Esittelyvuorossa: Keittiö

A - Keittiökin on saatu kuosiin, ja pääsenpä sitä vihdoin esittelemään teille. Minulla on käynyt niin hyvä tuuri, että en oikeastaan ikinä joudu kokkailemaan (enpä kyllä juuri välitäkään..), vaan H hoitaa meillä ne hommat. Siksi hän pääsikin tässä kämpässä suunnittelemaan keittiönkaappien järjestykset. Kaappitilaa on rutkasti verrattuna entiseen, joten maanittelujen jälkeen, sain kuin sainkin yhden kaapin avohyllyiksi, niinkuin edellisessä keittiössämmekin oli. Kyllähän kauniiden astioiden kuuluu näkyä! 

 

Lautasteline laitettiin seinään, vaikka se ainut seinä, johon se mahtui olikin aika pahvinen. En siksi laittanut sinne tällä kertaa niin arvokkaita muumimukeja, kuin viimeksi. ;) Ihanaa muumimukitelinettäni en uskaltanut siihen seinään laittaa, joten se meni varastoon odottamaan seuraavan kodin vahvempia seiniä. Entinen pinnasyöttötuoli sai lähteä, ja tilalle tuli legendaarinen ikean muovinen syöttötuoli omalla pöydällä varustettuna. Paljon parempi ratkaisu itse syömään opettelevalle muksulle. Ja niin ihanan helppo puhdistaa. Vaikka onhan se kyllä ruma. :D

H oli murunen ja asensi minulle kukkalaudan ikkunan alle, johon laittelen piakkoin esikasvatukseen pihalle tulevia kukkia. Riihimäen lasipurkkeja olen keräillyt häitä varten maljakoiksi. Facebookin puolella EloA Hetkessä-sivuilla niitä metsästelinkin, ja yksi aivan ihana lukijamme tarjoutuikin lainaamaan meille häitä varten omia purkkejaan, ja muitakin teemaan sopivia juttuja. Onpa kyllä ihania ihmisiä olemassa. :)

Myös katossa oleva koristelintuhäkki saa häissä arvollisensa tehtävän. Se saa toimia lahjapöydässä mahdollisten kirjekuorien säilytyspaikkana. Tekemäni pieni turkoosi matto muutti keittiön pöydän alle olohuoneesta, kun olohuoneesta kaikkosi muuton myötä oikeastaan kaikki turkoosit elementit.

Emme ottaneet tällä kertaa kettiöön, edellisessä ollutta valkoista puusohvaa, vaikka se olisi mahtunutkin. Halusimme säilyttää avaran tunnelman, ja onhan tuota nyt kätevämpi siivotakin. Sotkua kyllä tämän meidän "Nyt en halua syödä sosetta, vaan pamautan lusikan pitkin seiniä"-pikkumiehemme kanssa tulee niin rutkasti, että siivouksen helpottuminen on suuri plussa.

Keltaiset kukat raikastavat keittiön olemusta entisestään ja sopivat mielestäni kivasti tuon turkoosin kavereiksi. Ruusukimput olivat Cittarissa tarjouksessa, joten kyllähän sitä piti taas itseään leikkokukilla hemmotella. Kohta voikin ehkä jo onneksi kerätä kukkia omasta (ja äidin) pihasta. <3

Huh.

A - Havahdun aika ajoin siihen, miten aika on sujahtanut ohi. Kuukausi menee nykyisellään niin nopeasti, että olen ihmeissäni. Suurin osa päivistä on hyviä, osa jopa melko ihania. En valita.

Pieni kevätväsymys on tehnyt tuloaan kohdallani jo hetken. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Tuntuu, että nyt on tapahtunut hirmuisesti ja vielä on paljon tapahtumattakin. Muutto vei yllättävän paljon voimia vauvallisena. 

Päätin hetkellä, jolloin häitä aloin suunnittelemaan, etten niistä aio ottaa stressiä. Olenhan toki niin hyvin aikataulussa. 

Mäyrät. Enpä ollutkaan. Joten kaipa siitäkin se kuuluisa stressi on kuitenkin pukannut.

