keskiviikko 17. syyskuuta 2014

lauantai 17. toukokuuta 2014


A - On tavallinen aamu ja istun tavallisessa linja-autossa. On luvattu poutaa, mutta ikkunasta näkyy vain harmautta. Mielessäni käy, siellä usein viipyvä ajatus;

"Elämä kiitää pikajunan lailla. Nyt vasta ymmärrän, miksi puhutaan ruuhkavuosista."






9 kuukautta oli vain hetki, vaikken sitä silloin tiennytkään. Ensimmäinen vuosikin tuntui menneen nopeammin, kuin ikinä olisin voinut kuvitella.

Niihin aikoihin palasin kouluun ja silloin ajan vauhti vain kiihtyi. Päivät vilisivät ohi silmieni.




Eräänä toukokuisena aamuna heräsin, katsoin viereeni korkeaan sänkyymme itse yöllä kavunnutta, pitkää ja hoikkaa poikaamme, ja huomasin vauvan kadonneen.

Pellavapäinen poikani avasi silmänsä hetken häntä katseltuani. Halasi minua ja antoi suukon poskelleni. Silloin tiesin, kaikki on juuri niin kuin pitääkin.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Ajanvietteitä, aikaansaannoksia ja ajanviejiä



































A -  Tässäpä pieni esittely joistakin viimeaikaisista koulutöistäni, sekä keskeneräisiä, että valmiita ja ihan vain jotain kokeilujakin. Neulomukset, samoin kuin paperipillihimmeli, ovat harrastepuolen toimintaa. Itseopiskellen pikkuhiljaa neulomisessa etenen, ja alkuvuoden aikana olen saanut tehtyä ensimmäiset onnistuneet parit villasukat ja lapaset! Toki jotain isompaa on tullut jo tehtyä äitini opastuksella; Alpakkaneuletakkinihan esiintyi Kalastajan vaimon blogissakin jo viime vuonna.

Tämä kevät tulee olemaan erittäin hektinen, koska yritän saada suoritettua kouluni loppuun melkein vuotta nopeammin, kuin osa ryhmäläisistäni. Toki tätä helpottavat joidenkin kurssien ja yhden työharjoittelun hyväksiluvut, mutta monta kurssia suorittelen itsenäisestikin normikurssien ohessa. Myös opinnäytetyön teko alkaa hiihtolomailun jälkeen ja siitä olen hyvin innoissani. Minulla on ihanat asiakkaat sille, mahtava yhteistyökumppaniyritys ja taitava ohjaava opettaja. Kaiken lisäksi tästä saattaa tulla jotain niin suurta, että nimeni voi olla hivenen tunnettukin (ainakin sisustusalan piireissä) tämän työn jälkeen. Huiii!

Ikävä on blogia ja teitä! Koitan silloin tällöin jotain käydä kirjoittelemassa, kunhan joku väli ja inspiraatio ilmestyy. Instagramia päivittelen lähes päivittäin! Sinne siis vaan, kun teille tulee ikävä. ;)


P.S. Alarikille kuuluu hyvää, vaikka pieni flunssa nyt kiusaakin. Äitini häntä edelleen päivisin hoitaa ollessamme koulussa/töissä. Hän on jo 1 v 7 kk ja lempparijuttuja ovat juokseminen, kiipeily, kirjojen "lukeminen", lelujen levittäminen joka puolelle, ulkoilu ja Nalle Puh-elokuvat.

Hän ei vielä puhu oikeita sanoja (tässä VOI olla syynä kireä kielijänne, joka hoidetaan tässä kuussa), vaan ikiomaa kieltään, eikä syö lusikalla vaan käsin, mutta juo nätisti itse tavallisesta mukista ja tekee asiansa hyvin usein pottaan.

