perjantai 1. maaliskuuta 2013

Kahden kesken

Huivi: Seppälä, neule: Noa Noa, mekko: äidin arkistoista








A - Äitini palasi viime viikolla parin viikon lomareissultaan Lapista, ja tuli tietysti saman tien katsomaan ikävöimäänsä pikkupoikasta (ehkä tytärtäänkin ja huippuvävyään). Ikävä oli ollut kova, ja siksi hän ehdottikin, että me H:n kanssa pitäisimme seuraavalla viikolla vapaaillan ja menisimme vaikkapa treffeille. Näin hän saisi viettää yhden iltapäivän ja illan laatuaikaa tyttärenpoikansa kanssa.

Eilisillan koittaessa meille annettiin leffaliputkin kouraan ja käskettiin pitää hauskaa. Pikkuinen jäi tyytyväisenä naureskelemaan mummonsa ja pappansa seuraan. 

Klassikkomusikaali uudistettuna elokuvaversiona huippunäyttelijöin varustettuna toimi. 2 h 40 min meni yhdessä hujauksessa. Leffan jälkeen käppäilimme pienessä vesisateessa Castle-brittipubiin, jossa saimme pitkästä aikaa keskittyä toisiimme ja puhua asioista, jotka olivat liian vähälle jääneet. 

Kiitos äiti! 

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Oli kyllä mahtavaa, ja jopa elokuva toimi. Normaalisti en ihan kamalasti perusta musikaalista, mutta kyseisessä pätkässä Hugh Jackman veti kyllä niin upean roolin, etten jaksanut enää välittää joka puolella laulavista tyypeistä! :D Eikä ne pari herkullista oluttakaan pahaa tehneet. ;D

      Poista
    2. Oli kyllä! Joskus sitä tarvitsee mukavaa aikaa ihan kaksinkin. :)

      Poista
  2. Nämä(kin) on niin tärkeitä hetkiä vauvavuoden aikana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä! Parisuhdetta täytyy hoitaa, jotta se kestää. :)

      Poista
  3. Ihanaa! Kuulostaa ihan mahtavalta :--) Kunpa itsekin joskus pääsisi ;)

    VastaaPoista
  4. Mummot (ja papat) on kyllä ihan korvaamattomia välillä. :)

    Huomasin muuten tuolta aiemmasta postauksesta, että teillä heräillään useamman kerran yössä ihan vaan laittamaan tuttia suuhun. Meillä toimi hienosi näinkin yksinkertainen vinkki, jota en ikinä olisi itse älynnyt: "Laita sinne sänkyyn paljon tutteja, ainakin 7 tai 8 kappaletta joka puolelle ja sitten annat sen tutin aina lapselle käteen eikä suoraan suuhun." Tadaa! Parissa yössä meidän pieni oppi itsenäiseksi tässä asiassa. Nyt huudellaan sängystä aamuyöstä enää vain siinä tapauksessa, että äiti (tai isi) on unohtanut laittaa tuttiarsenaalin sänkyyn ja herra ei itse löydä kadonnutta tuttia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mahtavan kuuloinen idea! :D Täytyy ostaa vään lisää tutteja, sillä meillä on tällä hetkellä vain 4. Yksi kissoistamme on oudon murhanhimoinen tutteja vastaan, joten niitä ei sovi unohtaa mihinkään vääriin paikkoihin.

      Poista
    2. Kokeilemisen arvoinen idea kyllä. Harmi, että nyt on taas sellainen kausi meneillään, että tissi on enempi in, kuin tutti. Ratkaisuna läjä muovisia irtotissejä pinnasänkyyn?

      Poista

On mahtavaa saada kommentti, kysymys taikka palaute. Anna palaa! :)