Kuulumisia

H - Sinne se syksy sitten katosi. Talvirenkaat on vaihdettu ja sukset hankittu, joten minun puolestani tuo taivaalta alas tipahteleva vesi saisi jo muuttua lumeksi.

Osa teistä on varmaan jo hieman kummastellut, että mitä pitkätukka touhuaa, kun päivityksiä ei enää  kuulu. Taidanpa siis kertoa kuulumiseni!

Huippu juttu number one on ehdottomasti se, että sain vihdoinkin hitsaajan ammattitutkinnon takataskuun tuossa syyskuun alkupuolella. Homman piti alunperin olla valmis jo kesällä, mutta jostain syystä en saanut jatkoaikaa koulutukseen työkkärin toimesta, vaikka valmistumiseni oli kiinni enää yhdestä luokasta (eli hitsauskokeesta). Onneksi opettajani sai anottua minulle jatkoaikaa, joka olikin huikeat 10 päivää. Mukavasti tuo lisäpaineita tuommoinen aikaraja!

Tutkinnon suoritettuani päätin ottaa itselleni aikaa. Tuntui nimittäin, että koko loppukesä oli ollut yhtä menemistä. Häiden suunnittelu ja toteutus on oikeasti aivan järkyttävän hektistä hommaa, ja olen iloinen, ettei siihen hommaan tarvitse ryhtyä enää toiste ;). Rauhaton ajanjakso sai vaihtua rentoon oleiluun.

Reippaana kansalaisena katsoin tietysti päivittäin läpi Mol.fi:n sivut, jotta voisin laiskotella hyvällä omallatunnolla. Soittelinkin muutamiin työpaikkoihin ja pistin hakemuksia menemään, mutta syyskuu ja lokakuun alku vierähtivät työttömän arjessa ja koti-isin puuhissa. (On muuten aivan uskomatonta kuraa hankkia duunia nykyään, kun kaikki vaativat sitä kuuluisaa työkokemusta juuri siltä kyseiseltä alalta, mihin haetaan. Ehkä hieman jouduin kiroamaan muutamien hakemuksien ja puhelinsoittojen jälkeen. Eiväthän työnantajat tietysti pysty käsittämään, että tuo kokematon tyyppi voi oikeasti olla aika pirun hyvä duunari.) 

Vein pojan silloin tällöin mummolaan harjoittelemaan tulevaa päivähoitoaikaa varten. Alarikin ollessa mummon luona, hoidin aamupäivästä asioita kuntoon. Tämän jälkeen suuntasin frisbeegolf-kentille nautiskelemaan elämän yksinkertaisuudesta. Vaikka kuinka yritin ottaa rennosti ilman sen kummempaa tekemistä, huomasin ajautuvani kohti projekteista kunnianhimoisinta. Koska hullut ideat eivät yleensä vain käväise minussa, päätin ottaa ajatuksesta niskalenkin ja kokeilla.

Nyt kirjoitan kirjaa! Ja se on vaikeinta mitä olen koskaan tehnyt, mutta samalla aivan mahtavan antoisaa ja mieluisaa hommaa. :)

Alarikilla oli tietysti kotipäiviä, jolloin nautiskelimme pojan kanssa normaalista arjesta. Jopa tiskikoneen täyttö/tyhjennys tehtynä 1-3 päivässä tuntui olevan pikkujuttu, vaikka pienet kädet vaikeuttivatkin operaatiota joka kerta. Leikimme ja kävimme puistossa. Heräsimme aikaisin unihiekkaa silmissä ja katselimme tukat pörrössä Nalle Puhin seikkailuja. Kävimme kaupassa hurmaamassa kassaneitejä/tätejä ja teimme A:lle ruuan valmiiksi täsmälleen siksi, kun hän saapuisi kotiin (Paitsi silloin ruoka jäähtyi, kun muru jäi salakavalasti shoppailemaa jotain hirmu tärkeää keskustaan.)