Lyhyt avautuminen minultakin. Kiitos, se teki hyvää.


EDIT. Alunperinhän minun piti kirjoittaa lyhyt söpöstelypostaus Alarikista, joka on oppinut kiipeilemään tv-tasolle. Mutta tällä kertaa en vain sittenkään jaksanut. Eihän se ole väärin?

Hääkarvoitus

H - Pitkän pohdinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että parasta naimisiin menossa, on vaimon saaminen. Siihen on kuitenkin vielä pitkä aika (vajaa 7 kuukautta), joten eipä kiirehditä asioiden edelle. 

Olen vihdoinkin saavuttanut sen innostumisen tason, jota vaaditaan häiden suunnitteluun. Hitsauspoltin vaihtuu yllättävän huomaamatta lyijykynään ja luonnosvihkoon, sillä A on antanut minulle kolme tehtävää, jotka otin innolla vastaan. Kunniakaaren, kakkutelineen ja opaskylttien teon. Suunnitelmat ovat vielä esiasteella, joten kertoilen niistä projekteista tarkemmin myöhemmin.

Hääpaikka on upea, kuten A jo teille mainitsikin. Minun toiveeni, ja vaatimukseni häistä voisi kiteyttää sanoihin maanläheinen, ja vanhanaikainen. A:n kanssa on ollut helppoa suunnitella häitä, sillä ehdotukseni ovat melkein järjestään saaneet hyväksynnän. Aina on tietenkin poikkeuksia, joten valtaistuin ja juomasarvi saavat jäädä kotiin. 

Mitä tulee minuun itseeni, niin kaikki on aika pitkälti valmista. Puku on sovitusta vaille valittuna, kyseessä on upea hiekanvärinen bonjour. Tämä pitkätukka ei tee elettäkään karsiakseen hiuksia, joten niiden varalle on suunniteltu oikein kampaus. (Tsekatkaa bloggerin profilikuvani, jotain sen tyyppistä!) Tämän hetkinen murheeni onkin naamakarvoitus, sillä en osaa päättää mitä teen sen suhteen. Te hyvät lukijat pääsettekin naureskelemaan menneiden vuosieni karvalookkejani, ja antamaan niistä omat mielipiteenne. :D

Vas. Sänki. Kyseinen karvamäärä alkaa olemaan se minimimäärä. Nimittäin juuri sheivattuna näytän 16-vuotiaalta juipilta, jolla on ikäisekseen kohtuu suuret silmäpussit.

Oik. Pari viikkoa sitten jätetty Ridge Forrester. Tämä on yksi kestosuosikeistani. Helppo antaa vaan olla, ja silloin tällöin lyhentää viiden millin tienoille. Siistitty 3-5 mm sänki höylätyllä leuanalustalla on tällä hetkellä ykkösvaihtoehtoni häihin. 

Vas. Pulisongit! Ehkä aliarvostetuin naamakarvamalli tänä päivänä. Itse tykkään ihan kamalasti, vaikka eräs kaverini sanoi minun muistuttavan oravaa. En ymmärrä asianyhteyttä.

Oik. Täysparta alkaa olemaan ehkä liian karvainen vaihtoehto puvun kanssa, saas nähdä. A tykkää lyhyestä täysparrasta. :)

Vas. Suunympäryskarvasetti. Väitän, että tämä yhdistelmä sopi minulle nuorempana paremmin!

Oik. Lemmy! Kaikkea sitä tapahtuu, kun kuuntelee Motörheadia. 

Vas. Noniin, nyt päästiin asiaan! Viikinkiparta on yksi kaikkien aikojen suosikeistani, mutta se vaatii panostusta. A:n mukaan näytin pitkäpartaisena 38-vuotiaalta, joka oli siihen aikaan reilu 12 vuotta yläkanttiin. 

Oik. Karvakasa oli loppujenlopuksi 25cm pitkä, kun päätin siitä luopua. Tässä kuvassa se on vuodenajasta päätellen vielä 5 senttiä kasvamatta. Pitkä parta on suljettu vaihtoehto häihin, mutta tahdoin ehdottomasti paljastaa teille koko karvaisen menneisyyteni. ;D

Vas. Paljasposkinen karvakasa oli hetken aikaa todella in, mutta en usko tuon tyylin palaavan lähiaikoina suosikkeihini.

