Käsi kädessä

Yön hiljaisuudessa on usein yksi hereillä. Omaan pienen kirouksen, joka liittyy uudestaan nukahtamiseen. Ei siis ole harvinaista, että aamuyöllä katselen makuuhuoneemme kattoa. Tämä aika on varattu niin murheille, kuin hyvillekkin asioille. Se on suurten ajatusten aikaa.

Yö on myös aistien aikaa. Silloin voi kuulla niitä pieniä ääniä, jotka päivällä hukkuvat hereillä olevan maailman meluun. Alarik on selvästi tullut äitiinsä, mitä tulee nukkumiseen. He molemmat saavat nukkumisen kuulostamaan niin hyvältä. Syvää hengitystä ja pitkiä huokauksia, hymyilen heille.

Välillä aina päädyn kevyesti tökkäämään poikaani. Ihan vain varmistaakseni, että hän on edelleen elossa. Niinhän se menee, että ihmeitä täytyy aina päästä koskettamaan uudestaan ja uudestaan, sillä mielen on vaikea uskoa niitä todeksi. 

Viimeyönä jälleen kerran tuijoteltuani vuorotellen rakkaideni kasvoja, avasi poika yht'äkkiä silmänsä. Hän tuijotteli minun suuntaani toistakymmentä sekuntia, ja nukahti uudelleen. Huomasin pidättävän hengitystäni, on ihmeellistä olla isä.

Kokki, siivooja, palvelija, isä ja mies

Isyysloma. Se on jotain, mitä en ihan heti vaihtaisi pois. Päivät rientävät, mutta niiden sisältö on runsasta. Perhehuoneessa opitut taidot ovat varmentuneet, ja Alarikin käsittelyyn ei enää edes kiinnitä huomiota. Aamuisin on miesten aikaa, sillä äiti ottaa vähän takaisin yöllä menetettyjä unia. Juttelemme Alarikin kanssa tietysti miesten juttuja, kuten äidin rinnoista. Kuuntelemme vähän Moonsorrowia ja pyörimme leikkimatolla.

Isyys on helppoa ja luontevaa, ja nautin joka hetkestä. Ainoa miinus minussa on tuo tissittömyys. Tosin yritti Alarik kertaallen hamuilla minuakin, mutta kiukkuhan siinä tuli. Rintakarvat eivät ole Alarikin juttu.

Pikkumuru on usein kiinni murussa, joten isomurun tehtäväksi jää sillä aikaa hoitaa kotiasioita. Ruuanlaitto, siivoaminen ja pyyntöjen toteuttaminen näyttelee suurta osaa päivääni. Vauva-arki sujuu helposti, mutta pakosti tässä tulee ajateltua äitejä, jotka ovat yksin vauvan kanssa kotona. Huhhuh, hatunnosto ja jaksamisia. Valitettavasti meilläkin tämä isän kotona olo alkaa hieman vähentyä, sillä tänään menen jo pajahommiin. Minulla on yhä paljon vapaapäiviä, ja onnekseni minulla ei ole vielä pakottavaa tarvetta täysiin työviikkoihin.

Kun pieni poikani tarttuu tiukasti sormeeni, on helppo olla onnellinen.

Tyhmä on mies,

jos yökaudet miettii

eikä unta silmään saa.

Kun aamu koittaa,

on yhä uupunut

ja elon murheet ennallaan.

Hávámal

- H