Välikausi

A - On ensimmäinen pakkasaamu. Istun lämpimässä bussissa, hytistyäni ensin pysäkillä uutukaisessa UFF:ilta löytämässäni syystakissa. Kovin montaa päivää se ei ole ollut käytössä, ja nyt on jo liian kylmä. Aamuisin.

Iltapäivisin aurinkoisina päivinä takin alta saa jättää lämpimän neuleen pois, ja bussissa paluumatkalla on jo tukahduttavan kuuma.

Kylmän syysaamun vaatetukseni: Gapin laukku ja H&M:n takki löytyivät Uff:ilta parisen viikkoa sitten 5 € / kpl. Luhta Homen ihana kassi (johon mahtuu koko elämä!), sain Habitare-reissulla lehtitilaajalahjana. Hatun, huivin, neuleen, farkut ja saappaat olen ostanut viime syksynä joko kirpparilta taikka kaupoista. 

Tämä aikakausi on aina ollut minulle hankaluus, miten olisi toimivinta pukeutua?

Lapsen myötä senkin taidon oppii. Kaikista järkevin olisi pukea itsensä, niin kuin lapsensakin pukee.

Alle sukkahousut ja body. Niiden päälle velour-, college-, tai muu mukava asu. Ja lopuksi vk-haalari tai softshell-takki ja vk-housut. Jalkoihin vuorelliset kumisaappaat. Kerrospukeutumisesta on hyvä vähentää, kun päivä koittaa ja lämpö palaa maailmaan.

Vasemmalla omia syyskamppeitani huonompaan keliin. Kuvasta puuttuu housuihin kuuluva Everestin valkoinen tuulitakki, joka jäi viime reissulla naapurikaupunkiin sukulaisten luo. Romikan vuorelliset saappaat tilasin meille molemmille Zalandosta. Vihreät samistelupipot äitini teki meille Eurokankaan kettutrikoosta. 

Oikealla Alarikin vk-asut: Reimatecin Meander-haalari (koko 80, joka mahtuu ehkä just tämän syksyn), Superfitin ensikengät kuiville keleille, Name it:n merinovillalapaset, Tuttan kypärälakki ja kettulakki. H&M:stä löytynyt kiva softsheel-takki, joka on kokoa 92. Reilu nyt muttei kuitenkaan yli-iso, ja menee varmasti myös keväällä. Vk-housut ovat Kappahlista, sormikkaat Name it:istä ja pipo on Lassie-merkkinen.

On todella harvinaista meille, että nuo kaikki pojan vk-asujen osat on hankittu uutena. Talvihaalarit ovatkin taas oikeampaa linjaamme, elikkä käytettyinä hankittuja. ;)

Pojan talvikamppeet ovat siis myös jo hankittuna ja niistäkin voisin tehdä jossain vaiheessa oman päivityksensä.

p.s. Postauksen alku on kirjoitettu muistaakseni keskiviikkona taikka torstaina koulumatkalla bussissa. Loput tänään. :)

Habitare 2013: Tekstiili, kuosit ja keramiikka

Taidekäsityöyritys Lohikäärmepuu

A - Reissu Habitareen ja Helsinkiin oli oikein onnistunut. Niin kuin arvelinkin, sain kierrettyä messut aiempaa keskittyneemmin yksinäni ja valokuvia tuli otettua satoja. Siksi päätinkin jakaa kuvat useampaan postaukseen ja ensin ovat vuorossa pienemmät yritykset, tekstiilejä, kuoseja ja keramiikkaa.

Olen käynyt Habitare messuilla nyt neljänä vuonna. Viime vuosi jäi väliin, kun en viitsinyt ihan pikkuisen vauvan kanssa lähteä. Myöhemmin olen kyllä sitä hivenen harmitellut, koska desing-pääkaupunkivuoden vuoksi messut olivat 2012 vuonna kuulemma suuremmat kuin ikinä. Noh, turha sitä on enää miettiä.

Tämän vuoden messut saavat osaltani kiitosta erityisesti siitä, että vaikka ihmisiä oli paljon, oli tilankäyttö ratkaistu hyvin. Opasteet olivat hyviä, ja kahville ja ruokailemaan mahtui, koska paikkoja oli useampia. Turhan kalliita kahvilat ja ravintolat kyllä olivat, mutta niinhän ne messuilla aina.

