perjantai 12. lokakuuta 2012

Aikaa jäädä puklujen alle

H - Harvemmin herään uuteen päivään tuntien niin suurta epätodellisuudentunnetta, kuin tänä aamuna. On tietysti luonnollista, että on vaikeaa sulattaa kellon olevan jo 6:00, vaikka tuntui, että juuri vasta nukahti. Tämän vielä kestää, mutta uni josta heräsin meni yli huumorintajuni. Näin unta, jossa taistelin poikani loputonta puklusyöksyä vastaan vain kolmella harsolla. Onhan Alarik aika kova puklailemaan, mutta tämä vedenpaisumukseen verrattava puklutulva läheni jo painajaista.

Työttömyyden myötä pitkittynyt isyyslomani on saapunut päätökseensä. Pääsin mukaan työkkärin järjestämään hitsarin ammattitutkintoon, jossa olen mukana näillä näkymin tammikuuhun asti. Ensi keskiviikkona saan myös päätökseen iltakursseina käydyn yrittäjyyskurssin. Keväällä olisi sitten edessä vihdoinkin se odotettu, jännitetty ja pelätty yrityksen perustaminen.


Pitkätukan arvot - Part 2. 


Arvoista tärkein on tietysti perhe, jonka tulisi aina olla etusijalla. Tahdon olla A:lle maailman paras mies, ja pienemmälle A:lle maailman paras isä. Haluan olla aina läsnä heidän tärkeissä hetkissään, ja pitää lupaamani asiat. Antaa heille aikaa ja olla heidän rakkautensa arvoinen.

Aikaa perheelle on sitä, että pienen lapsen pyörässä on renkaissa
ilmaa ja ketjut paikoillaan, toisin kuin tässä surullisessa tapauksessa.

Ehtiä ajoissa kotiin, jotta voi lukea pikkuiselle
iltasadun.

Yrittäjyyteen lähtiessä suurin pelkoni onkin ajankäyttö. Sanotaan, että yrittäjällä ei ole vapaata tai aikaa. Onko tämä asennekysymys vai raaka totuus? Jos lukijoistamme löytyy perheellisiä yrittäjiä, kuulisin mielelläni kokemuksia ajankäytöstänne. Mielellään niitä hyviäkin, sillä niistä huonoista löytyy jo omakohtaista kokemusta lapsuudestani. 

Pyörästä puheenollen. Löysin Alarikille EkoKaarinasta
menopelin huokeaan 20€ hintaan. Lapsellinen "Spider"-teema
sai lähteä, ja kuluneet apupyörät vaihdettiin A:n kirppikseltä
löytämiin vähemmän kuluneisiin apupyöriin (2 e).

8 kommenttia:

  1. Hei!olen lueskellut teidän elämästä odotusajalta ja nyt vauva ajalta.Meidän poitsu on nyt 6 viikkoa:)

    Yrittäjyydestä sen verran,että olen ollut sekä palkalla,että yrittäjä. Yrittäjyyden suurin etu oli se että pystyin pitämään kesä,syys,joulu ja talviloman:)lomarahoja ei tietenkään tule.Ja töitä tuli tehtyä enempi ennen ja jäkeen loman.Pystyin silti viettämään kotona vanhemmn lapsen loma-ajat.
    Asennekysymyshän tämä on,sillä meillä töissä muut melkeimpä reteilivät sillä,ettei lomia nyt pidetty,kun yrittäjiä ollaan.OMA VIKA..tietenkin jos haluaa tienata mahdollisimman paljon,asia on toinen.

    Yrittäjyyden haitta puolia sen sijaan on niin paljon,että olen erittäin tyytyväinen kun pääsin äitiyslomalle,enkä aio takaisin yrittäjäksi palata.Mutta onnea sinulle tuleviin töihin ja muista hyödyntää kaikki yrittäjän edut,sillä niitä on vähän;)
    Ja kiitos ihanasta blogista!

