lauantai 19. tammikuuta 2013

Pölypunkkien joukkotuho


H - Heräsimme mitä merkillisempään päivään. Aamuinen taivas oli kuin muumilaaksosta varastettu. Vaaleanpunainen sävy sopi yhteen punaisten pitkien kalsareideni kanssa, kun miehisyyttäni uhmaten tanssin läpi keittiön tarkistamaan ulkomaailman lämpötilan. Hävyttömän kylmää, kuten arvelinkin.

Olemme vihdoinkin selättäneet perhettämme kiusanneen vatsataudin. Kaikki alkoi torstaina, kun jouduin lähtemään koulutuksesta jo puolenpäivän aikaan. Olin kärvistellyt koko aamun kipeän mahani kanssa, ja iltapäivällä huutelinkin pönttöön erinäisiä kirouksia. Eilen oli A:n vuoro kärsiä, ja Alarikin hoito siirtyi minulle. Pikkuisella ei ollut muita oireita, kuin runsas puklailu ja neljä (4!) kestovaippakakkaa minun piikkiini. Voin myöntää, että toisen kakkavaipan jälkeen usko kestoiluun oli koetuksella, ja huomasin katselevani utuisin silmin kertakäyttöisten perään. 

Siivouspäivä

Mikään ei ole parempaa, kuin olla täysin pirteä, ja tuntea sisältävänsä energiaa vähintään sadan kolibrin verran. Päätimme murun kanssa aamupalan aikana, että tänään siivotaan kämppä! 

Muumitaivaan kunniaksi kahvetta
naamaan asiaan kuuluvasta kiposta.
Tamppasin matot sellaisella riemulla, että mattopiiska antoi periksi, ja päätyi lopuksi roskikseen. Raahasimme A:n kanssa lähes kaikki mahdolliset teksiilit parvekkeelle, ei armoa pölypunkeille. Viiletin imurin kanssa läpi kämpän, ja toistin saman mopin kanssa. Tässä vaiheessa ei voi, kuin jäädä ylpeänä katsomaan lopputulosta. Se oli siinä!

Vai oliko. Nyt rakkaat lukijat, kerron A:sta piirteen, joka ei kuulu top 10:iini. A innostuu sitä mukaa, mitä enemmän siivoan, ja siitä saattaa käynnistyä koko päivän kestävä projekti. Ehkä keittiön ja olohuoneen paikkoja pitää vaihtaa, tai ainakin huonejärjestyksen on muututtava. Tänään sisustamisen uhriksi pääsi keittiö. Toisaalta, muru sai kyllä siivottua keittiön kaappeja ynnä muita asioita siten, että elämämme tässä kolmiossa on jälleen mukavampaa. Tämän vuoksi esimerkiksi ruoanlaittomukavuuteni parani huimasti!

Pointti on kuitenkin siinä, että jos haluan jedittää huoneiston siistiksi alle kahteen tuntiin, en kaipaa sen perään enää siivouspäivää. ;)


Ulkoilua

Kellon rientäessä, päätimme vetää eilistä sosekeittoa vatsaan ja lähteä ulkoilemaan. Aurinkoinen talvipäivä on sellainen asia, jota ei pidä sivuttaa kokonaan vaikkapa siivouksen parissa. Pakkanen oli kivasti laskenut reiluun kymmeneen miinusasteeseen. 

Sosekeitto on hyvää kamaa, varsinkin jos on juuri toipumassa vatsataudista.
Tiedän, persilja on liioittelua. Sitä nyt vain sattui olemaan jääkaapissa.


Vaunuja työnnetään vuorotellen. :)


Löysimme täydellisen kiipeilypuun. A totesi usean sekunnin (7sek.) jälkeen, ettei äitien tarvitse päästä puuhun.
 Isien sen sijaan pitää. "Olipa tyydyttävää päästä pitkästä aikaa puuhun." -H


Muru valloitti puun sijaan vuoren. Hyvä A!


