H - Isyydentunnustus oli kieltämättä pettymys. Olin psyykkisesti valmistautunut vastaamaan tylyihin kysymyksiin järkähtämättömällä itsevarmuudella. Meidät vastaanottanut nuori naishenkilö oli kuitenkin asiallinen ja mukava. Hän varoitteli meitä henkilökohtaisista kysymyksistä, jotka olivat:
- Minä vuonna olette alkaneet seurustelemaan?
- Minä vuonna olette muuttaneet yhteen?
Eli kaunis suora on 2010, 2011 ja lapsi vuonna 2012. Eivät tämmöiset kysymykset ainakaan minua saaneet loukkaantumaan. Niistä saa kuitenkin sen käsityksen, että toimiva ja onnellinen parisuhde mitataan ajassa? Ehkä joidenkin mielestä, mutta itse en lähtisi määrittämään sitä aivan niin.
A kertoi minulle raskauden loppupuolella vauva-ajan säännöstä: Ensimmäisen vuoden aikana ei saa erota. Suoraan sanoen melkein suutuin hänelle pelkästään asian mainitsemisesta, mutta näin jälkeenpäin olen sisäistänyt säännön tarkoituksen.
Vauva mullistaa pariskuntien elämän, ja näin rakastavaisista kasvaa vanhemmat. Vauva on joka puolella, joka ikinen hetki. Pienokainen on yht'äkkiä iltaisten halihetkien aikaan nälkäinen, ja päätyy nukahtamaan rakastavaisten väliin. Hämärässä makuuhuoneessa äiti tutkailee pientä lastaan, ja isä tyytyy tuijottamaan rakkaansa takaraivoa. Yöunet jäävät vähäisiksi ja ärtyneisyyttä on huomattavissa kummassakin. Intohimon hetket ovat enää vain muisto ja hormonit jatkavat myllerrystään.
Tästä kaikesta huolimatta vanhemmuuden ja parisuhteen yhteistyö on meillä lähtenyt hyvin käyntiin. Nautimme perhe-elämästämme, ja saamme aina silloin tällöin aikaa myös toisillemme. Jos minulla on jotain tavoitteita tässä elämässä, niin se on olla onnellinen. A:n kanssa se on helppoa, joten minun täytyy pitää hänestä kiinni. Ajatus siitä, että rakkautemme ei kestäisi lapsen/lapsien kasvatusta on mahdoton. Täytyy vain uskoa, että joissakin tosielämän saduissa on onnellinen loppu. Eihän sitä ilman uskoa jaksa edes yrittää.
Aloitimme murun kanssa lavatanssikurssin, ja huomenna olisi jo neljäs kerta edessä. Alarik saa nauttia mummien hoivasta, kun vanhemmat ovat hetken vain kaksistaan. Poika tuli elämäämme mullistaen sen, mutta jonain päivänä hän myös muuttaa pois kotoa, eikä sekään jää kauas mullistuksesta. Sinä päivänä, me olemme jälleen kahden. Sinä päivänä meidän tulee edelleen osata katsoa toisiamme, kuten katsomme nyt. Osata sanoa, että rakastan sinua eniten tässä maailmassa. Tästä haluan pitää kiinni, sillä tämä on meidän tanssi.
Siis ihanaa, apua!! En voi käsittää miten jollain voi olla noin hyvin sana hallussa! Aina lähtee ajatukset liikkeelle...
VastaaPoistaPakko myöntää, että tässä oli jo hankaluuksia. Lyhyesti sanottuna, parisuhde on tärkeää! :D
PoistaIhana blogi!
VastaaPoistaMenin sanattomaksi joten tyydyn komppaamaan Lottieta ja Anonyymia. <3
VastaaPoistaTää veti hiljaseksi.. Miten hienosti ja hyvin oletkaan kaiken osannut muotoilla jajaja niin, voih.
