L-O-M-A

A - Huhheijaa olikin kiirus loppuvuosi koulussa, mutta nyt on saatu projektit kasaan ja päästy viettämään ansaittua joululomaa. Myös H:lla on töistä pikkuinen loma, jotenka saamme viettää aikaa koko perheen kesken rutkasti. Myös pienempiä reissuja ja yksi hieman isompikin reissu lomaan saadaan mahtumaan. ;)

Jouluaattoa vietämme tänä vuonna H:n perheen kanssa, joulupäiväksi menemme minun perheeni luokse ja tapanina Alarikin kummitädin luokse. 

Meitä ei tällainen reissaus haittaa. Olemme ajatelleet, että kyllä niitä jouluja sitten kerkeää viettää kotona, kun on se punainen tupa ja perunamaa tyyppinen ratkaisukin. Ja ehkä saamme sitten meille jouluvieraita näistä samoista ihmisistä. 

Kaikista tärkeintä minulle joulussa onkin rakkaiden ihmisten kanssa yhdessä olo. Ja toki jouluruoka on myös äärimmäisen tärkeää. (Ja sekin on kivaa, ettei sitä tarvitse tehdä itse, kun on tämmöinen ruoanlaittovastainen. Kannan korteni kekoon  (eli jouluun) muilla tavoin. Tosin tykkään kyllä leipomisesta, joten voisihan sitä väkertää vaikka saaristolaisleipiä!)

Pitkään pähkäiltyämme saimme vihdoin päätettyä, että lähdemme pyhien jälkeen pohjoista kohti nauttimaan lumesta (!) ja kylästelemään sukulaisteni luokse. He eivät tosin siitä vielä tiedä edes, jos eivät tätä kautta lue. Terkkuja vaan ihanat! ;)

Miten Te vietätte joulua?

p.s. Lupaan loman aikana aktivoitua bloginkin puolella. Koulukiireet nyt loppuvuodesta olivat valitettavan kovia, joten kun jostain piti ottaa aikaa, otin sen tästä. Instagramia päivittelen tosi usein, ja sieltä näkeekin kuulumisia tarkemmin. :)

Joulu

H - Oikein hyvää vuoden viimeistä lauantaiehtoota! Joulu alkaa olemaan takana päin ja katse kohdistuukin tulevaan vuoteen ja siihen suunnattuihin suuriin lupauksiin. Olen ääriäni myöten täynnä kinkkua ja laatikoita, suklaata ja herkkuja. Perhejuhlat ovat aivan parhaita, ja jouluaatto lukeutuukin vuoden suosikkipäiviini. Jos kuitenkin ihan rehellisiä ollaan, niin nyt joulu saisi jo pikkuhiljaa suksia takaisin, vaikka sinne korvatunturille poroja viihdyttämään. 

Alarik oli oikein pirtsakka tonttu flunssailusta huolimatta. :)

Olen suuri perinteiden kannattaja, ja pidän joskus turhankin tarkkaan kiinni tavoista, joihin olen tottunut. Tämä joulu oli kuitenkin monilta tavoin erilainen, kuin aikaisemmin. Sain pitää perinteeni, mutta paljon on tapahtunut sitten viime joulun. Täytyy varmaan oikein listata ne muutokset, että pysyn itsekin kärryillä.

Muistolle.

1. Suurin muutos on tietysti meidän pieni-suuri mölisijämme, joka oppi muuten edellispäivänä kääntymään selältä vatsalleen! Daddy is proud! \o/ Alarik toi jouluun sitä lapsenmielisyyttä, josta olen itse kasvanut ulos. Perinteet tuntuvat jälleen tärkeämmiltä toteuttaa, jotta niistä kehkeytyisi pikku-A:llekkin perinteitä, ja ennen kaikkea hyviä muistoja. 
2. Ensimmäinen jouluaattoni, kun olin eri paikassa, kuin äitini. Järkyttävää! Sekä minun, että äitini puolesta. Pärjäsimme kuitenkin molemmat olosuhteisiin nähden oikein hyvin, ja nähtiin sitten tietysti joulupäivänä. 
3. A:n perheen parissa oli mukava viettää oikein lämmin ja tunnelmallinen jouluaatto ensimmäistä kertaa. 
4. Joulu ilman isää. :/ Tämmöiset juhlat ovat juuri niitä aikoja, jolloin odotan löytäväni kuusen alta isäni kirjoittaman joulukortin. Tai huomaan selailevani puhelintani, ja pysähdyn isän yhteystietojen kohdalle, jota en ole vieläkään nähnyt tarpeelliseksi poistaa. Onneksi on ne hyvät muistot.
5. Ostin vain 6 lahjaa! Ja niistäkin A hankki 5, rahoitin vain ne. :D Eli käytännössä tämä oli minulle stressittömin ja kiireettömin joulukuu pitkään aikaan. Syynä tähän pieneen lahjamäärään on lähinnä se, että minua on jo vuosia ällöttänyt se, että joulusta on tullut niin suuri kulutusjuhla. Toinen suuri syy on se valtava määrä rahaa, jota lahjoihin menee, joten tänä vuonna lahjat saivat vain ne pienimmät ihmiset, jotka niitä eniten odottavatkin. Myönnän kuitenkin joulumieleni vähän kärsineen ratkaisustani, joten ensivuodeksi järkkään taas lahjat koko lähipiirilleni. Lähestyn kuitenkin asiaa vähän vanhemmalla kaavalla. Itsetehtyjä lahjoja ja pitkin vuotta ostettuja oikeasti hyviä lahjoja, jotka eivät ole Cittaria nähneetkään. 

