15 instaa

A -  Osa teistä on ehkä jo huomannutkin, että olen viimein löytänyt tieni Instagramin ihmeelliseen maailmaan. Nyt jokusen viikon sitä käytettyäni ihmettelen suuresti, miksen aiemmin sinne ole eksynyt.

Sehän on kuin mekka minunlaiselleni  (valitettavan) some-addiktoituneelle kuvailijalle, joka ei kuitenkaan viitsi täyttää Facebook-seinäänsä jokapäiväisillä kuvilla kaikesta ihmeellisestä.

Samsung Ativ S-älypuhelimeenihan ei tuota varsinaista Instagramia saakaan ladattua (koska Windows), mutta yllättävän toimiva on myös korvaava versio 6tag.

 1. Bussipysäkki harmaana aamuna. Kaiverrettu sydän puussa piristi. :) 2. Laitettiin takapiha syyskuosiin. Häiden tienvarsikylttikin pääsi sinne. 3. Syksy tuli ja neulomisinto sen mukana. Opettelin ensi kertaa palmikkoneuleen. <3

4. Uudet nätit viinilasit löytyvät Wiklundin Outletista. 5. Ostin ihanan värisiä paksuja sukkahousuja, myös kello on uudehko. Ja toki huonolaatuisessa kuvassa näkyy myös muotoilijatuttavallamme teetetty vihkisormus. 6. Koulumatkalla.

 7. Murulla oli synttärit ja sen kunniaksi järjestin pienen kivan lautapeli-illan. 8. Lähdössä Hellurei:hin, eli heinäkuisten 2012-ryhmämme äitien pippaloiltaan, joka järjestettiin Turussa. Mukana oli 20 naista ympäri Suomea! 9. Rakastuin Starbucksiin. Siellä piti käydä häämatkan jokaisena päivänä. :D Miksei täällä voi olla sellaista?!

 10. Löysimme kivan keskieurooppalaistyylisen kapean ravintolakadun, jonka ruokapaikkoja tuli testattua useampaankin otteeseen. 11. Tästä kuvasta saattaa ehkä arvata missä olimme. ;) 12. Viimeisenä iltana olimme syömässä keskiaikaisessa ravintolassa, jossa ei ollut haarukoita. ;D

13. Alarikista on ollut kivaa, että äidin syysloma on heti häämatkan jälkeen. On päässyt moniin kivoihin paikkoihin. 14. Mutta oli kyllä iso ikävä, ja vaikka reissu oli mahtava, niin oli kyllä aivan ihanaa palata kotiin pikkuisen luo. <3 15. Lehtikasat on in! ;)

Siinäpä tuli kuulumisiakin mukavasti kerrottua samalla. 

Instagramista löydät minut nimellä aaneloahetkessa. Tervetuloa seuraamaan!

Välikausi

A - On ensimmäinen pakkasaamu. Istun lämpimässä bussissa, hytistyäni ensin pysäkillä uutukaisessa UFF:ilta löytämässäni syystakissa. Kovin montaa päivää se ei ole ollut käytössä, ja nyt on jo liian kylmä. Aamuisin.

Iltapäivisin aurinkoisina päivinä takin alta saa jättää lämpimän neuleen pois, ja bussissa paluumatkalla on jo tukahduttavan kuuma.

Kylmän syysaamun vaatetukseni: Gapin laukku ja H&M:n takki löytyivät Uff:ilta parisen viikkoa sitten 5 € / kpl. Luhta Homen ihana kassi (johon mahtuu koko elämä!), sain Habitare-reissulla lehtitilaajalahjana. Hatun, huivin, neuleen, farkut ja saappaat olen ostanut viime syksynä joko kirpparilta taikka kaupoista. 

Tämä aikakausi on aina ollut minulle hankaluus, miten olisi toimivinta pukeutua?

Lapsen myötä senkin taidon oppii. Kaikista järkevin olisi pukea itsensä, niin kuin lapsensakin pukee.

Alle sukkahousut ja body. Niiden päälle velour-, college-, tai muu mukava asu. Ja lopuksi vk-haalari tai softshell-takki ja vk-housut. Jalkoihin vuorelliset kumisaappaat. Kerrospukeutumisesta on hyvä vähentää, kun päivä koittaa ja lämpö palaa maailmaan.

Vasemmalla omia syyskamppeitani huonompaan keliin. Kuvasta puuttuu housuihin kuuluva Everestin valkoinen tuulitakki, joka jäi viime reissulla naapurikaupunkiin sukulaisten luo. Romikan vuorelliset saappaat tilasin meille molemmille Zalandosta. Vihreät samistelupipot äitini teki meille Eurokankaan kettutrikoosta. 

