perjantai 1. maaliskuuta 2013

Naamattoman Lego-ukkelin nousu ja tuho

H - Oikein mahtavaa perjantaita ja huikeaa tulevaa viikonloppua hyvät lukijat!

Voisin väittää, että mennyt viikko oli hieman raskas, mutta positiivisuuteni alkoi tulvimaan yli äyräiden tänä aamuna. (Aloitin aamulla tätä kirjoittamaan, mutta eipä näitä päivityksiä kovinkaan usein enää putkeen kirjoiteta. ;D) Vuokra-asuntojen metsästyksestä johtuvat takaiskut, ja Alarikin levottomat yöt ovat tehneet tällä viikolla arjesta pienimuotoista taistelua. Kaikesta huolimatta linnut laulaa, ja lumi sulaa. Ensiviikolla on tiedossa rivitalohuoneiston tsekkaus, joka on jo käytännössä meidän, ellei siinä jokin erittäin pahasti ole pielessä. Mutta nyt päivän aiheeseen, eli legoleikkeihin ->



Mikä onkaan parempi tapa viettää aikaa pojan kanssa, kuin leikkiä legoilla! Olemme rakentaneet linnoja, taloja ja vaikka mitä. Legoistahan pääsee aidosti nauttimaan vasta siinä vaiheessa, kun niitä on tarpeeksi. Mikään ei harmita enempää, kuin kesken jäänyt katto.


Ostamme duploja ainoastaan kirppareilta, kun niitä edullisesti vastaan tulee. Palikat kestävät käytännössä vuosikymmeniä, ja ainut ajan jättämä jälki onkin yleensä ukkeleiden ilmeiden kärsiminen. Toisaalta suun, kulmakarvojen tai kokonaisen naaman menettänyt lego-ukkeli tuo vain lisää mielenkiintoa leikkeihin. Seuraavana haavena meillä on saada jonkun muun värinen alusta, kuin tuo punainen. 



Viimekertaisessa kirppislöytö duplopussukassa oli omastakin lapsuudestani tuttuja vanhan mallisia tyyppejä. Iloisen oloinen naikkonen, joka voisi olla käytännössä A, mutta tukka on vähän turhan tumma. Kana ja kukko, huikeaa! Kolmantena, tuo kauhua herättävä, ja isimiehen yöunia häiritsevä naamaton ukkeli. Neljännestä tyypistä en ole ihan varma, mikä hänen olisi tarkoitus olla? 



Tällä kertaa rakensimme maastoa. Vettä ja kaislikkoa, nurmikkoa ja pieni pellon. Alarikin tehtävänä oli tietysti toimia Godzillan virassa, ja pistää paikka matalaksi. Kaipa se on tässä iässä lapsen elämää, se paras tapa leikkiä, hajoittaa ja maistella. 



Sivullisilta uhreilta ei voitu välttyä, ja niin sekä kana, että kukko menehtyivät. Lupasin Alarikille, että ostamme kanan ja kukon seuraksi vähän bataattia ja muita kasviksia, ja teemme niistä hänelle sosetta. Leikki alkoi kuitenkin hetken katkeruuden jälkeen (jota tuhotut talot minulle aiheuttivat) ajautua hyvinkin oikeaan suuntaan. Nimittäin jättiläispoikani huomasi raunioiden keskellä naamattoman lego-ukkelin. Se lienee palikkamaailman pahuuden ruumillistuma (Palikoillistuma?). Hyvän ja pahan välinen taisto sai kuolaisen lopun, ja farmille palasi rauha. Jokin vaisto kuitenkin varoittaa minua, että tämä ei ollut tässä. Naamattoman dublomörkön läsnäolo tuntuu yhä niin kovin todelliselta!

To be continued..
Ps. Ensviikolla palailen taas astetta järkevämmällä päivityksellä. :D Toivottavasti pääsen kertomaan teille meidän uudesta asunnostamme, ja siitä mitä me sen varalle olemme suunnitelleet. 

