maanantai 18. helmikuuta 2013

Unihiekkaa nettikaupasta?

A - Hiukan hiljaisempaa on ollut blogissa, joudun heti alkuun pahoittelemaan. On käynyt niin, että olen ensimmäistä kertaa tässä melkein 7 kuukauden mittaisen Alarikin pienen elämän aikana aivan totaalisen väsähtänyt.

Miten niin kävi? Menikö väsymys viimein "yli"? Onko se tietty hormonitaso (joka synnytyksen jälkeen jostain pompsahti) laskenut jo niin, ettei se helpota enää jaksamisessa? 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Alarik nukahtaa illalla klo 19.30-20.30 välisenä aikana, ja vaatii nykyään ihan nukutuksen. Tämä tarkoittaa tissiä, ja sen jälkeen vieressä hengailua, kädestä pitämistä ja joskus jopa (melkeen nolottaa myöntää) keinuttelua. Nukuttamisessa menee aikaa kymmenestä minuutista tuntiin, ja aika usein vuorottelemme siinä, jos on sellainen kerta, että nukahtaminen vain kestää ja kestää.

Tänään ekoille aamupäikkäreille nukahdettiin aika helposti. Suloisin näky. 



















H menee arkisin nukkumaan n. kymmenen maissa. Itse suurimmaksi osaksi pyrin menemään sänkyyn samoihin aikoihin, tosin joinain iltoina jään tuijottamaan jotain sarjaa vielä hetkeksi. Viimeistään yhdeltätoista makuuhuone kutsuu minuakin.

Sitten alkaa seuraava ongelma. Vaikka olen aivan järjettömän väsynyt (tai ehkä juuri siksi), uni ei tule. Saatan tunnin viiva kaksikin vaihtaa asentoa, katsoa kelloa, miettiä kaikki ajankohtaiset asiat läpi ja taas vaihtaa asentoa.

Nukahdan, ja viimeistään tunnin päästä siitä poika alkaa itkeä unissaan, eikä rauhoitu tutilla. Tarvitaan taas se tissi. Pahimpina öinä puolen tunnin-tunnin välein se sitten tarvitaankin. 

Ymmärrän nyt hyvin nyt niiden viime vuosien (melko hönttien) tekstipaitojen: "Äiti on vähän väsynyt"-tekstit. 

En itse tarvitsisi paitaa, koska minusta kyllä väsymyksen näkee valitettavan hyvin muutenkin. Ja erityisesti kuulee. Pojalle onneksi jaksan olla suht tyyni ja rauhallinen emo, mutta miehelle olen avovaimon sijasta muuttunut lähiaikoina lähinnä hirmuliskoksi. Toki hyviäkin hetkiä on, mutta kai kaikilla liskoilla?

Hui!



Päivisin poikanen nukkuu onneksi suhteellisen hyvin. Näen jo kommenttikentässä melkein kirjoittamanne kommentit: "Mene päiväunille, kun poikakin!" Olisikin niin helppoa. Koitettu on, ja eihän siitäkään mitään tule, uni ei halua tulla. Olen ratkaissut asian ottamalla pikkumurun päiväiset uniajat täysin itselleni. Ei siivouksia, pyykinpesuja eikä ruoanlaittoja. Lepoa vain, ja vaikka se hyvä lehti ja teekupillinen.

Nyt juteltuani äitikollegoideni (Joilla myös n. puolivuotiaita.) kanssa lähiaikoina, olen todennut, että näin ei vain voi jatkua. Ehkä ensi yönä otan mukaan sänkyyn sen vedellä täytetyn vesipullon ja tarjoan sitä pojan herätessä. Pidän pikkuisen omassa sängyssään, enkä ota viereeni.


Jos tämä ei yhtään tehoa, on pakko ottaa käyttöön tehokkaammat keinot. H hoitaa poikaa ainakin pari yötä vesipullon kanssa & tutin avulla, todennäkösesti aikamoisen huudon säestyksellä. Itse on varmaan pakko lähteä johonkin evakkoon siksi aikaa, en tiedä riittääkö toinen huone. Sydämeni särkyy, kun en voi tarjota pienelle lohtua sillä mitä hän haluaisi.


Miten Te, hyvät lukijamme, olette selvittäneet tämän kaltaiset nukkumisongelmat? Jaetaan tietomme ja ollaan kaikki yhdessä viisaampia. :)

1. kuva: Oma 2. kuva: http://tieku.fi/aihe/paleontologia 3. kuva: http://weheartit.com

47 kommenttia:

  1. Hei kokeilkaa unikoulua :--) Tsemppiä sinne ja jaksamista! Toivon teidän väsymyksen helpottavan pian. Ps. Ihana kuva. Tuttu näky meilläkin, nalle kainalossa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy vähän tutkia noita unikoulu-juttuja. Huudatukseen en halua lähteä. :/ Aikakin varmasti auttaa. Nyt 2 hiukan parempaa yötä takana. \o/