Hän on iloinen vesseli, joka näyttää rakkautensa läheisilleen avoimesti. Neuvolalääkärissä kävimme kuukausi sitten ja isonpikkumiehen mitat olivat silloin 88,7 cm ja 14,3 kg.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Wall of text

H - Epäusko, oli päivän ensimmäinen tunteeni kännykän herätyksen pärähtäessä soimaan. Voiko kello olla muka jo 4:45? Tuntui, että olin vasta nukahtanut. Noh, oma vikani. Tuli valvottua joululomalla iltaisin niin pitkään. Nyt se kostautuu yöunien vaihdellessa viidestä kuuteen tuntiin. Onneksi omaan taidon nousta sängystä, kuin laatikostaan vapauteen singahtanut vieteriukko. Aamupala sen sijaan ei oikein toimi tuohon aikaan aamuyöllä, mutta pakko se on vain syödä. Kauratyynyt paahtimen kautta naamariin. Olin jälleen kerran pysäyttämätön aamurobotti, joka tekee kaiken aina samassa järjestyksessä puolihorroksessa. 

Autoon istuessani vilkaisen tottuneesti kelloa. Se näyttää 05:15, niin kuin pitääkin. Kääntäessäni avainta virtalukossa muistan liian myöhään, että kuuntelin musiikkia aivan liian kovaa tullessani kotiin. Tutut kädenliikkeet, volume alas, hanurinlämmitin päälle, puhallin lämpimälle, valot päälle ja pyyhkijät sutimaan. Onneksi tässä päivässä sentään oli jotain poikkeavaa, nimittäin veden sijaan satoi räntää. Varsin hurmaavaa. 

Sain appiukolta lokakuussa luistelusukset synttäri/valmistujaislahjaksi, ja olen sinnikkäästi säilyttänyt niitä tuulikaapissa siitä asti. Vaimo on turhautunut jo moneen kertaan niiden säilytyspaikasta, mutta olen toistaiseksi pystynyt pitämään ne poissa varastossa. Joten räntää? Älkää viitsikö, pitkätukka kaipaa lunta.

Metallican One lähtee soimaan ja päiväni pääsee starttaamaan kappaleen alun kitaranäppäilyjen alkaessa. (Kiitos siitä Radio City.) Siinä lauleskellessa ja nuoruusvuosien karaokevetoja kyseisen biisin seurassa muistellen, alkoi fiilis kummasti parantua. Tänäänhän on perjantai, ja tämän lisäksi viimeinen työpäivä nykyisellä (määräaikaisella) työpaikallani.

Eihän sitä normaalisti tässä tilanteessa voltteja heitetä, mutta nyt kyllä voisin heittää! Aloitan nimittäin maanantaina vakituisessa työsuhteessa työpaikassa, josta haaveilin jo syksyllä mol.fi:n sivulla. Hyvästä työhakemuksesta huolimatta en lehtien putoamisen aikaan saanut kutsua haastatteluun. Mutta kuinkas kävikään; sain heiltä yllättäen sähköpostia viime vuoden loppupuolella. Kyseinen mesta saattaa hyvinkin olla se THE työpaikka, sillä käsityö/seppäily-haaveiden soveltuessa lähinnä pienyrittäjyyteen (johon ei tällä hetkellä mahdollisuutta ole), uskon uuden työpaikkani antavan minulle paljon. Maanantaita jännityksellä odotellessa. :)

Mitäpä tänne kuuluu? Olen ollut pitkään poissa, mutta onneksi A on pitänyt blogin pystyssä. Edelliseen postaukseen blogin kohtalosta oli tullut kivoja vastauksia, joita murunen onkin päättänyt noudattaa. Tiedän tasan tarkkaan mitä A tarkoittaa, sillä olen itsekin useasti pohtinut ajankäytön prioriteettejani. Tänään kirjoitan tänne siksi, että juuri nyt oli sellainen olo ja näin tahdon sen jatkossakin menevän. Ja tietysti haluan aina välillä muutenkin kertoa teille kuulumiseni. Ehkä kuitenkin suurin syy miksi haluan aina silloin tällöin kirjoitella tänne, johtuu teistä pitkään seuranneista lukijoista. Liikutun vieläkin joka kerta, kun joku teistä mainitsee lukeneensa vanhaa blogiani. Kirjoittaminen on minulle tärkeä harrastus, ja ilman teitä en välttämättä olisi edes päässyt tähän asti.

