keskiviikko 26. syyskuuta 2012

A.J.V

Syksyistä iltaa! 

H - Ihan näin aluksi voisin vähän keventää syyllisyyttäni, ja pahoitella liian pitkäksi venynyttä kirjoitustaukoa. Tässä on kuulkaas suuret tulevaisuuden suunnitelmat meneillään! Harmi vaan, että vuorokaudessa on turhan vähän tunteja, ja minulla liian vähän energiaa.

Nyt minulla on energiaa, ja olen ns. hoitovapaalla, sillä Alarik nukkuu kovin tyytyväisenä tuossa vieressäni. Oiva hetki "jutella" teille mukavia ja päivitellä viimeaikaisia tapahtumia.

Syksystä tuli mieleen, katsokaa miten ison sienen löysin!
Menee yli minun ymmärrykseni. :D (Vesipullo kokoa 0,5l) 

Hymypoika

Paljon on jälleen tapahtunut. Vauvoille ominaisesti, myös Alarik tuntuu kasvavan silmissä ja oppivan koko ajan jotain uutta. Uusimpana ilmiönä taitaa olla kielen löytäminen, eli nyt olen vaihteeksi kuolassa, joka on puklulle mukavaa vaihtelua.

Hän valloittaa sydämeni päivittäin hymyillä, joita en pysty teille tarpeeksi ylistämään. Jokainen äiti, taikka isä tietää mistä puhun. Väsymys, stressi ja murheet ovat voimattomia tuon pienen kirkassilmäisen pojan edessä. Kostein silmin hymyillessäni takaisin, muistan mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Hymyilyn lisäksi tietysti myös seurustellaan. On mahtavaa jutustella pojan kanssa, kun hän tarkkailee, hymyilee ja "juttelee" takaisin. Jännityksellä jään odottamaan, että mitä pikku-A osaa huomenna, tai ensiviikolla. Toisaalta taas toivoin, ettei aika kuluisi niin nopeasti.

Ristiäiset


Sunnuntaina oli pikku-A:n ensimmäiset juhlat. Hän on nyt virallisesti Alarik Juhani. Alarik tulee isoisoisältäni, kun taas tulee Juhani isältäni.

Ristiäiset ja kahvittelu järjestettiin Turun Henrikin kirkossa. Alarik nukahti heti homman alussa kummisetänsä käsivarrelle, pitäen hellyyttävästi häntä sormesta kiinni. Ellei tuosta poliisisylikummi herkisty, no jo on kumma.

A:n sisko tulkitsi kitaran (Kiitos Ville!) säestyksellä Johanna Kurkelan kappaleen Ainutlaatuinen niin herkästi, että vedenpaisumus oli lähellä. Itse turvauduin tuttuun "kynnet kämmeneeseen" taktiikkaan, joka lähes toimi. Anniina päätyi kuivaamaan silmiään Alarikin harsoon ja pappikin joutui niiskuttamaan.


Henrikin kirkko on astetta nykyaikaisempi kompleksi, joten siellä oli mahdollisuus myös järjestää kahvittelutilaisuus. Tässä vaiheessa Alarikilla alkoi vähän olemaan massuvaivoja, joten koko kahvitteluvaihe tuntui menevän hirmu nopeasti ohi. Oma äitini oli tehnyt graavileipiä ja siskoni vastasi voileipäkakuista. Veljen vaimo taikoi mestoille juustokakkua ja A:n äiti suklaakakkua. Kaikki aivan älyttömän herkullisia. Kaikin puolin oikein onnistuneet pirskeet!

Rajansa kaikella.

12 kommenttia:

  1. Meilläkin on tämän viikon lauantaina Henrikin Kirkossa ristiäiset :) tosin kuvista päätellen eri huoneessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kuvat on ihan sieltä kirkkosalista. Kahvittelu pidettiin ruususalissa. :)

      Poista
  2. Meilläkin oli ristiäiset Henrikin kirkossa! Ja voih, tuo kappale on aivan liian kaunis...

    VastaaPoista
  3. Te ootte aivan ihania :) En oo ennen uskaltautunut kommentoimaan, mutta mulle tulee niin tuttavallinen olo lukiessa ja katsellessa kuvia teistä (johtunee varmaan siitä, että sukuni lähes kaikki miehet ovat metallia kuutelevia viikinkejä ja sinä näytät melko samalta :D) Joka tapauksessa, mahtavaa että pidätte blogia yhdessä :) postauksistanne tulee hyvälle mielelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. :) Mukavaa, että uskalsit kommentoida. Ja kommentoihan jatkossakin, on erittäin mukavaa saada palautetta!

