maanantai 20. elokuuta 2012

Tulevaa ja mennyttä


A- Kävelimme metsässä, ja pysähdyin poimimaan suuhuni mustikoita. Sillä hetkellä tulin miettineeksi tulevaisuutta. Sitä miten kävelisimme Alarikin kanssa metsässä ja opettaisimme hänelle marjat, joita saa syödä ja sienet, joita noukkia. Hymyilin, ja jatkoin matkaani. Ajatus sai minut loppupäiväksi hyvälle tuulelle.


Herkkuja metsästä

Mehua tuli n. 1,5 litraa! \o/
Tänään meillä porisee ensimmäista kertaa mehumaija. Saimme kerättyä viikonloppuna vielä lisää marjoja ja päätimme keittää osasta mehua. Pakastin alkaa olla ääriään myöten täynnä, ja olenkin nyt metsästelemässä pientä arkkupakastinta. Jottei vain tämä marjastusholismi pääsisi laantumaan. 

Äitini lainasi meille mehustimen, ja H:n sisko ohjeisti puhelimitse sen käytössä. Suuret kiitokset molemmille! :) Tosin itsehän en päässyt hommaan loppupeleissä edes osallistumaan, kun H passitti minut kirjoittamaan blogia ja alkoi itse lappaa marjoja härveliin. Ja sanoi kaikenlisäksi: "Eihän sun kannata tätä tulla opettelemaan, että mä teen sen jatkossakin.", pilke silmäkulmassaan, tottakai.

Kyllähän sitä silti piti vähän käydä kurkkimassa, oli se niin jännää ja hyväntuoksuista hommaa. ;)

Ajassa taaksepäin

Ajattelemme monissa asioissa H:n kanssa vanhanaikaisesti ja luonnonläheisesti. Joskus olemme ajatusleikkineet palaavamme ajassa taaksepäin, ja miettineet miten olisimme asuneet ja eläneet silloin. On ollut hauska huomata, miten samanlaiset toiveet meillä siitä olisi. Omavaraisuutta, suku lähellä ja paljon lapsia.

Sitä tulee myös ajatelleeksi, ettei tuollaista elämää olisi niin hankala toteuttaa oikeassakin elämässä. Siihen hyvänä lähtökohtana on kaksi ihmistä, jotka niin ajattelevat. Olemme jo menossa sitä kohti, pikkuhiljaa. Nyt omavaraisuus näkyy vielä pieninä, mutta meille merkittävinä asioina. Kuten mehun keittämisenä itse.

1 kuukausi

On kulunut jo kuukausi Alarikin syntymästä. Aika on mennyt kuin siivillä, aivan niin kuin kaikki ovat sanoneetkin vauva-ajan menevän. Hui! Toivottavasti se ei nyt ihan heti hujahda ohi. Toisaalta sitä taas odottaa ja toivoo näkevänsä sen kaiken kasvun ja edistyksen nopeasti, jota pojassa lähiaikoina tapahtuu.

Ensimmäisiä tahattomia hymyjä on nähty jo, sydänhän niihin sulaa.Täytyykin piakkoin ostaa vauvakirja ja alkaa kirjata juttuja ylös, etteivät pääse tärkeät merkkitapahtumat unohtumaan.

Suuri osa sukulaisista ja ystävistämme on nyt jo kerennyt ihastelemaan pikkumuruamme, paitsi oma pohjoisessa asustava sukuni välimatkan vuoksi. Lahjojakin poika on saanut kovasti, kivoja puuleluja, muumiastiaston ja vaatteita. Toiveissamme onkin, ettei mitään turhuuksia kauheasti kertyisi. Pahimpia inhokkejamme ovatkin muoviset ihmehärpäkelelut, jotka vievät paljon tilaa ja pitävät mahdollisesti vielä kamalaa meteliä.

Ristiäiskutsut askartelimme yhdessä
H:n ja H:n siskon kanssa
Alarikin ekat omat muumiastiat ♥
Rakkaalla lapsella on monta lempinimeä,
yksi niistä onkin Pikkusammakko ;) 

Torstaina on ensimmäinen neuvolalääkäri, ja innokkaasti odotan sinne pääsyä. On mukava saada tietää minkä verran poika on kasvanut. Ekat 56-kokoiset vaatteet ovat meinaan jo pieniä. 

11 kommenttia:

  1. Jälleen kerran ihana teksti !
    Tuli tuosta vauvakirjasta mieleen, että kannattaa käydä ihan jossain kirjakaupassa kattomassa, niitä on niin monta erinlaista ja tyylistä.
    Itseä harmittaa, kun meidän vauvakirjassa on enemmän tilaa kuville kun tekstille ja muutenkin enemmän tilaa sille mitä kaikkea muualla maailmassa on tapahtunut kuin mitä pikkuisen elämässä on tapahtunut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :)

      Olen jo raskausaikana kierrellyt katselemassa erilaisia vauvakirjoja kirjakaupoissa, ja todennut kyllä tuon saman, että niitä on todella paljon erilaisia. Nyt vasta kuitenkin löysin sellaisen jonka haluan, sen nimi on Kulta pieni, vauvan oma kirja: https://www.booky.fi/tuote/kulta_pieni_vauvan_oma_kirja/9789510300213

      Se keskittyy mukavasti pääosin vauva-aikaan. On tilaa tekstille, kuville ja myös taskuja, joihin voi laittaa esim. kortit, joita vauva saa. :)

      Poista
    2. Tuo korttitaskujen puute on mua myös harmittanut. Meillä kun olisi kaikki sairaalarannekkeet, se pikkukortti joka on siinä sairaalavuoteessa kiinni ja toki kaikki onnittelukortit, ensimmäiset joulukortit, ensimmäinen lapsen nimellä tullut kirje yms tallessa ja nyt täytyy vain varoa, etteivät tipu kirjan välistä.. :/

      Mä taas en raskausaikana tullut ajatelleeksikaan, kuinka paljon tahdon tallentaa asioita niiden kansien väliin. :)

      Onneksi meillä on kaksi kirjaa, toisessa sivut jopa 7-ikävuoteen asti, niin jospa sitä yrittäisi täyttää molempia, vähän asiaa kummassakin.. ;)

      Poista
  2. Voihan muumiastiat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä näette, Hyvät lukijamme, ettemme todellakaan kaikesta ole ruusuisesti samaa mieltä. ;D

      Poista
  3. Iiihanat ristiäiskutsut!
    Leluista olen ihan samaa mieltä, puulelut on pop, kummasti sitä turhaa muoviroinaa kuitenkin on vuosien varrella kertynyt vaikkei omaa silmää (ja korvaa ;)) oikeasti miellytä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, ja samaa kohtaloa pelkään minäkin. ;D

      Poista
  4. Löysin tän teidän bloginne jostain mutkan kautta ja innostuin vallan, sillä teidän poika on syntynyt 2 päivää oman poikani syntymän jälkeen! :) Kiva lueskella kuulumisia samanikäisen lapsen vanhemmilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa ja onneksi olkoon poikasi syntymän johdosta! :)

      Poista
  5. mistä ole löytänyt noita rattaina olevia juttuja ? :) kävin läpi jokaisen citymarketin, tarjoustalon yms. mitä tältä seudulta löytyy, eika yhdessäkään myydä tuollaisia, ei edes tiimarissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiimarista löysin silloin. Siellä oli tehty vähän saman tyyppinen kutsu malliksi,josta idean bongasin. Toivottavasti löydät niitä kakkupapereita jostain! :)

      Poista

On mahtavaa saada kommentti, kysymys taikka palaute. Anna palaa! :)