Maanlapsi

Manduca on aivan eeppisen kova juttu!

H - No niin! Mitäs piditte syyskuun Vauva-lehden Minun raskauteni-osiosta? Karvanaama pääsi lehteen, ja tällä kertaa jopa ihan fiksulla kuvalla (silmät auki, suu kiinni ja tukka hyvin yms). Itse ainakin pidin, ja tykästyin myös nimitykseen viikinki-isi. \o/

Jutun luettuani jäin pohtimaan, mitä vaikutteita poika  tulisi minulta saamaan. Tuskimpa Alarik tulee koskaan luettelemaan autojen merkkejä, mutta kyllä hän isältään jotain miesten juttuja varmasti oppii.

Jos jotain kammoksun, niin se on "äijäily". Vastakohtana en kyllä oikein pysty ymmärtämään sukupuolineutraalia kasvatustakaan. Olen kyllä lukenut asiasta avarin mielin, ja siinä on paljon hyviä ideoita joita saatamme toteuttaakkin. Kokonaisuudessan se ei kuitenkaan sovi minun ajatusmaailmani kanssa yhteen.

Myönnetään, olen jo nyt onnistunut jäämään kiinni itselleni pienimuotoisesta äijäilystä. Poikaraukka tungetaan "joka" aamu Metallica-bodyyn, jos se vain on puhdas. Onneksi se on pian pieni, ja jatkossa panostan hänen vaatteissaan ainoastaan mukavuuteen. Toinen helpompi vaihtoehto on tietysti antaa äidin päättää, eli loputtomasti turkoosin värisiä vaatteita (A:n tämän hetken suosikkiväri) ja Me & I- kutsujen ihanannimiset ällösöpöt vaatteet, jotka omaavat yliluonnollisen venyvyyden ja hinnoittelun. Kaikki sortuvat aikanaan, mutta pääosin muru ostaa edelleenkin vaatteet second handina.

Mistä Alarik sitten oikeasti tykkää? Ei hän vielä ole kiinnostunut luenko iltasaduksi Kunnaksen Viikingit tulevat! -kirjaa, vai maitopurkin reunassa olevaa jälkiruokaohjetta. Pääasia, että äänensävy on oikea. Tuskimpa silläkään on merkitystä, hyräilenkö tuutuu-lauluksi Moonsorrowia vai lastenlauluja.  Metallica-bodyn päälle on aivan yhtä mukavaa puklata, kuin muidenkin vaatteiden.

Alarik tykkää äidistä, isistä, maidosta ja ennenkaikkea hymynaamasta.

Alarikin paras ystävä. Tuo hoitopöydän vieressä hengaileva
ylipirteä keltainen pallo saa kymmenkertaisen määrän hymyjä
minuun verrattuna. Olen jo vakavasti harkinnut keltaista kasvomaalia.

Tasapuolisuuden nimissiä, Alarik saa myös vaikuttaa
isin juttuihin. Työpöydällä on nyt uusi taustakuva!

Se, koska vaikutteiden ottaminen alkaa, on minulle epäselvää. Hymynaamalle hymyilyhän on  jo jonkilaista vaikutteen ottamista. Näin vanhemmuuteen astuneena tulee mietittyä, mistä minä olen saanut vaikutteeni. Olen luonut itselleni arvomaailman, mutta ketkä kaikki siihen ovat vaikuttaneet? Vaikutteiden antamisesta Alarikille tärkeimpinä pidän juuri arvoja. Ne ovat kuin pieniä ohjelappusia, jotka vievät elämässä eteenpäin.

Pitkätukan arvot - Part 1. 

Aloitetaan luonnosta, koska se on yksi tärkeimmistä arvoistani. Minulle luonto on välttämättömyys, sillä ainoastaan sen ympäröimänä voin hengittää vapaasti. Siellä voi unohtaa kiireen ja murheet, paikka jossa palata elämän perusasioiden äärelle.

Lapsen silmin luonto tarjoaa mitä uskomattomampia seikkailuja. Mielikuvituksella ei ole rajoja, kun juoksee puiden alla. Puihin on kiivettävä, suuret kivet valloitettava ja ojien yli hypittävä.

Luulen, että lapsuuteni seikkailut tekivät minut riippuvaiseksi luonnosta. Vaikka olen viihtynyt kaupungissa ihan hyvin, niin se ei silti riitä. Metsät ovat pieniä, ja seikkailu päättyy aina liian nopeasti. Lehväin alla on autiota, ja metsän äänet on korvannut autojen pauhu.

Haaveenani on muuttaa takaisin jonnekkin, jossa voi herätä vain ja ainoastaan lintujen lauluun. Muita ääniä ei tarvita. Tämän tahdon Alarikin ymmärtävän. Miten ainutlaatuinen onkaan maailmamme, ja miten paljon luonto meille antaa.

"tiedä en matkaani kotoa

kohtalo sanelee minne johtaa tie"

 - Moonsorrow

Mörkö vaatehuoneessa

Jokin aika sitten, Alarikin ollessa noin kolme viikkoa vanha, havahduin jostain hormonisumun keskeltä, yhteen mieleni taka-alalla painavaan asiaan. Vaatehuoneessa nököttäviin pusseihin ja kasseihin, täynnä kestovaippoja.

Mahani vielä ollessa oikein pyöreä, puhuin jopa hiukan polleana siitä miten aloitamme kestovaippailun, ja olihan minulla synnärikassiinkin pakattuna ensimmäiset Imse Vimsen flanellettit ja kuoret. Ne jäivät sairaalassa sinne kassin pohjalle, ja kertakäyttövaipoissa Alarik lähti kotiinkin. Kaupasta tuli lähes vaistomaisesti ostettua niitä lisää, ja niin viikot vierivät. 

