lauantai 9. helmikuuta 2013

Parempia elämäntapoja


H - Talitintit laulaa ja jossakin päin Suomea kuulemma jopa syövät toisiaan, aika karu homma. Mitäpä kuuluu? Katselin järkyttyneenä, että viime päivityksestäni on kulunut jo reilu viikko! Kylläpä nuo päivät rientää.

Näin aluksi, kun vielä muistan, haluan kiittää teitä huippu-aktiivisesta kommentoinnista edellisessä päivityksessäni. Alkaa olemaan aika selvä, mikä karvamalli on se the parta, jonka takana lymyän hermostuneena alttarilla. 

Minulla menee lujaa, oikeasti. On tapahtunut paljon hyviä juttuja, ja yksi huonompi juttu. Mutta mikä tärkeintä, olen alkanut ajatella asioissa enemmänkin niiden hyviä puolia, kuin huonoja. Esimerkiksi tänä aamuna sängyssä seitsemän aikaan oli jälleen tuo tuttu viikonloppuaamujen kiista siitä, kumpi herää pojan kanssa.

A: Alarik on herännyt satamiljoonakertaa tänä yönä, ja muinakin öinä tällä viikolla, 
joten olisi kiva kerrankin nukkua pitkään.


H: Herään joka aamu 6:00-6:30, joten ois kiva joskus viikonloppuna nukkua edes kahdeksaan.


Arvaatte varmaan, kumpi häviää tämän taiston joka kerta.

Vaipan vaihdon jälkeen, kun syötin lapselleni puuroa, en voinut muuta, kuin olla yksinkertaisesti onnellinen. Alarik oli tänä aamuna valloittava ilopilleri. Jutustelimme niitä näitä, (vau-va-va-vau-vauva, huuuu, möööö) leikimme leluilla ja jylläsimme. Heräämisen hyvä puoli oli siis se, että enhän minä saa yhteisiä aamuja poikani kanssa, kuin viikonloppuisin. Ja näin jälkeenpäin ajatellen, en todellakaan vaihtaisi noita hetkiä nukkumiseen.

Se miksi minulla menee lujaa, johtuu  niistä uudenvuoden tavoitteistani. Olen nimittäin vihdoin päässyt hyvään vauhtiin liikkumisen kanssa. Huonompi juttu taas on se, että sain tiistaina eeppisen närästyskohtauksen. Tai pikemminkin se oli jatkuvan närästykseni huipentuma. Nyt on kuitenkin lääkekuuri päällänsä ja elämäntapamuutokset harjoittelun alla.

Heiaheia.. Myönnetään, että se on oikein kelpo motivaation lähde. 

Suurin syy närästykseeni on ollut todennäköisesti epäsäännöllinen syöminen, hävyttömän kokoisilla annoksilla. Nyt olen neljättä päivää syönyt tasaisesti pitkin päivää pieniä annoksia (aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala). Toinen suuri muutos on muutamien ruoka-aineiden poisjättö. Kahvinjuonnin lopetus kirpaisee eniten. 


Liikunta ja oikea ruokarytmi tekee minulle hyvää, ja energiaa näyttää tänäänkin riittävän vaikka kuinka.

10 kommenttia:

  1. Ai vitsi! Vai että uudenvuodenlupaus. Ruokarytmi on kyllä toimiva juttu, itekin koittanu jonkin aikaa keskittää 3-4 tunnin välein syömiset ja painottaa salaatti & proteiiniosastolle. Mutta se liikkumaan lähteminen tuntuu olevan ihan hirveä temppu taas. Olis varmaan itekin pitäny tehdä joku uudenvuodenlupaus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten ihan suunnattoman vaikeata muistaa syödä aina parin kolmen tunnin välein. Hyvin tämäkin päivä meni, mutta ne annoskoot! Eikä helpota yhtään, että sisko teki tortilloja ruuaksi, mutta pidin lupaukseni ja söin vain kaksi. :D

      Poista
  2. Meillä myös väitellään joka viikonloppu siitä, kumpi saa nukkua. Yleensä minä naisena jään nukkumaan, mutta huomenna ajattelin, että on isännän vuoro. Silloin pidän mielessä tämän postauksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. Toivottavasti A käy lukemassa tämän, ja saa jonkun hullun ajatuksen. ;D

      Poista
  3. Mun saman ikäinen poika puhuu ihan samoja juttuja kuin Alarik, vau-va-vau-vau-vauva-vau on ollut kovassa kulutuksessa viimeaikoina! :D Nyt uusin hittisana on appappappappappappappappaa! Sitten kun sana loppuu niin suu vielä aukeilee kuin kalalla kuivalla maalla...