      Kiitos tsempeistä! <3

      Poista
  2. Innolla odottelen vinkkejä muilta. Meillä nimitäin sama ongelma. Poika 5 kk ja unet on noin viikon sisällä huonontuneet huomattavasti (esim viime yönä herättiin melkein tunnin välein, ennen kerran tai kaksi yössä). Omaa tilannetta pahentaa vielä se, että käyn jo töissä...Ei meinaa nytkään pysyä silmät auki. Työteho ei taida olla ihan paras mahdollinen...(joten parempi lukea blogeja kuin tehdä töitä, haha) Mutta kait se tästä. Jaksamista sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, jaksamisia myös sinne! Huh,rankkaa varmana käydä kyllä töissä samalla. Toivottavasti myös sinä sait vinkkejä näistä kommenteista. :)

      Poista
  3. Kokemusta ei ole, mutta oma aika ja lepo kuulostaa viisaalta päätökseltä! Eikä varmasti yhtään hullumpi idea lähteä nukkumaan univelkaa pienemmäksi. Toivottavasti et suotta kärsi siitä huonoa omaatuntoa, kaikilla on parempi olla kun äiti on saanut nukutuksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset! Täytyy varmaan 1 hermolomayö ottaa tässä jossain vaiheessa. Todennäköisesti siinä käy vain niin, että heräilen siksi, ettei kukaan ole minua herättelemässä. :D

      Poista
  4. Itse oon taistellut väsymyksen kanssa n. 3 kk. Vasta lähiviikkoina oon osannut nukahtaa yöllä melkein heti kun vauva nukahtaa.. Ennen pyörin myös pitkään ja kun uni tuli oli taas tissittelyn aika. Oon huomannut, että jos yritän ottaa päivällä rennosti niin illalla ei tuu luonnollista väsymystä. Eli pakko touhottaa jonkin verran päivällä ja ULKOILLA niin nukuttaa paremmin. Ja jos alkaa jännittämään nukkumaan menoa ja valmstelemaan itseään liikaa unille ni ei tuu mitään. :-/ Ja päiväunia en osaa itsekään nukkua. Välillä makaan silmät kiinni sohvala tunnin jos on kauhee väsy. Luulen et pelastus oli omalla kohdalla se, että poitsu nukkuu yhdet pitkät päiväunet ulkona. Se on vaikuttanut yöuniin niin että tulee yksi 5h unijakso ja jos en itse nukahda heti niin saan nukuttua ainakin pitempään kuin tunnin. :) Tiedän tunteen kun on väsynyt ja on niin pirun kiukkunen. :/ Sori pitkä ja sekava teksti virheineen, mut puhelimella kirjotan neuvolan aulassa jännityksestä pinkeenä kun kohta saadaan ekat piikit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä myös sinne yöllisiin ongelmiin! Toivottavastu pikkuiselle ei tullut rokotteista kauhiasti sivuvaikutuksia. :)

      Ulkoilu varmasti auttaisi saamaan paremmin unen päästä kiinni. Se onkin jäänyt harmillisen vähälle, mutta asiaan on tulossa parannus. Täytyy ottaa taas vaunuttelut ohjelmaan joko päivällä taikka koko porukalla illalla. :)

      Poista
  5. Meillä kampanjoitiin yösyötöstä eroon about tuossa iässä niin, että tissiä ei vaan herunut ennen kun kello kumahti aamulla kuusi. Pari yötä tyttö jaksoi tottumuksesta herätä vanhaan tahtiin, mutta sitten hän oppi että maitoa ei tipu ennen kun aamu alkaa sarastaa. Näihin aikoihin myös omaan huoneeseen muutto oli aivan paikallaan. Se vaan oli äidille kovempi paikka kuin lapselle, mutta unen laatu parani kummallakin kuin heittämällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä. Mitenkä lujaa tyttönen protestoi kun ei saanutkaan yöllä tissiä?

      Poista
  6. Komppaan edellisiä! Pitäkää ihmeessä unikoulua. Ja jos äidin sydän särkyy, niin sitten se on isin heiniä.
    Meidän esikoinen aikanaan varmaan suunilleen saman ikäisenä kuin pikku A on nyt, alkoi kanssa olla _nukutettava_. Aiemmin oli aina nukahtanut tissille tai pullolle syliin ja siitä siirretty sänkyyn. Kun sitten nämä nukuttamissysteemit venyivät ja venyivät, totesin ettei tästä mitään tule. Olin ja olen edelleen illat yksin lasten kanssa miehen ollessa iltatöissä. En siis halunnut viettää kaikkia iltojani pimeässä lastenhuoneessa seuraneitinä. Niinpä sitten vaan tehtiin iltatoimet, annoin halit ja pusut ja toivotin hyvät unet ja jätin mukulan sänkyyn. Ensimmäisenä iltana huusi tunnin (kävin välillä ovelta toistamassa samat hyvän yön toivotukset ja kippaamassa seisomaan pyrkivän pienen nurin - ok, oli se siten aavistuksen vanhempi, mutta alle vuoden kuitenkin...). Toisena iltana huusi muistaakseni reilun 15 minuuttia, kolmantena iltana 5 minuuttia ja sen jälkeen nyt nelivuotiaaksi kääntyvä neiti on ollut hyvin helppo "nukutettava". Eli siis ei tartte nukuttaa, satu, pesut, pusut ja peiton alle ja se on siinä. :)
    Kuopus taas aloitti just tuon yöheräilyrumban noin 8-kuisena. Ja lopulta mikään ei auttanut. Ei tutti, uniharso, maitopullo, vesipullo, viereen ottaminen, silittäminen, kädestä pitäminen, kantaminen... Ja yössä saatettiin herätä raivoamaan sen kymmenkuntakin kertaa. Silloin soitin paikalliseen unikouluun (täällä on ihana ilmainen unikoulupalvelupuhelin!). Sain tukea omille ajatuksilleni siitä, että raivoaminen johtuu väsymyksestä ja siitä että lasta kiukuttaa kun herää kesken unien ja haluaisi nukkua. Ei se oikeasti enää mitään maitoa tai vettä tarvinnut tai edes halunnut. Tällä kertaa apu löytyi sängyn siirtämisestä pois vanhempien makuuhuoneesta. Ilmeisesti meidän nukkumisemme samassa huoneessa kuitenkin jotenkin häiritsi poikaa. Yöheräilyt lopuivat oikeastaan samantien, kun pääsi meistä eroon! :D