Jatta Lavi - keramiikkaa

Olenkohan aiemmin maininnut, että oman tämänhetkisen alani (tekstiilin) lisäksi, minua kiinnostavat myös monet muut materiaalit. Olisi hienoa oppia jossain vaiheessa elämää työstämään myös esimerkiksi keramiikkaa ja lasia. Valaisinmuotoilu on myös lähellä sydäntäni, ja haaveenani on suunnitella joskus niitäkin.

Ideavirta päässäni tapahtuman aikana oli suunnaton. Parhaat niistä olikin pakko tallettaa heti älypuhelimen muistiin. Lehtiökin minulla oli varalta mukana, mutta eipä sinne kerennyt mitään raapustella. :D

Turkulaiset tekstiilisuunnittelijat ja -muotoilijat olivat hyvin edustettuina piensisustusosastolla. KLO desing, Saana ja Olli & kemiöläinen Polkka Jam keräsivät jokainen niin suuren yleisön pisteidensä eteen, että kuviakin oli hankala ottaa. Mutta onnellinen olen kyllä heidän puolestaan. Toivottavasti meilläkin asiat H:n kanssa näin hyvin joskus on. ;)

Maailmallakin jo vaikuttaneet, Saana ja Olli

Ensimmäinen työharjoittelu alkaa pian olla ajankohtainen, ja käväisin sen vuoksi tekemässä lähempääkin tuttavuutta näihin turkulaisiin yrityksiin. Olisi mielettömän hienoa päästä oppimaan joltakin heistä. 

Tykästyin hirmuisesti Polkka Jamin uutuuskuosiin, "Talviuniset". Jos Alarikilla olisi oma huone, tämä voisi hyvin olla tapettina siellä, tehosteseinänä vaikka. Nyt ei sitä vielä kuitenkaan ole, joten päädyin ostamaan 4 korttia (vaaleanpunaisia ja mintunvihreitä) tällä kuosilla varustettuina. Ne päätyivät koristamaan eteisen seinäämme.

Minulle entuudestaan tuntematon Oppas, viehätti pohjoisen fiiliksellä ja kivoilla eläinkuoseillaan.

 Seuraavassa Habitare-postauksessa valaisimia, mattoja, huonekaluja ja muotoilua!

Kävikö joku teistä messuilla? Mitä tykkäsitte? :)

Etätyöpäivä

A - Tänään 20.9 on kansallinen etätyöpäivä. Huomasin sen tosin tänään vasta lukiessani muutama päivä sitten löytämääni raikkaan ja inspiroivan tuntuista blogia Avec Sofié.

Olisin viettänyt etätyöpäivää kyllä ilmankin kansallista päivää, sillä olen matkalla Habitare-messuille, enkä kouluun. Alan messut ja tapahtumat ovat mielestäni tärkeitä, ja pyrinkin mahdollisuuksieni mukaan niihin lähtemään. H ei ole yhtä innokas, vaikka kyllä sietäisi hänenkin. ;) 

Alun perin meidän piti lähteä opiskeluryhmämme kanssa porukalla, mutta kävikin niin ettei moni päässytkään lähtemään ja reissu kuivui kokoon. Vähän aikaa ihmeteltyäni, tilasin Onnibussilta edullisen linja-automatkan Helsinkiin ja tässä sitä nyt istutaan matkalla inspiroitumaan. :)

Ensialkuun synkistelin yksin messuille lähtöä hetken verran. Sitten tajusin kuinka paljon enemmän voin saada niistä irti yksinäni kiertäessä. 

Ne ovat todella suuret messut, joilla on paljon minua kiinnostavia pisteitä. Voin itse määrätä tahdin, jolla niitä kierrän. Ehkä tämä olikin se paras ratkaisu. ;)

Messuilun jälkeen jään pääkaupunkiin siskoni luokse. Luvassa on hyvää ruokaa, viiniä ja maailmanparannusta. <3

Hääpostaus part 2!

