Meidän aiheena oli "mennään katsomaan kummisetää". Lego-ukkeli vaihtoehdoista ei löytynyt yhtään pitkätukkaa, joten valitsin itselleni hattupäisen pallopään. Päätettiin Alarikin kanssa, että olin saanut Ikeasta täitä, joten tukan leikkuu oli ainut mahdollinen ratkaisu.

Saavuimme Alarikin kanssa poliisilaitoksen pihalle, jossa kummisedän prätkä paljasti hänen olevan töissä. Ihmettelimme tovin roskista, jonka viereen oli jätetty tyhjiä olutpulloja.

Kummisetä meni luonnollisesti suunniltaan ilosta nähtyään serkkunsa ja kummipoikansa lähestyvän. Hän oli juuri palannut partioreissulta tauolle.

Siinä sitten aikuiset turisivat kaikesta turhasta, kuten frisbeegolfista ja uusista kiekkohankinnoista. Alarikkia ei juuri kiinnostanut.

On ne Legot vaan mahtavia. Nyt nukkumaan, että jaksaa taas herätä uuteen viikkoon. Oikein mukavaa sellaista teille kaikille!