perjantai 14. kesäkuuta 2013

Harmautta ja ikävää

A - Onpahan tylsää! Ollaan meinaan eilisestä asti oltu kaksistaan pikkumurun kanssa kotona, kun H lähti johonkin kauas kauas (Kauhavalle) seppäjuttuihin. Olisimme päässeet kyllä mukaankin, mutta rahallisista syistä oli tällä kertaa parempi, että jäimme kotiin. Tuollaisen reissut kolmelle kustantavat aika lailla enemmän kuin yhdelle. Säästölinjallahan sitä ollaan!

Ulkona on hyyyyyyvin harmaata ja sekös onkin aiheuttanut meille lisä-ankeutta. Alarik haluaisi koko ajan ulos leikkimään. Kerran kokeiltuamme sateessa ja kurassa leikkimistä, taidamme jättää ne hommat siihen kunnes poika kävelee...  :S


------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Aikaa kirjoittamiselle tuntuu nykyään olevan kertakaikkisen vähän. Taikka voihan se kyllä olla vain tauon jälkeistä alkukankeutta. Nytkin tuossa välissä poika heräsi päikkäreiltään. Vaihdettiin vaippa, hän söi välipalaa, harjoiteltiin kävelemistä taaperokärryllä ja tuetta seisomistakin. Sitten katseltiin luukkukirjaa ja puhallettiin taas yksi pipi pois.

Päikkäreiden aikana rentouduin hetken. Luin tänään postilaatikkoon kolahtanutta Vauva-lehteä ja join lasin kivennäisvettä. Juoksin itkuhälyttimen (kantomatka riitti juuri!) kanssa pyykkitupaan hakemaan viimeiset pyykit koneesta ja ripustin ne kotona kuivumaan, koska en uskaltanut olla kovin kauaa poissa laittaakseni ne pyykkituvan kuivaushuoneeseen.

Täydet respectini (varsinkin pienten lasten) yksinhuoltajavanhemmille. Kyllä nyt tekisi mieli kasvattaa lisäkädet tai pää.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Välissä kuuntelimme mm. Putte Possun nimipäiviä ja Alarik treenasi tanssikoreografiaansa. Olen saanut siinä tehtävän. Minut tarvitaan tukitelineeksi, ja kuulemma olisi hyvä vähän itsekin heilua ja hytkyä.

Valokuvasin poikaa tätä kirjoitusta varten hänen leikkiessään. Otin tahallani paljon kuvia, joissa ei näy kasvoja. Harjoittelin. Olemme päättäneet, että 1-vuotissynttäreiden jälkeen kuvat Alarikista blogissamme ovat pääosin sellaisia, joissa ei näy kasvoja. Päätöksemme on varmasti ymmärrettävä.

Ne synttärit! Oikein harmittaa miten vähän olen niitä kerennyt suunnitella. Pitäisi alkaa panostaa. (Heh, pojallehan on tosiaan tulossa kolmet eri synttärit.. yhdet Lapissa, yhdet Turussa ja yhdet kaverisynttärit.)

Hääjuttujen kanssa pitää kiirettä, koska lähdemme heinäkuussa lomareissulle sukulaisteni luo Lappiin. Siellä ei niin hyvin kuitenkaan tule keskityttyä niihin, joten pyrin tekemään mahdollisimman paljon valmiiksi ennen lähtöämme. 




-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Alarik söi päivällisen, ja nyt alamme valmistautua kauppaan lähtöön. Uhmaamme vesisadetta ja kärryttelemme (ihan kuin olisi kauheasti muita vaihtoehtoja) 2,5 kilometrin päässä olevaan lähikauppaamme. 

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kauhia, mikä tuuli! Jouduin vähän väliä vetämään rattaita, ettei pojan naama olisi ollut ihan koko ajan tuulessa ja tuiskussa. Ostokset koostuivat pakastepizzasta (jonka poltin ihan korpuksi uunissa..), sipseistä & dipistä, tuoreesta porkkananipusta, tummasta suklaasta, ja Alarikin herkuista eli parista ompusta, banaanista ja maissinaksuista. Eiköhän me nyt pärjätä.

Poitsu katsoi vähän aikaa Minusculea, leikki hiukan ja sitten mentiinkin jo puurolle ja iltapesulle. Unta vastaan piti taistella parisenkymmentä minuuttia, olisihan se ihan tylsää vain nukahtaa.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Pikku-A:n kummitäti piipahti iltasella työvuoronsa jälkeen hakemassa yhden kirjan lainaan ja katsomassa vasta saamiani polttarikuvia. Kyllä, luitte oikein! Minun polttarini olivat jo viime viikonloppuna, ja huikeat kyllä olivatkin! Niistä lisää myöhemmin. ;)

Kuvia katsellessamme poltinkin sen typerän pizzan. Mikä hälytys? Pitäisikö sellaista muistaa käyttää?

L lähti, ja jäin puuhastelemaan itselleni vararavintoa, mikroleipiä. Ei kovin hääviä, mutta kyllä niillä nälkä lähti. Seuraavaksi aion rentoutua herkkujen ja jonkun sellaisen hömppäleffan parissa, johon H ei koskisi pitkällä tikullakaan.

