Isälle

Lensitkö taivaisiin, vai jatkoitko matkaasi aina luokse tähtien? Muutuitko yhdeksi luonnon kanssa, vai siirryitkö toiseen todellisuuteen, josta vain henget tietävät? 

Kyllä minä tiedän isä, minne sinä menit. Lähdit merelle, kuten niin monena aamuna aikaisemminkin. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun sinä olit jo lähtenyt ennen kuin heräsin. Siellä sinä istut veneessäsi, pieni tuulenvire hiuksissasi. Hyräilet hiljaa ja irroitat jälleen yhden ahvenen verkostasi sillä vanhalla meriveden ruostuttamalla naulalla. Vedät keuhkosi täyteen raikasta meri-ilmaa ja pysähdyt katsomaan kaukaisuuteen. Hymyilet, sillä olet juuri siellä missä haluatkin.

On vaikeaa ymmärtää, että olet poissa. Mutta tämän lupaan sinulle. Huomenna, kun herään, en enää juokse laiturin päähän sinua odottamaan. Vaan käännän kylkeä ja hymyilen muistollesi. Iloitsen siitä, että olet päässyt rauhaan. Nostan kunniaksesi maljan ja kerron sinusta tarinoita. Sytytän sinulle kynttilöitä ja muistelen sinua. Ja sinä päivänä, kun kannamme sinut viimeiselle leposijallesi, kannan sinua ylpeänä. Sinä päivänä sanon sinulle hyvästi ja pystyn vihdoinkin itkemään.

Rakkaudella, Henri