maanantai 29. huhtikuuta 2013

Esittelyvuorossa: Keittiö

A - Keittiökin on saatu kuosiin, ja pääsenpä sitä vihdoin esittelemään teille. Minulla on käynyt niin hyvä tuuri, että en oikeastaan ikinä joudu kokkailemaan (enpä kyllä juuri välitäkään..), vaan H hoitaa meillä ne hommat. Siksi hän pääsikin tässä kämpässä suunnittelemaan keittiönkaappien järjestykset. Kaappitilaa on rutkasti verrattuna entiseen, joten maanittelujen jälkeen, sain kuin sainkin yhden kaapin avohyllyiksi, niinkuin edellisessä keittiössämmekin oli. Kyllähän kauniiden astioiden kuuluu näkyä! 

 

Lautasteline laitettiin seinään, vaikka se ainut seinä, johon se mahtui olikin aika pahvinen. En siksi laittanut sinne tällä kertaa niin arvokkaita muumimukeja, kuin viimeksi. ;) Ihanaa muumimukitelinettäni en uskaltanut siihen seinään laittaa, joten se meni varastoon odottamaan seuraavan kodin vahvempia seiniä. Entinen pinnasyöttötuoli sai lähteä, ja tilalle tuli legendaarinen ikean muovinen syöttötuoli omalla pöydällä varustettuna. Paljon parempi ratkaisu itse syömään opettelevalle muksulle. Ja niin ihanan helppo puhdistaa. Vaikka onhan se kyllä ruma. :D


H oli murunen ja asensi minulle kukkalaudan ikkunan alle, johon laittelen piakkoin esikasvatukseen pihalle tulevia kukkia. Riihimäen lasipurkkeja olen keräillyt häitä varten maljakoiksi. Facebookin puolella EloA Hetkessä-sivuilla niitä metsästelinkin, ja yksi aivan ihana lukijamme tarjoutuikin lainaamaan meille häitä varten omia purkkejaan, ja muitakin teemaan sopivia juttuja. Onpa kyllä ihania ihmisiä olemassa. :)

Myös katossa oleva koristelintuhäkki saa häissä arvollisensa tehtävän. Se saa toimia lahjapöydässä mahdollisten kirjekuorien säilytyspaikkana. Tekemäni pieni turkoosi matto muutti keittiön pöydän alle olohuoneesta, kun olohuoneesta kaikkosi muuton myötä oikeastaan kaikki turkoosit elementit.


Emme ottaneet tällä kertaa kettiöön, edellisessä ollutta valkoista puusohvaa, vaikka se olisi mahtunutkin. Halusimme säilyttää avaran tunnelman, ja onhan tuota nyt kätevämpi siivotakin. Sotkua kyllä tämän meidän "Nyt en halua syödä sosetta, vaan pamautan lusikan pitkin seiniä"-pikkumiehemme kanssa tulee niin rutkasti, että siivouksen helpottuminen on suuri plussa.

Keltaiset kukat raikastavat keittiön olemusta entisestään ja sopivat mielestäni kivasti tuon turkoosin kavereiksi. Ruusukimput olivat Cittarissa tarjouksessa, joten kyllähän sitä piti taas itseään leikkokukilla hemmotella. Kohta voikin ehkä jo onneksi kerätä kukkia omasta (ja äidin) pihasta. <3

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Baby playground prison 2.0

H - Arvoisat lukijat. Tulen tänä sateisena perjantaiaamuna jakamaan kanssanne jotain sensaatiomaista. Jotakin, joka tulee rokkaamaan teidän maailmaanne. Hmmh, kuulostaa harvinaisen typerältä ja laimealta suomeksi sanottuna.

It's gonna rock your world!

Tuntuuko siltä, ettet ehdi tekemään edes pienimpiä kotitöitä, kun perheen pienin on jatkuvasti menossa kiellettyihin paikkoihin, tai on muuten vain alituisesti näkökenttäsi ulottumattomissa. Ei hätää, sillä olemme Alarikin kanssa kehittäneet huippusalaisessa laboratoriossamme aivan käsittämättömän eeppisen keksinnön!