Olin jo etukäteen huolissani, miten pahasti sukulaiset menisivät sekaisin Alarikista, mitä tulee lahjojen hankintaan. Yllätyksekseni lahjakasa oli kuitenkin paljon sopivamman kokoinen, mitä pelkäsin. Ja mikä tärkeintä, lahjat jakautuivat 74-86 kokoisten vaatteiden, ja sukupolvelta toiselle kestävien lelujen kesken. Hienosti on pitkätukkaa kuunneltu, kiitos kivoista lahjoista! :)

Iskän suosikiksi nousevat puiset lelut: Kilppari, palikkasysteemi ja puinen palapeli.
Ja tietty dublot! Kuvasta puuttuva pulkka tulee myös kevättalvella kovaan käyttöön,
kunhan jäbä alkaa itse istuskelemaan.

Joulupäivänä pikkumuru oli pipari.
Pidin huomattavasti enemmän tonttupuvusta. 

Sisko kyllä tietää, mistä minä pidän.
Darth Vader-avaimenperälegoukko, kahdella ledivalolla. 

Rauhallisia joulun rippeitä, ja jännittävää uuden vuoden odotusta. Seuraavalla kerralla kertoilen, mitä lupauksia teen vuodelle 2013. Tai no, ehkä parempi kutsua niitä tavoitteiksi. :P

Ps. Pääsimme tänään viettämään jälleen ristiäisiä, kun saimme kunnian ryhtyä kummeiksi pitkäaikaisen ystäväni suloiselle Jooa-pojalle. ♥

Hauskaa joulua! t. Pikku-A, äiti & iskä

Luulittepas jo, ettette saa kunnollista joulutervehdystä tänne. ;)

A - Me oltiin tänä vuonna todella mattimyöhäsiä ja askarreltiin joulukortit vasta tänään! Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö vain? Ihan hyvin ne saa vietyä joulun pyhinä kylästellessä itsekin perille, ja ne pari jotka pidemmälle lähtevät, ilahduttavat varmasti vastaanottajiaan, vaikka hieman myöhässä niin sanotusti ovatkin. :P

Tällaisen Alarik-armeijan saimme aikaiseksi. Se lähtee huomenna valloittamaan maailman. ;)

Oikein hyvää joulua nyt vielä kertaalleen lukijoillemme! ♥

Valon juhlaa

A - Vuoden pimeimpänä aikana kasvaa valon tarpeeni sitä mukaa, mitä pidemmälle vuotta mennään. Joulun alusaikana sytytän kynttilöitä vielä syksyäkin runsaammin ja kaivan varastoistani valot. Lapsuuden jouluista muistan, kuinka jännittävä oli keskellä yötä herätä ja käydä pelkkien jouluvalojen valaistessa hakemassa se lasillinen vettä. Niiden valojen loistaessa yöllä, uskoin tonttuihin.

Pikkuhiljaa pieni perheemme rauhoittuu joulun viettoon. Tulemme varmasti kertomaan kuulumisiamme viimeistään välipäivinä, jos ei meistä sitä ennen kuulu; Nauttikaa, rentoutukaa ja ennen kaikkea rauhoittukaa viettämään tätä ihanaa perhejuhlaa. Oikein ihanaa joulua Teille jokaiselle!

Piparitalkoot

A - Nyt täytyy kyllä hivenen ylpeillä. Ei meinaan joka tyttö (eikä poika) pääsekään leipomaan pipareita Suomen mestari piparileipurin 2012 oppiin. Meillä kävi tuuri!

Marika-ystäväiseni, meni ja voitti Myllyn parhaan, Voicen ja Iskelmän Piparinleivonnan Suomen mestaruuden viime viikolla upealla Sauna-teoksellaan. On tämäkin kädentaitaja kyllä äimänkäkenä tuollaisen huippulahjakkuuden edessä! Onneksemme meillä oli mahdollisuus saada hiukan yksityistunteja mestarilta.

Joululaulut soivat, ja kolme pari käsiä kauli levyjä ja leikkasi kuvioita muoteilla. Mestarille oli myös kertynyt mukava kokoelma värejä ja muita tilpehöörejä koristeluun. Yksikään pellillinen ei edes palanut, vaikka monesti melkein kävikin niin. Oltiin niin intoa täynnä, että olisi vaikka lumimyrsky saanut iskeä, eikä oltaisi huomattu mitään.

Kaikkien meidän kolmen pikkupojat nukkuivat tyytyväisinä päiväunia lähes koko leipomisen ajan. Toki pikkumuru jossain vaiheessa heräsi, ja kyllähän sitä piti äitiä päästä auttamaan. Muistin ottaa talkoisiin mukaan myös virallisen piparinleipomisessuni, kirpputorilöytö vuosien takaa, hintana huimat 0,20 e. ;)

Alarik testasi ensimmäistä kertaa elämässään syöttötuolia parin minuutin ajan kyläpaikassamme. Se oli vielä sen verran huojuvaa touhua, että jätämme harjoitukset suosiolla myöhemmäksi. Punainen muottiukko oli pikkumurun päivän suosikki. ♥

Omia aikaansaannoksiani päivältä. Tiikerikissoista saattaa huomata, että poika heräsi juuri ennen niiden koristelua. ;) Tuli päivän aikana kyllä huomattua, että hirmuisen treenin kyllä vaatii, ennen kuin on edes lähellä mestaritasoa!

Hiukan samaa näköä? :) 

Kuten ehkä huomaatte, kirjoitusintoni on palannut toden teolla takaisin. Vielä, kun uusi apuväline kotiutuu, niin bloggailu on vielä entistäkin hauskempaa! H lähettää terveisiä Musen keikalta, ettei ole unohtanut Teitä ja kirjoittamista. Pian kuulette hänestäkin taas!

Lopuksi esittelen vielä Suomen mestari piparileipurin tämän päiväiset taideteokset. Huikeita, sanoisin.