    Tsemppiä sinne! Jos päädytte unikouluun, suosittelen hyvää henkistä etukäteisvalmistautumista siihen, että voi kestää viikonkin, mutta sitten helpottaa. Kun huuto alkaa, kannattaa vilkaista kelloa, ehkä jopa kirjoittaa aika ylös, sillä minuutit tuntuvat piiiiitkiltä toisen itkua kuunnellessa. Sitä yllättyy itsekin, kun vilkaisee uudestaan itkun loppumisajan - eihän se itkenyt kun 4 minuuttia, vaikka tuntui loputtomalta ajalta! Ja jos siellä teilläpäin vaan on jotain unikouluneuvontaa, niin ehdottomasti kannattaa soittaa, vaikka toteuttaisikin sitten sen unikoulun omin voimin kotona!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä ottaa selvää tuollaisesta unikouluneuvonnasta. Kiitos vinkistä! :)

      Poista
  7. Voi sinua. :( Tiedän tunteen. Meidän poitsu on kohta 6kk ja yöt välillä aika levottomia. Meillä auttoi hieman se, että lopetin viimeisenkin yöpullon annon muutamia viikkoja sitten kun huomasin, että se juo sen tavan vuoksi, ei nälkäänsä. Se on vähän rauhoittanut. Itse lopetun Imetyksen jo 3kk ikäisenä. En siis aio antaa mitään näsäviisaita neuvoja syöttöjen suhteen.. ;) enkä käske päiväunille koska tiedän, että se ei välttämättä toimi.

    MUTTA: suosittelen kokeilemaan korvatulppien kanssa nukkumista. Itselläni se paransi unenlaatua huomattavasti niiden pätkien aikana kun saa nukuttua. En kuule niitä pienimpiä rapinoita, joita tavallaan opin odottamaan ja tämä johti siihen, että unta oli vaikea houkutella. Ja tulppien läpi kuulee kyllä ne äänet, joihin täytyy reagoida.

    Tsemppiä sinne kohtalotoverille. Ja uskoisin, että oma ukkoni lähettäisi H:lle myös terkkuja, että kestää vaan sitä hirmuliskoa!! ;)

    -JenniK-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korvatulpat täytyy kyllä kaivella jostain ja koittaa tepsivätkö. Luulen kyllä, ettten enää ihan pienimpään rapinoihin edes herää, mutta kuitenkin saattaisivat parantaa hieman unenlaatua.

      H muuten laittoi mulle viestiä koulutuksesta tämän blogitekstin luettuaan: "Hirmulisko <3". Siitä totesin, että en varmaan ihan aina sitten olekaan niin paha. ;)

      Jaksamisia myös sinne suuntaan, jokaiselle osapuolelle! :)

      Poista
  8. Voi Anniina mä niin jaan tuon sun tuskasi kun Elmeri oli juurikin noin mahdoton öisin pitkään! Meillä ei lopulta auttanut muu, kuin että Henkka valvoi Elmerin kanssa monta yötä niin kauan, että hän lopulta ymmärsi öiden olevan nukkumista, ei syömistä varten. E oli tosin tässä vaiheessa jo vuoden ikäinen. Itse yritin ensin, mutta väsyneenä aina lopulta jossain erässä luovutin ja annoin sitä tissiä (siis kun vauva nukahti itkemiseen ja heräsi taas parinkymmenen minuutin kuluttua jatkamaan ja tätä jatkui läpi yön...). Myöhemmin mietin, että miksi emme vaan lopettaneet yösyöttöjä aikaisemmin. Meillä tosin vaikeutena oli myös E:n paha korvakierre, joten lohtuakin tarvittiin öisin usein. Toisaalta muutama hyvin nukuttu yökin auttaa jaksamaan taas pitkään, mitä jos menisit itse yökylään ja H hoitaisi Alarikin yöllä? Tsemppiä joka tapauksessa, älä päästä tilannetta kovin pahaksi, unettomuus ei ole kiva asia!
    terkuin Annukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä Annukka! Yökyläilyä täytyy kyllä harkita, jos asiat tästä vielä huononevat. Nyt näyttäisi siltä, että ollaan menossa hivenen parempaan suuntaan! :)