    Mä aikanaan painoa tiputtaessa opettelin myös syömään säännöllisesti, mutta sitten se osuikin omaan nilkkaan kun viime jouluna annoskoot suureni mutta ruokailuvälit pysyi samana... ;)

    Liikunta on kivaa, mutta yksinhuoltajana on niiiin kiva istahtaa tähän koneelle sillon kun vauva nukkuu (kuten esim. nyt), sen sijaan että lähtis vaunujen kanssa ulos. Mutta vaikka nyt vaihtoehdot on että "istunko koneelle vai lähdenkö lenkille", niin huhtikuussa se muuttuu hieman ja vaihtoehdoista tulee "lähdenkö lenkille vai siivoanko koiran pissat ja kakat lattialta"... Siivoamista inhoavana silloin viimeistään pitäis saada taas liikettä kinttuihin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, ettei kovin helpolla jaksa lähteä liikkumaan tilanteessasi, tai se tietokone on kutsuvampi vaihtoehto. :) Lepoa sinun kuuluukin nauttia, aina kun siihen on tilaisuus.

      Liikunta on kivaa! Ja siitä tulee aivan huippu fiilis. Yleensä ongelmani liikunnan suhteen onkin ollut se, että homma alkaa alkuinnostuksen jälkeen pikkuhiljaa jäämään. Mutta jos sitä tällä kertaa onnistuisi, ja saisi tehtyä liikunnasta enemmänkin rutiinia. :)

      Poista
  4. Kettukin sanoo vauvaa. :D Varsinkin eräälle Mamegoma valaalleen koska tämä valas on vauva-hirviön (eli siis Ketun) vihollinen.. Jep meillon hienot leikit kotona.

    Ää minäkin tahdon uimaan! Ensi viikolla PAKKO mennä eikä aina vaan yrittää.

    Oma ukkelini on noussut tytön kanssa aamulla ehkä 5 kertaa koko 8,3kk aikana. Se kelmi! Taidan pohjustaa jo tänä iltana poikkistani sillä että hän saa nousta huomena aamulla sängystä. Henkinen valmistautuminen yes. Ollut kuiteskii koko viikon bändilöimässä ja meikä (melkein) yksin. Hienosti haisee eiliselle viinalle, eiköhän aamuun mennessä katoa kun tarvii nousta. :D

    Sori asian ohi lipuileva jutustelu. Eipä mulla mitään oikeeta ikinä. Bye.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uiminen on kyllä huippua! Rohkeasti vaan hallille ensiviikolla, i dare you! Mullakin kesti varmaan viikko kerätä rohkeutta, ennen kuin sain aikaseksi käydä tutustumassa paikalliseen uimahalliin. Nyt olen jo ihan parhaita kavereita paikallisten mummojen ja pappojen kanssa. :D

      Ouch, tsemppiä poikkiksellesi. Kuulostaa meinaan aika raskaalta herätykseltä. Ö_ö

      Äläkä murehdi, sun epämääräinen kommentointi on ihan parasta. ;D Palaillaan taasen!

      Poista
    2. HEhehe poikkis nousi ylös ennen minuu sängystä. ;D Olin sängyn kingi! Jippiiiii.

      Uimaan ensi viikolla. Todellakin. Pitää lisätä ensi viikon "listaani".

      Poista
  5. Me sovittiin jo hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää että nukkumisvuorot jaetaan. Puolisoni nukkuu lauantaina ja minä sunnuntaina. Viikolla molemmat heräsivät kuitenkin samaan aikaan ja vaikka pääsääntöisesti mä hoidin yöheräämiset niin apua sain pyytäessäni ja pyytämättäkin jos yöt olivat katkonaisia. Jos tilanne meni vaikeeksi niin joskus myös puoliso hoiti koko yön (lukuunottamatta syöttöjä). Suosittelen, pysyy tasapuolisena ja reiluna kaikille.

    Kivinen

    VastaaPoista

On mahtavaa saada kommentti, kysymys taikka palaute. Anna palaa! :)