VastaaPoistaJos ei mulla ois niin ihana mies kuin mulla on niin olisin A:lle kateellinen!! Ootte ihania :))) <3
VastaaPoistaApua mikä teksti, mulla on tippa linssissä täällä. :') Kaikkea hyvää teille niin perheenä kuin pariskuntanakin, olette ihania! :)
VastaaPoistaKiitoksia. :))
PoistaHei mahtavaa että uskallatte jättää vauvan jo hoitoon! on liian paljon liian ylisuojelevia vanhempia, jotka eivät jätä lastaan edes isovanhemmille. Ei lapsi siitä rikki mene, hänellä on hyvä siellä, missä on rakkautta ja turvaa :)
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä. Kieltämättä tuntui kyllä oudolta lähteä ensimmäistä kertaa liikenteeseen ilman poikaa, mutta kyllä se siinä tanssin huumassa tasoittui. Meillä on ollut tosi hauskaa ja nauruntäytteisiä hetkiä kahdestaan.
PoistaOlisi luullut, että teidän tekstejä ennenkin seuranneena olisi tajunnut olla lukematta tätä synnytyksen jälkeisessä hormonimyrskyssä, mutta ei.. Joten nyt sitten vollotetaan kauniiden sanojen takia ja toivotaan ettei vieressä nukkuva käärö herää tai etteivät hoitajat marssi nyt sisään ihmettelemään että mikä minun on. :D
VastaaPoistaKiitos ihanasta tekstistä. <3
Valtavasti onnea uudesta pienestä kääröstä! <3 Ensikerralla taidan kirjoittaa vähän enemmän peruskamaa, no ei tartte varata nenäliinoja viereen. ;)
PoistaOle hyvä ja kiitos jälleen kommentistasi!
<3
VastaaPoistaAwws :) En siis ollut ainoa joka odotti kauheaa tenttausta isyyden tunnistuksessa(meillä se oli eilen) tosin meillä oli vanhempi nainen.Noilla päivämäärillä vaan on se merkitys lastenvalvojilla että on kunnon varmuus että avopuoliso on varmasti lapsen isä eikä joku muu.
VastaaPoistaMeidän samankaltainen pariskunnan yhteisen blogin osoite : monellatapaarakkaus.blogspot.fi
Joo, ehkä kuulemani jutut tunnustuksesta on juuri niitä ääritapauksia. :)
Poista^^ Käynpäs tsekkaamassa bloginne. :)
Tuli tippa linssiin kun luin viimeisiä lauseita. Näinhän sen pitäisi ollakkin. :)
VastaaPoistaAww, juurikin näin :')
VastaaPoistaVoi että osaat(te) kirjoittaa todella hyvin! Tämäkin todella ihanasti kirjoitettu :)
VastaaPoistaParitanssikurssi on mutuen parasta mitä normaalin arjen lisäksi hoksattiin meidän suhteelle tehdä - ihan pakko opetella luottamaan siihen että mies osaa viedä ja tietää mitä on tekemässä, ilman että minä tiedän aina paremmin ja epäilen hänen aikomuksiaan :) On tuonut todella tasapuolisuutta ja vastavuoroisuutta kaikkeen arkeen, lisännyt keskinäistä kunnioitusta.
VastaaPoistaHienoa kuulla, että paritanssi voi vaikuttaa myös tuolla tavoin. Se nyt on varmaa, että yhteinen harrastus tekee joka tapauksessa suhteelle hyvää, mutta tuohan on aivan loistava extra!
PoistaKatsotaan vaikuttaako se meidän suhteeseen jotenkin, kun alan oleman tarpeeksi hyvä viemisessä. ;D Kovasti olemme pitäneet ja nauttineet tanssimisesta.
Joo, niin hyvin sanottu, että alahuuli alkoi väpättää! Vanhempien keskinäinen rakkaus ja huolenpito ei ole lapselta pois, vaan tärkeää oppia lapselle toisen välittämisestä.
VastaaPoista