      Poista
  9. meillä auttoi unikoulu, siliteltiin, mutta syliin ei otettu eikä mitään annettu. en ehkä lähtisi antamaan sitä vesipulloakaan ettei totu sitten siihen. meillä jaksettiin huutaa aina tunti kerrallaan kunnes väsyi ja nukahti. montaa yötä ei siinä mennyt ja oppi nukkumaan kokonaisia öitä. tietenkin aina välillä tuli takapakkeja varsinkin hampaita tehdessä, mutta nyt 1,7kk vanhana on nukkunut jo pitkään illasta aamuun. tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä ja oman kokemuksen kertomisesta. Jotenkin kyllä auttaa, kun näin moni kertoo, että vaikka vaikeaakin on ollut, kyllä niistä on aina selvitty. :)

      Poista
  10. Ei vitsi mikä tukka tossa otsalla on<3 ja aivan upea peite, tulee mieleen lapsuudesta mummola siellä kun just oli kans tuommoisia "pitsisen" näköisiä petivaatteita..
    Mä taas ihmettelen missä mun väsymys on kokoaika ollut, lapsi huhtikuussa jo vuoden(apua, nyt jo?) ja silti energiaa riittäisi vaikka hb on satasen pinnalla, eli rautalääkityksellä olen.. Varmaan sekin vaikuttaa, että meillä on ihan alusta asti nukuttu kokonaisia öitä, mutta varmasti olisin väsy jos tilanne olisi toinen, kun ei mulla ole lisäparia käsiä apuna ollut koskaan.

    Tsemppiä sen väsyn kanssa, kyllä se yksikin hyvin nukuttu yö auttaa huomattavasti. Olisko mahdollista saada esim just yhdeksi yöksi Alarik hoitoon, että saisit nukuttua ja ladattua akkuja? Ja voi olla, että se vesi yöllä saattaisi vähentää heräilyä.. Tai ainakin kaverin lapsella auttoi tosi hyvin, kun ei tissiä yöllä suuhun enää antanut vaan vei vettä. Hän kun oli niin tottunut siihen tissin imemiseen vaikka nälkä ei ollut. Ja oma tyttökin imi joku aika sitten vielä öisin tissiä vaikka maitoa ei tullut, heräs jauhetaan hätään ja turvaa ei muualta saanut kuin rinnasta.. Onneksi hampaiden tultua on tajunnut lopettaa, alkoi nimittäin puremaan öisin :-D

    Apua, tulokas pitkä teksti ja järjestys ja sanomakin näköjään hukassa.. No pääasia että sain purettua ulos mitä yritin vaikka siitä ei tolkkua saisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laineet alkavat ilmaantua pojan koko ajan kasvaviin hiuksiin. <3 (Saattavat tulla vahvastikin, koska periytyvät skä isältä että äidiltä.)

      Voi olla, että jätän kuitenkin vesipullottelun väliin ja koitan esim. silittelyjä, saa nähdä.

      Kiitokset tsempeistä! :)

      Poista
  11. Eihän pikkumies nuku "liikaa" päiväunia jos se vaikuttaisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut, että paremmin nukkuu yöllä, jos on nukkunut hyvin päivälläkin. :) Nukkuu pikku-unet aamulla (30-50 min), pidemmät päivällä 1,5-3 h) ja riippuen päiväisten unien pituudesta vielä ehkä pikku-unet illalla (20-40 min), mutta ei näitä välttämättä ollenkaan jos on siis esim 3 h nukkunut päivällä.

      Poista
  12. Meillä neiti nukkui hienosti ekat 6kk heräten syömään öisin 3-4h välein. 7kk iässä alkoi herätykset tihetä niin että heräiltiin juurikin 30min-2h välein. yleensä 12h yöhön mahtui 8-12 herätystä. Hyvänä yönä herättiin vain 6 kertaa. Juuri tuossa 7kk kohdalla mullakin oli ihan totaali väsy enkä ois jaksanut heräilyjän ollenkaan, mutta se meni onneksi ohi. Missään nimessä en halunnut enkä aikonnut huudattaa millään lailla, tuttia ei meillä syöty ja mitkään silittelyt ei olisi auttanut, huutanut olisi silti. Ei siis tehty mitään. nyt 12kk iässä on alkanut helpottaa, herää syömään enää 2 kertaa yössä ja on alkanut nukahtamaan ilman tissiä (ihan itsekseen) Eikä mua ole 8kk iän jälkeen väsyttänytkään. Meillä tosin vauva nukkuu vieressä, sivuvaunussa, joten mun ei tarvi kun raottaa sille liivinlukku ja jatkaa itse unia.

    Tästähän ei siis ollut mitään apua teille, mutta josko helpottaisi yhtään tieto että ette ole yksin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kyllä helpottaa, kun kuulee muitakin kokemuksia! Ja tosiaan meilläkin jo ehkä hivenen alkanut helpottaa. Teen siitä tänään pikkupostauksen. :)

      Poista
  13. Löysin tänne ihan sattumalta:) kahden lapsen kokemuksella en oikein osaa sanoa muuta kuin että aika auttaa. Puurot ja vellit olette varmaan kokeilleet. Pienellä on varmaan hurjan kova läheisyyden tarve nyt öisin kun alkaa uusia taitoja tulla kovaa vauhtia. Itse en ole unikouluttanut koskaan ja näitä yökukkumisvaiheita on ollut ja ihan sairaan väsynyt äiti. Mutta aina ne on menneet ajallaan ohi. Krooninen unettomuus on huono juttu, itse saan parhaite urheilemalla hankittua itseni väsyksiin ja uneen. Yösyötöt hoituu tällöin helpoiten vieressä ja itsekään en niihin herää kunnolla kun on tarpeeksi väsynyt jos päädytte unikouluttamaan niin valitkaa joku lempeä vaihtoehto, ne huudatusunikoulut on moneen otteeseen todettu olevan vauvoille aika traumaattisia. Netistä löytyy kaikenlaisi vaihtoehtoja tassuttelusta lähtien. Joka tapauksessa paljon voimia vielä kohtuutuoreelle äidille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit!

