sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Olet nähnyt, kun maailma kiertää auringon




H - 365:s aamu. Havahduin hereille unestani, ja avasin silmäni. Pienet totiset kasvot kirkastuivat vieressäni yhtä nopeasti kuin aurinko, joka pääsi vihdoin tummien pilvien takaa esiin. Hymyilin hänelle ja huokaisin, sillä vaistosin, ettei aamunkoitosta ollut vielä kulunut pitkään. Suljin väsyneenä silmäni ja kuuntelin, miten poikani nousi istumaan. Alarik kokeili perinteisesti, miten äiti suhtautuisi tähän aikaan nousemiseen. 

Luulen, että möömöläinen tietää aivan yhtä hyvin kuin minäkin, että isi on huomattavasti enemmän aamuihminen, kuin äiti. 

Tuonakin aamuna Alarikin jutustelu alkoi parilla varovaisella sanalla. Kunpa tietäisin, mitä ne tarkoittavat. 15 sekuntia myöhemmin alkaa tulla jo kokonaisia lauseita kielellä, jota en ihan vielä ymmärrä. Poika kuitenkin tietää keinot isin herättämiseen, kun puhe ei riitä. Isissähän on tsiljoonia kivoja karvoja, joista vetää. On lyhyitä vaaleita käsikarvoja, hassuntuntuisia punaisia partakarvoja ja tietenkin hiukset. Hymyilen uudestaan ja avaan silmäni: "Hyvää syntymäpäivää rakas poikani.". Tänään tehdään niin kuin sinä haluat, ja jos tämä on hyvä hetki herätä, se on silloin niin.



Vuosi on lyhyt aika. Tuntuu, että siitä on vain hetki, kun pitelin tuota jo isoksi kasvanutta pellavapäätä ensimmäistä kertaa tärisevissä käsissäni. Toisaalta, nämä 365 päivää ovat olleet elämäni tapahtumarikkainta aikaa. Olen saanut seurata vierestä, miten pienet kädet tapailivat ensimmäisiä kertoja esineitä. Katsoa, miten tarkkaan hän tutkii kaikkea löytämäänsä. Vahtia hänen jokaista liikettään.

Jos jokin tässä maailmassa on aitoa hyvyyttä, niin se on pieni lapsi. Se on jotain niin täydellistä ja puhdasta, sitä haluaa suojella kaikelta. On vaikeaa pukea sanoiksi, miten onnelliseksi tuo pieni ihminen minut tekee. En taida pystyä kuvailemaan sitä, mutta kerron teille mitä tapahtui viimeksi, kun hain hänet hoidosta mummolasta. 

Huomattuaan minun astuvan sisälle, poikani kiirehti kontaten luokseni ja nousi seisomaan ottaen jaloistani tukea. Nostin poikani syliini ja hän rutisti minua niin lujaa, että se tuntui yliluonnollisen voimakkaalta hänen voimiinsa nähden. Rutistin takaisin, ja hän painoi päänsä rintaani. Kyyneleet pyrkivät väkisin silmiini, niin pyyteetön rakkaudenosoitus. Jostain taustalta kuulin: "Alarik on isinpoika"



Neljän viikon päästä seison alttarilla. Jalat saattavat hieman täristä, ja hikikarpalot nousta otsaan. Tulen katsomaan, miten rakkaani ilmestyy kirkon pariovista sisään kauniimpana, kuin kukaan. Huuleni saattaa väpättää, kun kävelen häntä vastaan ja kävelemme yhdessä papin eteen. Katson morsiantani silmiin, ja sanon: "Tahdon"

-----------------------------------------------------

Taianomaisista kuvista kiitos kuuluu JS Disain:n Jere Satamolle. Aivan mahtava tyyppi ja huikea ammattitaito!

A voitti keväällä häämessuilta vapaavalintaisen kuvauksen, jonka käytimme Alarikin 1-vuotiskuviin, sekä perhekuvaukseen, kauniissa valitsemassani ympäristössä.

------------------------------------------------------

Hääkiireet tulevat olemaan seuraavan neljän viikon aikana rajuja, joten emme välttämättä pysty olemaan kovin aktiivisia blogin parissa. Pahoittelut tästä jo etukäteen. Tulen kuitenkin ennen häitä tekemään ainakin postauksen polttareistani, kunhan ne on koettu. ;)

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Poro.