      Poista
  4. Hymy huulilla sai taas lukea! :) Onnea pienelle miehelle komeasta nimestä! Juhani kulkee meidän suvun miehillä toisena nimenä jo kolmessa polvessa ja toivottavasti velipoika sitä joskus myös pääsee jatkamaan.

    VastaaPoista
  5. onpa suloinen ristiäiskuva teistä. mielenkiintoni kuitenkin herätti se, että pojat molemmat nimet tulevat sinu suvun puolelta. miksi näin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys. :)

      Alarik nimenä on ollut suosiossani jo vuosia. Kun kerroin siitä A:lle raskauden alkupuolella, hän ihastui siihen heti. Mulla oli oikeastaan toinenkin vaihtoehto, mistä vielä alussa pidin enemmän. Ehkä se tulee joskus mahdolliselle pikkuveljelle. :)

      Toinen nimi oli alunperin ajatus tulla A:n suvun puolelta, mutta isäni vakava sairaus iskosti minuun halun antaa Alarikille isäni nimen. Koska se oli A:lle ihan ok, niin päädyimme tähän ratkaisuun.

      Seuraaville lapsille on varmasti tulossa nimiä myös A:n suvun puolelta. :)

      Poista
  6. Nonnii nyt on pojan ekat juhlat juhlittu näköjään hyvällä määrällä kakkua. Meillä meni homeeseen yksi kakuista koska poikkis ei sitä huomannut jääkaapissa enä olevan (itsehän lähdin heti maalle juhlien jälkeen).

    Justiinsa. Miksi tuo kyseinen ihana mekko näyttää kaikkien maailman ihmisten päällä aina vaan niin hyvältä paitsi ei minun? >:(( Kävin viimevuonna testaamassa vastaavaa A:n mekkoa jonkun (valehtelematta) viisikertaa ja aina sama tulos. Ei passaa. Tunnen aina kateuden piston jossain sisimmässäni kun näen sellaisen koska tiedän että sitä ei ole luotu minun vartalolleni. Mutta A sulle se todellakin sopii!

    Mikä juttu tämä on että miehet päättää nimet? :D Meillä sama homma. Tosin suvusta ei saatu mitään koska omat viritelmät tuntuivat toimivan paremmin. Jeh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta! ihmettelin kyllä suuresti kun sain itseni ahdettua tuohon mekkoon ja vielä enemmän sitä että se vieläpä näyttikin hyvältä. :D On meinaan ostettu aikana ennen raskautta ja näitä imetysvälineitä. ;)

      Ja piti vielä oikaista että itse asiassa vaikka Alarik-nimi tuleekin H:n suvusta, niin minä päätin että se pojalle annetaan. H halusi pitkään pojan etunimeksi aivan toisen nimen joka ei tule kummankaan suvusta. Lupailin kyllä jo että se voi sitten tulla sen seuraavan pojan nimeksi. ;D

      Poista
    2. Kiitosta! ihmettelin kyllä suuresti kun sain itseni ahdettua tuohon mekkoon ja vielä enemmän sitä että se vieläpä näyttikin hyvältä. :D On meinaan ostettu aikana ennen raskautta ja näitä imetysvälineitä. ;)

      Ja piti vielä oikaista että itse asiassa vaikka Alarik-nimi tuleekin H:n suvusta, niin minä päätin että se pojalle annetaan. H halusi pitkään pojan etunimeksi aivan toisen nimen joka ei tule kummankaan suvusta. Lupailin kyllä jo että se voi sitten tulla sen seuraavan pojan nimeksi. ;D

      Poista
  7. Arvaas. Otin tänään suklaakakun pois jääkaapista, sillä sen oli myös aika lentää roskikseen. Jos et ole ikinä haukannut kakkua ilman apuvälineitä, tee se! A kyllä varoitteli, että se saattaa olla homeessa, mutta hyvältä se maistui! :D

    Mekko asiaan en kommentoi.

    :D

    VastaaPoista

On mahtavaa saada kommentti, kysymys taikka palaute. Anna palaa! :)