Olkaa hyvä,

Baby Playground Prison 2.0



Systeemi on yksinkertainen, mutta sitäkin nerokkaampi. Tarvitset vain dubloja, ja legolevyn jonka päälle alat rakentamaan kehikkoa. Värikkäässä hökkelissä lapsi viihtyy käsittämättömän pitkiä aikoja, sällin pikkuhiljaa purkaen linnaansa pienemmäksi. Leikin jälkeen voit kätevästi kerätä irrotetut legopalikat pois, ja antaa sankarin jatkaa urakkaansa seuraavalla kerralla. 



Lapsen omaa vapautta ei toki tule riistää rakentamalla linnasta umpinaista, vaan yksi seinä on hyvä jättää auki. Oikeanlainen rakennustyyli tekee rakennelmasta kestävän, ja käsittämättömän joustavan. Vaikka Alarik nojailee linnaansa, ja repii päällimmäisiä palikoita irti, ei hökkeli sorru. Narisee vain kovaäänisesti.

Oikeanlainen rakennustekniikka on tietysti muurarityyli. Tällä tavoin saa harmittavat "ykkösetkin" hyötykäyttöön. Korkeutta saa myös mukavasti lisää, kun jättää suurempien palikoiden väliin ilmaraon. 

Rakentamisen iloa! 

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kiekkoja ilmassa

A - Yhdeksi yhteiseksi harrastukseksi H:n kanssa meillä on muodostunut hauska ulkolaji nimeltään frisbeegolf. H on kerennyt sitä kauemminkin jo harrastaa, muistaakseni sellaiset viitisen vuotta. Itse kokeilin heittelyä kesällä 2011 ensimmäisen kerran, enkä alkuun edes innostunut koko hommasta. Tunsin olevani niin surkea (tietysti harjoitukseni puutteen vuoksi).

Viime kesänä pyöreä mahani esti saamasta heittoihin voimaa, joten harjoittelu jäi silloinkin hiukan vaimeaksi. Kiertelin kyllä silti H:n mukana ratoja, tulihan siinä hyvää liikuntaa ja ulkoilua kuitenkin. Jo kauemmin meitä seuranneet lukijat ehkä muistavatkin, miten lyllersin H:n perässä vielä pari päivää ennen LA:ta (eli myös Alarikin syntymäpäivää, täsmällinen poika <3), tässäpä linkki juttuun. ;) (Juttu jatkuu kuvien jälkeenkin, painathan Lisätietoja. Blogger on toiminut tänään hyvin oudosti..)

Pikku-A pääsi ensimmäiselle frisbeegolf-reissulleen vain 1,5 kk ikäisenä. Silloin H ja veljeni S kiersivät Maskun radan ja me käppäilimme perässä nauttien syksyisestä ulkoilmasta.  Ruokailukin hoidettiin kätevästi auton takaluukussa. ;)









perjantai 19. huhtikuuta 2013

Onni-puurot

A - Saimme jo jonkin aikaa sitten Valiolta testattavaksi vauvoille suunniteltuja Onni-puuroja. Kerronpa niistä lyhyesti, vaikka siihen ei ole velvoitettukaan. :) 

Makuja on viisi erilaista vaihtoehtoa ja mausta riippuen niille on suosituksena aloitusiät 5-8 kk. Puurot ovat lisäaineettomia ja ne on valmistettu Suomessa. Myös allergisia on ajateltu, sillä niistä löytyy maidottomia vaihtoehtoja.

Koko perheemme suosikkimauksi nousi ehdottomasti Viljaisa puolukkapuuro. Vaikka Alarik päämaistaja toki olikin, niin pitihän meidänkin H:n kanssa toki arvioida puurot. Tylsimmältä maistui 4 viljan puuro.


Puuro on pakattu kätevään tetraan, joka aukeaa helposti. Yksikköhinta tetralle nousee aika korkeaksi, hiukan päälle euroon. Kotioloihin emme näitä osin sen vuoksi ostaisi, mutta reissussa ovat kyllä käteviä. Esimerkiksi Vierumäen minilomalla meillä oli näitä testipuuroja matkassa.

