sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Syksy


H - Vuodenajat ovat aina olleet minulle tärkeitä. Niistä jokaisella on omat piirteensä, jotka vaikuttaa hämmästyttävän paljon ihmiseen. Keväisin luonnon herätessä, herään minäkin täynnä loputonta tarmoa. Kesät ovat yhtä suurta juhlaa ja jatkuvaa menemistä. Syksy on rauhoittumisen aikaa.

Syksyssä on jotain erittäin kiehtovaa, sillä näen sen muiden vuodenaikojen seassa melankolisena. Se on aikaa, jolloin tunnen herkästi surumielisyyttä ja heittäydyn huoletta synkempien ajatusten vietäväksi. Usein olen löytänyt itseni tuijottelemasta syysmyrskyä, joka riuhtoo viimeisetkin keltaiset lehdet puista. Kuunnellut sateen ropinaa ja yrittänyt laskea kuinka monta päivää sitä on jo jatkunut.

Syksy on kaunista aikaa, ja se on täällä, vihdoinkin. 

Poikien ilta


Ennen kuin julistatte minut masentuneeksi, voin luvata, että minulla on kaikki hyvin ja elämässäni riittää valoa ja iloa.

Meillä oli Alarikin kanssa eilen mielenkiintoinen ilta, sillä A lähti kaupungin yöelämään. Jäimme ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa kahdestaan, ja luonnollisesti muru otti tissinsä mukaan. (Eikä minun tarvinnut edes huomauttaa kaula-aukosta.) Maitoa oli tällä kertaa pumpattu varastoon hieman liian vähän, joten pääsimme testaamaan ensimmäistä kertaa korvikemaitoa. Hyvinhän se alas meni. 

Ilta meni niin helposti, että olin melkein jopa pettynyt. Poika nukkui koko illan, ja heräsi syömään yhdeltä, viideltä ja seitsemältä. A vietti ansaitun vapaaillan Klubilla, jossa oli Scandinavian Music Group esiintymässä. Hän tuli kotiin jo vähän yhden jälkeen, ja oli ottanut huikeat kolme siideriä. Siitä oli hyvä jatkaa unia muru kainalossa ja pikkumuru toisella puolella.

Legot


Innostuimme aamulla "leikkimään" Alarikin kanssa Legoilla. Olinkin unohtanut miten mahtavaa touhua se on. Alarikin Lego-ikä vaihe on tällä hetkellä aika rauhallinen, mutta pelonsekaisella innolla odotan tulevaa Godzilla-vaihetta, jolloin kaikki rakentamani lentelee pitkin pitäjää. Rikottaminen ja asioiden "räjäyttely" kertoo jonkin tutkimuksen mukaan luovuudesta. Ilmankos minusta tuli artesaani.

Jokaiselle kunnon leikille pitää keksiä aihe. Meidän aiheena oli "mennään katsomaan kummisetää". Lego-ukkeli vaihtoehdoista ei löytynyt yhtään pitkätukkaa, joten valitsin itselleni hattupäisen pallopään. Päätettiin Alarikin kanssa, että olin saanut Ikeasta täitä, joten tukan leikkuu oli ainut mahdollinen ratkaisu.


Saavuimme Alarikin kanssa poliisilaitoksen pihalle, jossa kummisedän prätkä paljasti hänen olevan töissä. Ihmettelimme tovin roskista, jonka viereen oli jätetty tyhjiä olutpulloja.


Kummisetä meni luonnollisesti suunniltaan ilosta nähtyään serkkunsa ja kummipoikansa lähestyvän. Hän oli juuri palannut partioreissulta tauolle.


Siinä sitten aikuiset turisivat kaikesta turhasta, kuten frisbeegolfista ja uusista kiekkohankinnoista. Alarikkia ei juuri kiinnostanut.

On ne Legot vaan mahtavia. Nyt nukkumaan, että jaksaa taas herätä uuteen viikkoon. Oikein mukavaa sellaista teille kaikille!

15 kommenttia:

  1. Ihania leikkejä teillä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekkin! :)

      Toivon vaan, ettei Ikean kanta-asiakkaat luule, että epäilen heillä olevan täitä. :/

      Poista
  2. Teidän blogi on ihana. :) ennen en ole kommentoinut, ihaillut vain tekstejä, mutta nyt oli pakko. Ootte huippuja! Meillä on itsellä 4kk ikäinen pikkumies, legoilla ei olla vielä ehditty leikkiä,mutta luulenpa, että täällä jokainen lego olisi pikkukaverin mielestä maistettava ja kuolattava. :)

    -Wäinön äippä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. :) Ja oikein mukavaa, että uskalsit vihdoin kommentoida, me tykätään!

      Jännittävien makujen maailma. Kuola- ja maisteluvaihetta odotellessa.. :D

      Poista
  3. pakko kysyä tuosta Valion maidonkorvikkeesta että onks se toimiva?tuliko mahan väänteitä tai mitään sellasta kun se on vasta kuitenki uutuus tuote ja ainoa suomalainen korvike.Olis kiva kuulla onko se hoitanut asiansa ilman että siitä olis seurannut itkua tai pistäny mahan kovaksi.Kun siitä ei oo hirveemmin mitään missään keskusteltu,muuta kuin viime joulun Valion pikkujouluissa jonne menin kuokkimaan vanhempieni siivellä tosin sillon sen valmistus prosesseja ei oltu vielä käynnistetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä poika ei reagoinut siihen yhtikäs mitenkään. Vatsanväänteitä hänellä on aina silloin tällöin normaalissa määrin, mutta en huomannut korvikkeen millään tavoin lisäävän niitä. Aiomme käyttää jatkossakin korviketta vain pakkotilanteissa, joten lähiaikoina tuskin lisää tutkimusta on tulossa. :)

      Kakka oli ehkä hieman erinäköistä.. :D

      Poista
    2. Meille ei käyny Tutteli, laitto mahan sekasin. Seuraavaks kokeiltiin Nan1 ja käytettiinki jonkun aikaa, mut se aiheutti ihottumaa pojan poskeen ja pepun alueelle. Vaihettiin siis Tuutiin ja se on ainaki meille ollu paras. Niin ja onhan se suomalainenki.

      Poista
  4. Ihana blogi teillä/sinulla liityn ehdottomasti lukijaksi:)! Tässä minun blogi, jos kiinnostaa: http://janikanraskausaika.blogspot.fi
    Olisi kiva jos liittyisit minun blogiini, mutta siitä sinä päätät:)
    -Janika-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. :)

      Käyn tutustumassa^^

      Poista
  5. Tämä kirjoitus sai kyllä hymyn huulille. Legot, autoradat ja kauko-ohjattavat autot on usein juuri niitä, joita hommataan periaatteessa lapsille, mutta sitten jostain kumman syystä isi löytyy useammin leikkimästä niillä kuin se mukula. :D

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana blogi :) Mulla on tosiaan 1 vuotias tytär joka hajottaa kaikki mun tekemät lego rakennelmat, joten odota vain innolla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Muista, hän on vain luova! ;D

      Poista
  7. En kestä tätä lego-diaa :''D

    VastaaPoista
  8. ihana toi, "päätettiin Alarikin kanssa.." :3
    ps. mahtava blogi ja jaksamisia kaikille ! :)

    VastaaPoista
  9. Ihan huippu tuo teidän lego leikki! :D sain kyllä illan naurut ja samalla tuli mielee, että miksei itelläki oo noin hyvä mielikuvitus :)

    VastaaPoista

On mahtavaa saada kommentti, kysymys taikka palaute. Anna palaa! :)