Pyhäranta

H - No niin! Tässä postauksessa oli alunperin ajatuksena esitellä häämobiili ja hieman potrettikuvia. Myönnän heti alkuun, etten tuosta aiheesta kamalan paljon tekstiä saisi aikaseksi, joten kertoilen teille vähän fiiliksiä ajasta ennen H(!)-hetkeä.

Potrettikuvia otettiin kirkon lähistöllä, lehdoissa ja merenrannalla.

Oli perjantaipäivä. Hektinen on liian kevyt sana kuvaamaan tuota päivää. Valmistelimme juhlapaikkaa aina aamusta iltamyöhään. Käytännössä katsoen juoksin toteuttamassa A:n, kaason ja muiden juhlapaikan koristelijoiden antamia tehtäviä, suorittaen samalla läjäpäin omia suunnitelmiani. Soittelin selvittääkseni asioita ja vastailin puheluihin taukomatta. Aivoni käsittelivät dataa semmoisella suorituskyvyllä, etten tiennyt sitä edes mahdolliseksi.

Läpi käytyäni tämän, voitte varmaan kuvitella miten vaikea oli rauhoittua päivän päätteeksi. Ilta meni vielä suht rauhallisesti. Söin, juttelin kaukaa häihimme tulleiden sukulaisten kanssa, siistin partani ja kävin suihkussa. Kellon lähestyessä puoltayötä päätin painua nukkumaan ja uupuneen sammuin melkein samantien. Havahduin kuitenkin jo puolen tunnin päästä siitä, jonka jälkeen alkoi aamuun asti kestänyt sekava valveunien sekamelska. Hektisyys oli jäänyt pahasti päälle ja jatkoin unissanikin juhlapaikan järjestelemistä. Todellisuuden hahmottaminen oli kohtalaisen vaikeaa ottaessani vastaan komentoja unimaailman sukulaisiltani.

A:n upeassa kimpussa oleva daalia on murusen itse kasvattama. 

Lauantaiaamu valkeni. Olin väsynyt ja tajuttoman jännityksen vallassa. Kävelin varmaan puolimaratoonin verran lapsuuteni kotikylässä, koska paikoillaan pysyminen tuntui ajatuksena kovin tuskaiselta. Ja kuten jännityksellä on tapana, se kasvoi tasaisen nousujohdanteisesti aina alttarille asti. 

Menopelinä oli 70-luvun vaihteesta oleva upea Mustang!

Tiedä sitten mikä siinä kirkossa jännitti niin paljon. Olin päättänyt ottaa homman tyynesti, mutta eipä siitä mitään tullutkaan. Kaikki meni kuitenkin hienosti, pieniä hauskoja mokia lukuunottamatta. Toisaalta tupla-suutelut aiheuttivat sen verran hilpeyttä juhlaväessä, että siitä kasvoi varsin hauska muisto myös meille. :)

Hääpostaukset jatkuvat, kunhan saamme kuvaajaltamme kuvia myös juhlista. ;)

Mitä kuuluu pikku-A?

Tämän tyyppiset äänikirjat ovat just nyt SE juttu!

A - Kyselin taannoin hetken mielijohteesta Facebook-ryhmämme puolella postaustoiveita. Sieltä tuli mukavia ideoita, kiitokset niistä! Nyt haluan reiluuden ja maailmanrauhan vuoksi kysäistä saman kysymyksen myös täällä bloginkin puolella. (Yritämme toteuttaa järkevät ehdotukset parhaamme mukaan.)

Mistä Te haluaisitte lukea? 

Kuten aiemmin jo mainitsinkin, olen onnistunut saamaan kirjoitusinspiraationi takaisin. Se johtunee todennäköisesti koulun aloituksesta ja  niistä pitkistä bussimatkoista. (Jollaisella tämäkin teksti on pääosin kirjoitettu.) Postausideoita on pääni täynnä, mutta ajattelin, että olisi reilumpaa kirjoittaa ensin sellaisista asioista, joita lukijamme haluaisivat lukea.(Te jotka olette mukanamme pysyneet taukoilusta huolimatta. ❤) Toiveita siis kehiin! ;)

En ole yllättynyt, että fb:n puolella kyseltiin taaperoksi kasvaneen poikamme kuulumisia. Kerron mielihyvin ensimmäiseksi niitä.