Kun herää puoli kuudelta, on aamupuuron syöminen tämän näköistä.

Hajoita ja hallitse.

Ennen häämatkaamme (A kertoilee matkasta lisää) sain tietää, että pääsen töihin \o/. Suhteilla, mitenkäs muuten. Reissusta palauduttuani hyvin syöneenä (ja hieman juoneenakin) olin erittäin innoissani, sillä tästä lähtisi se hiton metallialan työkokemuksen kasvattaminen. Kieltämättä on hieman outoa olla pitkästä aikaa taas palkkatöissä, kun on ollut neljä vuotta siitä taukoa. Toki samalla olen myös innoissani, sillä olen äärettömän kyllästynyt tähän melko pienituloiseen elämäämme.

Oikeastaan kaikki on vallan mainiosti tällä hetkellä. Jos jostain on purnattava, niin se on ajan puute. Onneksi sain pitää vähän "lomaa", niin jaksamisesta ei homma ole kiinni. Enemmänkin tuntuu siltä, että enää ei ole aikaa tehdä mitään. Tämä myös valitettavasti tarkoittaa sitä, että en usko pystyväni olemaan kovin aktiivinen täällä blogin puolella. Onneksi tuo hurmaava vaimoni on ahkerampi ja tarjoaa teille luettavaa. :)

Ensikertaan!

Ps. Ainiin! Viikon kohokohta jäi kertomatta. Tuli nähtyä toista kertaa yksi suosikeistani, eli bändi nimeltään Sólstafir. Vajaa neljänsataa keikkaa nähneenä voin vannoa, ettei samanlaista tunnelmaa kovin moni muu orkesteri tarjoa livenä!

Univelkaa ja kissoja

H - Heräsin tänään pirteänä uuteen uljaaseen viikkoon, kalenterista katsottuna kaksi päivää myöhässä. Alkuviikko on mennyt jonkinlaisessa zombie-modessa, sillä tuli vähän otettua univelkaa. Heräsin maanantai yöllä klo 02:48, ja koska oli niin paljon "tärkeitä" asioita pohdittavana, jäi unet vain reilu kolmetuntisiksi. Minä en vain yksinkertaisesti toimi, ellen saa vähintään 7 tunnin unia.

Maanantai illalla lähdin kuskiksi Helsinkiin, jonka ohella pääsin katsomaan Hartwall-areenalle Musea. Aika sanattomaksi kyllä veti, kun suuren maailman miehet näyttivät, miten heitetään keikka. Lyhyesti sanottuna upein keikka mitä olen nähnyt, muttei paras. Se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että Musen kuunteluhistoriani on aika vähäinen. Jos haluatte vähän mittakaavaa siitä mitä upein keikka minulle merkitsee, niin Muse oli minulle 330:s näkemäni keikka. Olin kotona vasta yöllä klo 02:18, joten nämä kaksi peräkkäistä huonosti nukuttua yötä selittänee zombailuni.

Väriloistoa Hartwall areenalla.

A on näköjään ollut tulessa täällä, 3 päivitystä viikon sisällä! On tullut Me&I päivitystä, päivän asuja ja piparijuttuja. Koska minulle ei kuulu oikeastaan mitään ihmeellistä hitsailun ja Musen lisäksi, tartun A:n ehdotukseen ja vastaan toivepostaukseen esittelemällä perheemme kissat. Yritän kirjoittaa karvakasoista kauniisti, koska ne ottivat minut niin hienosti mukaan tähän uusioperheeseemme.

Kissat (Toivepostaus)

Niitä on 3 ja ne ovat norjalaisia metsäkissoja. Kaikki kisulit ovat tyttöjä, joten olemme Alarikin kanssa pahasti akkavallan alla. Tytöt ovat keskenään läheistä sukua, mikä on minusta aika kiva juttu. :) Kaikki kissat ovat tulleet Anniinalle FI*Leoline-kissalan kautta.

