tiistai 11. syyskuuta 2012

Maanlapsi

Manduca on aivan eeppisen kova juttu!
H - No niin! Mitäs piditte syyskuun Vauva-lehden Minun raskauteni-osiosta? Karvanaama pääsi lehteen, ja tällä kertaa jopa ihan fiksulla kuvalla (silmät auki, suu kiinni ja tukka hyvin yms). Itse ainakin pidin, ja tykästyin myös nimitykseen viikinki-isi. \o/

Jutun luettuani jäin pohtimaan, mitä vaikutteita poika  tulisi minulta saamaan. Tuskimpa Alarik tulee koskaan luettelemaan autojen merkkejä, mutta kyllä hän isältään jotain miesten juttuja varmasti oppii.

Jos jotain kammoksun, niin se on "äijäily". Vastakohtana en kyllä oikein pysty ymmärtämään sukupuolineutraalia kasvatustakaan. Olen kyllä lukenut asiasta avarin mielin, ja siinä on paljon hyviä ideoita joita saatamme toteuttaakkin. Kokonaisuudessan se ei kuitenkaan sovi minun ajatusmaailmani kanssa yhteen.

Myönnetään, olen jo nyt onnistunut jäämään kiinni itselleni pienimuotoisesta äijäilystä. Poikaraukka tungetaan "joka" aamu Metallica-bodyyn, jos se vain on puhdas. Onneksi se on pian pieni, ja jatkossa panostan hänen vaatteissaan ainoastaan mukavuuteen. Toinen helpompi vaihtoehto on tietysti antaa äidin päättää, eli loputtomasti turkoosin värisiä vaatteita (A:n tämän hetken suosikkiväri) ja Me & I- kutsujen ihanannimiset ällösöpöt vaatteet, jotka omaavat yliluonnollisen venyvyyden ja hinnoittelun. Kaikki sortuvat aikanaan, mutta pääosin muru ostaa edelleenkin vaatteet second handina.

Mistä Alarik sitten oikeasti tykkää? Ei hän vielä ole kiinnostunut luenko iltasaduksi Kunnaksen Viikingit tulevat! -kirjaa, vai maitopurkin reunassa olevaa jälkiruokaohjetta. Pääasia, että äänensävy on oikea. Tuskimpa silläkään on merkitystä, hyräilenkö tuutuu-lauluksi Moonsorrowia vai lastenlauluja.  Metallica-bodyn päälle on aivan yhtä mukavaa puklata, kuin muidenkin vaatteiden.

Alarik tykkää äidistä, isistä, maidosta ja ennenkaikkea hymynaamasta.

Alarikin paras ystävä. Tuo hoitopöydän vieressä hengaileva
ylipirteä keltainen pallo saa kymmenkertaisen määrän hymyjä
minuun verrattuna. Olen jo vakavasti harkinnut keltaista kasvomaalia.

Tasapuolisuuden nimissiä, Alarik saa myös vaikuttaa
isin juttuihin. Työpöydällä on nyt uusi taustakuva!

Se, koska vaikutteiden ottaminen alkaa, on minulle epäselvää. Hymynaamalle hymyilyhän on  jo jonkilaista vaikutteen ottamista. Näin vanhemmuuteen astuneena tulee mietittyä, mistä minä olen saanut vaikutteeni. Olen luonut itselleni arvomaailman, mutta ketkä kaikki siihen ovat vaikuttaneet? Vaikutteiden antamisesta Alarikille tärkeimpinä pidän juuri arvoja. Ne ovat kuin pieniä ohjelappusia, jotka vievät elämässä eteenpäin.

Pitkätukan arvot - Part 1. 

Aloitetaan luonnosta, koska se on yksi tärkeimmistä arvoistani. Minulle luonto on välttämättömyys, sillä ainoastaan sen ympäröimänä voin hengittää vapaasti. Siellä voi unohtaa kiireen ja murheet, paikka jossa palata elämän perusasioiden äärelle.

Lapsen silmin luonto tarjoaa mitä uskomattomampia seikkailuja. Mielikuvituksella ei ole rajoja, kun juoksee puiden alla. Puihin on kiivettävä, suuret kivet valloitettava ja ojien yli hypittävä.

