torstai 21. helmikuuta 2013

"Nukkumatti, nukkumatti lasten.."


A - Tuntuu tiedättekö, että melkein heti edellisen tekstin kirjoittamisen jälkeen, suurimmat ongelmamme alkoivat helpottaa. \o/

Asiaan varmasti auttoi viikonlopun miniloma saaressa mökillä, rentoutumista hyvässä seurassa. Se, että sain nukkua aamuisin pitkään (Kiitos kuuluu murulle! ) vaikka öisin jouduinkin runsaasti silloin vielä heräilemään. Tämä viikko lähti kuitenkin sillä oikealla jalalla käyntiin.

Löysin myös mahdollisesti syypään omaan unensaamisen vaikeuteeni. Olin unohtanut ulkoilun tärkeyden! Liikkumiseni on monta kuukautta ollut pääasiallisesti sisätiloissa tapahtuvaa, ryhmäliikuntatunteja jne. Viikonloppuna olimme ulkona paljon, ja mökillä sammuin kyllä kuin saunalyhty. Tästä jotain oppineena, olen nyt sisällyttänyt vaunuttelulenkit jälleen päiviini.


Olin totaalisen yllättynyt kommenttitulvasta, jonka sain viime postaukseen! Huikeaa! 
Vertaistuesta oli tälläkin kertaa hyötyä, ja saimmekin paljon hyviä vinkkejä kommenteistanne. 
Suuri kiitos kaikille. :) 

Aloitimme heti maanantai-iltana testaamaan uusia metodeja nukutukseen. Tissittelyt hoidetaan nykyisellään jo olohuoneen puolella, hämärässä valaistuksessa ja mahdollisesti joku unimusiikki soimassa. Sitten siirrämme pojan makuuhuoneeseen, makuupussiin humps -> soittorasia (=itkuhälytin) soittamaan tuttuja hempeitä biisejä, uninalle kainaloon ja hyvänyönsuukot. Sitten pois huoneesta parin metrin päähän sohvalle.

Ekana iltana poika ei oikein halunnut ymmärtää miksi hänet yksin sänkyyn jätettiin. Sovimme, että H käy laittamassa tuttia takaisin ja välillä olemassa pojan vieressä. Isi ei tähän hommaan kelvannut, ja yliväsyneeksi itkuksihan se sitten meni. Loppupeleissä menin itse viereen istumaan ja pidin pikkuista kädestä. Siihen hän rauhoittui ja nukahti.

Tästä ollaan edetty jo siihen, että eilen illalla poika nukahti 3 minuutissa samalla alkukaavalla, mutta niin, että jäin pitämään häntä kädestä sänkyyn hyvänyönsuukon jälkeen.

Pikkuhiljaa voin varmasti tuon kädestä pitämisenkin jättää pois, ja lähteä pois heti hyvänyönsuukon jälkeen. Käsittämätöntä miten nopeasti lapsi hyväksyy muutokset, kun ne tehdään lempeällä tavalla. Täytyy alkaa soveltaa sellaisia myös öihin.

                       
Ihana nukkumattilaulu oli yksin tämän illan iltalauluista. :)


Öisin olemme palanneet takaisin 3-4 herätyksen rytmiin. Ensimmäinen ja toinen hoituvat tutilla. Noin klo 4 kieppeillä se ei enää riitä ja tarvitaan ensimmäinen syöttö. Sitten tämä toistuu mahdollisesti noin kuuden pintaan. Ja seitsemän-kahdeksan maissa noustaankin sitten ylös. Tämä rytmi ei väsytä minua läheskään yhtä paljon kuin aikasempi, joten  myös hirmulisko minussa on ehkä astetta pienempi tällä hetkellä.

Pakko mainita tästäkin vielä; H luki edellisen kirjoitukseni koulutuksessa ollessaan, ja laittoi viestin minulle sen jälkeen: "Hirmulisko <3". Päättelin, että hirmuliskomaisuudestani huolimatta minusta mitä ilmeisimmin tykätään. ;)

Vielä emme sen kummempia unikouluja ala ihmetellä. Alarik pääsee nukkumaan viereeni, jos rytmi pysyy tällaisena ja minä suht virkeänä.

Saa nähdä miten tänä iltana menee nukutuspuuhat. Niihin lähdenkin nyt tästä, öitä! ->

4 kommenttia:

  1. Meillä yritettiin lempeää unikoulua myöskin jatkuvasta yöheräilystä neuvolan suositusten mukaan, mutta ei niinkään yhtä hyvällä menestyksellä.

    Pari viikkoa laitettiin aina iltasuukkojen, unilaulujen ja nallen kanssa sänkyyn ja kävimme vuorotellen pojan luona silittelemässä. Nykyään nukkuu vieläkin meidän vieressämme ja neuvolasta todettiin, että jotkin tapaukset ovat niin jääräpäitä, että tekeevät kaikkensa, ettei aiemmin opittu muuttuisi.

    Paremmalla onnella seuraavan kerran, mutta onneksi teillä asiat ovat sujuneet hyvin!
    Lämmintä ja aurinkoista lopputalvea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä teille mahdolliseen seuraavaan kokeiluun ja muutenkin! Ja kivaa lopputalvea. :)

      Poista
  2. Hienoa! Fiksu poika, nopea oppimaan :) Mähän yritin vähän jotain samantyylistä viikon verran (se kun luulin kuolevani unenpuutteeseen ja yritin omaan sänkyyn siirtää poikasta), mutta mitään muutosta ei viikossa tapahtunut joten lopetin. Täällä tuo yritys johti vielä vähempiin uniin.

    Toivottavasti sinunkin uniongelmasi nyt korjaantuvat tuolla ulkoilun muistamisella yms, kun poikakin nukkuisi paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti teilläkin K hokaisi pian pitkien unien ihanuuden.

      Ulkoilu on kyllä heti auttanut. Jännä tosiaan miten sen vaikutukset unohtikin, kun tuli juostua vaan noilla sisäliikuntatunneilla. Pöhköä. :D

      Poista

On mahtavaa saada kommentti, kysymys taikka palaute. Anna palaa! :)