torstai 11. huhtikuuta 2013

Nyt kettu oikeesti!


H - Bensavalo, miten kovasti sinua kaipasinkin. Tulit, kuin täysikuu pitkän pilvisen jakson jälkeen, yllättäen. Voihan mäyrä sentään, juuri bensavalon takia pitäisi pitää jesaria autossa. Kun ongelman peittää, sitä ei enää ole?

Rakkaat lukijat, meillä ei ole tämän blogin tiimoilla ollut tapana käyttää rumia sanoja, mutta tänään teen poikkeuksen. Tosin, käytän vain eläinten nimiä, ja jätän loput mielikuvituksenne varaan.

Aamulla puoli seitsemän aikaan keräilessäni yöksi pyykkitupaan unohtuneet pyykit, nousi turhautumiseni tasolle, joka on omalla kohdalla äärimmäisen harvinaista. Olin nukkunut huonosti, ja eilinen liian vähissä vaatteissa tehty vaunukävelykin tuntui kurkussa. Pyykkikori tippui jostain käsittämättömästä syystä otteestani, ja vaatteet lensivät pitkin lattiaa. (Luit aivan oikein rakkaani, mutta kun ne ovat jo kaapissa, niin antaa olla. Sitä paitsi 5 sekunnin sääntöä kunnioittaen, jeditin ne kohtuu nopeasti takasin koriin.) Se riitti, huudahdin nuo neljä kirosanaa: "KETTU PEURA MÄYRÄ KETTUUUU!", sellaisella antaumuksella, että jäin hetkeksi aikaa seisoskelemaan hieman nolona keskelle pyykkitupaa.

Istahdin autoon, ja nauroin itselleni. Oikeasti, tällä viikolla on tullut vähän enemmän takaiskuja, mutta ei näitä pitäisi liikaa murehtia. Nämä ovat niin pieniä murheita, että on silkkaa typeryyttä valittaa asiasta. Ai niin, se peuran bensavalo. Aloitan pyöräilemään nämäkin matkat, niin maatkoon auto parkissa tilipäivään asti.

Onneksi hitsaus sujuu. Olen selvästi skarpannut, sillä  saralla tapahtuu edistystä huimaa vauhtia. Samaa ei voi sanoa KELA:sta. Niillähän on valmiit kätevät laskurit ja kaikki, antaisivat nyt jo näin reilu kuukauden jälkeen sen asumistukipäätöksen! Ja mäyrä, missä on Alarikin maaliskuun lapsilisä? Poika täytti 8 kuukautta, ei 17 vuotta! Muutto on kallista touhua, sanon minä.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Uusi aamu. Peilistä tuijottava mies on näköjään kasvattanut viikset takaisin. Hyvä niin, sillä niitä tulen tarvitsemaan A:n ystävän syntymäpäiväkemuissa, joissa on teemana 90-luku. Ulkona näyttää kylmältä. Puen päälle ninjakerrastoni, sitten collegea ja päällimmäiseksi tuulipuvun. Okei, pistetään nyt tuo kypäräkin päähän, koska olen sentään perheenisä. 11 astetta pakkasta, oikeasti. Pajunkissat menehtyy, ja missä ketussa viipyvät ne toivomani leskenlehdet?

Viiletämme läpi aamun, minä ja uskollinen pyöräni Oiva. Olemme yhtä, maisema sivuilla muuttuu utuiseksi ja kylmä viima tuo kyyneleet silmiini. Kaunista, täydellistä! Vaikka pyörämatka muuton jälkeen kasvoi 12,7 kilometriseksi, niin matka taittuu silti ajallisesti nopeammin. Jep, Ford todellakin pysyy parkissa tilipäivään asti!

Ehei Henriseni, kuiskasi huhtikuu. Paluumatkalla 13-vuotias Oiva päätti alkaa hajoamaan käytännössä jokapuolelta. Eturengas melkein irtosi. Takarenkaan pulttien kierteet olivat jo niin kuluneet, etteivät enää pitäneet sitä tarpeeksi "takana", tästä johtuen löysälle jääneet ketjut tippuivat laskujeni mukaan 8 kertaa. Vaihteet lakkasivat toimimasta puolessa välissä matkaa, ja päälle jäi tietysti kolmonen, se raskain. Lisäksi vanha paikka sisäkumissa oli alkanut pullistua renkaan sivusta ulos, ja se teki pyöräilyyn efetkin, jota voisi verrata junaraiteilla pyöräilemiseen. Varaosia! Paljon varaosia, mutta katsotaan niitäkin sitten tilipäivänä.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Nöyränä siirrän taas ihan pikkuriikkisen rahaa säästöistäni käyttötilille. Vähennetään se vaikka A:n morsiuskuteista. Tyyliin sen sukkanauhan voi tehdä vaikka vanhoista veijoistani. Puhelin soi, ja katseeni kirkastuu. Työtarjous, huippua! Eikun, ei olekaan. Se olisi ollut Laitilassa, tuolla tsiljoonien kananmunien ja kukko-oluiden luvatussa kaupungissa. Joskus päivittäin 50 km moottoritietä töihin kulkeneena voin sanoa, etten todellakaan ajele vielä pidempää matkaa normaalia tietä työmaalle. Sitä paitsi, nyt minulla on pieni poika, joten työmatkaan käyttämäni aika olisi liian arvokasta.

Lidl:in asiakaspalautteeseen vastaava ihminen, jos vaikka sattumalta lukisit tätä, niin olen pahoillani viestistäni. Tiedän nyt, ettei Oltermannin hinnannousu ollut sinun vikasi. Ymmärrän myös, että suurin syypää tähän murheeseeni on Valio. Olin vain vähän pahalla tuulella.

