sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Isänpäivä

Alarikin maailman paras iskä. :)


H - Heräsin ensimmäisenä isänpäivänäni kujerruksiin ja huhuiluun. Oli vielä pimeää, mutta Alarik oli päättänyt, että on aivan tarpeeksi aamu. Nojauduin A:n yli katsomaan pientä flunssaista poikaani, joka antoi tokkuraiselle isälleen päivän ensimmäisen hymynsä. 

6:15 am. Niinpä niin. Alkuperäinen suunnitelma oli, että karvanaama saa nukkua isänpäivänä niin pitkään, kuin huvittaa ja aamupala odottaisi pöydässä valmiina. Pieni perheemme on kuitenkin ollut koko viikonlopun flunssan kourissa, ja oloni ollessa yllättävän hyvä ja pirteä, päätin antaa A:lle mahdollisuuden nukkua pitkään. 

Päivän ensimmäinen vaippa on paras, sillä se sisältää aina ainoastaan pissaa, suunnattomasti pissaa. Vähintäänkin "kilon" painava Lidl-vaippa tömähtää mukavasti roskiksen pohjalle. Keitimme sumpit ja leikimme leikkimatolla. Leikkien jälkeen Alarik viihtyi pitkään ihan vain sylissä imeskellen harsoa ja sormia, ja käytin surutta sen rauhallisen hetken Xboxilla pelaamiseen. Kahdeksan jälkeen pojalle tuli vihdoin se odotettu nälkä, joten roudasin tyypin A:lle (Tiesin, että A:n herättyä saan ne kauan odotetut isänpäivälahjat!).

Frisbeegolflaukku! Voi sitä meidän riemua.
Kutitteli kyllä minun nauruhermojani. :)

Päätimme lähteä aikaisin "pappa-kierrokselle", että ehtisimme ajoissa kotiin. (Olin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa vihdoinkin blogipäivityksen, varmaan ymmärrätte motivaationpuutteeni.) Ensin kävimme A:n äidin ja isäpuolen luona, jotta Alarik sai annettua papalleen kädenjälki-kortin ja 3kk kuvan. Tästä reissu jatkui kotikaupunkiini, jossa kävimme sairaalassa viemässä isälleni myös kortin. Isäni oli kovin väsynyt, joten katselimme hänen levotonta nukahteluaan, pitäen häntä samalla tiukasti kädestä kiinni. Tämän jälkeen kävimme vielä äitini ja hänen miehensä luona syömässä hyvää ruokaa ja herkullista kakkua, ja sinne Alarik jätti neljännen isänpäiväkorttinsa. 

Tämmöinen oli minun ensimmäinen isänpäiväni. Hieno päivä, vaikka tummat pilvet sitä varjostivatkin. Pian laitamme pienen mölisijämme nukkumaan ja kaivamme murun kanssa jälleen kerran herkut kaapista, ja alamme katsomaan True Bloodia. Koska päivä ei ole vielä päättynyt, toivotan vielä oikein hyvää isänpäivää kaikille isille ja isoisille.

Tulee mieleen ihan muuan kummipoikani E, 4v.

Ps. A:n vaatimuksesta piti vielä mainita kolmas isänpäivälahja, joka oli lahjakortti vyöhyketerapiaan. Sen siitä saa, kun valittelee kipeistä paikoista. ;) 

Alarikin refluksista ei ole vielä tullut tietoa, mutta toivomme tulosten saapuvan alkuviikolla.

Tässä vielä pieni linkki videopätkään, jossa Alarik kertoilee juttuja. :)

2 kommenttia:

  1. Moikka! Kiinnostaa kovasti tuo mitä ne sanoo tosta refluksista. Meillä on 2,5 kk ikäinen poika, jolla on juurikin samat oireet kuin Alarikillä ja diaknosoitu refluksiksi. Meillä asia vaan ollaan hoidettu eri tavalla. Neuvolassa käskivät kokeilla gavisconia, joka ei auttanut. Sitten lääkäri määräsi vahvinta refluksi-lääkettä, joka sekään ei auttanut ja lisäksi sai hirveät vattakivut pienelle ja näin ollen jouvuttiin sekin sit lopettamaan. Täällä hetkellä poika kärsii refluksista eikä apukeinoja ole.

    VastaaPoista
  2. Hehe tuo video. :D Ihana Alarik jolla kovasti asiaa. Hitsi kun oon tällänen nössö enkä uskalla facebookissa edes tykkäillä mitään vauvoihin liittyvää (paitsi ehkä kavereiden valokuvia) koska en ole vieläkään paljastanut Kettua siellä. Siksi minuu ei näy teijän fb sivuilla silleen btw.

    Jees teijän isän päivä kuulosti toiminta rikkaalle. Itse leivon vasta tänään kakun poikkikselle jos nyt syystä tai toisesta meitä tyttöjä ei ajeta kotoa pois töiden alta. :D

    Kaikkea hyvää ja toivottavasti flunssa on jo kaikonnut koko sakilta. :)

    VastaaPoista

On mahtavaa saada kommentti, kysymys taikka palaute. Anna palaa! :)