Hauskaa perjantai-iltaa kaikille!

p.s. Päivityksen idea oli varmaan ehkä se, että mietiskelin missä välissä kerkeäisin kirjoittaa.  :D Hyvinhän se meni, vähän joka välissä. ;D Tosin jälki ei sitten olltukaan niin kovin laadukasta...

p.p.s. Höh, kun on ikävä murua. <3

13 kommenttia:

  1. Olipa kiva postaus! Itekkin oon alkanu miettimään, pitäskö ottaa Nikosta vain naamattomia kuvia. Toki osa kasvoista voisi sillon tällön vilahtaa, mut muuten pääasiassa vain kasvottomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Olen myös mietiskellyt asiaa enempi, ja on itse asiassa ihan mukava haaste yrittää ottaa naamattomia (tai joissa vilahtaa naama) kuvia, jotka olisivat kuitenkin mielenkiintoisia ja hyviä. Katsotaan miten käy. :)

      Poista
  2. Onko yksin oikeasti paljon vaikeampaa? Itse olen ollut poikani kanssa kahdestaan siitä asti kun hän oli 1,5kk vanha. Olen ajatellut ettei se "tavallisillakaan" äideillä ole sen helpompaa viedä esim roskia :D koska miehet kuitenkin ovat päivisin töissä ja keskenään se on sillonkin pärjättävä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en koe yksinoloa vaikeana, siis sitä perusarkea. Tosin yksin olen ollut odotusajasta asti, joten ei kokemusta arjesta jossa toinen aikuinen apuna. Luulen, että kun on tottunut toisen vanhemman olevan arjessa apuna, niin sitä ei ole joutunut miettimään miten hommat hoitaisi jollei toinen voisi katsoa lapsen perään välillä. Eli siis, tuntuu rankalta, koska on tottunut helpompaan.

      Poista
    2. Asia on juuri niin kuin Tirlittan kirjoitti. Luulen, että jos itsekin olisin ollut aina pojan kanssa kaksin, ei meillä olisikaan mitään ongelmia kahden olossa. Olen kuitenkin tottunut oikein hyvän ja osallistuvan isän läsnäoloon perheessämme, ja siksi arki tuntuukin huomattavasti raskaammalta ilman häntä. Toki me pärjäämme (pärjäsimme :P), mutta on se erilaista. Ruutinit eivät pyöri tavallisesti. :)

      Poista
  3. Tsemppiä sinne kaksinoloon! Itsekin taas eilen huomasin, miten sadepäivät voivat olla aika tylsiä kahdestaan varsinkin. Minusculea katsotaan täälläkin lähes kyllästymiseen asti (vaikka ne on kyllä oikeasti hyviä!) A:n suosikki on leppäkerttu, piipappaa.
    Tuollaiset kasvottomat kuvat ovat kyllä täysin eriluonteisia kuin "normaalit", jotenkin surullisia vaikka se ei ehkä olekaan tarkoitus tai edes todellisuus. Ymmärrän kyllä niihin siirtymisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllläripylläri, myös Alarikin suosikki on piipappaa. ;)

      Kirjoitinkin tuonne ekaan kommenttiin vastaukseksi, että täytyy ottaa tämä erilainen kuvaaminen haasteena. Miten saada kasvottomia kuvia, joissa näkyy ilmeitä? Muitakin kuin niitä surullisia. Katsotaan, katsotaan..

      Poista
  4. Nää sateiset päivät on kyllä niin ankeita! Oli jotenkin tosi tympeetä pukea Leolle eilen lämmin takki päälle ja pipo päähän kun käytiin kaupassa! Ei oo pitkää aikaa siitä kun kauppaan mentiin hihaton paita ja shortsit päällä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin myös ihan ihmeissäni näiden helteiden jälkeen, että mitä ihmettä pojalle pukea päälle. Suosiolla otettiin välikausihaalari kaapista takaisin naulakkoon. Täällä kun tuo tuuli on niin inhottava usein, ja tekee kylmästä ilmasta vielä koleamman. :/

      Juhannukseksi on onneksi luvattu lämpimämpää! :)

      Poista
  5. Itsekin vietin viikonlopun "leskenä" kun mies oli reissussa länsinaapurissa :) Olihan se toisinaan hankalaa, kun ei ollut ketään kenen syliin hetkeksi poika antaa kun itsellä alkoi hermot ja kädet loppua. Tänä aamunakin oli työn ja tuskan takana saada poika syömään kun ei kelvannut puuro, myslimössö tai edes banaani. Jotenkuten silti selvittiin voittajina ja oli kivaa saada iskä kotiin :) Saikin heti jäädä kolmeksi tunniksi lapsenvahdiksi kun äippä pyyhkäs kirpparille ja salille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että teilläkin selviydyttiin! Niin meilläkin. ;)


      Ihanaa päästä tänään jollekin ryhmäliikuntatunnille, kun viikonloppuna ei ollut mahista. Hmmm. ja kirpparillakin kyllä voisi käydä. ;)

      Poista
  6. Hei törmäsin tuolla toista blogia lukiessani tuohon kasvottomien kuvien maailmaan. Tässä blogissa on ainakin hyvin onnistuttu ottamaan kuvia jotka ovat kasvottomia ja iloisia. Enkä usko että niitä on otettu pelkästään blogia varten. http://fearsomecaptainmeow.blogspot.fi/

    Toivottavasti tästä nyt oli apua "pulmaan".

    VastaaPoista

On mahtavaa saada kommentti, kysymys taikka palaute. Anna palaa! :)