20 kommenttia:

  1. Mun veljeltä vaipautuu rivari asunto Epitean (kirjotetaaks se noin) vastapäätä Harittu/Koivula alueella (en tiiä kumpaa se enemmä on vai onks se Katariinan aluetta jo) ens viikon alussa tosin se on omistusasunto.huippu alueelta ja siellä paljon lapsi perheitä tosin vanhempia mitä Alarik ja meidän poitsu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Palailen asiaan, ellei meille varattu asunto jostain syystä meille kelpaa. :) Haritussa niitä rivitaloja ainakin on enempi, mitä olen siellä päin joskus vähän rullaluistellut, mukavan oloista seutua.

      Poista
  2. Palikoillistuma! :D Mä niin kirjoitan tän sanan ylös ja vielä käytän sitä joskus, kun sopiva tilaisuus osuu kohdalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seriously, en tiedä mistä toi tuli. :D

      Poista
  3. Duplot on mahtavia! Meillä on kotona laatikollinen niitä ja lapsena tuli paljonkin leikittyä ja vielä yli kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin niistä on suurta iloa suvun uusille tulokkaille. Itse pidin tuota valkoista tyyppiä (kuvasarjan neljäs hahmo) koirana. Kun sillä on tollaset lurpat tossa ohimoiden päällä. Ehkä vain mielikuvitukseni on turhan vilkas, mutta nään sen vain ja ainoastaan koirana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirana minäkin sen näen, ja muistelisin, että pienenä myös. En vain enää ollut niin varma asiasta, kun A:n kanssa kävimme asiasta keskustelun. :D

      Poista
  4. mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin se että legot loppuu kesken rakentamisen. tästä johtuen, jollain nimeltä mainitsemattomalla äiti ihmisellä on lähtenyt legojen haaliminen käsistä. :D lego omakotitaloa lukuunottamatta ei olla itse ostettu yhtään, mutta silti niitä on tuolla sängynaluslaatikko täynnä.. muuta kun ei keksi, niin se on hyvä lahjatoive ja siitä voi lahjan antaja valita omaan budjettiin sopivan paketin. Niitä kun on ihan muutamasta eurosta ylös päin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Roomaakaan päivässä rakennettu, ja joku päivä meilläkin on hävytön määrä dubloja joka nurkissa. :D Kyllä se vain niin on, että suuret visiot vaativat suuren määrän legoja!

      Poista
  5. Se neljäs tyyppi on koira! Itselläni on ollut juuri sama otus lapsena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelisin, että minullakin on ollut kyseinen palikka lapsena. :)

      Poista
    2. Hahahaa, en ole nähnyt ilmeisesti kyseistä palikkaa lapsena. Ja tosiaan nyt aikuisena visioni tyypistä oli, että sen on pakko olla tyttö, jolla on saparot. XD

      Poista
  6. Ihan paras "To be continued" -kuva! :DDD

    VastaaPoista
  7. Olen jo vähän aikaa seurannut teidän juttuja ja nyt oli ihan pakko kommentoida, että tälläsiä lisää! :) Oli tosi ihana lukea tälläistä. Piristi päivääni. :)

    VastaaPoista
  8. ääneen pääs nauru täälläkin, tällaiset "epätärkeät" postaukset piristävät välillä kummasti! nauruun repesin myös Alarikin kuvasarjasta :D ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvasarjasta tuli kyllä huippu. :D

      Poista
  9. Tämä postaus sai naurukohtauksen aikaan. Kiitos! Ei niitä vakavia postauksia jaksa aina lukea;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. :) Ei niitä vakavia aina jaksakkaan kirjoittaa, ja tämän tyyppisiä postauksia tehdessä hykertelee itsekin. :D

      Poista

On mahtavaa saada kommentti, kysymys taikka palaute. Anna palaa! :)