Oik. Olen pitänyt viiksiä oikeastaan siitä asti, kun ne rupesivat minulle kasvamaan. Olen siinä asiassa hieman luonnonoikku, nimittäin minulle kasvoi parta ennen viiksiä. Tämän hetkinen tyylini onkin olla pitkästä aikaa ilman viiksia.

Näin, kohtuu partaisa päivitys. Ja kammottavan paljon lähikuvia naamastani, mutta tämän täytyi tapahtua. Antakaapa kuulua mielipiteitä, millainen parta sopii häihin? :)

Suuri inspiraatio iski..

A - ..viikonloppuna Turun Caribiassa järjestetyillä häämessuilla, joilla olimme kaasoni K:n kanssa lauantaina.  

Siellä  oli paljon sellaista näkemistä, jotka meidän kannaltamme olivat jo vähän turhia, kuten todella paljon juhlapaikkojen ja valokuvaajien ständejä. Ne meillä ovat olleet jo hyvän aikaa valmiina. Mutta ennen kaikkea löysin sieltä sen suuremman luokan innostuksen, joka jostain syystä ei muuten ole vielä ollut aivan täysin valloillaan. Luulenkin, että se on johtunut siitä, etten oikein ole tiennyt tarkkaan mitä häiltä haluan. Vaihtoehtoja, kun on miljoonia! Nyt punainen lanka löytyi, ja suunnitteleminen helpottui kertaheitolla. \o/

Emme tule paljastamaan ennen häitä kaikkia yksityiskohtia blogissamme, koska lukijoissamme on ystäviämme ja sukulaisiamme, jotka häihin kutsutaan. Haluamme tietysti, että monet asiat jäävät heille yllätyksiksi. Jotain juttuja pystyy silti täällä pähkäilemään ja sekös vasta mukavaa onkin!

Hyvissä ajoin on aloitettu. Valmiina ovat jo esimerkiksi kirkko, juhlapaikka ja budjetti. Kunniatehtäviin saimme huippumahtavan kaason, ihanat morsiusneidot ja bestmanin, joka on silkkaa superia!  Dokumentaarisen hääkuvauksen tulee tekemään luottokuvaajaamme Tiina Salminen. Ruoat teemme itse suvun naisten voimin, ja menun superkaasoni on jo oma-aloitteisesti suunnitellut lähes kokonaan. Juomapuolikin on keretty suunnitella ja laskea.

Oli muuten  ihan törkeän vaikea löytää juhlapaikka, jonne sai tehdä itse ruoat. Lähes jokaisella paikalla on joko oma keittiö, taikka sopimus jonkun pitopalvelun kanssa. Onneksi kuitenkin löysimme vihdoin sen oikean paikan, joka on muutenkin aivan meidän näköinen. Vanhanaikaiset kauniit puitteet, suuri ruusupuutarha, merenrannalla ja täynnä käsityönä tehtyjä yksityiskohtia.

Messuilla törmäsin mielenkiintoiseen ongelmaan. En nähnyt siellä yhtään omaa silmääni miellyttävää hääpukua.Tämän vuoden puvut ovat täynnä suuruutta ja hörhellystä, ja se ei vastaa tyyliäni hiukkaakaan. Lähes jokainen puku oli olkaimeton Joka oli mielestäni outoa, koska harvalle se loppupeleissä sopii. Itsekin tiedän siihen joukkoon kuuluvani, joten puvussani tulee olemaan jonkinlainen olkain- tai hiharatkaisu ehdottomasti. Sovin  messuilla pariin turkulaiseen morsiuspukuliikkeeseen tälle viikolle sovitusajat. Jospa sieltä satojen pukujen joukosta löytyisi se minunkin makuuni sopiva yksilö. :)

H:n pukua aloimme metsästää ensin, noin kuukausi takaperin. Alusta asti oli selvää, että puku vuokrataan, ja kiersimmekin yhtenä iltana kaikki Turun pukuvuokraamot läpi. Tiesin ensimmäiseen vuokraamoon astuessani minkä puvun tulisimme valitsemaan, heti kun olin sen ikkunassa nähnyt. H halusi ihmetellä myös entisten aikakausien pukuja muissa liikkeissä. Päädyimme lopulta yhdessä siihen, että kyllä tämä hiukan nykyaikaisempi versio olisi sittenkin se parhain. Sen tyyliin sopiva puku minunkin on helpompi löytää.