      Lempeitä keinoja alamme yrittää. :) Siitä lisää piakkoin!

      Poista
  14. Kohtalotoveri ilmoittautuu. Meidän poikanen on nyt 6 kk ja oikeastaan viimeiset 2 kk on olleet öiden suhteen aika levottomia. Hyvinä öinä saadaan nukkua yksi tai kaksi kolmen tunnin pätkää, huonoimpina öinä heräillään tunnin välein. Joka herätykselle ei tarvita tissiä (tissitellään 3 - 4 krt yössä), välillä riittää pelkkä tutti ja tassuttelu, mutta omat unet keskeytyy joka tapauksessa. Ei juuri nosteta pois omasta sängystä. Siinä suhteessa nukkuma-avustus on onneksi jo aika pienieleistä, mutta odotan kyllä epätoivoisena sitä hetkeä kun lapsi oppii nukkumaan yönsä ilman apuja.

    Noin kk sitten pidettiin pientä tassuttelu-unikoulua, mutta ainakaan 3 - 4 yötä ei riittänyt pidempiaikaisiin tuloksiin. Unikoulun seurauksena poika on kuitenkin oppinut nukahtamaan omaan sänkyyn silittelyn ja hyräilyn säestyksellä. Se on rauhoittanut meidän iltoja kovasti kun ei tarvitse enää kantaa puolinukuksissa olevaa lasta ympäriinsä.

    Jos meidän tilanne ei tästä helpota, niin ajattelin jättää kokonaan ne yösyötöt pois. Pitää kysellä seuraavassa neuvolassa apuja.

    Isistä ei ole vielä ollut kovin paljoa apua, koska poika ei tahdo niin helposti hänen tassuttelusta rauhoittua :( Ja minä en kestä kuunnella sitä raastavaa itkua :( Paras apu on viikonloppuaamut, jolloin jään hetkeksi nukkumaan itsekseni poikien noustessa aamupuuhiin. Päiväunia en minäkään juuri harrasta. En osaa nukkua kun poika nukkuu päiväunensa lähes aina pihalla.

    Ja täälläkin asuu hirmulisko, Sillä on hyviä ja hyvin huonoja päiviä.. Toivottavasti kevättä kohden enemmän niitä hyviä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin nuo viikonloppuaamut ovat olleet pelastukseni, kun on saanut aamusta vielä sen pari-kolme tuntia jatkaa unia. H on reippaasti noussut pojan kanssa ja ottanut sitten vaikka päikkärit myöhemmin. Häneltä kun se luonnistuu helpommin. :)

      Valo lisääntyy onneksi ja sen myötä myös pirteys ehkä. Tsemppiä sinnekin toiselle liskolle! <3

      Poista
  15. Voi että. Sanon jo valmiiksi, että tästä kommentista tuskin on mitään konkreettista apua - mutta ehkä pelkkä empatiakin auttaa?

    Tuo päälle jäävä unettomuus on tosi ikävä tilanne, tiedän kokemuksesta. Meidän 5 kk poika itkee useana yönä viikossa unissaan suunnilleen 1-2 tunnin välein, vaikka herääkin syömään vasta neljän aikoihin. Siellä vauva itkee silmät kiinni ja uni jatkuu heti, kun saa tutin takaisin suuhun. Nälkäänsä itkiessä onkin sitten virkeänä silmät auki ja itkukin kuulostaa erilaiselta. Oma uni keskeytyy kuitenkin pahasti, kun pomppaa jatkuvasti sängystä ylös. Usein on hankala nukahtaa uudestaan, etenkin jos uumoilee että puolentoista tunnin päästä se herää syömään... Pahimmillaan "ehdollistun" jatkuviin yöherätyksiin niin, että kun poika välillä nukkuu inahtamatta klo 23.30-05, heräilen kuitenkin itse vähän väliä. Muutenkin olen herkkäuninen, herään korvatulppien ja suljetun ovenkin läpi viikonloppuisin, kun mies puolestaan voisi nousta katsomaan, mitä poika itkee.

    Ihmisen aivot tarvitsevat vähintään yhden 3 tunnin yhtäjaksoisen unipätkän per yö, ja kun sitä ei saa, sen kyllä huomaa fiiliksissä. Olo on ihan sumuinen ja kankea ja tosiaan, miehelle tulee kiukuteltua aika lailla :-(

    Päiväunia en ole pystynyt nukkumaan kymmeneen vuoteen, joten ekoina viikkoina vauvan syntymän jälkeen, kun sai nukuttua 1-3 tuntia yössä, ne neuvot ärsyttivät. Päivällä olen niin virittyneessä tilassa ja paljon tekemistäkin on. Onneksi nykyisin parina yönä viikossa saan sentään yhteensä jopa yli 6 tuntia unta, ja kai olen tottunutkin vähäunisuuteen. Kevättä kohti mennään ja lisääntynyt valo vähentää pikkuhiljaa unentarvetta.