H - Tervehdys porojen maasta! Taas on aikaa vierähtänyt viimeisestä postauksesta, mutta tällaista se on näin kesällä, kun tietokoneella istumiselle ei tahdo jäädä aikaa. Lähdimme Lappiin jo heinäkuun alussa, muistaakseni 4:s päivä. Olemme pyörineet akselilla Rovaniemi-Unari-Sodankylä ja käyneet läpi A:n sukulaisia. Mukavaa porukkaa kerta kaikkiaan, ja onkin oikein hieno homma päästä osaksi tätä sukua. :)

Vetouistelua Unarinjärvellä keskiyön auringon paistaessa.


Viikonloppuna onkin edessä Anniinan serkun häät, joiden juhlinnan jälkeen suuntaamme auton keulan kohti etelää. Siitä alkaakin loppurutistus omien häidemme järjestelyille, sillä tärkeä päivä lähestyy huimaa vauhtia. Onneksi super-aktiivinen siskoni pitää huolen siitä, että meilläkin suunnitelmat pyörivät jatkuvasti vähintäänkin ajatustasolla. 

Lappi on kyllä uskomaton paikka. Kyllä minä melkein tänne voisin asettua, ellei oma suku etelässä olisi niin tärkeä. Toisaalta, onhan meillä siellä hienot puitteet Turun seuduillakin, ja etenkin meren tuoksua ilmassa kaipaan. Ja lämpöä! Oikeasti, tänä aamuna elohopea näytti 9 celsius-astetta!

Pitihän sitä A:n mökkeilykäytössä olevan sukutilan piha
laittaa kuntoon, ja tehdä "sisustusheinäseiväs" ;D

Alarikin tukka on ottanut jonkinmoisen kasvupyrähdyksen lomamme aikana. Tiedä sitten, onko poika hoksannut Lapin kesän, lyhyen mutta nopean kasvukauden, ja päättänyt kasvattaa hirmuisen letin ennen häitä. Kultakutrimme on nauttinut olostaan täällä, ja tutustunut sukulaisiinsa varauksetta. Aktiivinen sukulaisilla kiertely on myös vähentänyt vierastamistapaa todella paljon. 

Vietimme pienimuotoisesti jo etukäteen Alarikin synttäreitä A:n sukulaisten kesken. Toki synttäretä vietetään vielä kotopuolessakin sen oikean päivän tienoilla. :)


Tänään olisi tiedossa suolla rämpimistä tsiljoonien hyttysten keskellä, nimittäin lähdemme kerämään hilloja/lakkoja. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Palaillaan asiaan, kunhan pääsemme kotiin! :)


torstai 4. heinäkuuta 2013

A:n polttarit eli älypitkä postaus!

A - Lupasin kertoilla teille, kuinka minut saatiin yllätettyä täysin ja miten päädyin viettämään yhtä elämäni hauskimmista viikonlopuista. Nyt on lupauksen lunastamisen aika.

----------------------------------------

Monta viikkoa aiemmin: Olimme suunnitelleet kaasoni (eli H:n siskon) kanssa menevämme perheinemme Turun Seikkailupuistossa järjestettävään Seikkis-rockiin. K sanoi hoitavansa meille kaikille liput sinne. 

En tietenkään epäillyt mitään.

Alkuviikolla ennen Seikkis-rockia katselin kalenteria ihmetellen. Hiukan jopa surkutellen kyselin H:lta: "Mihin väliin ne polttarit muka mahtuvat, kun ohjelmaa viikonlopuiksi on näin paljon?"

Olin pyytänyt etukäteen polttareiden järjestämistä jo touko-kesäkuulle, koska heinäkuussa lomailemme pohjoisessa ja elokuu on jo niin täynnä häähömppää.

----------------------------------------



Pitkin kevättä posti kantoi nimelleni osoitettuja outoja kortteja, milloin miltäkin erikoisilta nimimerkeiltä taikka ryhmiltä. Toki arvasin niistä heti, että polttariporukkahan se siellä tekee kiusaa. Tuli pääsiäiskortti hassuilla vihjauksilla, synttärionnitteluja eläkeläiselle jne.

Toukokuussa korteissa alkoi lukea viittauksia asioihin, joita pitäisi pakata mukaan matkaan. Oli myös vihjeitä siitä, että nyt voisi olla aika ajaa säärikarvat. :D

------------------------------------------

Eräässä korteista oli viittaus Black Eyed Peas:in biisiin I Got A Feeling. 