Tuolloin parisen viikkoa sitten, kaivoin varovasti vaatehuoneesta yhden flannelletin ja kuoren esiin. Pyörittelin niitä käsissäni ja koitin laittaa sisäkkäin. Tuntui vaikealta, jopa hieman ahdistavalta. "Onko pakko", ajatuksissani kävi. Samantien sen jälkeen koin syyllisyyden pistoksen. Olinhan kuitenkin niin hyvin varautunut kestovaippailuun. 

Tilanne eteni siitä jotakuinkin niin, että Alarik alkoi itkeä, ja viiletin häntä ruokkimaan. Siihen jäi Imse Vimset, ja siitä ne häipyivät vähin äänin takaisin vaatehuoneen kätköihin.Olin "vahingossa" ja "kiireessäni" jo melkein luovuttanut.

Vähän päälle viikko tästä eteenpäin olimme kyläreissulla ihastelemassa Alarikin uutta serkkua. Kodinhoitohuoneessa vaihtaessani pikkumurun kertakäyttövaippaa, näin vieressäni kasan valmiiksi täytettyjä kestovaippoja ja ilmeeni synkkeni. Tunsin oloni aika kurjaksi. Hormoneillakin oli varmasti vielä vaikutuksensa, ja lähes maani myyneenä kerroinkin murheistani H:n siskolle K:lle meidän molempien imettäessä pikkumiehiämme.

K oli (ja on ♥) aivan ihana, ja lohdutteli minua. Hän kehoitti minua vielä kokeilemaan rauhassa, ei siinä mitään häviäisi. Kävimme läpi asiat, jotka minua kestovaippailussa vaivasivat. Esimerkiksi niiden säilytys likaisina. Hän kehoitti minua ostamaan kannellisen ämpärin, jonka sisälle laittaisin tarpeeksi ison pyykkipussin. Pyykkipussissa vaipat olisi helppo heittää vähintään joka toinen päivä pesuun. Pohdimme myös yhdessä, että jo viitisen kiloa painava Alarik, voisi ihan hyvin ohittaa koko flannellette-vaiheen ja siirtyä suoraan helpompiin taskuvaippoihin. 

Tämä pieni rohkaisu, hetki kokeneemman äidin kanssa, valoi minuun niin paljon voimaa ja uskoa, että kotiin päästyämme aloin saman tien lajitella vaippoja ja täyttää taskuja valmiiksi. Seuraavana aamuna pikku-A sai päällensä ensimmäistä kertaa suloisella kuosilla varustetun taskuvaipan. Ja kyllä sen jälkeen hymyilytti sekä äitiä että poikaa.

Nyt olemme käyttäneet kestovaippoja kotosalla kolme päivää. Joka kerta, kun vaihdan hauskan värisen vaipan toiseen, iloitsen mielessäni siitä, että lähdimme sittenkin kestovaippailua kokeilemaan. Vaiva ei järin suuri ole, siihen nähden kuinka paljon siinä kaikin puolin säästää ja kuinka hyvän mielen se tuo.

"Voi niillä vaikka kavereiden lapset leikkiä"

Yhtenä päivänä sain päähäni, että nyt on kyllä lähdettävä hakemaan oman lapsuuteni ajoilta säästyneet lelut perheeni varastona käyttämältä vanhalta talolta. H ihmetteli mikä kiire niillä oli, pikkumuru ei ihan hetkeen vielä niiden päälle ymmärtäisi. Vastaukseksi hän sai tuon otsikon lauseen, hymähdyksen kera. Hirmuisella innolla ja pikkuisella pelollakin odottelin reissua, koska en yhtään muistanut mitä kaikkea oli säästynyt monien muuttojemme takia.

Äitini oli mukanamme, ja alkoi varastolle päästessämme lastata eteeni laatikoita. Niistä paljastuivat juuri ne oikeat jutut ja hormoneissani tirautin parit onnenkyyneleetkin, oli se niin mahtavaa! Duploja oli paljon enemmän, kuin olin muistanutkaan, samoin kun ihania lastenkirjoja. Löysimme myös kivat puiset eläinlelut.

Kunniatehtävä

On  entistä jännittävämpää kirjoittaa tätä, koska on tapahtumassa muutoksia, joiden myötä meillä saattaa olla aiempaakin laajempi lukijakunta. Meidät yllätettiin, Vauva-lehti pyysi meitä liittymään heidän bloggaajikseen! Kunnialla otamme pestin vastaan, ja jatkamme jonkin aikaa blogin päivittämistä sekä tänne, että Vauvan sivuille. Syynä tähän on se, ettemme oikein ihastuneet Vauva.fi:n blogipohjaan, mutta siihen on onneksi tulossa uudistuksia. Myöhemmin (tiedotamme toki tästä) siirrymme kokonaan Vauvan alaisuuteen, ja tämä Blogspotissa oleva blogi poistuu. 

Blogimme Facebook-ryhmä tulee pysymään entisellään. Sitä kautta voi seurata jatkossakin päivityksiämme. Tervetuloa siis tykkäämään meistä! Ja vaikka meistä tuleekin Vauvalaisia, ei blogista silti tule pelkkää vauvablogia, vaan se säilyy alkuperäisen tarkoituksemme mukaisena, kertoen elon sekä tavallisista että ihmeellisistä hetkistä.

-A

P.S. Muistakaahan lukea tarkkaan seuraava ilmestyvä Vauva-lehti. Siellä saattaa näkyä tuttuja. ;)