Oikealla Alarikin vk-asut: Reimatecin Meander-haalari (koko 80, joka mahtuu ehkä just tämän syksyn), Superfitin ensikengät kuiville keleille, Name it:n merinovillalapaset, Tuttan kypärälakki ja kettulakki. H&M:stä löytynyt kiva softsheel-takki, joka on kokoa 92. Reilu nyt muttei kuitenkaan yli-iso, ja menee varmasti myös keväällä. Vk-housut ovat Kappahlista, sormikkaat Name it:istä ja pipo on Lassie-merkkinen.

On todella harvinaista meille, että nuo kaikki pojan vk-asujen osat on hankittu uutena. Talvihaalarit ovatkin taas oikeampaa linjaamme, elikkä käytettyinä hankittuja. ;)

Pojan talvikamppeet ovat siis myös jo hankittuna ja niistäkin voisin tehdä jossain vaiheessa oman päivityksensä.

p.s. Postauksen alku on kirjoitettu muistaakseni keskiviikkona taikka torstaina koulumatkalla bussissa. Loput tänään. :)

Talviaurinko

H - Talvi yllätti varhaisuudellaan. Syksy ei ollut vielä täysin ehtinyt pudottaa väriloistoaan, kun vesipisarat vaihtuivat alas leijaileviksi lumihiutaleiksi. Tuntuu, kuin vaahteralla olisi kiire talviunille, sillä nyt hangen päällä makaa sadoittain sen lehtiä. Selkeä taivas enteilee yöksi tähtitaivaan ja pakkasta.

Olen ollut vaisu, kuten syksy. Katsonut niin luonnon kuihtumista, kuin myös isäni. Jokainen putoava lehti muistuttaa minua siitä, että aika käy vähiin. Isänikin tahtoo pitää kiinni lehdistään niin pitkään kuin voi, mutta pakkausyöt lisääntyy ja talvi tulee vääjäämättä. Talven lopulta tultua, on kuitenkin valoa. Sitä toivon isälleni enemmän, kuin mitään muuta. Ikuinen talvi, ikuinen rauha. 

Tämän vuoksi olen ollut vaisu. Huomaan, että on kuitenkin hyvä päästä jälleen kirjoittamaan, vaikka ensimmäisen blogikirjoitukseni jouduinkin hylkäämään. Siinä oli yksinkertaisesti liian paljon henkilökohtaista ahdistusta, surua ja jopa jonkinlaista vihaa tai katkeruutta. Ja vaikka päivityksen alku vaikuttaakin kovin synkältä, niin haluan kuitenkin kertoa teille myös niitä kivoja asioita.

Viikonloppu on ollut mitä kaunein ja täynnä iloisia hetkiä. Pieni poikani tekee minut päivittäin onnelliseksi tutkivalla katseellaan ja valloittavilla äänettömillä nauruilla (Alarik unohti ääneennauramisen salat heti sen opittuaan.).

Mahtavaa! Korit ovat yhä paikoillaan. Minun heittokauteni ei 
totisesti ole vielä päättynyt.

Olemme ulkoilleet molempina päivinä. Lauantaina ajattelin, että reipas vaunulenkki pyöräteitä pitkin olisi mukavaa, mutta Alarik tahtoi välttämättä lähteä frisbeegolfpuiston niityille. Koiranulkoiluttajien tuijottelusta päätellen olimme ensimmäiset vaunuttelijat, jotka tulivat kukkuloilla vastaan. Tämänpäiväinen kärryttely suoritettiin koko perheen voimin ja reittikin oli vähemmän hardcore, määränpäänä äänestyskoppi.

Eilen illalla katsoimme murun kanssa Mitä odottaa kun odotat-elokuvan, joka kriittisesti arvosteltuna olisi saanut kohtuu huonon arvosanan. Elokuvan ajankohtaisuus pelasti kuitenkin paljon, ja sen huumorikin tehosi meihin hömppämeiningistä huolimatta. Isomasujen tuijottelu laukaisi A:ssa pienimuotoisen vauvakuumeen, jonka otin lähinnä vitsinä. Totesimme kuitenkin Alarikissa olevan meille ihan tarpeeksi vauvaa vielä pitkäksi aikaa. :)

Legoleikit jatkuu, ja tällä kertaa Alarik hypisteli jo
itsekin palikoita. "Poliisikummisetä" sai tietysti eniten huomiota.

Alarik-raukka on ollut aika itkuinen koko viikonlopun. Se saattaa johtua osittain rokotuksista, mutta kyllä epäilemämme refluksi alkaa vaikuttamaan aina vain selvemmältä syyltä sekä siihen että muihinkin pikku-A:n vaivoihin. Onneksi huomenna iltapäivällä on lastenlääkärille aika, niin saamme asiaan kenties jotain selvyyttä. Poika nukkui tänään kaikesta huolimatta jättiläispäikkärit parvekevaunuissa, joten me suoritimme A:n kanssa suursiivouksen.