Poika tietää hyvin, mihin pyyhkeeseen on helppo kuivata kädet pesemisen jälkeen. ;)
 "Mitä kissa sanoo?"-kysymys, kun esitetään, etsiytyy pieni sormi oikealle ruudulle. <3

Alarik on jo iso poika. Hän oppi kävelemään vuoden ja viikon vanhana. Siitä on jo aikaa puolitoista kuukautta ja nyt veikeä taaperomme vilistää jo välistä juoksuaskelinkin. Kiipeily on myös IN, samoin kuin toinenkin äidistä-ei-niin-kiva harrastus, ovien kiinni paukuttelu. Ovistoppari olisi kova sana. Täytyy varmaan jostain sellainen hankkia/tehdä itse/laittaa H tekemään.

Hampaita herralle on tähän suuren ikään mennessä putkahtanut hurjat 8 kpl. Reippaasti hän on kuitenkin vielä vähäisellä kalustollaan saanut syötyä. ;) Hyvin on meinaan kasvanut!

Viimeisimpiä mittojakaan ei muistaakseni täällä ole mainittuna, joten laitetaanpa sekä 10 kk että 1 v neuvolamittaukset tähän:

Paino: 11060 g / 12160 g
Pituus: 77,1 cm / 81,1 cm
Päänympärys: 46,4 cm / 47,5 cm

Pikkumurun lemppariasioihin tällä hetkellä: ovet, pistorasiat (niissä on kyllä suojat), unipupu ja rättinalle, isin tai mummon tekemä ruoka (minä en kokkaile), ääninappikirjat, paholaiskoira, Minuscule, Tele-pallo, portaat, keinuminen ja liukumäet, kivien keräily, palapelin palat, puupalikat, duplot, äidin silmälasit, "jylläys" eli leikkipainia jossa hän voittaa isin tai äidin, kaikenlainen hassuttelu jne jne.

Listaa voisi jatka loputtomiin. Poika on pääosin hyvin tyytyväinen, kunhan on nukkunut hyvät päiväunet. Hän nukkuu nykyisin vain yhdet päikkärit, alkaen klo 10-11 aikaan, kestäen 1,5-3 tuntia. Suurimmaksi osaksi ne ovat sitä kolmea tuntia.

Paita / liandlo , yogahousut / me&i, molemmat käytettyinä ostettuja.

Kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, äitini jäi vuorotteluvapaalle työstään ja hoitaa poikaamme vuoden verran koulussa ollessani. Se on aivan äärettömän ihanaa! Ja niin se on äidistänikin, joten kaikki voittavat.

Oli oikein hienoa päästä aloittamaan koulu niin, että tiesi poikasen hoidon olevan erityisen hyvällä tolalla.

Välillä he ovat meillä ja välillä heillä. Hyvillä ilmoilla viettävät paljon aikaa ulkona. Puuhailevat normiaskareita ja keksivät kaikkea kivaa. Monesti meille koululaisille (minulle ja H:lle) on ollut ruoka valmiina ja kerran kotonamme oli jopa pesty ikkunat! (Oli kuulemma pakko testata uutta ikkunanpesulaitetta..) Pilalle taitaa mummo meidät hemmotella. ;)

Hiuksetkin ovat kasvaneet hurjasti. <3

Omat housuni / me&i

Yhtenä postaustoiveena oli kooste Alarikin päivästä vauva-aikojen saman tapaisen jutun tapaan. Voisimme sellaisen yrittää väkertää jossain vaiheessa äitini ja H:n avustuksella. Olisi mielestäni realistisempaa kuitenkin, että kertoisimme tavallisesta arkipäivästä, kuin viikonlopun päivästä, jolloin saattaa olla reissuja tai ties mitä.

Teillä on nyt puheenvuoro. ;)

H:n polttarit!

H - Jännitys tiivistyi. Viimeinen viikonloppu ennen häitä oli edessä, joten tiesin jo odottaa polttareita. Lauantai aamu koitti. Olimme yötä veljeni perheen luona lapsuuteni kotiympäristössä. Katselin suvun nuorten miesten lähtöä "asioilleen". Toinen toisensa perään he menivät johonkin, ja itse jo odottelin käskyä nousta autoon.

