Hääkarvoitus

H - Pitkän pohdinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että parasta naimisiin menossa, on vaimon saaminen. Siihen on kuitenkin vielä pitkä aika (vajaa 7 kuukautta), joten eipä kiirehditä asioiden edelle. 

Olen vihdoinkin saavuttanut sen innostumisen tason, jota vaaditaan häiden suunnitteluun. Hitsauspoltin vaihtuu yllättävän huomaamatta lyijykynään ja luonnosvihkoon, sillä A on antanut minulle kolme tehtävää, jotka otin innolla vastaan. Kunniakaaren, kakkutelineen ja opaskylttien teon. Suunnitelmat ovat vielä esiasteella, joten kertoilen niistä projekteista tarkemmin myöhemmin.

Hääpaikka on upea, kuten A jo teille mainitsikin. Minun toiveeni, ja vaatimukseni häistä voisi kiteyttää sanoihin maanläheinen, ja vanhanaikainen. A:n kanssa on ollut helppoa suunnitella häitä, sillä ehdotukseni ovat melkein järjestään saaneet hyväksynnän. Aina on tietenkin poikkeuksia, joten valtaistuin ja juomasarvi saavat jäädä kotiin. 

Mitä tulee minuun itseeni, niin kaikki on aika pitkälti valmista. Puku on sovitusta vaille valittuna, kyseessä on upea hiekanvärinen bonjour. Tämä pitkätukka ei tee elettäkään karsiakseen hiuksia, joten niiden varalle on suunniteltu oikein kampaus. (Tsekatkaa bloggerin profilikuvani, jotain sen tyyppistä!) Tämän hetkinen murheeni onkin naamakarvoitus, sillä en osaa päättää mitä teen sen suhteen. Te hyvät lukijat pääsettekin naureskelemaan menneiden vuosieni karvalookkejani, ja antamaan niistä omat mielipiteenne. :D

Vas. Sänki. Kyseinen karvamäärä alkaa olemaan se minimimäärä. Nimittäin juuri sheivattuna näytän 16-vuotiaalta juipilta, jolla on ikäisekseen kohtuu suuret silmäpussit.

Oik. Pari viikkoa sitten jätetty Ridge Forrester. Tämä on yksi kestosuosikeistani. Helppo antaa vaan olla, ja silloin tällöin lyhentää viiden millin tienoille. Siistitty 3-5 mm sänki höylätyllä leuanalustalla on tällä hetkellä ykkösvaihtoehtoni häihin. 

Vas. Pulisongit! Ehkä aliarvostetuin naamakarvamalli tänä päivänä. Itse tykkään ihan kamalasti, vaikka eräs kaverini sanoi minun muistuttavan oravaa. En ymmärrä asianyhteyttä.

Oik. Täysparta alkaa olemaan ehkä liian karvainen vaihtoehto puvun kanssa, saas nähdä. A tykkää lyhyestä täysparrasta. :)

Vas. Suunympäryskarvasetti. Väitän, että tämä yhdistelmä sopi minulle nuorempana paremmin!

Oik. Lemmy! Kaikkea sitä tapahtuu, kun kuuntelee Motörheadia. 

Vas. Noniin, nyt päästiin asiaan! Viikinkiparta on yksi kaikkien aikojen suosikeistani, mutta se vaatii panostusta. A:n mukaan näytin pitkäpartaisena 38-vuotiaalta, joka oli siihen aikaan reilu 12 vuotta yläkanttiin. 

Oik. Karvakasa oli loppujenlopuksi 25cm pitkä, kun päätin siitä luopua. Tässä kuvassa se on vuodenajasta päätellen vielä 5 senttiä kasvamatta. Pitkä parta on suljettu vaihtoehto häihin, mutta tahdoin ehdottomasti paljastaa teille koko karvaisen menneisyyteni. ;D

Vas. Paljasposkinen karvakasa oli hetken aikaa todella in, mutta en usko tuon tyylin palaavan lähiaikoina suosikkeihini.

Oik. Olen pitänyt viiksiä oikeastaan siitä asti, kun ne rupesivat minulle kasvamaan. Olen siinä asiassa hieman luonnonoikku, nimittäin minulle kasvoi parta ennen viiksiä. Tämän hetkinen tyylini onkin olla pitkästä aikaa ilman viiksia.