Alarik etenee

Ulkoilun jälkeen hengailin miniatyyri-A:n kanssa, jotta muru saisi siivouksen rippeet hoidettua. Tyyppi on alkanut liikkua tietoisesti kohti mielenkiintoisia asioita. Yritystä on vaikka muille jakaa. Ei taida olla enää monesta päivästä kiinni, että sälli alkaa hoksaamaan ryömimisen salat. Viimeistään ensi viikonloppuna on aika käydä lattiantaso läpi, ja tehdä asunnosta liikkuvalle lapselle turvallisempi. 

Kohdetta lähestytään kierimällä. Mahalta selälleen, ja siitä takaisin mahalleen.
Alarik jatkoi vielä lelun kannen kanssa metrin verran oikelle. :D

Lopuksi

Kiitos vielä minunkin puolestani kilpailuun osallistumisesta, ja erityisesti hienoista vastauksistanne. Tuskin maltan odottaa, että pääsen toteuttamaan kirjoitustoiveitanne. Aion ehdottomasti lähiaikoina kertoilla käsitöistä ja siitä, mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmani sillä saralla. Innostuin myös kovasti aiheesta päivä kuvina, josta aion tehdä oman versioni.

Kohtuu muumimainen auringonlaskukin. En muuten oikeasti pidä muumeista niin paljon,
kuin tämä kirjoitukseni saattaa antaa ymmärtää.

10 kommenttia:

  1. Ihana postaus!! Pelasti valoisuudellaan tämänkin päivän! :)) Kiitos!!♥

    VastaaPoista
  2. repesin totaalisesti tuolle jalkakäytävä-kuvalle. :D hyvä ettei lapset heränneet..

    VastaaPoista
  3. En ymmärrä miten te molemmat osaatte kirjoittaa niin hyvin ja mukaansa tempaavasti! Jos kirjoittaisitte 1000-sivuisen kirjan, niin sen varmaan ahmisi hyvin nopeasti, koska tekstejänne voisi vain lukea lukea ja lukea...
    Joten ah, te piristätte kyllä päivää aina niin kovin kun pääsee uuden tekstin tänne lukemaan! :))
    Jatkakaa ihmeessä samaan malliin ja blogin kirjoitus jatkukoon vielä kaaaaaaaaaauan, ainakin minun puolestani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos! Luulen, että 1000 sivua alkaisi olemaan vähän liikaa minulle. ;D Toisaalta olen kyllä alkanut vähän haaveilemaan kirjan kirjoittamisesta. Katsotaan sitä sitten, kun naamakarvat ovat muuttuneet valkoiseksi. :P

      Mitä tulee Anniinaan, olen riemuissani, että kirjoitamme tätä yhdessä. A:n tyyli kirjoittaa on mukavan lähellä omaani. Blogin pitäminen vaatii yllättävän paljon panostamista, ja on huomattavasti helpompaa ylläpitää tätä kaksin. Eipä meillä ole kiirettä lopettaa bloggailua niin kauaa, kun on niin paljon mahtavia lukijoita. :)

      Poista
  4. Ootte kumpiki aivan mahtavia! Näitä on niin kiva lukea, toivon aina postauksen aikana, että teksti jatkuisi vielä kauan :) ootte niin hyviä kirjoittaa :)
    -kaima A ;)
    P.S. Hyvä tuo A:n varjo :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä joskus pelkään, että tulee kirjoitettua liian pitkiä päivityksiä. ;D Hyvä, ettei ainakaan sinua haittaa. Jep, nauroin myös tuota varjoa. :D

      Poista
  5. Tässä blogissa on aina niin ihania kuvia! Muutenkin ulkoasu on tosi hyvä ja selkeä ja semmoinen seesteinen tunnelma täällä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, sillä siihen pyritään. :)

      Poista

On mahtavaa saada kommentti, kysymys taikka palaute. Anna palaa! :)