tiistai 18. kesäkuuta 2013

Markkinasankari

H - Mitenköhän monta kilometriä sitä on tullut hitsattua saumaa tämän koulutuksen aikana. Alan olla suoraan sanoen täynnä tätä hitsaamista, mutta vielä pitäisi puristaa viimeiset metrit. Jäljellä ovat enää pari hitsauskoetta ja teoriakoe, jonka jälkeen homma on paketissa, ja valmistun hitsariksi. Lopputsemppi päälle ja homma pakettiin!

Olen kohtuu varma, että olisin voinut suoriutua koulutuksesta nopeamminkin. Tai sitten en. Minulla on vain jostain syystä hirmuinen tarve aina lytätä itseäni ja aliarvioida suorituksiani. Onneksi olen sentään alkanut ymmärtää, että ehkä olen perheellisenä miehenä tehnyt juuri sen, jonka jaksan. Yöunien keskiarvon ollessa 6,5 tuntia, ei voi vaatia loputonta jaksamista, puhumattakan siitä, että tekisi vielä ylimääräistäkin harrastusten päälle. 

Viikonloppu meni markkinahuumassa Kauhavalla, jossa olin seppäkaveripariskunnan mukana vetämässä taontanäytöstä. Jäi kyllä aivan mahtava fiilis tuosta reissusta, nimittäin se voimisti jälleen hieman haalenneita haaveitani seppäilystä työnä. Ihmiset arvostavat kädentaitoja, ja siitä saa kuulla yhä enemmän. Telttamme ympärillä parveilli ajoittain aivan huikea määrä porukkaa katsomassa työtämme. Tapahtumissa vallitseva tunnelma on pääosin aina lämminhenkinen, jossa on mukava jutella ihmisten kanssa. Poikkeuksena aina löytyy miehiä, joille on jostain syystä erittäin tärkeää tulla pätemään, ja äijäilemään omilla tiedoillaan asioista. Pääosin kuitenkin nautin suuresti kokonaisuudesta!

Taas on tehty muutama tuttu lisää, ja nähty vanhoja. Monenmoista mukavaa keskustelua on takana, joista päällimmäisenä mieleen jäi juttutuokio amerikkalaisen puukontekijän kanssa. Olemme molemmat tilaanteessa, jossa emme voi tehdä työksemme haluamaamme, vaan ensin pitää tehdä muita töitä. Sovimme kuitenkin, että kymmenen vuoden sisällä törmäämme taas toisiimme jollain tapahtumassa, ja olemme saavuttaneet tavoitteemme. :)



Tuntuu hyvältä, että hiipunut liekki unelmista leimahti jälleen roihuksi. Ja vielä parempaa on se, että tajusin juuri miten paljon samanlainen olen isäni kanssa, sillä hän oli silmissäni kauppamiehistä suurin. Vaikkei hän ole täällä, on minulla kuitenkin suuri tarve tehdä asiat niin, joista tietäisin hänen olevan ylpeä. Hitsauskurssille lähteminen oli viimeinen isäni minulle suoma ylpeydenosoitus. Ehkä hänestä tuntui, että on sillä pojalla järki päässä ja kyllä se täällä pärjää. :)

Ps. Tulipahan hauska juttu mieleen, nimittäin äitini on ollut vielä kaksi tuntia ennen syntymääni myymässä markkinoilla kalaa. Olen siis syntyjäni markkinapoika.

1 kommentti:

  1. Meikä ei oo edes hoksannut että ootte käyneet tuon ekan (jo jonkun aikaa sitten) pitkästä aikaa kirjoittamanne postauksen jälkeen kirjoitellut tänne jo NÄIN APLJON uusia kuulumisia.

    Meillä taas Kettu leikkii Wii ohjaimilla ja käynnistelee konsolia jatkuvasti miten tykkää. Meidän oma kolmekuuskymppinen on kaverin luona lainassa koska nuo ukot pelaa sitä mielummin siellä (rauhassa). Toivottavasti teidän boxi toimii yhä..

    Jeps meijän Ketale kävelee muina miehinä minne haluaa ja missä haluaa. Portaitakin kiipeää ylös alas jo suhteellisen hyvin. Juoksee ja pyörii itseltään pään sekaisin.

    En ole yhtään varma oonko kertonut ikinä että oma isäni on rautaseppä. Tälleen random news fact. Ja se kamu kenestä joskus kerroin että perusti oman verstaansa ja sitten kaikki kusi niin hänestä tehtiin ylelle pieni dokkari mutta nyt se on jo poistunut areenasta. Oli tarkoitus heittää sinuu linkillä (ei pelottelu mielessä edelleenkään vaan siksi koska joskus mainitsin asiasta). :D

    Ja mikäpä kiire isimiehenä! Mielummin ottaa kaiken hieman hitaampaa kuin vain vähän normaaliin vauhtiin. ;)

    Halauksia teidän pienelle. <3

    ps. Kettu muuten kyttää Alarikin kuvia tästä tietokoneelta ja nauraa. :D Vissiin tykkää että siinäpä olis hyvä kamu.

    VastaaPoista

On mahtavaa saada kommentti, kysymys taikka palaute. Anna palaa! :)