Kirppistelyä ja ihmettelyä

A -Viime aikoina on tullut vastaan vaikka mitä löytöjä. Pakko jakaa iloni niistä teidänkin kanssanne!

Aivan "meidän värinen" rengasliina löytyi Kuralan lähellä sijaitsevalta Minimani-kirppikseltä hintaan 5 €, huikeeta! Pitkään olen pähkäillyt jonkinlaisen kudotun liinan ostamista, mutta en ole sitten raaskinut, kun meillä kuitenkin Manduca jo on. Olinkin entistä enempi innoissani, kun tämän raidallisen ihanuuden löysin. Sen verran kantoliinaexperttikaverini sanoi, että kannattaa vaihtaa tuohon metalliset, hieman tämän hetkisiä isommat renkaat, jotta liinaa on helpompi käyttää. Täytyypä ottaa projektiksi. :)

Hieroin silmiäni, kun näin tämän puisten palikkojen hinnan, 1 € koko paketti! Kivoja erilaisia toimistorakennuksia, taloja, puita ja muita tulevaisuuttemme Brio-junaradan varrelle. Tämä löytö lastenkirpputori PikkuSiilistä.

Juuri paria päivää aiemmin, kuulin, että Seikkailu-sarjan valmistus lopetetaan ensi kesänä. Ajattelin, että mukin lisäksi sarjasta voisi jossain vaiheessa vielä ostaa kannun ja ehkä sen ison tarjoilukulhon. PikkuSiili-reissulla tuli kannu vastaan, ja ihan käsittämättömään hintaan vielä! Kaupassahan samainen esine maksaa n. 30 e, ja tämä ostamani yksilö oli aivan uudenveroinen.

Samaisella shoppailukerralla löytyi pikku-A:lle parit kesäkuteet koossa 86, sukkia koossa 19-21 (jotka siis nyt jo käytössä, hui!), pojan ensimmäinen pallo, 0,30 €, huippuihana käyttämätön Lindexin fleecevanuhaalari (80 cm) 12 €, itselleni turkoosi Röhnischin jumppapaita, 1,40 €. Aika hyvä päivä!

Kaivelin muuten, keskiviikkona puoli vuotta täyttävälle pikkumurulle, jo ekat pienimmät 80 senttiset bodyt kätköistä, kun jouduin pienimpiä 74 senttisiä jo laittamaan pois. Jännityksellä odotan seuraavaa neuvolakäyntiä!

Huomasin myös kätköjä kaivellessani, että kirpparikierroksille on lähdettävä vastaisuudessakin. 80- ja 86-kokoisia vaatteita ei ihan hirmuisesti olekaan. Varsinkin täytyy pitää silmät tarkkana noiden kesävermeiden varalta. :) Raskausaikana ostelin kyllä 56-74 cm kokoisia vaatteita aika läjän valmiiksi, mutta enpä kyllä arvannut, että jo puolivuotiaana alettaisiin tarvita 80 senttisiä!

Minkäskokoisia lukijoiden vauvat ovat olleet puolivuotiaina? Tai jopa lukijat itse?

Kaivelenpa tähän loppuun vielä omat mittani 6 kk ikäsenä: 

A, 7.10.87, 69,5 cm pitkä, 7900 g paino, päänympärys oli 43,3 cm. ;)


p.s. H tuossa just ihmetteli, että miten n. 70 cm pitkä poika voi muka tarvita jo 80 cm vaatteita. Sain pitää pikaisen luennon eri vaatemerkkien laadusta ja muistutin, että melkein kaikki meillä käytössä olevat vaatteet ovat käytettyjä (= ainakin jonkin verran kutistuneita). 

Mörkö vaatehuoneessa

Jokin aika sitten, Alarikin ollessa noin kolme viikkoa vanha, havahduin jostain hormonisumun keskeltä, yhteen mieleni taka-alalla painavaan asiaan. Vaatehuoneessa nököttäviin pusseihin ja kasseihin, täynnä kestovaippoja.

Mahani vielä ollessa oikein pyöreä, puhuin jopa hiukan polleana siitä miten aloitamme kestovaippailun, ja olihan minulla synnärikassiinkin pakattuna ensimmäiset Imse Vimsen flanellettit ja kuoret. Ne jäivät sairaalassa sinne kassin pohjalle, ja kertakäyttövaipoissa Alarik lähti kotiinkin. Kaupasta tuli lähes vaistomaisesti ostettua niitä lisää, ja niin viikot vierivät. 

Tuolloin parisen viikkoa sitten, kaivoin varovasti vaatehuoneesta yhden flannelletin ja kuoren esiin. Pyörittelin niitä käsissäni ja koitin laittaa sisäkkäin. Tuntui vaikealta, jopa hieman ahdistavalta. "Onko pakko", ajatuksissani kävi. Samantien sen jälkeen koin syyllisyyden pistoksen. Olinhan kuitenkin niin hyvin varautunut kestovaippailuun. 