Menipä jutustelun taso hempeäksi. Niin! Siitä kirjoittamisesta piti kertoa. Kuten jo jossain vaiheessa mainitsin, olen tylysti hylännyt teidät ja lähtenyt yksinäiseen projektiin tuonne open officen puolelle. Kirjoitan siis kirjaa ja ihan tosissani. Se on aika kunnianhimoinen projekti, mutta jollain tavoin minulla on hirveä tarve aina luoda jotakin (Varsinkin nyt, kun käsityöt ovat tauolla.) ja tämä todellakin antaa haastetta. Genre on fantasiaa, käsi ylös ketkä lukevat? 
Luomaani maailmaa voisi parhaiten rinnastaa mihinkäs muuhun, kuin viikinkiajan skandinaviaan. ;) Eli tuonne 800-1100 lukujen meininkiin. Se oli minulle luonnollisin valinta, sillä olen sen ajan historiaa kiinnostukseni vuoksi itseopiskellut. Tällä hetkellä olen kirjoittanut prologin ja kahdeksan lukua, joista olen saanut (Vaatimattomana persoonana en haluaisi kehuskella.) erinomaista palautetta valituilta lukijoiltani. 

Olen valinnut tarkoin nämä lukijat. Tottakai rakas vaimoni on tietysti yksi heistä, ja hän onkin ollut suuri apu kieliopin kanssa. (Krhmm.. Niin, A on korjannut lähes kaikki blogitekstini tähän mennessä, mutta onneksi kehityn koko ajan ja hänen taakkansa on nykyään aika paljon vähäisempää.) Muru on myöskin ainoa, joka tietää juonta pidemmälle kuin muut, ja olen myös luonut yhden päähenkilöistä vaimoni persoonnallisuuden pohjalta. Tärkeistä tärkein siskoni on myös mukana projektissa, sillä hänhän se minut aikoinaan tutustutti fantasian ihmeelliseen maailmaan. Heidän lisäkseen mukana on A:n pitkäaikainen lukutoukka-ystävä, jonka palaute on korvaamatonta. Myös edellisen kouluni äidinkielen opettaja innostui lähtemään mukaan, kun A mainitsi asiasta hänelle. (A käy siis samaa koulua tällä hetkellä, josta valmistuin 2012.) Mainittujen lisäksi minulla on kaksi lukijaa, jotka eivät tunne minua entuudestaan, jotta saisin mahdollisimman rehellistä palautetta ilman tunnesidettä.

Semmoista minulle pääpiirteittän kuuluu. Työasioita ja kirjahommia. Toki tässä kaikkea muutakin on tapahtunut, mutta palaillaan niiden pariin toisella kertaa. A lukee sohvalla Deko-lehteä ja silmäilee samalla Carrien kasvoista päätellen aika vanhaa Sinkkuelämän jaksoa (Pelottavaa, että tiesin Carrien tuon aikaisen miesystävän (Aidan) nimen Ö_ö.), joten liityn hänen seuraansa. Oikein rentouttavaa viikonloppua!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Lomainstat ja pohdintoja blogin jatkosta

A - Ihana, mutta edellisiä lapsiaikaisia lomia rankempi pohjoisen loma alkaa olla loppusuoralla. Lapin matkoillamme meillä on monta paikkaa kierrettävänä, koska on mahtava päästä moikkaamaan kaikkia tärkeitä samalla reissulla. Aiemmin se on sujunut hyvin, mutta nyt Alarik on ilmeisesti sellaisessa ikävaiheessa, että nukkuminen uusissa paikoissa on hankaloitunut. Muuten loma on ollut oikein mukava ja vauhdikas.

Menoa ja meininkiä on tosiaan riittänyt, ja siksi aiemmista lupailuistani huolimatta en ole kerennyt kirjoitella. Se harmitti ja vähän ahdistikin. Muutenkin olen H:n tänne kirjoittamisen lopetuksen jälkeen monesti miettinyt blogin laittamista tauolla tai jopa sen lopettamista ajan ja inspiraation puutteen vuoksi. Olen kuitenkin hirmuisessa ristiriidassa asian kanssa, koska blogi on minulle tärkeä, enkä ihan heppoisin perustein sitä haluaisi lopettaa.