    Teet fiksusti kun mukautat omat tekemisesi rankkaan tilanteeseen. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Jos se hyvä lehti ja kuppi teetä sohvannurkassa auttaa rentoutumaan, tee se. Joskus voi turvautua valmisruokaankin, ja siisteydestä voi toisinaan tinkiä vaikka se vaatiikin venymistä suorittajaluonteelta (puhun nyt itsestäni). Äläkä myöskään ota paineita blogista. Kyllä ne lukijat jaksaa odottaa uusia postauksia.

    Jonkin sortin unikoulu voisi tosiaan olla teille hyvä ratkaisu, kun Alarik on kuitenkin jo sen verran monikuinen. Vaikka äidin sydän särkyy hetkeksi, et voi oman terveytesi kustannuksella toimia non-stop-tuttina. Kuulemani mukaan vauvat sopeutuu usein vanhempiaan nopeammin muuttuneeseen tilanteeseen, koska muisti ei pelaa yhtä hyvin. Pidän teille peukkuja!

    Ja lopuksi, eikö VAIHE ole vanhempien lempisana? Eli tää on varmaan vain Joku Vaihe. Ja menee ohi!

    P.S. Me ollaan samalla vauvatanssikurssilla! Nähdään ensi viikolla - ja eiköhän sieltä Kuuvuoren salista löydy muitakin hirmuliskoja kuin me :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Empatiasta ja muiden kokemuksista on yllättävänkin paljon hyötyä! Kiitokset siis sinullekkin kommentistasi. :)

      Koko ajan on tosiaan aina uusi VAIHE meneillään. Onneksi toiset ovat myös niitä helpompia sellaisia.

      Todennäköisesti meillä on oikeat liskojamit (tietämättämme) siellä. ;) Vinkkaahan ihmeessä tunnilla kuka olet, olisi kiva yhdistää kasvot sinuun. :)

      Poista
    2. Moikka vielä - oli kiva lukea tuoreemmasta postauksesta, että asiat on nyt vähän paremmalla tolalla. Parikin hyvin (tai no, paremmin) nukuttua yötä auttaa jaksamaan ihmeesti.

      Mä olen se imetyshieltä haiseva tyyppi, joka ihasteli Alarikin Metsolat-haalaria ekalla tunnilla. Ja kuvakin löytyy blogista: http://aikavarkaissa.blogspot.fi/ :-)

      Poista
  16. Meillä on ihan sama meno, poika on nyt 6,5 kk. Alkoi herätä tiheämmin 3 kk iässä. Mäkään en saa unta ennen aamuyötä. Joskun tosin nukahdan silloin kun poikakin, kun nyt sattuneesta syystä tulee imetettyä tuntikin (tai pari) ennen pojan nukahtamista, mutta herään sitten parin tunnin kuluttua. Viime yönä taisin imettää n. 10 kertaa. Päiväuniaikaan en edes uskalla yrittää unia, kun pelkään etten herää itkuhälyttimeen. Isän yölliset hyssytysyritykset kirvoittavat vain kamalat itkut, joten ei niitä pahemmin edes yritetä ellen ole ihan sekaisin väsymyksestä. Huudatusunikouluun en lähde.

    Ei siis kauheasti päteviä vinkkejä, sympatiaa kuitenkin. Mä ajattelin kokeilla jossain vaiheessa Pantleyn metodeja, kunhan poikanen oppii syömään vähän paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti teilläkin helpottaa, tai löydätte jonkin hyvän menetelmän jota kokeilla. Tänne tulleista kommenteistakin saattaa olla apua.

      Tsemppiä! :)

      Poista
  17. meillä kuopus söi vauvana yhdessä vaiheessa (ainakin parin kuukauden ajan) päivisin tunnin välein ja öisin parin tunnin välein. Oli se sikakuuma kesä, joten sillä taisi olla vaikutusta asiaan. Ei mulla kyllä käyny mielessä et miten sitä olis voinu helpottaa. Ne vauvat vaan heräilee öisin.. itse kyllä nukahdin heti takasin, et en ollut edes pahemmin väsynyt, muuhun kun siihen tissinä olemiseen. siun pitäis vaan saada nyt se yliväsymys itseltäs pois, niin ei tarviis montaa tuntia sängyssä hereillä pyöriä. . tsemppiä, kyllä se siitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on onneksi hiukan jo helpottanut. Kiitos tsempeistä! :)

      Poista
  18. Täälläkin ilmoittautuu yksi väsynyt 5,5kk ikäisen pojan äiti! Meillä poika nukkuu levottomasti yöllä (nukumme siis perhepedissä) ja minä herään jatkuvasti siihen pyörimiseen. Tarjoan yleensä tissiä, jotta poika taas rauhoittuu hetkeksi nukkumaan. Tiedän, ettei se ehkä pidemmän päälle ole järkevää. Vielä en itse halua unikoulua pitää eikä sitä käsittääkseni alle 6kk suositellakaan, joten meidän täytyy hieman vielä odottaa. Toisaalta olen kyllä samaa mieltä kuin aikaisempi kommentoija, että tämä on vain vaihe ja yöt kyllä vielä rauhoittuu. Nyt poika tekee hampaita ja on lähdössä liikkelle, joten uskon (ja toivon) että siitä olisi kysymys!
    En itekään voisi huudatusunikoulua pitää, mutta on olemassa lempeitäkin vaihtoehtoja! Suosittelen tutustumaan esimerkiksi kirjaan Unihiekkaa etsimässä, jossa käydään läpi erilaisia tapoja pitää unikouluja ja kerrotaan niiden hyvät ja huonot puolet neutraalisti.
    Tsemppiä teille ja toivottavasti väliin tulisi niitä hyviäkin öitä koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tehdä kirjastoreissu ja hakea tuo kirja, kiitos vinkistä! :)

      Toivottavasti teilläkin on kyseessä vain vaihe, ja se alkaisi pikkuhiljaa helpottamaan.

