perjantai 30. marraskuuta 2012

Neuvolalääkärissä


A - Aamuvarhaisella kiirehdimme hirmuisessa lumimyräkässä 100 metrin päässä sijaitsevalle neuvolalle. Olimme hiukan myöhässäkin, mutta onneksi se ei haitannut, koska myös lääkäri oli tarkastuksissaan vähän jäljessä ja jouduimme odottelemaankin hiukan vuoroamme. 

Sekä lääkäri että terveydenhoitajamme ihastelivat poikaa kovasti, joka tietysti lämmittää jokaisen äidin ja isän mieltä syvästi. Ei haittaa, vaikka tietääkin että varmasti jokaista tarkastukseen tulevaa lasta ihaillaan samalla lailla, niinhän se kuuluukin. :)

Kaikki on niin kuin pitääkin. Jäntevyyttä kehuttiin taasen ja vauvaheijasteet olivat kadonneet. Ihoa lääkäri sanoi erityisen hyväkuntoiseksi. Emme ole vielä rasvailleet sitä, joskus tosin hieron öljyn kanssa ennen kylpyä. 

Lääkäri kirjoitti:
"Jäntevä, iloinen poika. Näkö ja kuulo normaalit. Sydänkuuntelu normaali. Kasvaa ja kehittyy hienosti."

4 kk mitat (Suluissa 3 kk mitat):
Paino: 7540 g (6580 g)
Pituus: 67,5 cm (63,8)
Päänymp. 41,9 cm (40,5 cm)

Alarik on nyt saanut 2 kertaa päivässä sosemaistiaisensa (n. 2 jääpalallista kerralla), ja nyt saimme luvan nostaa kerrat kolmeen päivässä ja myös lisätä annoskokoa hieman, jos siltä tuntuu. Olen ollut aika varovainen uusien ruoka-aineiden kanssa, koska olen jo aiemmin huomannut Alarikin mahan olevan aika herkkä. Hän on nyt parisen viikkoa soseita maistellut. Bataatista aloitimme, sen jälkeen olemme ottaneet mukaan päärynän, luumun ja nyt pari päivää sitten myös kesäkurpitsan. Seuraava uusi maku tuleekin varmaan olemaan mango, koska H oli ostanut pelkkien päärynäpilttien lisäksi myös mangopäärynäpilttejä. Jos teillä on kokemusta herkistä vauvojen masuista, niin suositelkaa ihmeessä missä järjestyksessä ruoka-aineita kannattaisi maistella. :)

Neuvolan jälkeen lähdimme perhekerhollemme. Siellä oli pikkujoulumeiningit päällänsä ja pikku-A:kin oli hiukan jouluisammissa varusteissa. Hän oli myös innoissaan, kun iskäkin oli eka kertaa mukana menossa!


Pikkutonttusemme pääsi tällä kertaa kerholla askartelemaan myös isin kanssa. Mummi ja mummo taitavat saada aikas upeat Alarikin itsetekemät joulukortit. ;)

Vihdoin tuli taas lunta! Nyt alkaa tuntua, että joulu tulee sittenkin. Ensi viikolla täytyy lähteä hakemaan koristukset varastosta ja alkaa niitä pikkuhiljaa laitella paikoilleen. Rakastan joulua, kun olen nykyään oppinut nauttimaan siitä stressittömästi! Ihanaa joulun odotusta myös Teille kaikille! Huomenna saa avata ekan luukun! 

P.S Olemme jälleen itsenäisiä kirjoittajia omasta halustamme. Vauva-lehden rinnakkaisblogi on siis lopetettu. Ei silti hätää, meinaamme kyllä jatkaa kirjoittamista täällä! :) Ja mietinnässä on ollut myös jonkinlainen jouluarvonta. ;)

maanantai 26. marraskuuta 2012

Matala majamme

A - Heinäkuisten (eli kotoisammin hellujen) fb-ryhmästämme sain idean esitellä sekä heille että myös tietysti teille, kotimme. Ryhmäläiset postailivat tänään kuvia kodeistaan sivullemme, ja niitä oli kyllä hauska päästä katsomaan. Monilla oli aivan erilaiset kodit, kuin mitä olisin luullut. Kai sitä muodostaa jonkinlaisen mielikuvan ihmisestä, ja saattaa kuvitella valmiiksi päässään millaisessa kodissa hän voisi asua.

Nyt pääsette kertomaan vastaavatko teidän kuvitelmanne meidän kotiamme! Muutenkin piti teille sanoa, että kommentoikaa ihmeessä enemmän! Pienen pieniäkin kommentteja on mahtava saada ja ne piristävät väsyneenkin päivän. :)

Mutta pidemmittä puheitta, olkaa hyvät ja astukaa sisään!