Luulen, että lapsuuteni seikkailut tekivät minut riippuvaiseksi luonnosta. Vaikka olen viihtynyt kaupungissa ihan hyvin, niin se ei silti riitä. Metsät ovat pieniä, ja seikkailu päättyy aina liian nopeasti. Lehväin alla on autiota, ja metsän äänet on korvannut autojen pauhu.

Haaveenani on muuttaa takaisin jonnekkin, jossa voi herätä vain ja ainoastaan lintujen lauluun. Muita ääniä ei tarvita. Tämän tahdon Alarikin ymmärtävän. Miten ainutlaatuinen onkaan maailmamme, ja miten paljon luonto meille antaa.


"tiedä en matkaani kotoa
kohtalo sanelee minne johtaa tie"
 - Moonsorrow

18 kommenttia:

  1. Pakko suunnistaa huomenna lehtihyllylle ja tarkistaa tuo uusin vauva-lehti siis! :)

    Itse en myöskään ole ihan täysin lämmennyt tuolle "sukupuolineutraalille" kasvatukselle.. Itsekään en halua automaattisesti pistää poikaa kummankaan sukupuolen muottiin kuten esim. ystäväni, joka kuullessaan että meille on tulossa poika harmitteli kun ei siitä tulekaan sitten leikkikaveria hänen tytölleen ja lisäsi että "tai no, pitää opettaa *** leikkimään autoilla sitten.." Meillä kyllä annetaan leikkiä ihan millä tykkää ja pukea päälle aivan sellaista väriä kuin itsestä tuntuu parhaalta noudattamatta mitään pojalle sinistä tytölle pinkkiä -kaavaa. Mutta totta on että tuokin menee joissakin määrin liiallisuuksiin. Kun esimerkiksi ei voida enää kertoa kysyjälle onko lapsi tyttö vai poika ja esimerkiksi kaikki ihmistä kuvaavat sanat joissa esiintyy sana mies tai nainen kielletään niin mennään kyllä kovaa metsään.. No, jokaisella tyylinsä tietenkin..

    Alarik on niiiin suloinen tuolla manducan uumenissa! Toivottavasti meidän mini tottuu hankkimaani kantoliinaan ja äiti oppii sitomaan sen oikein!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillekkin tuli vihdoin tänään oma kopio Vauva-lehdestä! :) Myönnän kyllä, että enpä minä siitä lukenut muuta, kuin sen yhden tietyn sivun. :P

      Kasvatusasiat ovat aina vähän haastavia asioita, kun niitä ruvetaan vertailemaan. Innostuin kuitenkin saamastani palautteesta jakamaan vähän yksityiskohtaisemmin ajatuksiani kasvatuksesta!

      Poista
  2. Vauvalehden juttu on ihana!

    Hymynaama on meilläkin pop =D

    Ja iltasatukohdasta muistui mieleen kuinka mies luki aikoinaan yhdelle vauvelille Syväri-Kuoleman joki-kirjaa ääneen ja vauvahan rauhoittui...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika synkkää.. ;D Mutta jos toimii, niin mikäs siinä!

      Poista
  3. Mutta tuohan on juurikin sukupuolineutraalia kasvatusta kun lapsi voidaan pukea mihin väreihin tahansa tai antaa mahdollisuus leikkiä muillakin kuin juuri tietylle sukupuolelle osoitetuilla leluilla. Jokaisesta ajatuksesta voidaan toki muodostaa äärimmäisyyksiä, mutta sukupuolen kieltäminen ei käsittääkseni kuulu sukupuolineutraaliin kasvatukseen. Sitä ei vaan tarvitse koko ajan korostaa.

    Ihmisissä asuu melko syvällä se sukupuolten erojen korostaminen ja vahvistaminen, ettei sukupuolen muille kertomatta jättäminen ole kovin suuri synti. Itse en pidä sen kertomista minään ongelmana, mutten silti pidä siitä että lastani kohdellaan vain oman sukupuolensa edustajana. Olen tehnyt tietoisen valinnan ja kutsun kaikkia lapsia lapsiksi, en tytöiksi tai pojiksi.

    Äh, tästä olisi mielenkiintoista kirjoitella enemmänkin mutta pakko mennä, lapseni tarvitsee ruokaa :)

    Kivinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia oikein hyvästä palautteesta!