Tänään kotiin tullessani, meillä oli olohuoneessa vilskettä. A, Alarik, ja parit heinäkuiset äiteineen touhusivat lattialla lelujen keskellä. Kaikesta tästä vilinästä huolimatta, Alarik huomasi minut oviaukossa. Hän lähti saman tien ryömimään vauhdilla luokseni, kiertäen tiellä olevia esineitä ja ihmisiä sujuvasti. Hetken luulin, että poika hoksasi vain jotain kivaa jossain, mutta ei, suuntana oli isi. Poimin jalkani saavuttaneen pojan hurmiossa syliini. Se hetki oli jotenkin niin täydellinen. 

Siitä saakka olen ollut hyvällä mielellä, ja onnellinen siitä mitä minulla on. Kaikki järjestyy, ja ei mene aikaakaan, kun rattaat pyörivät taas omaan tahtiinsa. 

Mukavia unia!

20 kommenttia:

  1. Ihana teksti. Lupaan lukea tämän aina kun ei onnistu. Kiitän.

    - Piitu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Teki kyllä hyvää avautua tästä teille. :)

      Poista
  2. Ihana kirjoitus kaikista ketuttavista asioista huolimatta! Rakkaat lapset voi kirkastaa sen kurjimmankin päivän. :)

    VastaaPoista
  3. On sulla kyllä sana hallussa! Itsellä ollut aika samanhenkinen päivä, joten samaistun ketutukseen, peuratukseen ja mäyrätykseen täysin. Ja siihen, miten nuo pienet nilviäiset lopulta pelastavat päivän kuitenkin. Kiitos tästä, hymyn kanssa unille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa se vain menee niin, ettei ketutusta voi loputtomiin välttää. :) Kiitos, ja ole hyvä!

      Poista
  4. Symppaan. Välillä on näitä ihan peuroja päiviä jolloin ketut lentelee jos jostakin syystä. :)

    VastaaPoista
  5. Kaikesta huolimatta, elämä kantaa!

    VastaaPoista
  6. Hahaa! Oon Lidlissä töissä, tosin en aspassa, mutta silti pisti naurattaan! :D Totta, Oltermannin hinta nousi paljon.. ehkä maiskuttelet sen ihania aromeja jatkossa tarkemmin..? Jos siis raaskit vielä ostaa. Me työntekijäthän niitä sylkykuppeja ollaan, vaikkei mistään päätetäkään. Mutta älä välitä, saat anteeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mäyrä kun kaiken täytyy maksaa niin peurasti! Kyllä juuston luulis irtoavan alle kuuden euron, mutta ei. Ehkä Oltermannin aika on ohi, vaikka ei meidän elämää nyt aivan niin tiukkaa ole, mutta periaatteesta! :D

      Poista
  7. Hih, tämä pisti ketuista huolimatta naurattamaan. Voin niin samaistua tunteeseen kun tavarat putoilee, puuro kiehuu hellalla yli ja samaan aikaan lapsi keksi jotain tajunnan räjäyttävää kuten maalata lattiaa omilla eritteillään.. Mutta hetken kun puhaltelee ja lausuu ooooommm, niin kyllä se siitä. Kohta taas naurattaa.

    Onneksi on myös niitä päiviä kun bussi saapuu pysäkille juuri ajallaan tai voitat hedelmäpelistä 3 e :)

    Toivottavasti saat pyörän kuntoon. Kävin tänään ensimmäistä kertaa testaamassa pyörää sitten raskausaikojen. Olihan se vapauttava tunne. Joudumme ehkä pyöräkärryn hankintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä. Eiköhän tsygä ole taas pian liikenteessä, kunhan saan siihen vähän varaosia ja aikaa rempata se. :)

      Ja mitä tulee tuohon maalaamiseen, niin meillä sitä tehdään aika usein puklulla. :D

      Poista
  8. Mua hitusen kiinnostais, että mitä mahdoit Lidlin asiakaspalautteeseen kirjoitella? Tämän tekstin perusteella saattoi olla aika painavaa sanottavaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota noin, ensimmäisessä viestissä ihan vain avauduin siitä, että on hävytöntä nostaa tuotteen hintaa puolitoista euroa. :D Minulle vastattiin, että Valio on nostanut kaikkien maitotuotteidensa hintoja, että se johtuu siitä. Jäin kuitenkin epäilemään, että hintaa ei olisi tarvinnut nostaa siitä huolimatta noin paljoa.

      Toiseen viestiin kirjoittelin sitten jo vähän laajemmalla skaalalla yhtiölle uutta liiketoimintasuunnitelmaa, ja miten heidän sloganinsa on pelkkää tekopyhyyttä. Väitin, että he seuraavat ihan yhtä sieluttomasti Keskon ja S-Ryhmän tietä nostaa hintoja jatkuvasti, pitäen hintansa kokoajan hieman pienempänä toteuttaakseen sloganiaan. Ehdotin, että voisivat nousta kuluttajien puolelle, ja panostaa hintojen pitämiseen oikeasti halpoina, jolloin Kesko ja S-Ryhmä tajuisivat, etteivät he voi päättää mitä täällä mikäkin maksaa. Yms. :D

      Poista
    2. Jos olisimme fb:ssä, tää sais tykkäykseni! :D tv. uskollinen bloginne seuraaja.

      Poista
    3. Tykkää-nappi bloggerissa olis kyllä huippu! :)

      Poista
  9. Täällä jo etsin tykkää nappia, kumnes muistin että nyt en ole facebookissa. Mahtava postaus!

    VastaaPoista

On mahtavaa saada kommentti, kysymys taikka palaute. Anna palaa! :)