Kerrontaa kuvin

A - Viime päivät ovat olleet perheellemme henkisesti raskaita. Sen vuoksi teen nyt megakuvapäivityksen lähiaikojen tapahtumista, koska en suoraan sanottuna nyt jaksa enempää. (Jälkikäteen: Olisi ehkä ollut helpompaa vain kirjoittaa teille, koska tämä palvelin ei ottanut tänään ollenkaan toimiakseen ja kuvien järjestely oli todella ärsyttävää.)

Alarikin ph-mittauksen tulokset tulivat, ja paperissa todettiin ph-vaihtelua olevan paljon, mutta ei kuitenkaan refluksin vertaa. Eli siltä osin terve poika. Puklailu ja osittain muutkin oireet ovat kyllä alkaneet onneksi helpottamaankin. Varmasti syinä pojan kasvaminen, sekä myös kiinteiden maistelun aloitus.

Osallistuimme pikku-A:n kanssa Turun joogayhdistyksen pitämälle 6 kerran 

äiti-vauvajoogakurssille, jota piti aivan huippu jooga-ope Mirva Korpela.

Kiitos Mirva, vielä kerran! :) (Kuvat viimeiseltä kurssipäivältä.)

Tuntui kyllä silti, että kurssi loppui aivan liian lyhyeen. 

Toivottavasti alkuvuodesta järjestettäisiin uusi! 

Pikkumuru joogaa.

Sekä neuvolasta, että lääkäristä kehotettiin aloittamaan kiinteiden maistelu. 

Joten aloitimme sen tällä viikolla, Alarikin ollessa 3 kk 3 vko vanha. Tässä 

luumun maistelua, ei niin järin hyvällä menestyksellä. ;)

Löysin kirpparilta uudenveroisen Bumbo-vauvantuolin erittäin edullisesti, joten vaikka aiemmin olinkin ajatellut ettemme sellaista tarvitse, lähti se kuitenkin mukaani halvan hintansa ja ihanan keltaisen värinsä vuoksi. Ja onhan se ihan kätevä ensisyöttötuoli. Pieniä hetkiä Alarik siinä toki istuu vasta. :) Bataatti oli oikeastaan ensimmäinen kiinteä (Sitä yhtä kertaa luumua sitä ennen ei lasketa.), jota aloimme pikkuiselle nyt maistattelemaan. Ja se kyllä uppoaa mainiosti! Noin 3 teelusikallista päivässä lounasaikaan viikon verran (nyt menossa pvä 4), kolmantena päivänä aloin antamaan myös 3 teelusikallista iltapalaksi päärynää, koska pienen maha meni bataatista hiukan kovalle. Päärynä (tietysti!) maistuu myös oikein hyvin! :)

H:n lapsuuden kotikaupungissa olemme vierailleet lähiaikoina hyvin paljon. 

Sairaalan lisäksi olemme käyneet hiukan iloisemmilla visiiteillä Alarikin serkkujen luona.

Vaikka serkukset ovat ihan erinäköiset, niin tässä kuvassa heissä mielestäni näkyy 

myös hiukan jotain samaa, eikö teistäkin?

Siinä viime aikojen kuulumisia. Illat ovat yhä aiemmin pimeitä, joten kynttilät on pakko sytyttää, jotta pimeydestä voisi edes jollain tasolla nauttia. Pikkuinen nukkuu jo. Tänä iltana jutusteli pitkään ennen, kuin malttoi päästää unen tulemaan. 

Iloista kujerrusta ja jokeltelua. <3

Nyt on äidin ja isän aika rentoutua, unohtaa hetkeksi suru ja murhe. 

Käpertyä sylikkäin, ja juoda kuppi kuumaa. Olla ihan hiljaa.