Ainoa selkeä miinus, joka täytyy antaa on  puurojen vetelyys. Pienessä vauvalusikassa oli hyvin vaikea saada puuro pysymään siihen asti, että sen sai päätymään lapsen alati heiluvan pään suuhun. Perinteisessä pikkulusikassa puuro pysyi paremmin. 4 viljan puuro oli näistäkin valitettavasti surkein. Jouduin tarkistamaan purkista, että olihan se varmasti nyt puuroa eikä velliä.

Pääosin meille jäi kuitenkin hyvä kuva puuroista, ja ehkäpä niitä joskus tulee ostettua. Reissuun nyt ainakin. Se hyvä puoli täytyy vielä mainita, että nämä olivat ihan hyvän makuisia huoneenlämpöisinäkin. Eli toimivat hyvin esim. hotellihuoneessa, josta ei löydy mikroa.


torstai 18. huhtikuuta 2013

Huh.


A - Havahdun aika ajoin siihen, miten aika on sujahtanut ohi. Kuukausi menee nykyisellään niin nopeasti, että olen ihmeissäni. Suurin osa päivistä on hyviä, osa jopa melko ihania. En valita.

Pieni kevätväsymys on tehnyt tuloaan kohdallani jo hetken. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Tuntuu, että nyt on tapahtunut hirmuisesti ja vielä on paljon tapahtumattakin. Muutto vei yllättävän paljon voimia vauvallisena. 

Päätin hetkellä, jolloin häitä aloin suunnittelemaan, etten niistä aio ottaa stressiä. Olenhan toki niin hyvin aikataulussa. 

Mäyrät. Enpä ollutkaan. Joten kaipa siitäkin se kuuluisa stressi on kuitenkin pukannut.

Lyhyt avautuminen minultakin. Kiitos, se teki hyvää.


EDIT. Alunperinhän minun piti kirjoittaa lyhyt söpöstelypostaus Alarikista, joka on oppinut kiipeilemään tv-tasolle. Mutta tällä kertaa en vain sittenkään jaksanut. Eihän se ole väärin?

torstai 11. huhtikuuta 2013

Nyt kettu oikeesti!


H - Bensavalo, miten kovasti sinua kaipasinkin. Tulit, kuin täysikuu pitkän pilvisen jakson jälkeen, yllättäen. Voihan mäyrä sentään, juuri bensavalon takia pitäisi pitää jesaria autossa. Kun ongelman peittää, sitä ei enää ole?

Rakkaat lukijat, meillä ei ole tämän blogin tiimoilla ollut tapana käyttää rumia sanoja, mutta tänään teen poikkeuksen. Tosin, käytän vain eläinten nimiä, ja jätän loput mielikuvituksenne varaan.

Aamulla puoli seitsemän aikaan keräilessäni yöksi pyykkitupaan unohtuneet pyykit, nousi turhautumiseni tasolle, joka on omalla kohdalla äärimmäisen harvinaista. Olin nukkunut huonosti, ja eilinen liian vähissä vaatteissa tehty vaunukävelykin tuntui kurkussa. Pyykkikori tippui jostain käsittämättömästä syystä otteestani, ja vaatteet lensivät pitkin lattiaa. (Luit aivan oikein rakkaani, mutta kun ne ovat jo kaapissa, niin antaa olla. Sitä paitsi 5 sekunnin sääntöä kunnioittaen, jeditin ne kohtuu nopeasti takasin koriin.) Se riitti, huudahdin nuo neljä kirosanaa: "KETTU PEURA MÄYRÄ KETTUUUU!", sellaisella antaumuksella, että jäin hetkeksi aikaa seisoskelemaan hieman nolona keskelle pyykkitupaa.

Istahdin autoon, ja nauroin itselleni. Oikeasti, tällä viikolla on tullut vähän enemmän takaiskuja, mutta ei näitä pitäisi liikaa murehtia. Nämä ovat niin pieniä murheita, että on silkkaa typeryyttä valittaa asiasta. Ai niin, se peuran bensavalo. Aloitan pyöräilemään nämäkin matkat, niin maatkoon auto parkissa tilipäivään asti.