Näin, kohtuu partaisa päivitys. Ja kammottavan paljon lähikuvia naamastani, mutta tämän täytyi tapahtua. Antakaapa kuulua mielipiteitä, millainen parta sopii häihin? :)

Suuri inspiraatio iski..

A - ..viikonloppuna Turun Caribiassa järjestetyillä häämessuilla, joilla olimme kaasoni K:n kanssa lauantaina.  

Siellä  oli paljon sellaista näkemistä, jotka meidän kannaltamme olivat jo vähän turhia, kuten todella paljon juhlapaikkojen ja valokuvaajien ständejä. Ne meillä ovat olleet jo hyvän aikaa valmiina. Mutta ennen kaikkea löysin sieltä sen suuremman luokan innostuksen, joka jostain syystä ei muuten ole vielä ollut aivan täysin valloillaan. Luulenkin, että se on johtunut siitä, etten oikein ole tiennyt tarkkaan mitä häiltä haluan. Vaihtoehtoja, kun on miljoonia! Nyt punainen lanka löytyi, ja suunnitteleminen helpottui kertaheitolla. \o/

Emme tule paljastamaan ennen häitä kaikkia yksityiskohtia blogissamme, koska lukijoissamme on ystäviämme ja sukulaisiamme, jotka häihin kutsutaan. Haluamme tietysti, että monet asiat jäävät heille yllätyksiksi. Jotain juttuja pystyy silti täällä pähkäilemään ja sekös vasta mukavaa onkin!

Hyvissä ajoin on aloitettu. Valmiina ovat jo esimerkiksi kirkko, juhlapaikka ja budjetti. Kunniatehtäviin saimme huippumahtavan kaason, ihanat morsiusneidot ja bestmanin, joka on silkkaa superia!  Dokumentaarisen hääkuvauksen tulee tekemään luottokuvaajaamme Tiina Salminen. Ruoat teemme itse suvun naisten voimin, ja menun superkaasoni on jo oma-aloitteisesti suunnitellut lähes kokonaan. Juomapuolikin on keretty suunnitella ja laskea.

Oli muuten  ihan törkeän vaikea löytää juhlapaikka, jonne sai tehdä itse ruoat. Lähes jokaisella paikalla on joko oma keittiö, taikka sopimus jonkun pitopalvelun kanssa. Onneksi kuitenkin löysimme vihdoin sen oikean paikan, joka on muutenkin aivan meidän näköinen. Vanhanaikaiset kauniit puitteet, suuri ruusupuutarha, merenrannalla ja täynnä käsityönä tehtyjä yksityiskohtia.

Messuilla törmäsin mielenkiintoiseen ongelmaan. En nähnyt siellä yhtään omaa silmääni miellyttävää hääpukua.Tämän vuoden puvut ovat täynnä suuruutta ja hörhellystä, ja se ei vastaa tyyliäni hiukkaakaan. Lähes jokainen puku oli olkaimeton Joka oli mielestäni outoa, koska harvalle se loppupeleissä sopii. Itsekin tiedän siihen joukkoon kuuluvani, joten puvussani tulee olemaan jonkinlainen olkain- tai hiharatkaisu ehdottomasti. Sovin  messuilla pariin turkulaiseen morsiuspukuliikkeeseen tälle viikolle sovitusajat. Jospa sieltä satojen pukujen joukosta löytyisi se minunkin makuuni sopiva yksilö. :)

H:n pukua aloimme metsästää ensin, noin kuukausi takaperin. Alusta asti oli selvää, että puku vuokrataan, ja kiersimmekin yhtenä iltana kaikki Turun pukuvuokraamot läpi. Tiesin ensimmäiseen vuokraamoon astuessani minkä puvun tulisimme valitsemaan, heti kun olin sen ikkunassa nähnyt. H halusi ihmetellä myös entisten aikakausien pukuja muissa liikkeissä. Päädyimme lopulta yhdessä siihen, että kyllä tämä hiukan nykyaikaisempi versio olisi sittenkin se parhain. Sen tyyliin sopiva puku minunkin on helpompi löytää.

Sen verran vielä lopuksi paljastan, että löysimme viikonloppuna tulevat vihkisormuksemme, ja sain myös idean hääkimppuuni. Monet yksityiskohdat on jo keksittynä, mutta monia on vielä suunnittelemattakin, ihanaa!