      Poista
  19. Minä suosittelisin nyt ihan ekaksi keinoksi kellon unohtamisen yön ajaksi ja samoin syöttöjen ja heräämisten laskemisen. Voisiko se auttaa ainakin sellaiseen valvomiseen, jossa jää kelloa tuijottamaan yöllä tyyliin: " nyt aikaa nukkua 1,5 tuntia, ennenkuin vauva taas herää". Meillä kuopus reilu 1v, enkä ole ikinä osannut sanoa kuinka usein hän herää yöllä tai kuinka monta kertaa. Oma olo kyllä kertoo miten on yö mennyt. Tämä nyt ei vauvan nukkumiseen tai heräilyihin auta, mutta jos se voisi tuoda vanhemmille rennomman olon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos neuvoista! Täytyy yrittää unohtaa laskeminen. :D

      Poista
  20. Huh, tsemppiä! Meillä poika on jo kaksi vuotias, eikä heräile enää öisin muuta kuin poikkeus tapauksissa. Sen sijaan mulla reilun vuoden 3-8 kertaa joka yönherättyäni jäi tämä unettomuus "päälle". En nukahda millään,päivällä en osaa nukkua vaikka poika nukkuukin ja heräilen pieniinkin rasahduksiin pitkin yötä (meillä on kaksi kissaa joten heräilyjä tulee paljon). Tyrannosaurusta on muistutettu jo pitkään... pinna alkaa välillä katketa liian helposti tuon pienen uhmiksenkin kanssa ja se todella harmittaa. Mies kun vielä jotenkin kestää ja ymmärtää tämän mun väsymyksen, mutta lapsi ei ymmärrä miksi joskus hermostun helpommin ja korotan ääntäni turhaan...

    Mitään neuvoja en oikeen osaa sinun tai Alarikin nukkumisen suhteen antaa... Meillä poika alkoi nukkua kuin taikaiskusta 1v 3kk iässä kokonaisia öitä, mitään emme muuttaneet rutiineissa tai missään muussakaan. Aika vain taisi olla kypsä. Tassutusta kokeilimme moneen kertaan vauva aikana,sekun tuntui minusta vähiten pahqlta vaihtoehdolta, siinä kun kuitenkin saa vieressä olla ja ottaa syliinkin jos oikeen hysteeriseksi touhu menee... meillä se ei kuitenkaan oikeastaan auttanut kuin hetkellisesti. Älä kuitenkaan odota liian pitkään tupn unettomuuden hoitamisen kanssa, ettei jatku pitkään!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä kovasti teidänkin tilanteeseenne! Oletko kokeillut korvatulppien kanssa nukkumista?

      Nyt on jo tosiaan hiukan helpottanut, kun heräilyjä enää n. 3 yössä tällä viikolla. Ja huomenna H:lla ylimääräinen vapaapäivä, joten se tietää sitä, että saan nukkua kolmena aamuna pitkään, jeee!

      Poista
  21. Kommentteja on niin paljon, että kaikkea en jaksa lukea, mutta kerron tsemppauksena, miten meillä mentiin. Yöheräämiset ja syömiset tihentyivät n. 8 kk iässä, kunnes n. 9,5 kk iässä päätin, että nyt riittää. Ja tiesin, että lapsi kyllä pärjää ilman syömistä. Alarik tosin on vielä pienempi, joten sinun tulee itse päätellä onko hän valmis nukkumaan yön.. Tai voisiko jonkun syötön karsia pois. Niin mulla oli alkuun tarkoitus, mutta kuin vahingossa menikin sitten melkein aamuun asti (on mulle n. klo 7), niin päätin, että karsitaan kerralla sitten kaikki.

    Mieti seuraavia: Onko Alarik, koskaan nukkunut yötä läpeensä? Imetätkö pelkästään vai annatko myös korviketta(voisiko olla, että oma maito ei ole riittävän ravinteikasta enää pitämään nälkää)? Montako kiinteää ruokaa menee päivässä? Onko syöminen mahdollisesti vaan tapa yöllä, siihen kun on niin kiva nukahtaa.. Vai onko lapsella todella nälkä? Uskon Alarikin kuitenkin saavan päivällä läheisyyttä ihan riittämiin.. :)

