Talviaurinko

H - Talvi yllätti varhaisuudellaan. Syksy ei ollut vielä täysin ehtinyt pudottaa väriloistoaan, kun vesipisarat vaihtuivat alas leijaileviksi lumihiutaleiksi. Tuntuu, kuin vaahteralla olisi kiire talviunille, sillä nyt hangen päällä makaa sadoittain sen lehtiä. Selkeä taivas enteilee yöksi tähtitaivaan ja pakkasta.

Olen ollut vaisu, kuten syksy. Katsonut niin luonnon kuihtumista, kuin myös isäni. Jokainen putoava lehti muistuttaa minua siitä, että aika käy vähiin. Isänikin tahtoo pitää kiinni lehdistään niin pitkään kuin voi, mutta pakkausyöt lisääntyy ja talvi tulee vääjäämättä. Talven lopulta tultua, on kuitenkin valoa. Sitä toivon isälleni enemmän, kuin mitään muuta. Ikuinen talvi, ikuinen rauha. 

Tämän vuoksi olen ollut vaisu. Huomaan, että on kuitenkin hyvä päästä jälleen kirjoittamaan, vaikka ensimmäisen blogikirjoitukseni jouduinkin hylkäämään. Siinä oli yksinkertaisesti liian paljon henkilökohtaista ahdistusta, surua ja jopa jonkinlaista vihaa tai katkeruutta. Ja vaikka päivityksen alku vaikuttaakin kovin synkältä, niin haluan kuitenkin kertoa teille myös niitä kivoja asioita.

Viikonloppu on ollut mitä kaunein ja täynnä iloisia hetkiä. Pieni poikani tekee minut päivittäin onnelliseksi tutkivalla katseellaan ja valloittavilla äänettömillä nauruilla (Alarik unohti ääneennauramisen salat heti sen opittuaan.).

Mahtavaa! Korit ovat yhä paikoillaan. Minun heittokauteni ei 
totisesti ole vielä päättynyt.

Olemme ulkoilleet molempina päivinä. Lauantaina ajattelin, että reipas vaunulenkki pyöräteitä pitkin olisi mukavaa, mutta Alarik tahtoi välttämättä lähteä frisbeegolfpuiston niityille. Koiranulkoiluttajien tuijottelusta päätellen olimme ensimmäiset vaunuttelijat, jotka tulivat kukkuloilla vastaan. Tämänpäiväinen kärryttely suoritettiin koko perheen voimin ja reittikin oli vähemmän hardcore, määränpäänä äänestyskoppi.

Eilen illalla katsoimme murun kanssa Mitä odottaa kun odotat-elokuvan, joka kriittisesti arvosteltuna olisi saanut kohtuu huonon arvosanan. Elokuvan ajankohtaisuus pelasti kuitenkin paljon, ja sen huumorikin tehosi meihin hömppämeiningistä huolimatta. Isomasujen tuijottelu laukaisi A:ssa pienimuotoisen vauvakuumeen, jonka otin lähinnä vitsinä. Totesimme kuitenkin Alarikissa olevan meille ihan tarpeeksi vauvaa vielä pitkäksi aikaa. :)

Legoleikit jatkuu, ja tällä kertaa Alarik hypisteli jo
itsekin palikoita. "Poliisikummisetä" sai tietysti eniten huomiota.

Alarik-raukka on ollut aika itkuinen koko viikonlopun. Se saattaa johtua osittain rokotuksista, mutta kyllä epäilemämme refluksi alkaa vaikuttamaan aina vain selvemmältä syyltä sekä siihen että muihinkin pikku-A:n vaivoihin. Onneksi huomenna iltapäivällä on lastenlääkärille aika, niin saamme asiaan kenties jotain selvyyttä. Poika nukkui tänään kaikesta huolimatta jättiläispäikkärit parvekevaunuissa, joten me suoritimme A:n kanssa suursiivouksen.

Synkkääkin synkempi loppu. Saikkeahan tästä poliisille nyt ainakin tulee!

Talvi totisesti yllätti minut niin autoilijana, pyöräilijänä, kuin myös kävelijänä. Perjantaina jouduin turvautumaan joukkoliikenteeseen ja minä tyhmä valitsin jalkineiksi liukkaaseen keliin sopimattomat, lopen kuluneet bootsini. Nyt on sentään fillarissa nastat alla, niin pääsee kätevästi huomenna koulutukseen. Oikein mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!