Asustamme yksityiseltä vuokraamassamme kerrostalokolmiossa, jossa on 76,5 neliötä. Eteisessä on kivalaattalattia ja vihreät seinät, jotka ovat entisen asukkaan laittamia. Tykkään kyllä molemmista!


Työhuone/Alarikin huone on vielä keskeneräinen hiukan, joten siksi sieltä vain yksityiskohdista kuvia. Kuvista ehkä välittyy minun lastevaate-addiktioni lisäksi myös H:n lautapeli-innostus. ;) Makuuhuone ei ollut tänään kovin kuvauksellinen (eli räjähtänyt), joten sen näette mahdollisesti vasta seuraavassa kotipäivityksessä.


Seuraavaksi vuorossa on keittiömme, joka on jo pitkään viihtynyt turkoosissa asussaan. Se on jopa aika harvinaista, koska tekstiilien värimaailma saattaa vaihdella meillä useinkin. Kohta tulee kyllä joulu, ja silloin tapahtuu seuraava muutos. Ehkä näette kuvia myös joulukodista?


Keittiökuvat lautashyllykuvaa lukuunottamatta jo vanhempia (kenties huomasitte vihreät lehdet puissa ja narsissit :D), mutta ne osat keittiöstä niin samannäköiset edelleen, etten sitten tänään huonommassa valossa alkanut uusia räpsiä.  


Kylppärikuvat ovat myös hiukan vanhempia. Tuolta siellä suurin piirtein pitäisi näyttää! ;)


Kaikki olohuonekuvat on otettu tänään. Pieni möllinkäinen on tänään kovasti harjoitellut kääntymistä. Molemmille kyljille mennään jo vauhdilla, mutta äidin apua tarvittiin vielä mahalleen pyörähtämiseen. Kuvassa näkyy myös kuinka äippä on bloggaillut lattiatasossa, samalla poikaa leikittäen.


Ympäri kotiamme on laajalti käsitöitä esillä, sekä meidän että muiden. Vas. kuvassa H:n tekemät rummut seinällä ja toisessa kuvassa artesaaniluokkakavereideni Alarikille tekemät betonitossut.  


Pidämme molemmat vanhoista asioista ja esineistä. On hienoa, että esineellä voi olla tarina kerrottavanaan. Kotimme on täynnä sellaisia. 



Alarik nukkuu yleensä onneksi parvekkeella pitkät päikkärit. Muuten se onkin kissojen valtakuntana. Ne viihtyvät lasitetulla parvekkeellamme vaikka tuntitolkulla.

 Kiitos käynnistänne ja tervetuloa uudestaan! :)

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Isälle


Lensitkö taivaisiin, vai jatkoitko matkaasi aina luokse tähtien? Muutuitko yhdeksi luonnon kanssa, vai siirryitkö toiseen todellisuuteen, josta vain henget tietävät? 

Kyllä minä tiedän isä, minne sinä menit. Lähdit merelle, kuten niin monena aamuna aikaisemminkin. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun sinä olit jo lähtenyt ennen kuin heräsin. Siellä sinä istut veneessäsi, pieni tuulenvire hiuksissasi. Hyräilet hiljaa ja irroitat jälleen yhden ahvenen verkostasi sillä vanhalla meriveden ruostuttamalla naulalla. Vedät keuhkosi täyteen raikasta meri-ilmaa ja pysähdyt katsomaan kaukaisuuteen. Hymyilet, sillä olet juuri siellä missä haluatkin.

On vaikeaa ymmärtää, että olet poissa. Mutta tämän lupaan sinulle. Huomenna, kun herään, en enää juokse laiturin päähän sinua odottamaan. Vaan käännän kylkeä ja hymyilen muistollesi. Iloitsen siitä, että olet päässyt rauhaan. Nostan kunniaksesi maljan ja kerron sinusta tarinoita. Sytytän sinulle kynttilöitä ja muistelen sinua. Ja sinä päivänä, kun kannamme sinut viimeiselle leposijallesi, kannan sinua ylpeänä. Sinä päivänä sanon sinulle hyvästi ja pystyn vihdoinkin itkemään.

Rakkaudella, Henri

perjantai 16. marraskuuta 2012

Kerrontaa kuvin

A - Viime päivät ovat olleet perheellemme henkisesti raskaita. Sen vuoksi teen nyt megakuvapäivityksen lähiaikojen tapahtumista, koska en suoraan sanottuna nyt jaksa enempää. (Jälkikäteen: Olisi ehkä ollut helpompaa vain kirjoittaa teille, koska tämä palvelin ei ottanut tänään ollenkaan toimiakseen ja kuvien järjestely oli todella ärsyttävää.)

Alarikin ph-mittauksen tulokset tulivat, ja paperissa todettiin ph-vaihtelua olevan paljon, mutta ei kuitenkaan refluksin vertaa. Eli siltä osin terve poika. Puklailu ja osittain muutkin oireet ovat kyllä alkaneet onneksi helpottamaankin. Varmasti syinä pojan kasvaminen, sekä myös kiinteiden maistelun aloitus.

