Kuulumisia

H - Sinne se syksy sitten katosi. Talvirenkaat on vaihdettu ja sukset hankittu, joten minun puolestani tuo taivaalta alas tipahteleva vesi saisi jo muuttua lumeksi.

Osa teistä on varmaan jo hieman kummastellut, että mitä pitkätukka touhuaa, kun päivityksiä ei enää  kuulu. Taidanpa siis kertoa kuulumiseni!

Huippu juttu number one on ehdottomasti se, että sain vihdoinkin hitsaajan ammattitutkinnon takataskuun tuossa syyskuun alkupuolella. Homman piti alunperin olla valmis jo kesällä, mutta jostain syystä en saanut jatkoaikaa koulutukseen työkkärin toimesta, vaikka valmistumiseni oli kiinni enää yhdestä luokasta (eli hitsauskokeesta). Onneksi opettajani sai anottua minulle jatkoaikaa, joka olikin huikeat 10 päivää. Mukavasti tuo lisäpaineita tuommoinen aikaraja!

Tutkinnon suoritettuani päätin ottaa itselleni aikaa. Tuntui nimittäin, että koko loppukesä oli ollut yhtä menemistä. Häiden suunnittelu ja toteutus on oikeasti aivan järkyttävän hektistä hommaa, ja olen iloinen, ettei siihen hommaan tarvitse ryhtyä enää toiste ;). Rauhaton ajanjakso sai vaihtua rentoon oleiluun.

Reippaana kansalaisena katsoin tietysti päivittäin läpi Mol.fi:n sivut, jotta voisin laiskotella hyvällä omallatunnolla. Soittelinkin muutamiin työpaikkoihin ja pistin hakemuksia menemään, mutta syyskuu ja lokakuun alku vierähtivät työttömän arjessa ja koti-isin puuhissa. (On muuten aivan uskomatonta kuraa hankkia duunia nykyään, kun kaikki vaativat sitä kuuluisaa työkokemusta juuri siltä kyseiseltä alalta, mihin haetaan. Ehkä hieman jouduin kiroamaan muutamien hakemuksien ja puhelinsoittojen jälkeen. Eiväthän työnantajat tietysti pysty käsittämään, että tuo kokematon tyyppi voi oikeasti olla aika pirun hyvä duunari.) 

Vein pojan silloin tällöin mummolaan harjoittelemaan tulevaa päivähoitoaikaa varten. Alarikin ollessa mummon luona, hoidin aamupäivästä asioita kuntoon. Tämän jälkeen suuntasin frisbeegolf-kentille nautiskelemaan elämän yksinkertaisuudesta. Vaikka kuinka yritin ottaa rennosti ilman sen kummempaa tekemistä, huomasin ajautuvani kohti projekteista kunnianhimoisinta. Koska hullut ideat eivät yleensä vain käväise minussa, päätin ottaa ajatuksesta niskalenkin ja kokeilla.

Nyt kirjoitan kirjaa! Ja se on vaikeinta mitä olen koskaan tehnyt, mutta samalla aivan mahtavan antoisaa ja mieluisaa hommaa. :)

Alarikilla oli tietysti kotipäiviä, jolloin nautiskelimme pojan kanssa normaalista arjesta. Jopa tiskikoneen täyttö/tyhjennys tehtynä 1-3 päivässä tuntui olevan pikkujuttu, vaikka pienet kädet vaikeuttivatkin operaatiota joka kerta. Leikimme ja kävimme puistossa. Heräsimme aikaisin unihiekkaa silmissä ja katselimme tukat pörrössä Nalle Puhin seikkailuja. Kävimme kaupassa hurmaamassa kassaneitejä/tätejä ja teimme A:lle ruuan valmiiksi täsmälleen siksi, kun hän saapuisi kotiin (Paitsi silloin ruoka jäähtyi, kun muru jäi salakavalasti shoppailemaa jotain hirmu tärkeää keskustaan.)

Kun herää puoli kuudelta, on aamupuuron syöminen tämän näköistä.

Hajoita ja hallitse.

Ennen häämatkaamme (A kertoilee matkasta lisää) sain tietää, että pääsen töihin \o/. Suhteilla, mitenkäs muuten. Reissusta palauduttuani hyvin syöneenä (ja hieman juoneenakin) olin erittäin innoissani, sillä tästä lähtisi se hiton metallialan työkokemuksen kasvattaminen. Kieltämättä on hieman outoa olla pitkästä aikaa taas palkkatöissä, kun on ollut neljä vuotta siitä taukoa. Toki samalla olen myös innoissani, sillä olen äärettömän kyllästynyt tähän melko pienituloiseen elämäämme.

Oikeastaan kaikki on vallan mainiosti tällä hetkellä. Jos jostain on purnattava, niin se on ajan puute. Onneksi sain pitää vähän "lomaa", niin jaksamisesta ei homma ole kiinni. Enemmänkin tuntuu siltä, että enää ei ole aikaa tehdä mitään. Tämä myös valitettavasti tarkoittaa sitä, että en usko pystyväni olemaan kovin aktiivinen täällä blogin puolella. Onneksi tuo hurmaava vaimoni on ahkerampi ja tarjoaa teille luettavaa. :)

Ensikertaan!

Ps. Ainiin! Viikon kohokohta jäi kertomatta. Tuli nähtyä toista kertaa yksi suosikeistani, eli bändi nimeltään Sólstafir. Vajaa neljänsataa keikkaa nähneenä voin vannoa, ettei samanlaista tunnelmaa kovin moni muu orkesteri tarjoa livenä!