Jahas, poikanen heräsi. Palaillaanpa näihin siis joskus toiste lisää. H sanoi myös kirjoittelevansa häihin liittyvän päivityksen seuraavaksi. ;)

P.S Ja tiedättekö, minä joka en ikinä voita, voitin häämessujen yhdestä arvonnasta! Eipä tullut turhaan täyteltyä yhteystietoja joka pisteen lappuun. ;) 

"Voitit vapaavalintaisen valokuvauksen, missä kuvauksen kesto on n. 1 h ja se voidaan toteuttaa joko studio-olosuhteissa tai sitten valitsemassasi miljöössä Turun alueella."

Nyt sitten täytyy pohtia, mihinkä tuon käyttäisi. Perhekuvaus, pikku-A:n 1-vuotiskuvaus tms. Onko ehdotuksia?

Äidin lyhyt hetki

A- Jokainen äiti varmasti tietää sen hetken. Se alkaa, kun lapsi on juuri nukahtanut päiväunilleen..

Usein ne hetket kuluvat pyykkien viikkauksessa, imuroinnissa taikka tiskikoneen tyhjentämisessä ja täyttämisessä, ei se mitään. Mutta sillon tällöin on hyvä vain istua alas, lukea vaikka sitä hyvää lehteä, jolle ei ole tuntunut olevan aikaa, ja juoda se kupponen kuumaa.

Olen pääasillinen kahvin juoja, ja siksi teehetkeni ovatkin usein erikoislaatuisia. Lontoon tuliaistee on ihanaa. Se tulee ehdottomasti nautiskella hyvin teepannussa haudutettuna, hunaja kaverinaan, oikeasta hienosta teekupista.

Eilisiltä poikasen puolivuotiskahvitteluilta jäi hiukan äitini tekemään suolaista piirakkaa. Se sopii tähän komboon kuin valettu. (Teepannu kirpputorilta, piirakkalautanen Arabia, teekuppi ja tassi Gustafsberg ja tarjotin me&i)

Poikanen heräsi, mies tuli kotiin. Hetki on lyhyt ja ohitse. 

Puolivuotinen taival

A - 6 kuukautta sitten saapui maailmaan uusi ihminen. Teki minusta äidin, miehestä isän. Suurensi universumimme suuremmaksi, olemalla olemassa. Teki itsestään sen suurimman. Tärkeimmän kaikista.

En olisi hulluimmissa kuvitelmissanikaan voinut ajatella, kuinka paljon pystyy rakastamaan. Se on jotain, luulen, jonka voi kokea vasta tutustuessaan omaan lapseensa. Se on suurempaa, kuin ääretön, jo syntyessään. Ja pimeän aukon lailla, se vain kasvaa ajan kuluessa.

Maailman mullistajamme on puolivuotias, ja tunnemme hänet joka päivä paremmin. Niin kuin hän itsekin itsensä. On mieletöntä päästä seuraamaan tätä matkaa, joka on alkanut. Olemme onnekkaita.

Kirppistelyä ja ihmettelyä

A -Viime aikoina on tullut vastaan vaikka mitä löytöjä. Pakko jakaa iloni niistä teidänkin kanssanne!

Aivan "meidän värinen" rengasliina löytyi Kuralan lähellä sijaitsevalta Minimani-kirppikseltä hintaan 5 €, huikeeta! Pitkään olen pähkäillyt jonkinlaisen kudotun liinan ostamista, mutta en ole sitten raaskinut, kun meillä kuitenkin Manduca jo on. Olinkin entistä enempi innoissani, kun tämän raidallisen ihanuuden löysin. Sen verran kantoliinaexperttikaverini sanoi, että kannattaa vaihtaa tuohon metalliset, hieman tämän hetkisiä isommat renkaat, jotta liinaa on helpompi käyttää. Täytyypä ottaa projektiksi. :)

Hieroin silmiäni, kun näin tämän puisten palikkojen hinnan, 1 € koko paketti! Kivoja erilaisia toimistorakennuksia, taloja, puita ja muita tulevaisuuttemme Brio-junaradan varrelle. Tämä löytö lastenkirpputori PikkuSiilistä.

Juuri paria päivää aiemmin, kuulin, että Seikkailu-sarjan valmistus lopetetaan ensi kesänä. Ajattelin, että mukin lisäksi sarjasta voisi jossain vaiheessa vielä ostaa kannun ja ehkä sen ison tarjoilukulhon. PikkuSiili-reissulla tuli kannu vastaan, ja ihan käsittämättömään hintaan vielä! Kaupassahan samainen esine maksaa n. 30 e, ja tämä ostamani yksilö oli aivan uudenveroinen.