Osallistuimme pikku-A:n kanssa Turun joogayhdistyksen pitämälle 6 kerran 
äiti-vauvajoogakurssille, jota piti aivan huippu jooga-ope Mirva Korpela.
Kiitos Mirva, vielä kerran! :) (Kuvat viimeiseltä kurssipäivältä.)

Tuntui kyllä silti, että kurssi loppui aivan liian lyhyeen. 
Toivottavasti alkuvuodesta järjestettäisiin uusi! 
Pikkumuru joogaa.
Sekä neuvolasta, että lääkäristä kehotettiin aloittamaan kiinteiden maistelu. 
Joten aloitimme sen tällä viikolla, Alarikin ollessa 3 kk 3 vko vanha. Tässä 
luumun maistelua, ei niin järin hyvällä menestyksellä. ;)
Löysin kirpparilta uudenveroisen Bumbo-vauvantuolin erittäin edullisesti, joten vaikka aiemmin olinkin ajatellut ettemme sellaista tarvitse, lähti se kuitenkin mukaani halvan hintansa ja ihanan keltaisen värinsä vuoksi. Ja onhan se ihan kätevä ensisyöttötuoli. Pieniä hetkiä Alarik siinä toki istuu vasta. :) Bataatti oli oikeastaan ensimmäinen kiinteä (Sitä yhtä kertaa luumua sitä ennen ei lasketa.), jota aloimme pikkuiselle nyt maistattelemaan. Ja se kyllä uppoaa mainiosti! Noin 3 teelusikallista päivässä lounasaikaan viikon verran (nyt menossa pvä 4), kolmantena päivänä aloin antamaan myös 3 teelusikallista iltapalaksi päärynää, koska pienen maha meni bataatista hiukan kovalle. Päärynä (tietysti!) maistuu myös oikein hyvin! :)
H:n lapsuuden kotikaupungissa olemme vierailleet lähiaikoina hyvin paljon. 
Sairaalan lisäksi olemme käyneet hiukan iloisemmilla visiiteillä Alarikin serkkujen luona.
Vaikka serkukset ovat ihan erinäköiset, niin tässä kuvassa heissä mielestäni näkyy 
myös hiukan jotain samaa, eikö teistäkin?
Siinä viime aikojen kuulumisia. Illat ovat yhä aiemmin pimeitä, joten kynttilät on pakko sytyttää, jotta pimeydestä voisi edes jollain tasolla nauttia. Pikkuinen nukkuu jo. Tänä iltana jutusteli pitkään ennen, kuin malttoi päästää unen tulemaan. 
Iloista kujerrusta ja jokeltelua. <3

Nyt on äidin ja isän aika rentoutua, unohtaa hetkeksi suru ja murhe. 
Käpertyä sylikkäin, ja juoda kuppi kuumaa. Olla ihan hiljaa.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Isänpäivä

Alarikin maailman paras iskä. :)


H - Heräsin ensimmäisenä isänpäivänäni kujerruksiin ja huhuiluun. Oli vielä pimeää, mutta Alarik oli päättänyt, että on aivan tarpeeksi aamu. Nojauduin A:n yli katsomaan pientä flunssaista poikaani, joka antoi tokkuraiselle isälleen päivän ensimmäisen hymynsä. 

6:15 am. Niinpä niin. Alkuperäinen suunnitelma oli, että karvanaama saa nukkua isänpäivänä niin pitkään, kuin huvittaa ja aamupala odottaisi pöydässä valmiina. Pieni perheemme on kuitenkin ollut koko viikonlopun flunssan kourissa, ja oloni ollessa yllättävän hyvä ja pirteä, päätin antaa A:lle mahdollisuuden nukkua pitkään. 

Päivän ensimmäinen vaippa on paras, sillä se sisältää aina ainoastaan pissaa, suunnattomasti pissaa. Vähintäänkin "kilon" painava Lidl-vaippa tömähtää mukavasti roskiksen pohjalle. Keitimme sumpit ja leikimme leikkimatolla. Leikkien jälkeen Alarik viihtyi pitkään ihan vain sylissä imeskellen harsoa ja sormia, ja käytin surutta sen rauhallisen hetken Xboxilla pelaamiseen. Kahdeksan jälkeen pojalle tuli vihdoin se odotettu nälkä, joten roudasin tyypin A:lle (Tiesin, että A:n herättyä saan ne kauan odotetut isänpäivälahjat!).