Onneksi hitsaus sujuu. Olen selvästi skarpannut, sillä  saralla tapahtuu edistystä huimaa vauhtia. Samaa ei voi sanoa KELA:sta. Niillähän on valmiit kätevät laskurit ja kaikki, antaisivat nyt jo näin reilu kuukauden jälkeen sen asumistukipäätöksen! Ja mäyrä, missä on Alarikin maaliskuun lapsilisä? Poika täytti 8 kuukautta, ei 17 vuotta! Muutto on kallista touhua, sanon minä.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Uusi aamu. Peilistä tuijottava mies on näköjään kasvattanut viikset takaisin. Hyvä niin, sillä niitä tulen tarvitsemaan A:n ystävän syntymäpäiväkemuissa, joissa on teemana 90-luku. Ulkona näyttää kylmältä. Puen päälle ninjakerrastoni, sitten collegea ja päällimmäiseksi tuulipuvun. Okei, pistetään nyt tuo kypäräkin päähän, koska olen sentään perheenisä. 11 astetta pakkasta, oikeasti. Pajunkissat menehtyy, ja missä ketussa viipyvät ne toivomani leskenlehdet?

Viiletämme läpi aamun, minä ja uskollinen pyöräni Oiva. Olemme yhtä, maisema sivuilla muuttuu utuiseksi ja kylmä viima tuo kyyneleet silmiini. Kaunista, täydellistä! Vaikka pyörämatka muuton jälkeen kasvoi 12,7 kilometriseksi, niin matka taittuu silti ajallisesti nopeammin. Jep, Ford todellakin pysyy parkissa tilipäivään asti!

Ehei Henriseni, kuiskasi huhtikuu. Paluumatkalla 13-vuotias Oiva päätti alkaa hajoamaan käytännössä jokapuolelta. Eturengas melkein irtosi. Takarenkaan pulttien kierteet olivat jo niin kuluneet, etteivät enää pitäneet sitä tarpeeksi "takana", tästä johtuen löysälle jääneet ketjut tippuivat laskujeni mukaan 8 kertaa. Vaihteet lakkasivat toimimasta puolessa välissä matkaa, ja päälle jäi tietysti kolmonen, se raskain. Lisäksi vanha paikka sisäkumissa oli alkanut pullistua renkaan sivusta ulos, ja se teki pyöräilyyn efetkin, jota voisi verrata junaraiteilla pyöräilemiseen. Varaosia! Paljon varaosia, mutta katsotaan niitäkin sitten tilipäivänä.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Nöyränä siirrän taas ihan pikkuriikkisen rahaa säästöistäni käyttötilille. Vähennetään se vaikka A:n morsiuskuteista. Tyyliin sen sukkanauhan voi tehdä vaikka vanhoista veijoistani. Puhelin soi, ja katseeni kirkastuu. Työtarjous, huippua! Eikun, ei olekaan. Se olisi ollut Laitilassa, tuolla tsiljoonien kananmunien ja kukko-oluiden luvatussa kaupungissa. Joskus päivittäin 50 km moottoritietä töihin kulkeneena voin sanoa, etten todellakaan ajele vielä pidempää matkaa normaalia tietä työmaalle. Sitä paitsi, nyt minulla on pieni poika, joten työmatkaan käyttämäni aika olisi liian arvokasta.

Lidl:in asiakaspalautteeseen vastaava ihminen, jos vaikka sattumalta lukisit tätä, niin olen pahoillani viestistäni. Tiedän nyt, ettei Oltermannin hinnannousu ollut sinun vikasi. Ymmärrän myös, että suurin syypää tähän murheeseeni on Valio. Olin vain vähän pahalla tuulella.