Madde

Madde on syntynyt helmikuussa 2006 ja on kisuistamme vanhin, ja täten myös pomo. Se on toisen kissamme äiti ja toisen isoisoäiti. Madde oli A:lla sijoitussopimuksella ja pennut syntyivät kasvattajan luona. Minulla on jostain syystä aina tarve keksiä lemmikeille lisänimiä. Madden vähemmän mairitteleva nimitys on norjalainen oksennuskissa. Syynä on tietysti se, että kyseinen karvakasa on aika kova tyyppi oksentamaan. Se on toki pitkäkarvaisille kissoille karvapallojen takia tyypillistä. Kohtuus kuitenkin kaikessa, oksennukset ovat aina kaikkialla muualla, kuin lattialla. Madde pitää kovasti raksuista, ja ilmoittelee joka aamu yön aikana tyhjentyneestä ruokakupista. A:n mukaan Madde ei ole ylipainoinen, mutta mielestäni hän on aika muhku. Lasitettu parvekkeemme on yksi sen suosikkipaikoista kissapuun lisäksi. Se on erittäin sympaattinen ja seurallinen kissa, joka viihtyy meidän kanssamme aina samassa huoneessa. 

Majda 

Eli Maikku. Se on lempinimi, joka on evolvoitunut ehkä hieman vaikeasti lausuttavasta Majdasta.  Maikku on syntynyt marraskuussa 2007 ja on siis Madden ensimmäisestä pentueesta. Minun antama lisänimeni sille on maailman Maikku. Koska Maikku rakastaa koko maailmaa, ja koko maailma rakastaa sitä. Se on siis erittäin kova rakastamaan ja puskemaan kaikkea mikä liikkuu, ja kaikkea mikä ei liiku. Karvatyyppi on myös varsinainen linssilude, sillä meiltä on vaikeaa ottaa kuvaa, jossa tämä kyseinen kissa ei olisi mukana. Maikku rakastaa vieraita, sillä heiltä saa helposti silityksiä. Kissan erikoisin taito on olla aina jokapuolella, mahdollisimman tiellä, jaloissa ja varsinkin kielletyissä paikoissa. Joskus suunnattoman ärsyttävä kissa, mutta toisaalta aivan paras, sillä koko maailmaa rakastaa Maikkua!

Mimosa

Eli Mimo, minulle Mimomimomimomimo samalla tyylillä vedettynä, kuten Siwan mainos. Älkää kysykö. Mimo on syntynyt heinäkuussa 2010, ja on ainut kissoista, jonka elämässä olen ollut mukana pennusta asti. Se on aivan ihana sylikissa, joka syttyy pörisemään helposti ja sitä voi kannella miten sattuu. Tuo löysähkö olemus on varmasti perinnöllistä, mutta väitän, että kasvatustyylini on vaikuttanut siihen ainakin osittain. Olen pallutellut kisuvauvoja tyyliin "kokoajan". Mimo on puhelias purisia ja varsinainen energiapommi. Vauhdikkuutensa vuoksi olimme aluksi vähän huolissamme siitä, että se juoksisi Alarikin ylitse. Turhaan murehdimme, sillä se osaa varoa poikaa. Mimo sai vähän ennen Alarikin syntymää ensimmäisen pentueensa. Mimokin oli sijoituksessa, mutta kasvatimme pennut omasta halustamme meillä kotona. Saattaa olla, että Mimolle tulee vielä joskus toinen pentue, tällä kertaa A:n omalla kasvattajanimellä. 

Ps. A lähetti terveisiä, että kokeilemme pikku-A:lle ensimmäistä kertaa yökestovaippaa. Hän kertoilee siitä seuraavassa postauksessa, kuten myös yleisesti kestovaippailun sujumisesta. Raukka näyttää ihan pingviiniltä noin ison vaipan kanssa.