perjantai 22. helmikuuta 2013

Kiertotie

H - Kyllä, olen yhä elossa. Huolimatta siitä, että asun samassa huoneistossa hirmuliskojen alalohkoon kuuluvan murusauruksen (Lat. Murusauridae) kanssa. Kaikesta päätellen murusaurukselle ei onneksi maistu ärtyisä ja stressaantunut nallekarhu, joten olen välttänyt suuremmat puremat. 

Voi voi, mitä riepottelua tämä vuoden alku. Tammikuun laskuhirviöiden taltuttamiseen paloi ensinnäkin vähän liian paljon paikallista valuuttaa. Sääliksi kävisi oravia, jos vielä oltaisiin ajassa nahka. Toiseksi, nyt on tullut eteen se kauan tiedossa ollut hetki, eli muutto. Niin, eihän muuttamisessa mitään ihmeellistä ole, mutta meillä sattuu olemaan tällä hetkellä edullinen huoneisto, eikä takuuvuokraa. Tähänkin olisi voinut varautua. 

Viimeisin, muttei vähäisin on tietysti nämä suuret elämäni suunnitelmat, jonka kivijalkana on  ollut yrittäjyys. Olen käytännössä haaveillut, tai totuttautunut ajatukseen toimimaan yrittäjänä jo vuodesta 2009 lähtien. Mutta! Te, ketkä olette edellistä blogiani lukeneet, tiedätte, että Alarik oli meille aikamoinen yllätys. Ei suunniteltu. Olen kuitenkin jatkanut omien suunnitelmieni toteuttamista kohti syksyä, jolloin ajattelin yritystoiminnan alkavan. Pitänyt ajatuksesta kiinni kynsin ja hampain, samalla repien hiuksia, ja miettien miten me ikinä tulemme pärjäämään? Nyt olen vihdoinkin saanut rauhan, kiitos kaikkitietävän isosiskoni kanssa käydyn keskustelun. Oikeasti, kaikilla pitäisi olla isosisko!

Alarik on parasta mitä olen ikinä saanut. Jotain niin ainutlaatuista, ja kaunista, ettei semmoisesta olisi voinut edes ymmärtää unelmoida. Yrittäjyys tällä hetkellä rasittaisi perhe-elämäämme ja parisuhdettamme, jonka lisäksi se todennäköisesti kaatuisi pääoman puutteeseen. Sille tulee vielä aikansa, mutta nyt minulle on tärkeintä olla isä ja puoliso. On huojentavaa poiketa kiviseltä polulta, vaikka matka on ehkä pidempi. Unelmat elää, ja suunta on sama!

Kai se on vain niin, että ongelmilla on tapana kasautua? Ihanpa sama joka tapauksessa minulle, sillä aion monottaa tuon ongelmakasan jonnekkin hyvin kauas, ja perinteitä kunnioittaen myös mahdollisimman syvälle. Katsotaan mitä aika tekee asialle. Pajahommat jatkuu vähintäänkin harrastuksena, ja tulevasta työpaikasta riippuen täytyy muistaa, ettei sivutoiminen yrittäjyys ole koskaan poisluettua. Loppuvuosi tulee olemaan eeppinen, ja minä aion olla mahtava. Varsinkin työnhakutilaisuuksissa.

Barney Stinson on ehkä huipuimpia tyyppejä ikinä, sarjassaan How i met your mother. :)
Kuvan lainattu: https://www.facebook.com/pages/Barney-Stinson-How-i-met-your-Mother/35508322831

4 kommenttia:

  1. En halua pelotella tulevaisuutta ajatellen mutta juuri erään ystävän puualankäsityö-yritys (teki huonekaluja) meni konkkaan ja nyt hän odottelee täysin random töitä. Asiakkaita kyllä riitti mutta töitä olisi pitänyt tehdä tyyliin 24/7 että olisi alkanut tulla voittoa. Ehtiihän sitä kokopäiväiseksi yrittäjäksi sitten muutaman vuodenkin päästä. Ja vielä sanottakoon että meikä kyllä fanittaa rohkeita ihmisiä jotka pystyvät olemaan omana pomonaan. Pienet pojat (ja tytötkin) menevät tosin joidenkin haaveiden edelle mikä on vielä coolimpaa. Toivottavasti onnistut jatkamaan silti käsityöjuttuja töiden ja perhe-elämän ohessa. Päivien tunnit hyötykäyttöön. :D

    Hyvää työnhakua ja vielä parempaa hyvä(palkkaisen) työn löytymistä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos huippupiristävästä kommentista! :) Yrittäjyyden riskit ja onnistumiset ovat olleet hyvin tiedossa, ja sen takia tämän homman jäihin tällä kertaa pistänkin, sillä puolen vuoden starttiraha tuntuu vähän liian pieneltä turvalta. Aion todellakin jatkaa kuitenkin näitä hommia vähintään siinä harrastetasolla!

    VastaaPoista
  3. Hyvää pohdintaa. Minä olen niin turvallisuushakuinen etten ihan hevillä
    jättäisi palkkatyötäni .. vaikka toisaalta tietynlaisesta vapaudesta haaveilenkin. Tiedän myös itseni kovaksi stressaajaksi, joten voi olla oman mielenterveyden kannalta parempi pysytellä toisten palkkalistoilla. Mutta ehkä joku päivä, kun välit pankin kanssa on paremmin balanssissa :)

    Varmasti hyvä antaa yrittäjyyden ja idean kypsyä rauhassa. Sitten kun teillä on se oma vanha pihapiiri ja paja siinä samassa, niin aattele miten mahtava on Alarikin tulla eskarista kotiin ja tulla isin kanssa pajalle touhuamaan iltapäiväksi. Vaikka puu-ukkoja veistelemään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Tuota olen nimenomaan miettinyt, että viimeistään silloin omassa pihapiirissä on kiva alkaa aloittelemaan toimintaa. Ja miten kiva pojan on tulla kotiin, kun iskä on aina paikalla.

      Toisaalta nyt on ihan kiva taas harrastaa näitä töitä, ja tuleva muutto tuo eteensä varmasti monta tarvittavaa käyttöesinettä, joita valmistaa! Todennäköisesti sinne tarvitaan ainakin grilli! Kiitos kivasta kommentista! :)

      Poista

On mahtavaa saada kommentti, kysymys taikka palaute. Anna palaa! :)