    Mä lisäsin iltapuuroon vähän ruokaöljyä, jotta pitäis nälkää paremmin. Sitten yks yö päätin, että koska lapsi on aiemminkin nukkunut pidempiä pätkiä, niin on vaan alkanut tavan vuoksi heräilemään, joten asialle on tehtävä jotain. En kokeillut tassutteluja enkä mitään ihme kikkoja. Lapsen huudattaminen yksin, olisi väärin (toki voin antaa hetken huutaa itsekseen), mutta pidin lasta sylissä ja hyräilin ja kuuntelin sydäntä särkevää huutoa... Mutta päätin, että periksi en voi antaa, koska sitten se lapsi vasta oppiikin, että saa parkumalla tissiä. Ensimmäisenä yönä kaksi tuntia mentiin sylittelemällä (välillä mies sylitteli, välillä minä) ja lapsi nukahti ja nukkui rauhallisesti melkein aamuun. (Toki tuo kahden tunnin urakka varmasti uuvutti lapsenkin..) Seuraavana yönä ehkä tunti.. ja sitä seuraavana vain pieni hetki.. sitä seuraavina riitti, kun kävi laittamassa unimusiikkia ja silittelemässä. Ja pian ei tarvinut mitään.. Lapsi saattaa önähdellä, mutta osaa rauhoittaa itse itsensä takaisin, jos vain tuttu ja turvallinen unikaveri ei ole karkuteillä. :)

    Vaikka tuo sylittely noin parina yönä otti voimille, niin äitinä tiesin, että lapsi on valmis nukkumaan yönsä ja tämä palvelisi meitä kaikkia. Ja siinä vaiheessa, kun lapsi on esim. huutanut puoli tuntia, voi vaan miettiä minkä karhunpalveluksen tekee, jos nyt antaa periksi (Kävi meinaan aika monesti mielessä.).

    Mutta siis, meillä meni suht iisisti, koska aika oli kypsä. Sä varmasti osaat arvioida mikä on Alarikille kypsä aika. Toki joillakin voi mennä pitkäänkin, mutta onneksi teitäkin on kaksi jakamassa tätä taakkaa. Toivotan vaan onnea ja kärsivällisyyttä, kun lähdette rauhoittamaan öitä. Ja jos oma väsymys painaa liiaksi, niin Alarik yhdeksi yöksi isin hoiviin ja äiti lepäämään. Sehän voi jo rauhoittaa tilannetta. Kaikki kuitenkin riippunee lapsesta, hänen luonteesta ja valmiudesta nukkua yö läpeensä. TSEMPPIÄ!

    Niin ja siis, mä uskon siihen, että lapsi ei siitä kärsi, jos hän huutaa, kunhan isi tai äiti on vieressä antamassa turvaa. Yksin lasta ei pidä huudattaa pitkiä aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentistasi ja tsempeistä! Kerron kuulumisiamme ja suunnitelmiamme postauksessa. :)

      Poista
  22. Komppaan edellistä anonyymiä. Mielestäni vanhempien tehtävä on opettaa lapsi nukkumaan yöt, ja jos itkuun aina annetaan tissiä tai pulloa, niin silloin opetetaan sellaiseen yökäyttäytymiseen.

    Ensimmäinen askel on yösyöttöjen lopettaminen. Melkein kaikki yli puolivuotiaat heräävät vain tavan vuoksi syömään, vaikka pärjäisivät hyvin ilman ruokaa koko yön. Toinen askel on omaan sänkyyn siirtäminen (itse siirtäisin myös omaan huoneeseen). Yleensä puhutaan vain siitä, että vauva häiritsee vanhempien unta, mutta kyllä asia voi olla myös toisin päin.

    Tsemppiä joka tapauksessa, mitä sitten päätättekin tehdä! Muistakaa, että vauvat oppivat yleensä muutamassa päivässä uusille tavoille, kunhan vanhemmat vain jaksavat tuon ajan toimia valitsemallaan tavalla itkusta huolimatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin tuon juuri tällä viikolla, että vauvat oppivat tosi nopeasti uusille tavoille. Siitäkin lisää tulevassa pikkupostauksessa. :)

      Ja kiitos tsempeistä myös sinulle! :)

      Poista
  23. TSemppiä! Tiedän todellakin että sulla/teillä koko poppoolla tulee olemaan rankkaa ja on rankkaa. Meillähän taistellaan samantapaisen asian suhteen. Voisin jauhaa äidin väsymyksestä ja huonosti nukutuista öistä päiviä putkeen, kuten näköjään moni muukin. Aina kun pikku Ketulla alkaa yöt sujumaan hyvin niin sitten iskee kipeys joko minuun taikka häneen ja se on takaisin back to basics eli tissille koska helpointa ikinä. Vinkkejä taidan tulla lukemaan täältä teijän kommenttiboxista. Mutta vasta ensi viikolle.. Lähdetään reissuun.. Hehe.

    Ai niin! Meillä auttanut aina jo muutamassa päivässä yöitä se että isukki pistää vauvan nukkumaan. Äiti vaan sattuu tuoksumaan taivaalisen hyvälle joten eihän siinä maidontuoksussa voi nukkua kunnolla vauvakaan. Mee ihmeessä evakkoon edes sohvalle (jos on erissä huoneessa kkuin Alarik).

    Niin ja lisä tsemppii vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kipeydet on kyllä inhottavia, kun sotkevat niin helposti tutut kuviot. :/

      Täältä sai yllättävän hyvin vinkkejä kyllä, kannattaa lueskellä läpi. :)

      Ja kiitos tuplatsempeista <3

      Poista

On mahtavaa saada kommentti, kysymys taikka palaute. Anna palaa! :)