Seikkisrock-aamuna sain nukkua pitkään ja aamupala oli valmiina, kun heräsin. (Ei edelleenkään mitään epäilyksiä.) Kävin suihkussa ja ajoin ne saakelin säärikarvat, vaikka tiesin, ettei tänään lähtöä tulisi. Oli tulossa helle, ja shortsithan sitä oli jalkaan laitettava. 

Autossa ollessamme matkalla tapaamispaikkaamme Citymarketin parkkipaikalle, tuli mieleeni testata uuden puhelimeni Samsung Ativ S:n videontoistoa ja päädyin kuuntelemaan biisin, joka kortissa oli mainittuna. H:n oli vaikea pitää kasvot peruslukemilla, mutta tästähän minä en tiennyt mitään takapenkillä biisiä fiilistellessäni.

------------------------------------------

Cittarin parkkipaikalla tapasimme K:n. Hän kertoi miehensä ja poikiensa olevan käymässä läheisellä Hesburgerilla ja tulevan pian. Sitten pääsisimme lähtemään. Odottelimme siinä ja ihan hetken verran muistan ihmetelleeni, että miten K oli jotenkin erikoisen oloinen. 

Siinä samassa pysäköityjen autojen takaa käveli luoksemme viisihenkinen tyttöjoukko. Etunenässä serkkuni Rovaniemeltä asti. Purskahdin naurun sekaisiin kyyneliin ja ryntäsin halaamaan ensimmäisenä serkkuani ja sen jälkeen muita tyttöjä. Minut oli päästy yllättämään, täysin!


-------------------------------------------------

Siinä kävikin sitten niin, että miehet ja lapset pääsivät Seikkis-rokkailemaan. Minulle kerrottiin sen verran, että nyt lähdetään hakemaan niitä tavaroita, joita postikorteissa oli mainittu. Osa tytöistä lähti tässä vaiheessa jonnekkin muualle, ja osa tuli mukaani pakkaamaan.

Kerkesin kotosalla mukavasti kasata kamppeeni ja nautiskella siideriä, joka käteeni jostain tupsahti. Pihakukatkin kastelin, ettei helle niitä kuukahduttaisi. 

Fiilistelimme paikallisen K-marketin pihassa soivia
vanhoja iskelmiä tavarojen haku-reissulla. 
--------------------------------------------

Lähdimme ajamaan maalta kaupunkiin päin, ja päädyimme lähelle Kuralan kylämäki nimistä museokylää. Parkkipaikalla oli monta autollista tyttöjä. Olin aivan häkeltynyt siitä osaanottajien määrästä!

Jatkoimme 16-henkisen porukkamme kanssa kylämäkeen. Meidät vastaanotti topakka Lempi-emäntä, ja kehotti meitä etsimään mukavan nurmen piknikkiä varten.

Lempi puki minulla emännän varustukset ja käski olla topakkana piioille.


Löydettyämme mukavan varjoisan sopen kuumuuden keskeltä, leiriydyimme neitokaisten kanssa siihen. Kaaso apulaisineen kattoi viltille kaikenlaista pikkusuolaista ja tuoreita mansikoita & kirsikoita. 

Oli ensimmäisen tehtävän vuoro. Sain käsiini kasan koristeltuja sekä hieman koruttomampiakin lappusia, jotka oli täytetty ystäväkirjatyyppisesti:

Lempijuttuni tällä hetkellä: Frisbeegolf
Karmein paheeni on kiukuttelu
Paras ominaisuuteni on kiltteys
Keksintö, jota ilman en voi elää: musiikintoistolaite
Kaunista on muru
Pelkään ennalta arvaamatonta
Kaksi turhinta tavaraani ovat digiboksi ja tinapilli
Maailman ihanin kirja (ihanin? :D) Belgarath velhon tarina on kyllä aivan mahtava.
Anniina rakastui Henriin, koska olen täydellinen, kaunis ja vaatimaton. Myös luonteeni sopii hyvin yhteen Anniinan kanssa.
Parasta Anniinassa on ehdottomasti takapuoli. Ja tietysti hänen luonteensa, jonka laaja skaala kattaa aina herkän tyttösen sekä tulisieluisen päättäväisen naisen. Arvostan myös hänen seikkailuntäytteistä elämäntyyliään ja touhukkuuttaan, sekä miten helposti hän innostuu asioista ja on aina valmis minun extempore jutuilleni. :)
Terveiseni ja vinkkini morsiamelle siitä, kuka minä olen: Upeat sääret, 183 senttiä, pitkä hulmuava tukka.

