A.J.V

Syksyistä iltaa! 

H - Ihan näin aluksi voisin vähän keventää syyllisyyttäni, ja pahoitella liian pitkäksi venynyttä kirjoitustaukoa. Tässä on kuulkaas suuret tulevaisuuden suunnitelmat meneillään! Harmi vaan, että vuorokaudessa on turhan vähän tunteja, ja minulla liian vähän energiaa.

Nyt minulla on energiaa, ja olen ns. hoitovapaalla, sillä Alarik nukkuu kovin tyytyväisenä tuossa vieressäni. Oiva hetki "jutella" teille mukavia ja päivitellä viimeaikaisia tapahtumia.

Syksystä tuli mieleen, katsokaa miten ison sienen löysin!
Menee yli minun ymmärrykseni. :D (Vesipullo kokoa 0,5l) 

Hymypoika

Paljon on jälleen tapahtunut. Vauvoille ominaisesti, myös Alarik tuntuu kasvavan silmissä ja oppivan koko ajan jotain uutta. Uusimpana ilmiönä taitaa olla kielen löytäminen, eli nyt olen vaihteeksi kuolassa, joka on puklulle mukavaa vaihtelua.

Hän valloittaa sydämeni päivittäin hymyillä, joita en pysty teille tarpeeksi ylistämään. Jokainen äiti, taikka isä tietää mistä puhun. Väsymys, stressi ja murheet ovat voimattomia tuon pienen kirkassilmäisen pojan edessä. Kostein silmin hymyillessäni takaisin, muistan mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Hymyilyn lisäksi tietysti myös seurustellaan. On mahtavaa jutustella pojan kanssa, kun hän tarkkailee, hymyilee ja "juttelee" takaisin. Jännityksellä jään odottamaan, että mitä pikku-A osaa huomenna, tai ensiviikolla. Toisaalta taas toivoin, ettei aika kuluisi niin nopeasti.

Ristiäiset

Sunnuntaina oli pikku-A:n ensimmäiset juhlat. Hän on nyt virallisesti Alarik Juhani. Alarik tulee isoisoisältäni, kun taas tulee Juhani isältäni.

Ristiäiset ja kahvittelu järjestettiin Turun Henrikin kirkossa. Alarik nukahti heti homman alussa kummisetänsä käsivarrelle, pitäen hellyyttävästi häntä sormesta kiinni. Ellei tuosta poliisisylikummi herkisty, no jo on kumma.

A:n sisko tulkitsi kitaran (Kiitos Ville!) säestyksellä Johanna Kurkelan kappaleen Ainutlaatuinen niin herkästi, että vedenpaisumus oli lähellä. Itse turvauduin tuttuun "kynnet kämmeneeseen" taktiikkaan, joka lähes toimi. Anniina päätyi kuivaamaan silmiään Alarikin harsoon ja pappikin joutui niiskuttamaan.

Henrikin kirkko on astetta nykyaikaisempi kompleksi, joten siellä oli mahdollisuus myös järjestää kahvittelutilaisuus. Tässä vaiheessa Alarikilla alkoi vähän olemaan massuvaivoja, joten koko kahvitteluvaihe tuntui menevän hirmu nopeasti ohi. Oma äitini oli tehnyt graavileipiä ja siskoni vastasi voileipäkakuista. Veljen vaimo taikoi mestoille juustokakkua ja A:n äiti suklaakakkua. Kaikki aivan älyttömän herkullisia. Kaikin puolin oikein onnistuneet pirskeet!

Rajansa kaikella.