lauantai 7. syyskuuta 2013

H:n polttarit!

H - Jännitys tiivistyi. Viimeinen viikonloppu ennen häitä oli edessä, joten tiesin jo odottaa polttareita. Lauantai aamu koitti. Olimme yötä veljeni perheen luona lapsuuteni kotiympäristössä. Katselin suvun nuorten miesten lähtöä "asioilleen". Toinen toisensa perään he menivät johonkin, ja itse jo odottelin käskyä nousta autoon.

Aika kului. Seisoin yhdentoista aikaan kengät jalassa eteisessä, odottaen jotakin merkkiä tulevasta. Siirryin lopulta broidin autotalliin kuuntelemaan hevipoppia, ja korkkasin samalla oluen siinä ihmetellessäni. Kello taisi olla lähempänä yhtä, kun serkkuni viimein kaarsi Volvonsa pihalle. Ajelimme hetken lapsuuteni kotikaupungin kaduilla odottaen, että kaikki olisi valmista. Auton jalkatilaan oli huomaavaisesti hankittu kasipäcki kylmästä hikoilevaa karhua, jos vaikka jano yllättäisi. Ja kyllähän se yllätti.



Päädyimme cruisailun päätteeksi serkkuni rivarikämpälle, josta bongasin heti pihalta muutamia tuttuja kasvoja. He vetäytyivät nopeasti sisälle odottamaan sankaria. Aivan tajuton fiilis ylläni kävelin naama hillittömässä virneessä kohti ovea, miettien ketkä olisivat päässeet paikalle. Veikkaukseni oli aamulla ollut about 10 henkeä.

Uudempia ystävia, kivikautisia ystäviä ja kasa serkkuja pöllähti esiin joka puolelta asuntoa. Halailin kaikkia, innostuneena heidän läsnäolostaan ja kyselin perään joukkomme lukumäärää. Se oli yhdeksäntoista!

"Kyllä sä taidat H ihan hyvä tyyppi olla, kun näin moni tuli paikalle. Melkein yhtä hyvä, kuin minäkin. ;)" - S kehui polttareissa.

Voin kyllä sanoa, että tämä oli päivän kohokohta. Hienot ihmiset ympärilläni. Se oli kaikkein tärkeintä. 



Siskoni mies R, eli bestmanini, löi käteeni astetta vahvempaa olutta, ja antoi minulle ensimmäisen tehtäväni. Sain laatikon, jonka sisältä paljastui palapeli. Vanhana experttinä ladoin setin kasaan mielestäni aika nopeasti, ja sieltähän paljastui hauska kuva A:sta ja minusta alkuajoiltamme. 



Seuraavaksi serkkuni antoi minulle repun, joka painoi jostain syystä hullunlailla. Tämän lisäksi sain päähäni laitettavaksi viikinkiteemaisen saunahatun, kertakäyttösadetakin suojaamaan ja kartan, jonka avulla etsiytyä seuraavaan paikkaan. Jengi katosi paikalta autojen kanssa, ja minä sain menopelikseni fillarin. 

Sotkiessani tuttuja katuja kohti keskustaa, naureskelin yksinäni mielettömissä fiiliksissä. Näin jälkeenpäin olenkin vähän miettinyt, mitä vastaantulijat mahtoivat ajatella. Määränpäähän päästyäni arvasin jo seuraavan ohjelmanumeron.



Olimme saapuneet Suomen parhaalle pienpanimolle, jossa pääsimme kuulemaan ja näkemään panimon meininkiä. Myymälän kautta jatkoimme matkaa. 



Minulle annettiin uusi kartta, jonka päätepisteessä minun tulisi taistella hurjaa karhua vastaan. Sain jatkaa matkaa kävellen, joka oli sillä hetkellä mieluisa vaihtoehto. Pyöräni renkaat olivat meinaan kohtuu tyhjät. Noh, ymmärrän kyllä, että serkkuni oli unohtanut pumpata niihin ilmaa. Tosin epäilen, ettei kumien ollut tarkoituskaan olla täydet.



Kävelin läpi keskustan hymyillen vastaantuleville ihmisille. Mieitn huvittuneesti samalla, että eivätkö ihmiset olleet ennen nähneet saunahattua. Hairahduin vähän kartan reitiltä, mutta löysin kuitenkin perille ystäväni H:n kurkittua korttelin kulman takaa. 