Tänään kotiin tullessani, meillä oli olohuoneessa vilskettä. A, Alarik, ja parit heinäkuiset äiteineen touhusivat lattialla lelujen keskellä. Kaikesta tästä vilinästä huolimatta, Alarik huomasi minut oviaukossa. Hän lähti saman tien ryömimään vauhdilla luokseni, kiertäen tiellä olevia esineitä ja ihmisiä sujuvasti. Hetken luulin, että poika hoksasi vain jotain kivaa jossain, mutta ei, suuntana oli isi. Poimin jalkani saavuttaneen pojan hurmiossa syliini. Se hetki oli jotenkin niin täydellinen. 

Siitä saakka olen ollut hyvällä mielellä, ja onnellinen siitä mitä minulla on. Kaikki järjestyy, ja ei mene aikaakaan, kun rattaat pyörivät taas omaan tahtiinsa. 

Mukavia unia!

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Virtuaalituparit: Eteinen

A - Eteinen on huone, jonka on ehdottomasti oltava toimiva. Edellisessä asunnossamme se oli melkein sitä, mutta parantamisen varaakin olisi ollut. Tässä uudessa asunnossammekaan se ei ihan vielä ole aivan täydellinen, mutta emmeköhän me sitä kohti ole menossa. ;)

Sisustuslehdissä- ja kirjoissa puhutaan aina siitä, miten etupihan ja eteisen tulisi olla kauniita ja kutsuvia, koska ne ovat se osa, jonka kuuluu antaa asunnosta hyvä ensivaikutelma. Tämä on jäänyt mieleeni, ja siksi haluankin piilottaa kaiken ylimääräisen kaappeihin (kuten kaikki kengät ja takit)

Poistimme eteisessä olleen ruman naulakko/hattuhylly-yhdistelmän heti alkuun. Sen paikalle tuli pojan entinen vaatelipasto, joka muuttui pipo-käsine-kaulahuivi-laatikoksi. Vähensimme käyttötakit minimiin, jotta ne mahtuisivat eteisen puolella olevaan pikkuiseen tankokaappiin.


Hauskan puu-sisustustarran olen tilannut jo aikoja sitten jostain öh, kiinasta. Viime kämpästä sille ei löytynyt tarpeeksi sopivaa paikkaa, ja hiukan se ehkä unohtuikin jonnekkin kaapin perukoille. Muuttaessa kaikki kaappien kätköt tuli kaivettua läpi, ja kivoja ylläreitä löytyi pienen hamstraajan piiloista.

Pitkähkö eteinen kaipaa vielä kaikkea hylkivän maton sekä pari seinään kiinnitettävää kenkäkaappia. Popoille on tällä hetkellä aivan liian pienet tilat kahden vaatekaapin alaosissa.  Kaappeihin ajattelin laittaa kuramattoa pohjalle, etteivät kengät niitä koko ajan kastele. (Niiden asennus on vielä vähän vaiheessa.)

Kuvausassistenttini oli enemmän kiinnostunut siitä, mitä lipaston alla on, kuin siitä millaisia kuvia siitä ottaisimme. Selkeä seikkailijaluonne.


Tuulikaappiin asennettin hetimiten muuton jälkeen ns. kuramatto, muovimaton päälle suoraan. Se on kätevä, koska pysäyttää kengistä tulevan veden ja hiekan saman tien. Ja tietysti myös siksi, että vaunuja säilytetään tilassa. Vaunujen ollessa sisällä, tuulikaapissa ei ole liiemmin tilaa hengailla. En ole antanut sen haitata, koska tyytyväisempi olen siitä, että meillä on noinkin hyvä, lämmin tila, jossa vaunuja säilyttää. Asiat voisivat olla paljon huonomminkin.

Myös makuuhuoneen ovessa on Alarikin ilona pieni puu. Se on ostettu silloin, kun ensimmäinen Tiger-liike tuli Turkuun. Se on hauska paikka, josta saa kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista halvalla. Ne eivät kuitenkaan ole mitään Euroihme-laatua, vaan ihan käypää tavaraa. Häitä varten olen löytänyt monta pikkujuttua sieltä.