Samaisella shoppailukerralla löytyi pikku-A:lle parit kesäkuteet koossa 86, sukkia koossa 19-21 (jotka siis nyt jo käytössä, hui!), pojan ensimmäinen pallo, 0,30 €, huippuihana käyttämätön Lindexin fleecevanuhaalari (80 cm) 12 €, itselleni turkoosi Röhnischin jumppapaita, 1,40 €. Aika hyvä päivä!

Kaivelin muuten, keskiviikkona puoli vuotta täyttävälle pikkumurulle, jo ekat pienimmät 80 senttiset bodyt kätköistä, kun jouduin pienimpiä 74 senttisiä jo laittamaan pois. Jännityksellä odotan seuraavaa neuvolakäyntiä!

Huomasin myös kätköjä kaivellessani, että kirpparikierroksille on lähdettävä vastaisuudessakin. 80- ja 86-kokoisia vaatteita ei ihan hirmuisesti olekaan. Varsinkin täytyy pitää silmät tarkkana noiden kesävermeiden varalta. :) Raskausaikana ostelin kyllä 56-74 cm kokoisia vaatteita aika läjän valmiiksi, mutta enpä kyllä arvannut, että jo puolivuotiaana alettaisiin tarvita 80 senttisiä!

Minkäskokoisia lukijoiden vauvat ovat olleet puolivuotiaina? Tai jopa lukijat itse?

Kaivelenpa tähän loppuun vielä omat mittani 6 kk ikäsenä: 

A, 7.10.87, 69,5 cm pitkä, 7900 g paino, päänympärys oli 43,3 cm. ;)


p.s. H tuossa just ihmetteli, että miten n. 70 cm pitkä poika voi muka tarvita jo 80 cm vaatteita. Sain pitää pikaisen luennon eri vaatemerkkien laadusta ja muistutin, että melkein kaikki meillä käytössä olevat vaatteet ovat käytettyjä (= ainakin jonkin verran kutistuneita). 

Pölypunkkien joukkotuho

H - Heräsimme mitä merkillisempään päivään. Aamuinen taivas oli kuin muumilaaksosta varastettu. Vaaleanpunainen sävy sopi yhteen punaisten pitkien kalsareideni kanssa, kun miehisyyttäni uhmaten tanssin läpi keittiön tarkistamaan ulkomaailman lämpötilan. Hävyttömän kylmää, kuten arvelinkin.

Olemme vihdoinkin selättäneet perhettämme kiusanneen vatsataudin. Kaikki alkoi torstaina, kun jouduin lähtemään koulutuksesta jo puolenpäivän aikaan. Olin kärvistellyt koko aamun kipeän mahani kanssa, ja iltapäivällä huutelinkin pönttöön erinäisiä kirouksia. Eilen oli A:n vuoro kärsiä, ja Alarikin hoito siirtyi minulle. Pikkuisella ei ollut muita oireita, kuin runsas puklailu ja neljä (4!) kestovaippakakkaa minun piikkiini. Voin myöntää, että toisen kakkavaipan jälkeen usko kestoiluun oli koetuksella, ja huomasin katselevani utuisin silmin kertakäyttöisten perään. 

Siivouspäivä

Mikään ei ole parempaa, kuin olla täysin pirteä, ja tuntea sisältävänsä energiaa vähintään sadan kolibrin verran. Päätimme murun kanssa aamupalan aikana, että tänään siivotaan kämppä! 

Muumitaivaan kunniaksi kahvetta
naamaan asiaan kuuluvasta kiposta.

Tamppasin matot sellaisella riemulla, että mattopiiska antoi periksi, ja päätyi lopuksi roskikseen. Raahasimme A:n kanssa lähes kaikki mahdolliset teksiilit parvekkeelle, ei armoa pölypunkeille. Viiletin imurin kanssa läpi kämpän, ja toistin saman mopin kanssa. Tässä vaiheessa ei voi, kuin jäädä ylpeänä katsomaan lopputulosta. Se oli siinä!