Aika kului. Seisoin yhdentoista aikaan kengät jalassa eteisessä, odottaen jotakin merkkiä tulevasta. Siirryin lopulta broidin autotalliin kuuntelemaan hevipoppia, ja korkkasin samalla oluen siinä ihmetellessäni. Kello taisi olla lähempänä yhtä, kun serkkuni viimein kaarsi Volvonsa pihalle. Ajelimme hetken lapsuuteni kotikaupungin kaduilla odottaen, että kaikki olisi valmista. Auton jalkatilaan oli huomaavaisesti hankittu kasipäcki kylmästä hikoilevaa karhua, jos vaikka jano yllättäisi. Ja kyllähän se yllätti.

Päädyimme cruisailun päätteeksi serkkuni rivarikämpälle, josta bongasin heti pihalta muutamia tuttuja kasvoja. He vetäytyivät nopeasti sisälle odottamaan sankaria. Aivan tajuton fiilis ylläni kävelin naama hillittömässä virneessä kohti ovea, miettien ketkä olisivat päässeet paikalle. Veikkaukseni oli aamulla ollut about 10 henkeä.

Uudempia ystävia, kivikautisia ystäviä ja kasa serkkuja pöllähti esiin joka puolelta asuntoa. Halailin kaikkia, innostuneena heidän läsnäolostaan ja kyselin perään joukkomme lukumäärää. Se oli yhdeksäntoista!

"Kyllä sä taidat H ihan hyvä tyyppi olla, kun näin moni tuli paikalle. Melkein yhtä hyvä, kuin minäkin. ;)" - S kehui polttareissa.

Voin kyllä sanoa, että tämä oli päivän kohokohta. Hienot ihmiset ympärilläni. Se oli kaikkein tärkeintä. 

Siskoni mies R, eli bestmanini, löi käteeni astetta vahvempaa olutta, ja antoi minulle ensimmäisen tehtäväni. Sain laatikon, jonka sisältä paljastui palapeli. Vanhana experttinä ladoin setin kasaan mielestäni aika nopeasti, ja sieltähän paljastui hauska kuva A:sta ja minusta alkuajoiltamme. 

Seuraavaksi serkkuni antoi minulle repun, joka painoi jostain syystä hullunlailla. Tämän lisäksi sain päähäni laitettavaksi viikinkiteemaisen saunahatun, kertakäyttösadetakin suojaamaan ja kartan, jonka avulla etsiytyä seuraavaan paikkaan. Jengi katosi paikalta autojen kanssa, ja minä sain menopelikseni fillarin. 

Sotkiessani tuttuja katuja kohti keskustaa, naureskelin yksinäni mielettömissä fiiliksissä. Näin jälkeenpäin olenkin vähän miettinyt, mitä vastaantulijat mahtoivat ajatella. Määränpäähän päästyäni arvasin jo seuraavan ohjelmanumeron.

Olimme saapuneet Suomen parhaalle pienpanimolle, jossa pääsimme kuulemaan ja näkemään panimon meininkiä. Myymälän kautta jatkoimme matkaa. 

Minulle annettiin uusi kartta, jonka päätepisteessä minun tulisi taistella hurjaa karhua vastaan. Sain jatkaa matkaa kävellen, joka oli sillä hetkellä mieluisa vaihtoehto. Pyöräni renkaat olivat meinaan kohtuu tyhjät. Noh, ymmärrän kyllä, että serkkuni oli unohtanut pumpata niihin ilmaa. Tosin epäilen, ettei kumien ollut tarkoituskaan olla täydet.

Kävelin läpi keskustan hymyillen vastaantuleville ihmisille. Mieitn huvittuneesti samalla, että eivätkö ihmiset olleet ennen nähneet saunahattua. Hairahduin vähän kartan reitiltä, mutta löysin kuitenkin perille ystäväni H:n kurkittua korttelin kulman takaa. 