Muistattekohan missä tuo samainen peili oli viime kämpässämme? Noh, sepäs pääsi nyt aivan erilaiseen tehtävään uudessa kodissamme, ja on oikein kätevästi suoraan kylppärin ovea vastapäätä. Näkeepähän suoraan senkin miten on urheilut ja syömiset vaikuttaneet, kun saunasta kömpii ulos. :D

Oven toisella puolella on myös aiemmassa eteisessämme ollut Ikean kehyslista, joka on tuunattu avainnaulakoksi. Sen alapuolelle laitoimme pari H:n tekemää koukkua laukkuja varten.

Sympaattisen pyöräkukkaruukun toi minulle viime viikonloppuna tupaantuliaislahjana ihana T, H:n veljen vaimo. Turkoosit kynttilät ovat myös aiemmin mainitsemastani Tigerista. Niitä samaisia meillä oli btw, myös pikkumurun ristiäisissä.


Yhdelle eteisen seinälle saimme vielä mahdutettua koulutyönä tekemäni miniryijyn. Leikittelin sitä tehdessäni eri materiaaleilla ja tekniikoilla, oppien samalla pitämään hurjasti tästä sangen aikaa vievästä käsityölajista.

Pikkuvilkaisu vielä olohuoneeseen. Löysimme sinne aivan erilaisen maton, kuin mitä olimme ajatelleet alunperin. Turun Kodin ykkönen on muuttamassa, ja siellä on tällä hetkellä lähes kaikki alennettuna. Matot olivat -50 %! Ja niin tämä ihana, suuri, värikäs villamatto lähti mukaamme! <3


























Koska H ei "muistanut" laittaa tätä kuvaa olohuonejuttuun, on minun vielä esiteltävä teille silmieni ilo, puutarhamessuilta voittamani kiinanruusukaunokainen. Jos lukijoilla on supervinkkejä liittyen tähän lajiin, ottaisin mielelläni niitä vastaan! Tiedän vain sen, että tämä kukka on hillitön juoppo. :D

P.S Törmäsiin kätevään juttuun, etsiskellessäni asiaa eteisistä. Siitä sain pari uutta ideaa, käykäähän kurkkaamassa!

P.P.S "Näin pitkä juttu... eteisestä!", ihmetteli naureskellen H. 

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Miniloma nro 2

A - Jälkikäteiskuvapostaus heti muuttoviikon jälkeiseltä minilomaltamme. Olimme Vierumäellä viikonlopun verran minun perheeni kanssa, ja samalla reissulla käväisimme vieraina myös yksissä häissä.






















Lomahuoneisto oli ihana. Keittiö oli hyvin varustettu ja kattauksesta pystyi tekemään kauniin eleganteilla Iittalan astioilla. Huoneistossa oli kaksi makuuhuonetta (me toisessa, veljeni tyttöystävänsä kanssa toisessa, ja naapurihuoneistossa äitini, isäpuoleni & siskopuoleni), tupakeittiö ja pieni olohuone, lämmitetty terassiparveke, ja sauna. Oi, saunoimme varmaan 4 kertaa viikonlopun aikana! :D
























Alarikilla oli tuolloin vähän sellainen, "mäpäs en syökään mitään, tai sit vaan vähän hedelmäsosetta aikakausi", jonka kuvasta varmaan voi havaitakin. Huonopuoli huoneistossa oli, että syöttötuolia ei saanut lainaan, vaan se olisi pitänyt vuokrata. 20 e oli mielestäni liian tyyris hinta vuokrauksesta, joten vuorottelimme syöttäjinä ja ihmissyöttötuoleina.



Matkustaminen oli pikkumiehelle ilmeisen rankkaa, ja väsy iskikin normaalia aiemmin illalla. Äitini tarjoutui ottamaan poikasen naapurihuoneistoon yökylään, ja päätin suostua. Oli helpompaa päästää poika yöksi hoitoon, kun olimme niin lähekkäin, ja tiesin pääseväni aamulla nopsasti pojan luokse.