Haaste odotti. Karhu katsoi minua armotta, ja sain käskyn valita aseen repustani. Käteeni tarttui ensimmäiseksi paukkupistooli, jonka kanssa lähdin kuoleman taistoon. Parin minuutin kamppailun jälkeen, selviydyin haasteesta voittajana. Sain vähän kritiikkiä, siitä miksi viikinki valitsi pistoolin miekan sijaan. Hävetti hieman, se nyt vain sattui ensimmäisenä käteeni. Hurjien suosionosoituksen saattelemana sain palkinnoksi oluen. Yllättävä valinta palkinnoksi, etten sanoisi.


Kolmas kartta. Tiesin paikan. Tiesin viholliseni. Karhuakin armottomampi leijona odotti seuraavalla rastilla. Pistin kartan taskuun tarpeettomana, ja lähdin matkaan. Saavuin leikkipuistoon, jossa vietin nuoruudessani monia hyviä viikonloppuja. (Paheksuttavaa, tiedän. Mutta puolustukseksemme voin sanoa, että me korjasimme aina jälkemme illanvieton päätteeksi, vaikka nuoria olimmekin.) Leijonan kesytys oli helppoa, olihan se entuudestaan tuttu. 



Voin avata hiukan historiaani kyseiseen leijonaan, kyseessä on niin sanotusti inside-juttu. 16-kesäisenä diggailin The 69 Eyes:in albumia Blessed be, joka sisälsi kappaleen Sleeping with lions. Loput jätän mielikuvituksenne varaan. Polttaripäivänä ajoittaisen huonon sään takia leikkipuistot olivat onneksi tyhjiä.

Rastit tulivat suoritettua. Puistossa kerkesimme vielä syödä siskoni tekemiä herkullisia sämpylöitä. Sen jälkeen lähdimme autoilla jatkamaan päivää.

Saavuimme urheilupuistoon, ja ohjelmassa oli hiukan kisailua. Lajeina oli keihäänheittoa, frisbeegolfin pituusheittoa ja takaperin juoksua. Harrastin lapsena keihäänheittoa, joten odotukset olivat tietysti sekä itselläni, että koko porukalla aika kovat. Yrityksiä oli vain yksi. Tartuin ensimmäistä kertaa koskaan täysmittaiseen keihääseen, ja muistelin lapsuuteni askelia ja heiton saattoa. Onnistuin kiskaisemaan kepin siten, että keihään perä osui lapaluuhuni nostaen keihään pystyyn. Säälittävä heitto, ja kyllä harmitti. 



Frisbeegolfin pituusheitossa sentään tulin toiseksi, vaikka voittamaanhan sitäkin lähdettiin. Takaperin juoksussa tulin muistaakseni eräni toiseksi, kun vain voittajat pääsivät finaaliin. Ei mennyt ihan putkeen, mutta hauskaa se oli!

Jatkoimme matkaa reissun päätepisteeseen, joka oli varsin mukava metsästysmaja. Pihalle oli vuokrattu palju, jossa tulikin illan aikana muistaakseni useamman kerran istuskeltua. Siskoni oli valmistanut koko porukalle mielettömän hyviä ribsejä, uunikasviksia ja salaattia. 


Ystäväni oli koonnut musiikkilistan kaikesta kuuntelemastani musiikista aina teini-iästä tähän päivään. Saunoimme, nautimme paljusta ja kävimme uimassa. Osa porukasta pelasi pokeriturnauksen, ja loput jutustelivat. Nauroin, herkistelin ja nautin illasta täysillä. Hienoja keskusteluja, hienoja ihmisiä. 


Ilta päättyi osaltani siinä yhden - kahden aikaan, kun monet jatkoivat aina aamun pikkutunneille asti. Se oli kostea ilta, sitä en edes viitsi peitellä. Seuraava aamu oli tietysti järkyttävä, mutta jutun taso vain nousi. 




Ystäväni tekivät päivästä täydellisen, ja olen siitä Teille asianomaisille ikuisesti kiitollinen!

4 kommenttia:

  1. Hauskan kuuloista ollut :) Ja ihana huomata että jotkut miehet myöskin panostavat esim polttareihin. Usein kuulee että ryypätään vaan niin tässä ollut sentään muutakin aktiviteettia, niinkuin polttareissa kuuluu :) Pisteet kavereille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, päivä oli juuri minunlaiseni. Ohjelmaa oli vielä mökilläkin, esimerkiksi jousiammunnan parissa. :) Bestman päätti alkuillasta jättää loput ohjelmat pitämättä, kun ihmiset alkoivat olemaan niin hyvässä tunnelmassa, ja valmiita saunomaan. Hienosti suunniteltu päivä koko porukan osalta. Vaikka miehet saivat suunniteltua hienon päivän, tiedän siskoni (A:n kaaso) olleen mukana suunnittelussa takapiruna ;D

      Poista

On mahtavaa saada kommentti, kysymys taikka palaute. Anna palaa! :)