En oikein ymmärrä, miten niin monilla töissä käyvillä äideillä on aikaa kirjoittaa aktiivista blogia, liikkua, hoitaa lapsia, pitää yllä parisuhdetta/avioliittoa jne jne. Itse en kuulu näihin yli-ihmisiltä superäideiltä tuntuvien äitien joukkoon, ja siksi tässä mahdottomassa päätöstilanteessa olenkin. 

Tarvitsen nyt teidän apuanne. Pyydän teitä kertomaan mielipiteenne olisiko parasta pitää taukoa, kirjoittaa vain harvoin, mutta pitää blogi käynnissä vai lopettaa kokonaan. Toki teen itse päätökseni, mutta teidän mielipiteennekin on minulle tärkeä.

Lopuksi vielä lomakuvia piristykseksi:


































matka alkaa / toka pysähdyspaikka / unoa Rovaniemellä / nopea napapiiripysähdys / uutta vuotta! / isännät&emännät tietovisailua Sodankylässä / monopolya Sodankylässä / pitkästä aikaa villasukan neulontaa / 81 päivän herkkulakko alkoi vuoden vaihteessa meillä molemmilla / loma <3 / mun serkkupojat & Alarik ja minuscule / serkun luota päivälliskattausta / samaisen serkun kanssa hölmöilyä / paluumatka alkaa / mallorca-peliä Oulussa / blogin kirjoittelua

Ai niin ja oikein ihanaa uutta vuotta 2014 kaikille! <3

lauantai 21. joulukuuta 2013

L-O-M-A

A - Huhheijaa olikin kiirus loppuvuosi koulussa, mutta nyt on saatu projektit kasaan ja päästy viettämään ansaittua joululomaa. Myös H:lla on töistä pikkuinen loma, jotenka saamme viettää aikaa koko perheen kesken rutkasti. Myös pienempiä reissuja ja yksi hieman isompikin reissu lomaan saadaan mahtumaan. ;)

Jouluaattoa vietämme tänä vuonna H:n perheen kanssa, joulupäiväksi menemme minun perheeni luokse ja tapanina Alarikin kummitädin luokse. 

Meitä ei tällainen reissaus haittaa. Olemme ajatelleet, että kyllä niitä jouluja sitten kerkeää viettää kotona, kun on se punainen tupa ja perunamaa tyyppinen ratkaisukin. Ja ehkä saamme sitten meille jouluvieraita näistä samoista ihmisistä. 




Kaikista tärkeintä minulle joulussa onkin rakkaiden ihmisten kanssa yhdessä olo. Ja toki jouluruoka on myös äärimmäisen tärkeää. (Ja sekin on kivaa, ettei sitä tarvitse tehdä itse, kun on tämmöinen ruoanlaittovastainen. Kannan korteni kekoon  (eli jouluun) muilla tavoin. Tosin tykkään kyllä leipomisesta, joten voisihan sitä väkertää vaikka saaristolaisleipiä!)


Pitkään pähkäiltyämme saimme vihdoin päätettyä, että lähdemme pyhien jälkeen pohjoista kohti nauttimaan lumesta (!) ja kylästelemään sukulaisteni luokse. He eivät tosin siitä vielä tiedä edes, jos eivät tätä kautta lue. Terkkuja vaan ihanat! ;)

Miten Te vietätte joulua?


p.s. Lupaan loman aikana aktivoitua bloginkin puolella. Koulukiireet nyt loppuvuodesta olivat valitettavan kovia, joten kun jostain piti ottaa aikaa, otin sen tästä. Instagramia päivittelen tosi usein, ja sieltä näkeekin kuulumisia tarkemmin. :)

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Häämatkakertomus

A - Sainpahan vihdoin koottua kollaaseiksi häämatkakuvamme. Niitä tuli otettua aikamoinen määrä, jotenka läpikäymisessäkin vierähti oma aikansa ja julkaistavien päättämisessä toinen tovi. Nyt kuitenkin pääsette näkemään menoa suurenmoisesta kaupungista, jossa lokakuussa vietimme 4 yön honeymooniamme. Voisin palata sinne takaisin, koska vain: ♥ Budapest 

Unkarin pääkaupungin tunnelma on raikas ja keskieurooppalainen. Keskusta on siisti ja liikkuminen julkisilla helppoa ja halpaa (paitsi taksit ovat kyllä Suomen hinnoissa.). Kaupunki on suuri ja katsottavaa paljon, joten emme ehtineet nähdä läheskään kaikkea halumaamme. Joskus täytyy siis vielä palata takaisin.