Kun poitsu kerran lähti mummon viekkuun, ajattelimme "nuorison" kesken lähteä katsastamaan hotellin yökerhon. Kanssani kuvassa poseeraa veljeni avovaimo, ja vilauksen näette myös siskopuolestani.














































Yökerhossa pitkästä aikaa, ja eka kertaa ikinä tällä porukalla. Oli niin kivaa, että meinasimme mennä lakkoon, kun valomerkki tulikin jo puoli kahdelta. :D Meillä jäi pahasti tiimibilikset kesken, emmekä kerenneet vielä edes tanssilattiaa valloittaa.











Seuraavana päivänä olivat häät. Oli jännittävää ajatella, että eipä ole kauaa, kun itsekin astelen
kirkon käytävällä! ;) Veljeni oli näissä häissä bestman, ja hienosti hoitikin tehtävänsä. <3



















Pikkuherra Häävieraalla oli hiukan massuvaivoja, joten lähdimme juhlista jo ruokailun jälkeen kohti lomahuoneistoa. Siellä meitä odotteli Alarikin kummitäti ja siskopuoleni M.


Ehtivät kerrankin kummipoika- ja täti viettää kunnolla yhdessä aikaa, ja sekös vasta mukavaa olikin. M asustaa Helsingissä nykyisin, ja opiskelee Teatterikorkeakoulussa näyttelijäksi. Alarik pääsee kuulemma näkemään paljon kivoja lastennäytelmiä kumminsa kanssa.

















Sunnuntaina oli upea ilma. Päätimme H:n kanssa lähteä hiihtämään sen kunniaksi. Itselläni on vuosikausia viimeisestä hiihtolenkistä, mutta eipä ollut homma unohtunut. Enkä edes kaatunut kertaakaan! 7 km meni aika kepeästi auringon paistaessa. Seuraavana päivänä tosin löysin itsestäni monia uusia  lihaksia. ;)


Kaikin puolin äärimmäisen ihana pieni irtiotto arjen keskellä. Varsinkin heti raskaan muuttorumban lakattua. Miniloman jälkeen oli mukava alkaa pikkuhiljaa etsiskellä tavaroille oikeita paikkoja ja purkaa vielä ne viimeisetkin laatikot.

Yksi laatikko on edelleen purkamatta. Se sisältää mapitettavat paperit. Eikö olekin yllättävää, että juuri se on se viimeinen laatikko, joka tuossa olohuoneen nurkassa vielä nököttää? :D

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Ensikatsaus: Piha ja olohuone








H - Aamuinen Minuscule-tuokiomme Alarikin kanssa keskeytyi pahasti, kun jäimme yhdessä tuijottamaan ulkona leijailevia pienen koiran kokoisia lumihiutaleita. Minun kasvoillani paistoi epäusko, ja pettymys. Kun taas Alarikin kasvoilla jotain ihmetyksen ja ihastuksen kaltaista. Nyt voisi ihan tosissaan tulla se kevät. Tahdon leskenlehtiä, heti!


Ilmastosta huolimatta kevättä on jo rinnassa. A pääsi eilen äitinsä mukaan puutarhamessuille, ja kotiin palattuaan hän marssi suoraan takapihalle lapio käsissään. Messuilla on aina ollut muruseen välitön vaikutus, joten osasin jo suhtautua tilanteeseen kohtalaisen tyynesti. Annoin rakkaani riehua lapion kanssa puolisen tuntia, jonka jälkeen ritarillisuuteni heräsi ja menin auttamaan.







"Se on kaikessa kamaluudessaan
sympaattinen"
 -A.
Lumen alta paljastuva maa ei vaikuta olevan kovin hyvässä kunnossa. Olohuoneen ikkunan alla oleva kukkapenkki on kohtalaisen räjähtäneen näköinen, joten se saa lähteä. Laattojen välit tursuavat rikkaruohoja, ja ruohikko on paikoin aika kärsinyt. Tämä ei tietenkään ole mikään ongelma, päinvastoin! Challenge accepted!