Kuka minä olen? 
 -------------------------------------------

Arvaatteko kenen lappunen tämä oli? Minäpä arvasin!

Tehtäväni oli siis arvata kuka oli kysymyksiin vastaaja, tämän vastausten perusteella. Pääsääntöisesti arvasin oikein, osa tuotti hivenen hankaluuksia. ;)

------------------------------------------------

Kuralan kylämäeesä suoritin Poikkitieteellisen ja -taiteellisen Emäntätestin, jonka läpäisin laadukkain arvosanoin. Kylämäen kotisivuilla kuvaillaan ohjelmaa näin:

"Pilkettä silmäkulmissa ja huumoria huiveissa tulevan frouvan taidot testataan: mm. kädentaidot, sielunsivistys (1950-luvun koululuokassa), lehmänhuuto, naisvoimistelu, aistit, onnellisuus. Matkan varrella kuullaan lyhyt oppimäärä Kylämäen historiaa, vieraillaan Iso-Kohmon talossa sekä harjoitetaan maltillista paseerausta ja hyppelöitä."

Voimistelu pitää joka emännän & piian kuosissa!




Kaunokirjoitusharjoituksia vanhanaikaisella mustekynällä.
Piiat kuljettavat emäntää sokkotestiin.

Osa emäntätestin osa-alueista suoritettiin vanhassa koululuokassa, jonka liitutaulu täyttyi terveisistä tulevalle hääparille.

------------------------------------------------------

Emäntätestin läpäistyäni pakkauduimme autoihin. Määränpäämme oli loppujen lopuksi melkoisen lähellä. Äitini koti oli lainattu grillailu- ja laittautumispaikaksi meille. Pakkaillessani olin jo saanut vihjeitä siitä, että vähän pidemmälle tulee olemaan lähtö. Laiva sanakin tytöiltä lipsahteli. :P

Grillimestari-kaasoni loihti herkkueväitä kaikille. Samaan aikaan minut istutettiin hää-lehti kädessäni peilin eteen. Serkkuni loihti kauniin kampauksen, H:n veljen vaimo taikoi pehmeät kädet & nätit kynnet ja lopuksi ystäväni meikkasi kasvoni. Ihanaa hemmottelua!


-------------------------------------------

Syötyämme ja juotuamme itsemme kylläisiksi, olikin aika lähteä jatkamaan matkaa. Pihaan kurvasi superiso tilataksi, vai olikohan se jopa ennemmin minibussi. Tässä vaiheessa 17-henkiseksi kasvanyt tyttököörimme mahtui sinne juuri ja juuri. 

Taksissa sain käteeni mikrofonin. Karaoketaksi! Huippua!

En muista olenko täällä blogin puolella kertoillut lauluinnostuksestani. Olen ollut kova laulamaan ja esiintymään pikkutytöstä asti. 


Ajoimme satamaa kohti, jossa kaaso hyppäsi pois kyydistä Viking Linen terminaalin kohdalla. Me jatkoimme  lauleskelua ja kruisailua vielä tunnin verran ympäri Turkua. Huippuhauskan ajelun jälkeen palasimme takaisin satamaan. Oli aika astua laivaan. ->


Äiti ei ilmeisesti ollut päässyt tyttärensä nimeä kantavan Cokis-pullon ohi.
Sellainen oli jätetty odottamaan polttarisankari heidän jääkaappiinsa.


--------------------------------------------------------

Hytteihin asetuttuamme osa meistä rentoutui hetken verran ja osa tytöistä, jotka eivät aiemmin ehtineet, laittautuivat iltaa varten. Jokainen tyttö sai pinkin kukan merkiksi polttariporukkaan kuulumisesta. Kukan sai laitettua mielensä mukaan hiuksiin, hakaneulalla koruksi taikka vaikka laukkuun roikkumaan.




Ilta oli täynnä tanssia, naurua ja suussa sulavia drinkkejä. Täytyy kyllä tähän väliin kehua Gracen baarihenkilökuntaa: He osasivat asiansa! 