      Minulla olisi sinulle tähän niin pitkä vastaus, että taidan vastata siihen blogipäivityksen muodossa. :D Kiitos inspiraatiosta!

      Poista
  4. Aivan ihana blogi teillä! :) Ja onnea pikkuisesta <3 Kävin lukaisemassa vanhempaa blogia ja löysin sitä kautta tieni tänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Mukavaa, että löysit mestoille! :)

      Poista
  5. Vauvalehden haettuani postilaatikosta sanoin heti miehelleni : hei tuo on minun blogitoverini :)
    Luonto on täälläkin yksi perheen arvoista, siksi muutimme maalle ja perheeseen kuuluu lauma elikoita.
    Kiinnostaa tuo manduca itseänikin. Voiko sinne sujauttaa alle 3 kiloisen vauvan? Monissa on tuo painoraja, joten en ole vielä tytölle löytänyt sopivaa.

    VastaaPoista
  6. :)

    En törmännyt missään painorajaan. Käyttöohjeissa lukee "vastasyntynyttä voi kantaa ortopedisesti oikeassa asennossa integroidun vauvatuen avulla". Tiedä tuosta, alle 3kg on kyllä tosi pieni. :o

    Lämpimästi voimme kuitenkin Manducaa suositella! Alarik ainakin tykkää kovasti. Maksoimme siitä 99€, kun se oli tarjouksessa OzBabyssa täällä Turussa.

    VastaaPoista
  7. Kiitoksia hyvistä blogeista! Luin tällä viikolla iltapuhteena edellisen odotusblogisi alusta loppuun. Tänään kun sain Vauva-lehden käsiini, piti heti katsoa mitä teistä siellä sanotaan. Ihan hauska juttu oli ja piristävää, että "minun odotukseni" kerrottiin välillä isänkin näkökulmasta.

    Manducan käyttöohjeessa muistaakseni annettiin edessä kantamiselle vauvatuen kanssa painorajaksi 3,5 kg. Liinalla voi kantaa jo pienempääkin ja sitten saattaisi olla jotain kantopusseja, jotka laitetaan toisen olkapään yli ja vauva sujautetaan sisään kehtoasentoon. En ole näihin tarkemmin perehtynyt, mutta kuvittelisin, että ihan pientäkin voi kantaa niin.

    Yksi kysymys on jäänyt askarruttamaan mieltäni: Uppoaako viikinki-isälle Turisas?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai uppoaa! Vaikkei se aivan top10:ssä sijaitsekkaan. :)

      Poista
  8. Aivan mahtavaa nähdä Manduca käytössä. Testasimme juuri eilen illalla mieheni kanssa Manducaa minulla, ilman vauvaamme ja harmittelimme, kun meillä ei ole sopivan isoa nukkea, jonka kanssa voisi harjoitella oikeat otteet ennen kuin vauvan laittaa Manducaan.
    Olen tilannut Vauva-lehteä jo kauan ja olikin hauskaa nähdä yksi lempibloggareistani jutun aiheena. Onnea! Blogissani odottaa tunnustus: myplanb.vuodatus.net

    T: Hyperlady

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia tunnustuksesta!

      Manduca on huippuvehje, ja uskon, että se vain paranee Alarikin kasvaessa. :) Odottelen kovasti, että saan hänet selkäpuolelle.

      Poista
  9. Mulla ois teille tunnustus :) http://varikasta-perhe-elamaa.blogspot.fi/2012/09/tunnustus.html

    VastaaPoista
  10. Heippa! Opiskelen lastenohjaajaksi ja tässä tehnyt koulutyönä Lapsen kasvukansiota imeväisikäisestä... Ja en tiedä tiesittekö, mutta Juuri tuo näytössä oleva kuvio on tuon ikäistä lasta kiinnostava kuvio - etenkin värien kanssa. Hymynaama + ympyrä, neliö ja punainen ja keltainen. Ihanaa vauva arkea teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä vähän niin olen päätellyt, että yksinkertaiset värikkäät systeemit toimii pienille. :)

      Kiitoksia, ja värikästä syksyä sinulle!

      Poista

On mahtavaa saada kommentti, kysymys taikka palaute. Anna palaa! :)