sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Olet nähnyt, kun maailma kiertää auringon




H - 365:s aamu. Havahduin hereille unestani, ja avasin silmäni. Pienet totiset kasvot kirkastuivat vieressäni yhtä nopeasti kuin aurinko, joka pääsi vihdoin tummien pilvien takaa esiin. Hymyilin hänelle ja huokaisin, sillä vaistosin, ettei aamunkoitosta ollut vielä kulunut pitkään. Suljin väsyneenä silmäni ja kuuntelin, miten poikani nousi istumaan. Alarik kokeili perinteisesti, miten äiti suhtautuisi tähän aikaan nousemiseen. 

Luulen, että möömöläinen tietää aivan yhtä hyvin kuin minäkin, että isi on huomattavasti enemmän aamuihminen, kuin äiti. 

Tuonakin aamuna Alarikin jutustelu alkoi parilla varovaisella sanalla. Kunpa tietäisin, mitä ne tarkoittavat. 15 sekuntia myöhemmin alkaa tulla jo kokonaisia lauseita kielellä, jota en ihan vielä ymmärrä. Poika kuitenkin tietää keinot isin herättämiseen, kun puhe ei riitä. Isissähän on tsiljoonia kivoja karvoja, joista vetää. On lyhyitä vaaleita käsikarvoja, hassuntuntuisia punaisia partakarvoja ja tietenkin hiukset. Hymyilen uudestaan ja avaan silmäni: "Hyvää syntymäpäivää rakas poikani.". Tänään tehdään niin kuin sinä haluat, ja jos tämä on hyvä hetki herätä, se on silloin niin.



Vuosi on lyhyt aika. Tuntuu, että siitä on vain hetki, kun pitelin tuota jo isoksi kasvanutta pellavapäätä ensimmäistä kertaa tärisevissä käsissäni. Toisaalta, nämä 365 päivää ovat olleet elämäni tapahtumarikkainta aikaa. Olen saanut seurata vierestä, miten pienet kädet tapailivat ensimmäisiä kertoja esineitä. Katsoa, miten tarkkaan hän tutkii kaikkea löytämäänsä. Vahtia hänen jokaista liikettään.

Jos jokin tässä maailmassa on aitoa hyvyyttä, niin se on pieni lapsi. Se on jotain niin täydellistä ja puhdasta, sitä haluaa suojella kaikelta. On vaikeaa pukea sanoiksi, miten onnelliseksi tuo pieni ihminen minut tekee. En taida pystyä kuvailemaan sitä, mutta kerron teille mitä tapahtui viimeksi, kun hain hänet hoidosta mummolasta. 

Huomattuaan minun astuvan sisälle, poikani kiirehti kontaten luokseni ja nousi seisomaan ottaen jaloistani tukea. Nostin poikani syliini ja hän rutisti minua niin lujaa, että se tuntui yliluonnollisen voimakkaalta hänen voimiinsa nähden. Rutistin takaisin, ja hän painoi päänsä rintaani. Kyyneleet pyrkivät väkisin silmiini, niin pyyteetön rakkaudenosoitus. Jostain taustalta kuulin: "Alarik on isinpoika"



Neljän viikon päästä seison alttarilla. Jalat saattavat hieman täristä, ja hikikarpalot nousta otsaan. Tulen katsomaan, miten rakkaani ilmestyy kirkon pariovista sisään kauniimpana, kuin kukaan. Huuleni saattaa väpättää, kun kävelen häntä vastaan ja kävelemme yhdessä papin eteen. Katson morsiantani silmiin, ja sanon: "Tahdon"

-----------------------------------------------------

Taianomaisista kuvista kiitos kuuluu JS Disain:n Jere Satamolle. Aivan mahtava tyyppi ja huikea ammattitaito!

A voitti keväällä häämessuilta vapaavalintaisen kuvauksen, jonka käytimme Alarikin 1-vuotiskuviin, sekä perhekuvaukseen, kauniissa valitsemassani ympäristössä.