Haaste odotti. Karhu katsoi minua armotta, ja sain käskyn valita aseen repustani. Käteeni tarttui ensimmäiseksi paukkupistooli, jonka kanssa lähdin kuoleman taistoon. Parin minuutin kamppailun jälkeen, selviydyin haasteesta voittajana. Sain vähän kritiikkiä, siitä miksi viikinki valitsi pistoolin miekan sijaan. Hävetti hieman, se nyt vain sattui ensimmäisenä käteeni. Hurjien suosionosoituksen saattelemana sain palkinnoksi oluen. Yllättävä valinta palkinnoksi, etten sanoisi.

Kolmas kartta. Tiesin paikan. Tiesin viholliseni. Karhuakin armottomampi leijona odotti seuraavalla rastilla. Pistin kartan taskuun tarpeettomana, ja lähdin matkaan. Saavuin leikkipuistoon, jossa vietin nuoruudessani monia hyviä viikonloppuja. (Paheksuttavaa, tiedän. Mutta puolustukseksemme voin sanoa, että me korjasimme aina jälkemme illanvieton päätteeksi, vaikka nuoria olimmekin.) Leijonan kesytys oli helppoa, olihan se entuudestaan tuttu. 

Voin avata hiukan historiaani kyseiseen leijonaan, kyseessä on niin sanotusti inside-juttu. 16-kesäisenä diggailin The 69 Eyes:in albumia Blessed be, joka sisälsi kappaleen Sleeping with lions. Loput jätän mielikuvituksenne varaan. Polttaripäivänä ajoittaisen huonon sään takia leikkipuistot olivat onneksi tyhjiä.

Rastit tulivat suoritettua. Puistossa kerkesimme vielä syödä siskoni tekemiä herkullisia sämpylöitä. Sen jälkeen lähdimme autoilla jatkamaan päivää.

Saavuimme urheilupuistoon, ja ohjelmassa oli hiukan kisailua. Lajeina oli keihäänheittoa, frisbeegolfin pituusheittoa ja takaperin juoksua. Harrastin lapsena keihäänheittoa, joten odotukset olivat tietysti sekä itselläni, että koko porukalla aika kovat. Yrityksiä oli vain yksi. Tartuin ensimmäistä kertaa koskaan täysmittaiseen keihääseen, ja muistelin lapsuuteni askelia ja heiton saattoa. Onnistuin kiskaisemaan kepin siten, että keihään perä osui lapaluuhuni nostaen keihään pystyyn. Säälittävä heitto, ja kyllä harmitti. 

Frisbeegolfin pituusheitossa sentään tulin toiseksi, vaikka voittamaanhan sitäkin lähdettiin. Takaperin juoksussa tulin muistaakseni eräni toiseksi, kun vain voittajat pääsivät finaaliin. Ei mennyt ihan putkeen, mutta hauskaa se oli!

Jatkoimme matkaa reissun päätepisteeseen, joka oli varsin mukava metsästysmaja. Pihalle oli vuokrattu palju, jossa tulikin illan aikana muistaakseni useamman kerran istuskeltua. Siskoni oli valmistanut koko porukalle mielettömän hyviä ribsejä, uunikasviksia ja salaattia. 

Ystäväni oli koonnut musiikkilistan kaikesta kuuntelemastani musiikista aina teini-iästä tähän päivään. Saunoimme, nautimme paljusta ja kävimme uimassa. Osa porukasta pelasi pokeriturnauksen, ja loput jutustelivat. Nauroin, herkistelin ja nautin illasta täysillä. Hienoja keskusteluja, hienoja ihmisiä. 

Ilta päättyi osaltani siinä yhden - kahden aikaan, kun monet jatkoivat aina aamun pikkutunneille asti. Se oli kostea ilta, sitä en edes viitsi peitellä. Seuraava aamu oli tietysti järkyttävä, mutta jutun taso vain nousi. 

Ystäväni tekivät päivästä täydellisen, ja olen siitä Teille asianomaisille ikuisesti kiitollinen!

Koulutiellä

A - Istun bussissa. Matka kestää tunnin. Vaihdan bussista toiseen torilla, ja jatkan matkaa vielä 20 minuuttia. Ja yllätyksekseni matkan pituus ei häiritsekään minua. Ainakaan tänään.