Synkkääkin synkempi loppu. Saikkeahan tästä poliisille nyt ainakin tulee!

Talvi totisesti yllätti minut niin autoilijana, pyöräilijänä, kuin myös kävelijänä. Perjantaina jouduin turvautumaan joukkoliikenteeseen ja minä tyhmä valitsin jalkineiksi liukkaaseen keliin sopimattomat, lopen kuluneet bootsini. Nyt on sentään fillarissa nastat alla, niin pääsee kätevästi huomenna koulutukseen. Oikein mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

Syksy

H - Vuodenajat ovat aina olleet minulle tärkeitä. Niistä jokaisella on omat piirteensä, jotka vaikuttaa hämmästyttävän paljon ihmiseen. Keväisin luonnon herätessä, herään minäkin täynnä loputonta tarmoa. Kesät ovat yhtä suurta juhlaa ja jatkuvaa menemistä. Syksy on rauhoittumisen aikaa.

Syksyssä on jotain erittäin kiehtovaa, sillä näen sen muiden vuodenaikojen seassa melankolisena. Se on aikaa, jolloin tunnen herkästi surumielisyyttä ja heittäydyn huoletta synkempien ajatusten vietäväksi. Usein olen löytänyt itseni tuijottelemasta syysmyrskyä, joka riuhtoo viimeisetkin keltaiset lehdet puista. Kuunnellut sateen ropinaa ja yrittänyt laskea kuinka monta päivää sitä on jo jatkunut.

Syksy on kaunista aikaa, ja se on täällä, vihdoinkin. 

Poikien ilta

Ennen kuin julistatte minut masentuneeksi, voin luvata, että minulla on kaikki hyvin ja elämässäni riittää valoa ja iloa.

Meillä oli Alarikin kanssa eilen mielenkiintoinen ilta, sillä A lähti kaupungin yöelämään. Jäimme ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa kahdestaan, ja luonnollisesti muru otti tissinsä mukaan. (Eikä minun tarvinnut edes huomauttaa kaula-aukosta.) Maitoa oli tällä kertaa pumpattu varastoon hieman liian vähän, joten pääsimme testaamaan ensimmäistä kertaa korvikemaitoa. Hyvinhän se alas meni. 

Ilta meni niin helposti, että olin melkein jopa pettynyt. Poika nukkui koko illan, ja heräsi syömään yhdeltä, viideltä ja seitsemältä. A vietti ansaitun vapaaillan Klubilla, jossa oli Scandinavian Music Group esiintymässä. Hän tuli kotiin jo vähän yhden jälkeen, ja oli ottanut huikeat kolme siideriä. Siitä oli hyvä jatkaa unia muru kainalossa ja pikkumuru toisella puolella.

Legot

Innostuimme aamulla "leikkimään" Alarikin kanssa Legoilla. Olinkin unohtanut miten mahtavaa touhua se on. Alarikin Lego-ikä vaihe on tällä hetkellä aika rauhallinen, mutta pelonsekaisella innolla odotan tulevaa Godzilla-vaihetta, jolloin kaikki rakentamani lentelee pitkin pitäjää. Rikottaminen ja asioiden "räjäyttely" kertoo jonkin tutkimuksen mukaan luovuudesta. Ilmankos minusta tuli artesaani.

Jokaiselle kunnon leikille pitää keksiä aihe. Meidän aiheena oli "mennään katsomaan kummisetää". Lego-ukkeli vaihtoehdoista ei löytynyt yhtään pitkätukkaa, joten valitsin itselleni hattupäisen pallopään. Päätettiin Alarikin kanssa, että olin saanut Ikeasta täitä, joten tukan leikkuu oli ainut mahdollinen ratkaisu.

Saavuimme Alarikin kanssa poliisilaitoksen pihalle, jossa kummisedän prätkä paljasti hänen olevan töissä. Ihmettelimme tovin roskista, jonka viereen oli jätetty tyhjiä olutpulloja.

Kummisetä meni luonnollisesti suunniltaan ilosta nähtyään serkkunsa ja kummipoikansa lähestyvän. Hän oli juuri palannut partioreissulta tauolle.

Siinä sitten aikuiset turisivat kaikesta turhasta, kuten frisbeegolfista ja uusista kiekkohankinnoista. Alarikkia ei juuri kiinnostanut.

On ne Legot vaan mahtavia. Nyt nukkumaan, että jaksaa taas herätä uuteen viikkoon. Oikein mukavaa sellaista teille kaikille!