Sen verran vielä lopuksi paljastan, että löysimme viikonloppuna tulevat vihkisormuksemme, ja sain myös idean hääkimppuuni. Monet yksityiskohdat on jo keksittynä, mutta monia on vielä suunnittelemattakin, ihanaa!

Jahas, poikanen heräsi. Palaillaanpa näihin siis joskus toiste lisää. H sanoi myös kirjoittelevansa häihin liittyvän päivityksen seuraavaksi. ;)

P.S Ja tiedättekö, minä joka en ikinä voita, voitin häämessujen yhdestä arvonnasta! Eipä tullut turhaan täyteltyä yhteystietoja joka pisteen lappuun. ;) 

"Voitit vapaavalintaisen valokuvauksen, missä kuvauksen kesto on n. 1 h ja se voidaan toteuttaa joko studio-olosuhteissa tai sitten valitsemassasi miljöössä Turun alueella."

Nyt sitten täytyy pohtia, mihinkä tuon käyttäisi. Perhekuvaus, pikku-A:n 1-vuotiskuvaus tms. Onko ehdotuksia?

Ajankäytön priorisointia

A - Havahduin ihmettelemään ainaista murhettani; miksi ei ole aikaa? Moni lempiasioistani on jäänyt huomattavasti vähemmälle Alarikin synnyttyä, mutta eihän se hänen vikansa ole. En ole osannut järjestää päiviäni niin, että kerkeäisin tehdä myös niitä vähemmälle jääneitä tärkeitä asioita.

Ensimmäinen päätös, jonka tein tämän asian puitteissa oli Facebook-ajan vähentäminen minimiin. Nykyinen aika, jonka siellä saan viipyä on 20 minuuttia. Sen voi jakaa vaikka niin, että aamulla aamukahvin kera 10 min ja illalla jossain sopivassa välissä sen toiset 10 min. (Ainoa poikkeus tähän ovat bussimatkat. Eli kun matkustan yksin taikka pojan kanssa, hänen nukkuessaan, saan käyttää tylsän matka-ajan fb:ssä.) Ennen tuossa paholaisen keksimässä paikassa tuli hengailtua vähän joka välissä. Täysin turhaa!

Jo tämä ratkaisu on antanut niin paljon ylimääräistä aikaa, että olen saanut aloitettua pari uutta työtä, ja saanut pari valmiiksi asti.

Yksi on vielä kesken, ja yksi täytyy vielä aloittaa.

Virkatessa kerkeää perehtyä myös musiikkiin taas kunnolla. ♥

Kaksi tuli jo valmiiksi.

H käski kertoa, että yrittää järjestää aikaa kirjoittamiselle lähipäivinä. Hänellä on minuakin enemmän asioita priorisoitavana, ja vielä vähemmän aikaa. Ymmärrätte varmasti miksi kirjoitustahtimme on nykyisellään jotain luokkaa 25 % H ja 75 % A.

Nyt järjestän itseni seuraavaan aikaan & paikkaan, ja menen viihtymään yökylään tulleiden vieraidemme seuraan. Alarikin kuukautta nuorempi serkkupoika tuli äitinsä kanssa eka kertaa meille yöksi. :) Taidetaan nukuttaa hampaiden tulosta kärttyiset poikaset ajoissa ja jatkaa ihanan kaasoni kanssa hääsuunnitteluja! ;) H todennäköisesti viettää iltaa mieluusti Xboxin seurassa. :D

P.s Muistakaahan osallistua arvontaamme, osallistumisaikaa 17.1.2013 klo 21.00 asti.