Neljäs koulupäivä on takana ja olen hiukan väsynyt, mutta innoissani. Koulutyöt, projektit ja reissujen suunnittelut ovat vallanneet hääjärjestelyistä tyhjentyneen pääni. En ehtinyt tuntea sitä tyhjyyttä, joka kuulemma häiden jälkeen saattaa vallata mielen. Uudet, mielenkiintoiset haasteet olivat heti odottamassa.

Oli jännittävää lähteä jatkamaan koulua. Myönnän, että mietin ovatko kaikki ideani kadonneet vauvavuoden syövereihin. Osaanko enää piirtää, kun en ole ehtinyt tarttua kynään, muuten kuin neuvolan jaksamiskyselyjä täyttääkseni. Pakahdunko ikävästä, kun en saakaan olla poikani kanssa 24/7.

Uuteen ryhmään siirtyminen jännitti myös hieman, koska ovathan he kuitenkin jo vuoden verran keskenään opiskelleet ja toisiinsa tutustuneet. Aloitin lisäksi lukukauden pari viikkoa myöhässä, lapsenhoidollisista syistä. Sekin pisti miettimään, että kuinka paljon mahdoin jäädä jälkeen heti alkuun.

Lapsenhoitosysteemi meillä järjestyi vallan mainiosti, kun äitini päätti jo viime keväänä, että jää nyt syksyllä vuorotteluvapaalle hoitamaan pikku-A:ta. Hän pääsi aloittamaan vasta tämän viikon alusta, joten siitä viivästys koulun aloituksessani.

Kaikki on mennyt ja menee hyvin. Poika on onnellinen mummon hoivissa ja rientää kotiin tullessani halaamaan ja pussaamaan, kuin kertoen, kuinka hauskaa hänellä on ollut. Sydämeni on pakahtua, joka päivä.

Itse olen innostuneen tyytyväinen, koska koulussa on ollut mukava päivä. Jokaikisenä niistä on ollut mielenkiintoista ja innostavaa. Ryhmäni ei ollutkaan pelottava, vaan oikein mukavan tuntuinen, ja minut on otettu kivasti porukkaan. En tosin ole ujoimmasta päästä, joten sekin voi tietysti vaikuttaa nopeaan sopeutumiseeni.

Kaikesta tästä inspiroituneena, sain myös aivan uutta puhtia blogia varten. 

Yksi parhaista ajanviettotavoista bussimatkoille, blogin kirjoittaminen!

Hääpostaus nro 1

A ♥ H

24.8.2013

A - Sormukset on vaihdettu, kauniit sanat sanottu. Meidät on siunattu aviopariksi.

Aurinkoisena elokuun lauantaina meidät vihittiin Pyhärannan kirkossa. Se on yksi lumoavimmista varsinaissuomalaisista kirkoista, sekä merenrantasijaintinsa puolesta, että erityisen kauniisti tehtyjen sisätilojen entisöintiensä takia.

Oli kunnia saada veljeni saattamaan minut. Hän ja H ovat läheisiä ystäviä, 

ja kyllä tuo luovutustilanne taisi olla molemmille pojille aika vakava paikka.

Meillä on suuri onni, kun elämässämme on niinkin mahtavat ja taitavat ihmiset, kuin mitä kaasoni ja H:n bestman ovat. Tämä pariskunta (joista kaaso on itseasiassa H:n sisko) auttoi meitä aivan mielettömästi kaikessa ja tuki meitä jokaisena hetkenä, kun sitä tarvitsimme. Jäämme enemmän kuin mielellämme kiitollisuudenvelkaan näin huikeille ihmisille. Emmeköhän me talonrakennusavuksi pääsekin, jossain vaiheessa. ;)

Alttarilla tulikin pussailtua pariinkin otteeseen puolivahingossa. Papilla ja häävierailla oli hauskaa. 

Siskoni lauloi meille henkeäsalpaavan kauniisti Johanna Kurkelan Rakkauslaulun.

Kuva: M. Hämäläinen

Ja näin tuore aviopari käveli silkkinauhaviirien liehuessa ulos kirkosta kunniakujaa pitkin. 

Ja elää elämänsä onnellisena loppuun asti.

Sen pituinen se.

p.s. Jatkoa seuraa lähipäivinä! ;)