Raahasin isäni vanhalta kesäpaikalta upean vanhan jalallisen pesusoikon, jonka ajattelin tervata. Sen jälkeen siihen tulee tietysti muovi, multaa ja kukkia. On muuten hauskaa, miten A haluaa aina kaikkiin mahdollisiin "astioihin" kukkia kasvamaan. Uhkasin, että lykkään tänä kesänä tekemäni viikinkikypäräni täyteen multaa, ja pistän sinne jonkun yrtin.

Edellinen asukas oli ystävällisesti jättänyt meille puutarhatontun, joka on mielestäni hieman pelottava. Muru oli kuitenkin sitä mieltä, että siitä ei tulisi hankkiutua eroon.


Asunnossamme alkaa olemaan pikkuhiljaa asiat paikoillaan, vaikka muutamia keskeneräisiä töitä vieläkin löytyy. Päätimme esitellä teille asuntomme huone kerrallaan.

Olohuone on toistaiseksi ainut täysin valmis huone, ellei maton puuttumista huomioida. Entinen juuttimattomme nimittäin alkoi purkautumaan, ja sen lisäksi se keräsi aivan hävyttömästi pölyä. Olohuoneen suurimmat muutokset entiseen ovat vanhan sohvani comeback (se oli äidilläni parisen vuotta), ja kirjahyllyn paluu.


Päätimme jo varhain, ettemme ahtaisi tätä kämppää niin täyteen, kuin edellistä. Luovuimme monista huonekaluista, tosin muutamat suosikit pistimme säilytykseen odottamaan sitä lopullista kotia. Lopputulos on mahtava, nimittäin pienempi asunto tuntuu paljon tilavammalta, ja toimivammalta, kuin entinen. A:lta terkut, että hän jatkaa esittelyä alkuviikosta!

Ps. Tsekatkaa oikeasti Minuscule, ellei ole entuudestaan tuttu. :)

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Helou huhtikuu!


A -Kaivattu arki on palannut. Tavarat ovat löytäneet paikkansa, ja nyt tuntuu jo siltä, ettei enää tarvitse juosta pää kolmantena jalkana koko ajan johonkin suuntaan. 

Miniloma, muutto ja pääsiäinen aiheuttivat meidän poppoolle niin hirmuisesti tekemistä, ettemme ehtineet edes ajatella kirjoittelemista. Aiheita toki olisi ollut. Täytyykin kirjoitella niistä nyt sitten näin jälkikäteen.


Juteltiin aamusta Alarikin kanssa, että tänään olisi hyvä päivä keinua ekan kerran ikinä.
Pettymys oli suuri, kun eihän siitä tullutkaan mitään omassa pihassa, liian lumen takia. 



Huhtikuu alkoi ainakin täällä päin Suomea auringonpaisteella, ihanaa! Kohta pääsen tutustumaan takapihani viheriöön kunnolla, jahka tuo puoli  metriä lunta nopsasti sulaisi. Saattaa kyllä olla, että kyllästyn odottelemiseen ja menen riehumaan lapion kanssa sinne. Käyhän se hyvästä liikunnastakin. ;)

Pääsihän poikanen sittenkin keinumaan tänään! Mummolan pihakeinuun. Ja kyllä olikin kivaa! :)

Pikkumuru meni tänään viettämään mukavan päivän Turun mummon ja papan seuraan, sillä H on järjestänyt jotain pientä yllätystä minun varalleni. Mittarissani vaihtuu tänään jälleen kerran yksi numero, vaikka kovasti yritin vuosien vierimisen stopatakin siihen 25:een.

Kotiin tultuamme minut passitettiin sohvalle ottamaan rennosti ja käteeni tuotiin lasi hyvää punaviiniä. Päätin käyttää ajan hyödyllisesti ja kirjoitella kuulumisia bloginkin puolelle. Keittiöstä kantautuu mielettömän hyvä tuoksu! Mitäköhän siellä on tekeillä? ;)

P.S. Tulipa melkeen julkkisolo, kun meidät tänään bongattiin Cittarissa! Eräs lukijamme tunnisti tämän bloggariparin ja tuli rohkeasti juttelemaan hetkeksi kanssamme niitä näitä. Mahtavaa! Terkkuja vaan Mynikseen! ;)