Minulla ei ole koskaan ollut mottoa, mutta en voi sanoa, että se olisi liioin elämääni hankaloittanut. Tosin lukuisat ystäväkirjat ovat aina saaneet "Mikä on mottosi?"-kysymyksen kohdalla vastaukseksi viivan. Olen aina ihannoinut muutamia mottoja, ja niiden takana olleiden henkilöiden elämänkatsomusta. Pääsääntöisesti nämä ihannoimani motot liittyvät aikaan.
Aika on kaunis asia, mutta yhtälailla myös pelottava. Aikaa on rajallinen määrä, joskus liikaa, ja liian usein liian vähän. Aika on parasta mitä minä olen koskaan saanut, ja samalla suurin pelkoni. Tämän vuoksi en omista mottoa.
Eloa hetkessä keskittyy, kuten kaikki muukin, aikaan. Tai pikemminkin niihin tärkeisiin hetkiin, jotka loppujen lopuksi muistamme. Suurelle osalle olen entuudestaan tuttu blogistani 9 kuukautta miehen silmin, joten en sen suurempia esittelyjä vielä tässä postauksessa tee.
Suurin muutos päättyneen blogini, ja tämän blogin välillä on tarinan kerronta. Teidän onneksenne saatte vaihtelua minun väsyneisiin Star Wars-läppiini, sillä lähdemme kirjoittamaan tätä blogia yhdessä kihlattuni A:n kanssa. Innolla odotan, että yhteinen harrastuksemme pääsee kunnolla vauhtiin.
Toinen suuri muutos on aihealue. Raskausblogia oli aivan mahtavaa kirjoittaa, mutta joskus aina jouduin pidättäytymään teksteissäni, sillä en halunnut "eksyä aiheesta".
Aiheena on siis aika. Ne pienet hetket, joilla lopuksi on merkitystä. Hetket, joista kasvaa muistoja. Muistot joita vaalia. Elämämme.
Haaveenani on, että jonain päivänä istun omalla pihallani yhdessä A:n kanssa. Hiuksistamme on jo väri paennut, mutta olemme eläneet ihmeellisen elämän. Me emme kavahda aikaa, vaan hymyssäsuin muistelemme elämämme hetkiä. Silloin minulla on jo motto, joka käskee nauttimaan jokaisesta päivästä. Ja niin olen tehnyt.
 |
| "Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea." - Tehosekoitin |
- H
Todella kaunis kirjoitus, joka lämmitti mieleni. Osaat edelleen pukea ajatuksesi kauniisti sanoiksi.
VastaaPoistaTeksti sai ajatukset liikkeelle ja mietteitä siitä miten saisi omasta elämästä vielä ikimuistoisempaa ja merkityksellisempää. Ihanaa kun jatkatte yhdessä kirjottamista!
VastaaPoistaMukava kuulla, että herätti ajatuksia. Kyllä tässä oli jo pieniä vieroitusoireita kirjoittamisesta.. ;)
PoistaTäytyy myöntää että oon aivan samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Oli ihanaa lukea 9 kuukautta miehen silmin blogiasi. Nyt tämä, on vaikea sanoa mitään kun on vaan niin sanaton. :)
VastaaPoista:))
PoistaAnonyymien kommentoitivalta on palautettu. Se oli oletuksena pois päältä.
VastaaPoistaIhanaa kun kirjoitatte yhdessä blogia. Ihana kirjotus! :)
VastaaPoistaMukana ollaan :)
VastaaPoistaMahtavaa! :)
PoistaMukana menossa myös. Tietysti. :)
VastaaPoistaOujea! :)
Poistaoi, ihana tuo haaveesi olla vielä harmaantuneinakin yhdessä anniinan kanssa! toivotaan, että se toteutuu!! t.satunnainen lukija (:
VastaaPoista