Vai oliko. Nyt rakkaat lukijat, kerron A:sta piirteen, joka ei kuulu top 10:iini. A innostuu sitä mukaa, mitä enemmän siivoan, ja siitä saattaa käynnistyä koko päivän kestävä projekti. Ehkä keittiön ja olohuoneen paikkoja pitää vaihtaa, tai ainakin huonejärjestyksen on muututtava. Tänään sisustamisen uhriksi pääsi keittiö. Toisaalta, muru sai kyllä siivottua keittiön kaappeja ynnä muita asioita siten, että elämämme tässä kolmiossa on jälleen mukavampaa. Tämän vuoksi esimerkiksi ruoanlaittomukavuuteni parani huimasti!

Pointti on kuitenkin siinä, että jos haluan jedittää huoneiston siistiksi alle kahteen tuntiin, en kaipaa sen perään enää siivouspäivää. ;)

Ulkoilua

Kellon rientäessä, päätimme vetää eilistä sosekeittoa vatsaan ja lähteä ulkoilemaan. Aurinkoinen talvipäivä on sellainen asia, jota ei pidä sivuttaa kokonaan vaikkapa siivouksen parissa. Pakkanen oli kivasti laskenut reiluun kymmeneen miinusasteeseen. 

Sosekeitto on hyvää kamaa, varsinkin jos on juuri toipumassa vatsataudista.
Tiedän, persilja on liioittelua. Sitä nyt vain sattui olemaan jääkaapissa.

Vaunuja työnnetään vuorotellen. :)

Löysimme täydellisen kiipeilypuun. A totesi usean sekunnin (7sek.) jälkeen, ettei äitien tarvitse päästä puuhun.
 Isien sen sijaan pitää. "Olipa tyydyttävää päästä pitkästä aikaa puuhun." -H

Muru valloitti puun sijaan vuoren. Hyvä A!

Alarik etenee

Ulkoilun jälkeen hengailin miniatyyri-A:n kanssa, jotta muru saisi siivouksen rippeet hoidettua. Tyyppi on alkanut liikkua tietoisesti kohti mielenkiintoisia asioita. Yritystä on vaikka muille jakaa. Ei taida olla enää monesta päivästä kiinni, että sälli alkaa hoksaamaan ryömimisen salat. Viimeistään ensi viikonloppuna on aika käydä lattiantaso läpi, ja tehdä asunnosta liikkuvalle lapselle turvallisempi. 

Kohdetta lähestytään kierimällä. Mahalta selälleen, ja siitä takaisin mahalleen.
Alarik jatkoi vielä lelun kannen kanssa metrin verran oikelle. :D

Lopuksi

Kiitos vielä minunkin puolestani kilpailuun osallistumisesta, ja erityisesti hienoista vastauksistanne. Tuskin maltan odottaa, että pääsen toteuttamaan kirjoitustoiveitanne. Aion ehdottomasti lähiaikoina kertoilla käsitöistä ja siitä, mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmani sillä saralla. Innostuin myös kovasti aiheesta päivä kuvina, josta aion tehdä oman versioni.

Kohtuu muumimainen auringonlaskukin. En muuten oikeasti pidä muumeista niin paljon,
kuin tämä kirjoitukseni saattaa antaa ymmärtää.

Arvonta on suoritettu!

A - Ihanat Kustavin Savipajan PussPuss-tuotteet 

voittivat seuraavat lukijamme,

1. Palkinto, 2 mukia:

Paloma

"kahdella arvalla :)

En koskaa pety kun luen kirjoituksianne, jatkakaa samaan malliin :)"

2. Palkinto, 

korkeampi Karkkipäivä-kulho: 

JenniK
"Mukana kahdella arvalla. Blogi on jo nyt ehdoton suosikkini, mutta jatkossa olisi kiva lukea vieläkin enemmän siitä, mitä Alarik päivisin puuhailee. :) Ja jaoin linkin fb-sivullani."

3.Palkinto, 

matalampi Nameja-kulho: 

Riksu

"Kaksi arpaa. 

En oo kauan lukennut tätä blogia, mutta tämä on aivan ihana blogi! Alarik on ihana."

Onnea voittajille! ♥

Ottakaahan yhteyttä, eloahetkessa(at)gmail.com, jotta saamme palkinnot teille! :) 

Kiitos aivan mahtavasta palautteesta ja kivoista vastauksista kysymykseemme. Saimme molemmat hirmuisen paljon uusia ideoita tuleviin kirjoituksiimme. Oli myös mukava huomata, että olette niinkin tyytyväisiä tyyliimme kirjoittaa. Tästä on hyvä jatkaa!

(Arvonta suoritettiin Random.org:n avustuksella.)