Ilma lokakuun puolivälissä sattui tällä kertaa olemaan pääosin pilvinen ja lämpöasteita oli päivisin noin 15°C. Meitä se ei haitannut, vaikkei reissussa hellelukemiin päästykään, koska helpompaa oli kierrellä ja katsella, kun ei ollut liian kuuma. Shoppailtuakin tuli oikein kunnolla, kun hintataso oli hivenen Suomen hintoja alhaisempi, ja joissain kaupoissa olivat aletkin jo alkaneet. Myös H innostui kartuttamaan vaatekaappinsa sisältöä pitkästä aikaa.








Keskustasta löytyi monia ihania pikkupuoteja. Ylemmässä kuvassa olen valloittavassa joulukaupassa, joka oli kuin satumaailmasta. Aivan eri maata, kuin Rovaniemen joulupukinmaan turistikrääsähirvityskeskukset. Tällaisista saisivat sielläkin ottaa oppia! Käsissäni olevan pienen nallekoristeen ostin Alarikille tuliaiseksi. Olen ottanut tavaksi, että hän saa joka joulu yhden oman koristeen kuuseen. Tänä vuonna niitä on joulupuuhun laitettavaksi jo kaksi. :)

Alemmassa kuvassa oleva liike oli unkarilaisten suunnittelijoiden töitä täynnä. Meidän piti palata sinne toistamiseen, muttemme koskaan muistaneet. Sinnekkin täytyy siis suunnata sillä seuraavalla reissulla.  




Olen aikamoinen kahvihirmu, ja minulle on erittäin tärkeää, että juomani kahvi on oikeasti hyvää. Reissussa pääsin ensimmäistä kertaa Starbucksiin ja rakastuin. Budapestissa on monta ketjun kahvilaa, ja kävimmekin joka päivä jossakin niistä juomassa parhaita erikoiskahveja, joita olen maistanut.

Helsingin keskustaan avattiin juuri Suomen toinen Starbucks (eka oli Helsinki-Vantaan lentokentällä), ja olenkin jo alkanut suunnitella jotain hyvää syytä poiketa pääkaupungissa. Sisko kyllä varmasti lähtisi siellä kanssani kahville. ;)

Budapestin historialliseen puoleen käytimme yhden päivän kokonaisuudessaan. Linnakukkulan vanhat rakennukset ja muurit olivat mielettömiä arkkitehtuuriltaan ja näkymät alas joelle sekä kaupungin toiselle laidalle olivat henkeä salpaavan upeat. Sää oli utuinen ja harmaa, ja se jotenkin sopi tuohon päivään ja sen historialliseen tunnelmaan.

Viimeiseksi illaksi olimme varanneet pöydän suositusta keskiaikaisesta ravintolasta nimeltä Sir Lancelot. Vaikutuimme paikasta jo heti ovella, kun näimme tarjoilijoiden kantamat jättimäiset ruoalla täytetyt tarjottimet ja tulennielijän, joka esiintyi keskellä ravintolaa. Ruokalista oli vaikuttava, mutta halusimme maistaa vähän kaikkea, joten tilasimme "plate for 2"-annoksen sekä pullon punaviiniä. Viini tarjoiltiin viinilasien sijaan keraamisista käsintehdyistä mukeista. Tarjoilija sitoi ruokaliinat kauloihimme ja kehotti nauttimaan ruoasta keskiaikaiseen tapaan, ilman ruokailuvälineitä. Ruokaa oli p-a-l-j-o-n ja se oli herkullista. Näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka!

Matka oli ihana irtiotto arkeen, vaikka ikävä poikaa olikin. Teki silti hyvää päästä kahdestaan käymään pikkulomalla välillä. Eiköhän me joskus tällainen oteta uusiksikin. ;)

Kaiken kaikkiaan Budapest oli hieno kokemus. Suosittelemme molemmat ehdottamasti!
Oletko Sinä käynyt tai oletko suunnitellut matkaa Budapestiin?