    VastaaPoista
  2. musta tuntuu että Alarik ei taida tota pyörää heti huomenna koittaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet todennäköisesti oikeassa. ;D

      Poista
  3. Oma isäni oli yrittäjä kun olin pieni, hän oli jämpti siinä asiassa että viikonloput ovat aina vapaita ja heinäkuussa pidetään pulju kiinni ja kaikki työmiehet ovat lomalla yrittäjää myöten. Arkipäivinä isäni saattoi joskus olla illalla myöhempään töissä, mutta joka ilta tuli kuitenkin hyvissä ajoin ennen minun nukkumaan menoani, että keretään puuhailla yhdessä. Hyviä muistoja vain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa. :) Kiitokset vastauksesta!

      Poista
  4. On ihana lukea teidän arjestanne, teksti on niin aitoa ja eläväistä. :)

    Yrittäjyyttä minunkin piti kommentoimani.
    Isäni on ollut yksityisyrittäjä koko ikäni. Alakoulussa ollessani muutimme taloon, jonka tiloihin isäni sai myös siirrettyä yrityksensä. Aina oli joku kotona, kun lähti tai tuli koulusta. Muistan, että isä on aina tehnyt pitkää päivää - tämä on varmasti myös valintakysymys. Muuton jälkee isän työpäivät eivät kuitenkaan tuntuneet niin pitkiltä. Vaikka isä oli työpaikallaan, häntä saattoi piipahtaa tervehtimässä tai käydä kertomassa iltapalan olevan valmista tai mitä milloinkin. Omana herranaan hän on myös saanut valita itse loma-ajankohtansa. Koen myös, että olen saanut jo lapsesta asti rohkeutta kohdata vieraita ihmisiä, vastata puhelimeen tai kertoa isän puhelinnumero tai milloin hän on tulossa takaisin.
    Itse näen, koin ja koen edelleen isäni yrittämisen vain positiivisena asiana. :)

    Tsemppiä oman puljun pystyyn pistämiseen!
    Muista, että tulokset eivät näy heti. Moni pienyrittäjä luovuttaa muutamassa vuodessa, mikä on turhan aikaisin (minun mielestäni). Siinä ajassa kyllä ehtii varmaan laittamaan tilat kuntoon ja selkiytettyä itselleen kuvion. Pelkästään asiakaskunnan kasaamiseen, ihmisten tietoisuuteen tulemiseen ja viidakkorummun toimivaksi toimittamiseen menee vähintään se viisi vuotta, tietenkin alasta ja alueesta riippuen.
    Maltti on valttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips! Kiitoksia mittavasta vastauksesta ja tsempistä. Oikein mukavaa luettavaa!

      Tuo kertomuksesi on aika pitkälti sitä, mitä itsekin haluan. Tulen aloittamaan yritystoiminnan ihan täällä Turussa, mutta haaveena on muuttaa pieneen maatilaan, josta löytyisi ulkorakennus työtilaksi.

      Poista
  5. Meillä on perheessä yrittäjyyttä melko paljon, kun miehellä on perheyritys (jossa me molemmet työskennellään) ja itselläni on vielä kotoa käsin toimiva nettikauppa. Ihan hyvin silti aikaa jää perheellekin - perheyrityksessä menee arkipäivät ja siitä klo 16 eteenpäin vietän aikaan lapsen kanssa ja lapsen nukahdettua menee aikaa oman yritykseni parissa. Toki vapaa-aikaa harrastuksille ei arkipäivisin kauheasti jää, mutta yrittäminen on meille se ainoa oikea elämäntapa! Vaikka on paljon vastuuta, on myös vapautta tehdä asiat haluamallaan tavalla ja haluamaansa aikaan. :)

    Tsemppiä siis yrittäjyyteen!!

    VastaaPoista

On mahtavaa saada kommentti, kysymys taikka palaute. Anna palaa! :)