Frisbeegolflaukku! Voi sitä meidän riemua.
Kutitteli kyllä minun nauruhermojani. :)

Päätimme lähteä aikaisin "pappa-kierrokselle", että ehtisimme ajoissa kotiin. (Olin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa vihdoinkin blogipäivityksen, varmaan ymmärrätte motivaationpuutteeni.) Ensin kävimme A:n äidin ja isäpuolen luona, jotta Alarik sai annettua papalleen kädenjälki-kortin ja 3kk kuvan. Tästä reissu jatkui kotikaupunkiini, jossa kävimme sairaalassa viemässä isälleni myös kortin. Isäni oli kovin väsynyt, joten katselimme hänen levotonta nukahteluaan, pitäen häntä samalla tiukasti kädestä kiinni. Tämän jälkeen kävimme vielä äitini ja hänen miehensä luona syömässä hyvää ruokaa ja herkullista kakkua, ja sinne Alarik jätti neljännen isänpäiväkorttinsa. 

Tämmöinen oli minun ensimmäinen isänpäiväni. Hieno päivä, vaikka tummat pilvet sitä varjostivatkin. Pian laitamme pienen mölisijämme nukkumaan ja kaivamme murun kanssa jälleen kerran herkut kaapista, ja alamme katsomaan True Bloodia. Koska päivä ei ole vielä päättynyt, toivotan vielä oikein hyvää isänpäivää kaikille isille ja isoisille.

Tulee mieleen ihan muuan kummipoikani E, 4v.

Ps. A:n vaatimuksesta piti vielä mainita kolmas isänpäivälahja, joka oli lahjakortti vyöhyketerapiaan. Sen siitä saa, kun valittelee kipeistä paikoista. ;) 

Alarikin refluksista ei ole vielä tullut tietoa, mutta toivomme tulosten saapuvan alkuviikolla.

Tässä vielä pieni linkki videopätkään, jossa Alarik kertoilee juttuja. :)

maanantai 5. marraskuuta 2012

Mittauksessa

Pienen pieni teippinassu 
Mittaileva laite, jota me nyt tää päivä
 kannellaan mukana kaikkialla.

A - Aamusta kävimme Pulssissa ja Alarikille laitettiin ohut putki kurkkuun, joka johtaa ph:ta mittaavaan laitteeseen. Onneksi H oli mukana pitelemässä pikkuista, koska tällä nössöäipällä meinasi lähteä taju pelkästä vieressä seisoskelusta. Lääkäri vakuutti, ettei kanyylin laitto nenän kautta satu pientä, mutta kyllä se inhottavalta voi tuntua. Noh, kyllä se varmasti inhottavalta tuntuikin, kun itku tuli, kasvot menivät tulipunaisiksi, vesi vuosi silmistä ja kakomistakin kuului. Hyi, että. Voi, äitin pikkuraukkaa.

Parasta oli kuitenkin, että 2 minuuttia letkun laittamisen jälkeen Alarik oli jo unohtanut toimenpiteen ja nukahti jo ekoille pikkupäikkäreilleen.

Ph-mittari kulkee nyt vuorokauden verran mukanamme, ja kirjaamme myös paperille ylös kaiken. Makuullaolot, syömiset, puklut, röyhtäilyt, hikat jne.

Mittauslaite kulkee mukanamme hiukan kätevämmin Pulssista
lainaan saamassamme (ihanassa!) Paddington-repussa.

On kyllä jännä muutenkin kellottaa, että miten kauan mihinkin asioihin menee. Vaikka kello on vasta kymmenen on 1,5 tunnissa ehtinyt jo tapahtua vaikka mitä kirjattavaa. Yksi syöminen,  3 puklua,  hikka ja parit makuullaolot. Tästä tuleekin jännä päivä.  (Ai niin ja 2 jättikakkaa, joita ei tosin tarvi kirjata. Ne vaan on hiukan astetta vaikeampaa pestä, kun täytyy kantaa koko ajan mukana tuota mittarimötikkää. :D)

Huomen aamulla menemme irroituttamaan piuhan, ja toivottavasti myös pian sitten saamme jotain tuloksia testistä.

Tässä vielä loppukevennyksenä pari kuvaa viikonlopun vietostamme. :)

Telkkari on alkanut kiehtomaan pikku-A:ta mielettömästi. Tässä hän katselee
lauantaiaamun lastenohjelmia niin kuin isompikin jäpikkä, pupu tietty kainalossa. ;)
(Pakko huomauttaa vielä, että emme anna pojan
katsoa tv:tä kuin pienen hetken joskus harvoin.)

Isi ja poika leikkivät kyläreissulla H:n siskon luona.
Alarikilla suussaan "Gaa"-pehmokoira, joka on suurin
suosikki kaikista leluista. H soittelee pojalle marakassia. 

Alarikilla tulee pitkästä aikaa olemaan täysin kotipäivä. Onneksi äippä pääsee vihdoin aloittamaan ryhmäliikuntatunneilla käynnin, eka kertaa piiiiitkästä aikaa Body Balanceen! :)