Joka kerta, kun lasini tyhjeni, sain pikapikaa uuden kauniin juoman pöytään. Aina ennen siihen käsiksi pääsemistä, minun piti vastata jonkun lähiipiirissäni olevan valmiiksi tekemään kysymyslappuseen oikein. Tosin, sain kyllä lohdutuspalkinnoksikin sen drinkin, jos vastaus menikin väärin. Ei se niin vakavaa sentään ollut. ;D Jotenkin kummassa pääni kesti yllättävän hyvin alkoholia tuona iltana, ja mukava pikkuhiprakka säilyi koko illan. ;)

Osa leideistä lähti aiemmin nukkumaan, mutta kaasoni, minä ja pieni porukka tyttösiä jaksoimme bilettää neljään asti! Äipät ei pääse turhan usein radalle, niin täytyyhän sitä sitten kerrankin kunnolla jorata. :D

------------------------------------------------

Kahdeksalta aamulla me heräsimme K:n kanssa lähes yhtä aikaa. Eipä siinä sitten jaksettu sen kummempia ihmetellä, kun jostain kumman syystä oli aika hyväkin olo. Pieni laittautuminen ja aamiaiselle mars. Samassa hytissä kanssamme olleet morsiusneitoseni jäivät syvälle peteihinsä. ;)




Buffet-aamupalalla iski pikkuheikotus. Ystäväni nauraskelivat, kun nykäisin arvokkaan oloista miestarjoilijaa hihasta ja kysyin heiveröisesti: "Saako teiltä mitään alkoholia tähän aikaan?". Tarjoilija myönteli lempeän huvittuneesti. Lopputulos oli se, että yhdellä ystävälläni ja minulla oli tuoremehun seassa muutakin kuin appelsiinia. :D

-------------------------------------------------

Aamiaisesta selviydyttyämme teimme hiukan taxfree-ostoksia ja lepäilimme. Seuraavana ohjelmistossa oli ihanaa hemmottelua laivan kylpyläosastolla.

Uuden laivan virkistäytymiskeskus oli ihana kokea, varsinkin tuollaisena ei-niin-energiapitoisena-päivänä. Isoista porealtaista avautui hulppea näkymä merelle ja mahduimme koko kylpylään lähtenyt 10 henkinen naislauma samaan aikaan sinne. 

Saimme nauttia normaalin saunan lisäksi kylpyläosastolla myös höyry- ja yrttisaunoista. Luksusta oli kääriytyä isoihin valkoisiin kylpytakkeihin, ja juoda aurinkotuolissa siideriä. Ai ai!








--------------------------------------------------

Tämän seuraavan päivän aikataulut oli järjestetty mukavan leppoisiksi. Kaikilla oli aikaa katsella laivaa ja tehdä ostoksia. 

Iltapäivällä kävimme koko porukalla buffetissa syömässä. Henkilökohtaisesti voin kyllä kehua ruokaa. Ei ole ollenkaan sanottua, että se olisi laivalla hyvää. Hauska uudistus buffetissa oli siiderihanat. Strongbow:ta hanasta. :)

♥ Kaikki ihanat 

Oli kaunis ilma ja vietimmekin osan päivästä laivan tuulettomalla keulakannella.

Pari viimeistä ohjelmanumeroa oli vielä jäljellä ennen satamaan saapumista. Huivista kääräistiin kimppu ja minut määrättiin harjoittelemaan sen heittämistä neitijoukolle. Laivan käytävän sisäkatto oli turhan matala, ja sen vuoksi heitto vähän lässähti. Kimpunnappaaja oli kutienkin hyvin onnellinen saaliistaan. Ehkä hän nappaa sen oikeassa tilanteessakin sitten. ;)

Seuraavaksi käytiin heittämässä jäähyväiset exille, jotteivät jäisi kummittelemaan. Neljä nimettyä lappua lensi mereen raikuvien ablodejen saattelemana. Ei tule ikävä! ;D

Siinä exä lentää!



Seuraavana päivänäkin piti saada vielä yksi mansikkamargarita. ;)
---------------------------------------------------

Satamaan päästyäni mielen syrjällä ollut ikävästä johtunut pieni haikeus pääsi valloilleen. Kyllähän siinä pieni kyynel juoksi silmäkulmasta, kun näki rakkaat miehensä. Pikkuisen ja isomman.

Kaiken kaikkiaan olen aivan äärettömän onnellinen tästä huikeasta kokemuksesta, joka minulle järjestettiin näiden ihanien tyttöjen voimin. Tämä tulee olemaan yksi elämäni hauskimmista ja mieleenpainuvimmista viikonlopuista. 


Kiitos erityisesti sinulle K. Olet niin rakas, tärkeä ja maailmankaikkeuden paras kaaso. Olen onnellinen, että sinusta tulee siskoni.  :') Kerpeleen allergiasilmät ;)