Harrastukset osa 1

Lempparihousuja täytyy olla monen värisinä. ;)

A - Yksi harrastuksistamme Alarikin kanssa on ehdottomasti kirpputorit. Yhdessä kierrämme livekirppiksiä, ja aika usein imetyksen ohessa tulee surffailtua nettikirppiksillä. Mutta oli tyyli kumpi tahansa, yleensä mukaan tarttuu pikkumurulle uusi vaate taikka parikin. ;) Lastenvaatteet ovat kyllä laittoman ihania!

Sinapinkeltainen on turkoosin ohella muodostunut yhdeksi Alarikin lempiväreistä. Turkulaiselta Pikku Siili-lastenkirppikseltä ollaan tehty makeita löytöjä, kuten tuo Metsolan froteehaalari, 5 e! Myös kirkkaanpunainen on nyt in! En tykkää jaotella värejä poikien ja tyttöjen väreihin, ja kyllä meiltä löytyykin pojan vaatekaapista lähes kaikkia värejä. Vauvanvaaleansininen on inhokkilistan kärjessä, enkä ole myöskään ostanut yhtään vaaleanpunaista taikka vaaleanlilaa vaatetta pikku-A:lle. Tummanlila ja pinkki ehkä voisivat pienissä määrissä mennäkkin. :)

Äidin oma hetki

Alarik on alusta asti nukkunut yöt oikein kiitettävästi. Hänen kanssaan on myös ollut helppo reissata, poika kun nukkuu autossa taikka vaunuissa pisimmät päiväunensa. Jossain vaiheessa pari viikkoa sitten alkoi tulla hieman ongelmia päiväunien kanssa. Kotona ei nukuttu enää kuin pieniä 10-20 minuutin pätkiä parisen kertaa päivässä, ja se vaikutti hieman myös yöunien huononemiseen. Silloin aloin metsästää parvekevaunuja. (Asumme kolmannessa kerroksessa, eikä ole hissiä, joten vaunuja ei saa tuotua joka kerta ylös.)

Facebookista oli taas kerran hyötyä, ja nopeasti sainkin viestiä hyväkuntoisista, mutta jo vanhemmista vaunuista, jotka sai hakea pois. Tänään olivat eka kertaa käytössä. Pikkumuru veteli masukivuista huolimatta mukavat 3,5 h päikkärit, ja äiti sai pitkästä aikaa rauhassa siivota ja juoda kupposen teetä. :)

Siellä se pikkuinen veteli sikeitä tyytyväisenä. :)

Muumitee <3

 -A

P.S. Lauantaina katsomaan hääpaikkaa! ;)

Juhlasuunnittelua

A - Tykkään asioiden järjestelemisestä, listoista ja siitä, että kaukosäätimille on oma paikkansa. Olen kuulemma ollut tällainen ihan pienestä pitäen. Pikkukoululaisen kynät ja kumit olivat tarkoin harkituissa paikoissa työpöydällä ja kalenterissa luki jo silloin kaikki tärkeät menot.

H keksi tämän idean, mies minun makuuni. ;)

Alarik sai tulevalta kummitädiltään
aivan ihanan retrohaalarin!

Ensi viikonloppuna on pikkumurun ristiäiset, vihdoinkin! Niiden suunnittelu, kun on aloitettu jo ennen hänen syntymäänsä. Monia asioita on silti saanut pähkäillä aivan viime hetkiin asti. Tietokoneen työpöytä on täynnä listoja.

Joku kissoista on käynyt maistamassa
hääsuunnitteluvihkon kuminauhaa.  :D

Työn alla kasteliina.

Toinen paljon suunnittelua ja listoja vaativa asia on myös saapunut elämääni, häät! 2014 vuonna olevien koulukiireideni (opinnäytetyö, työharjoittelut ja valmistuminen), päätimme sittenkin aikaistaa tuota iloista juhlaa vuodella aikaisemmaksi. Eli näillä näkymin jo ensi vuonna, alkusyksystä, minusta tulee Rouva.  ♥