Tilanne eteni siitä jotakuinkin niin, että Alarik alkoi itkeä, ja viiletin häntä ruokkimaan. Siihen jäi Imse Vimset, ja siitä ne häipyivät vähin äänin takaisin vaatehuoneen kätköihin.Olin "vahingossa" ja "kiireessäni" jo melkein luovuttanut.

Vähän päälle viikko tästä eteenpäin olimme kyläreissulla ihastelemassa Alarikin uutta serkkua. Kodinhoitohuoneessa vaihtaessani pikkumurun kertakäyttövaippaa, näin vieressäni kasan valmiiksi täytettyjä kestovaippoja ja ilmeeni synkkeni. Tunsin oloni aika kurjaksi. Hormoneillakin oli varmasti vielä vaikutuksensa, ja lähes maani myyneenä kerroinkin murheistani H:n siskolle K:lle meidän molempien imettäessä pikkumiehiämme.

K oli (ja on ♥) aivan ihana, ja lohdutteli minua. Hän kehoitti minua vielä kokeilemaan rauhassa, ei siinä mitään häviäisi. Kävimme läpi asiat, jotka minua kestovaippailussa vaivasivat. Esimerkiksi niiden säilytys likaisina. Hän kehoitti minua ostamaan kannellisen ämpärin, jonka sisälle laittaisin tarpeeksi ison pyykkipussin. Pyykkipussissa vaipat olisi helppo heittää vähintään joka toinen päivä pesuun. Pohdimme myös yhdessä, että jo viitisen kiloa painava Alarik, voisi ihan hyvin ohittaa koko flannellette-vaiheen ja siirtyä suoraan helpompiin taskuvaippoihin. 

Tämä pieni rohkaisu, hetki kokeneemman äidin kanssa, valoi minuun niin paljon voimaa ja uskoa, että kotiin päästyämme aloin saman tien lajitella vaippoja ja täyttää taskuja valmiiksi. Seuraavana aamuna pikku-A sai päällensä ensimmäistä kertaa suloisella kuosilla varustetun taskuvaipan. Ja kyllä sen jälkeen hymyilytti sekä äitiä että poikaa.

Nyt olemme käyttäneet kestovaippoja kotosalla kolme päivää. Joka kerta, kun vaihdan hauskan värisen vaipan toiseen, iloitsen mielessäni siitä, että lähdimme sittenkin kestovaippailua kokeilemaan. Vaiva ei järin suuri ole, siihen nähden kuinka paljon siinä kaikin puolin säästää ja kuinka hyvän mielen se tuo.

"Voi niillä vaikka kavereiden lapset leikkiä"

Yhtenä päivänä sain päähäni, että nyt on kyllä lähdettävä hakemaan oman lapsuuteni ajoilta säästyneet lelut perheeni varastona käyttämältä vanhalta talolta. H ihmetteli mikä kiire niillä oli, pikkumuru ei ihan hetkeen vielä niiden päälle ymmärtäisi. Vastaukseksi hän sai tuon otsikon lauseen, hymähdyksen kera. Hirmuisella innolla ja pikkuisella pelollakin odottelin reissua, koska en yhtään muistanut mitä kaikkea oli säästynyt monien muuttojemme takia.

Äitini oli mukanamme, ja alkoi varastolle päästessämme lastata eteeni laatikoita. Niistä paljastuivat juuri ne oikeat jutut ja hormoneissani tirautin parit onnenkyyneleetkin, oli se niin mahtavaa! Duploja oli paljon enemmän, kuin olin muistanutkaan, samoin kun ihania lastenkirjoja. Löysimme myös kivat puiset eläinlelut.

Kunniatehtävä

On  entistä jännittävämpää kirjoittaa tätä, koska on tapahtumassa muutoksia, joiden myötä meillä saattaa olla aiempaakin laajempi lukijakunta. Meidät yllätettiin, Vauva-lehti pyysi meitä liittymään heidän bloggaajikseen! Kunnialla otamme pestin vastaan, ja jatkamme jonkin aikaa blogin päivittämistä sekä tänne, että Vauvan sivuille. Syynä tähän on se, ettemme oikein ihastuneet Vauva.fi:n blogipohjaan, mutta siihen on onneksi tulossa uudistuksia. Myöhemmin (tiedotamme toki tästä) siirrymme kokonaan Vauvan alaisuuteen, ja tämä Blogspotissa oleva blogi poistuu. 

Blogimme Facebook-ryhmä tulee pysymään entisellään. Sitä kautta voi seurata jatkossakin päivityksiämme. Tervetuloa siis tykkäämään meistä! Ja vaikka meistä tuleekin Vauvalaisia, ei blogista silti tule pelkkää vauvablogia, vaan se säilyy alkuperäisen tarkoituksemme mukaisena, kertoen elon sekä tavallisista että ihmeellisistä hetkistä.

-A

P.S. Muistakaahan lukea tarkkaan seuraava ilmestyvä Vauva-lehti. Siellä saattaa näkyä tuttuja. ;)