------------------------------------------------------

Hääkiireet tulevat olemaan seuraavan neljän viikon aikana rajuja, joten emme välttämättä pysty olemaan kovin aktiivisia blogin parissa. Pahoittelut tästä jo etukäteen. Tulen kuitenkin ennen häitä tekemään ainakin postauksen polttareistani, kunhan ne on koettu. ;)

12 kommenttia:

  1. Henri... Sää teit sen taas! Kirjoitat niin ihanasti, että itketät naisia ;) Mää ainakin pyyhin kyyneleitä täällä. Hurjan nopeasti se vauvavuosi menee. Liian nopeasti. Teillä on varmaan/ehkä/kai joskus edessä vielä uusi (-a) vauvavuosi (-a), mutta mulle tää on tän kolmannen kanssa ollut vaikeaa, kun oon koko ajan ajatellut, että "tää on mun viimeinen vauva" - lapsiluku täynnä, siis. Haikeaa. Hauskaa häähumua. Mekin päästiin pitkästä aikaa häihin eilen. Oli ainakin kelit kohdillaan.

    VastaaPoista
  2. Voi kuinka kauniita kuvia! ..ja mikä teksti, täällä ollaan täysin viimesillään raskaana rv40 menossa ja esikoinen vasta 1v7kk, tuo kaunis teksti olis varmaan herkistänyt ilman raskauttakin, mutta nyt se tosiaan herkisti kyyneliin asti ja sai miettimään, miten pieni asia onkaan kaunista ja kuinka pienestä voi tuntea sen onnen ja ilon. Tuli sellainen sanoin kuvailematon olo, mitä kirjoittamasi teksti sai aikaan.. Oih, ihana teksti ja tsempit vielä hääjärjestelyille!

    VastaaPoista
  3. Todella kauniit kuvat! <3 Ja sun tekstejäsi on aina niin miellyttävä lukea!

    VastaaPoista
  4. Olin tulossa kirjoittamaan samaa, mitä edellisetkin. Täälläkin maanantaiaamu alkoi sitten kyyneleiden kanssa :)

    VastaaPoista
  5. Kyynelissä täälläkin, kirjoitat niin kauniisti pojastasi! :) Onnea Alarikille ensimmäisen syntymäpäivän johdosta ja teille A:n kanssa tsemppiä häähulinaan.

    VastaaPoista
  6. Hormonihuuruissa ei sais tällaisia lukea, tippa linssissä väkisinkin :') Onnea Alarikille (jolla on mielestäni yksi valtakunnan hienoimmista nimistä) ja tietenkin teille siihen suureen päivään.

    VastaaPoista
  7. Täytyy kyllä sanoa, että onpa lahjakas kuvaaja ja vielä enemmän! On onnistunut upeasti tallentamaan kauniit ja herkät hetket. Perhekin mitä mainioin! Teksistä puhumattakaan :--) Aurinkoa ja rakkautta teille!

    VastaaPoista
  8. MAhtavuutta! Ja onnea koko perheelle!

    VastaaPoista
  9. Ihana teksti, kyllä silmät kostuivat. Täällä odotellaan meidän pienen ihmeen saapuvan hetkenä minä hyvänsä.. T. Star wars-body

    VastaaPoista
  10. Ihana Alarik :) voisitteko jossain vaiheessa toteuttaa postauksen, jossa on kuva/kuvia pojan jokaiselta kuukaudelta? :) Kaikkea hyvää teille, olette ihana perhe♥

    VastaaPoista
  11. Pakko vaan "ääneen" todeta, että kyllä pikku-A on tosi paljon A:n näköinen! :)

    VastaaPoista
  12. Teillä vissiin nyt hääkellot kohta kilahtelevat jos eivät ole sitä jo tehneet. Ou mai how cool is that. Ehkä siisteintä toisiks eniten (lapsen jälkeen). Jos ette ole vielä astelleet avioliiton satamaan niin pistän vielä viimoiset loppu tsempit H-hetkeä odottaen. Huomatkaa sanaleikki! :D

    Tsemppiä! :)

    Joo ja kuten muutkin ovat sanoneet niin nuo kuvat ovat uskomattoman kauniita ja niin teidän näköisiänne (jos näin voi sanoa kun vaan intternetin maailmasta tiedämme toisemme). Terveisiä Jere Satamolle jos sattuu eksymään tänne joskus googlen kautta etsien itseään.

    VastaaPoista

On mahtavaa saada kommentti, kysymys taikka palaute. Anna palaa! :)