007

A - Melkein meinasi unohtua, että poikanenhan dingasi (Jep, minäkin olen joskus pelannut WoWia hiukan aikaa, voitteko kuvitella!) 7 kk viime viikolla. Neuvolaa ei tässä kuussa ole, joka taisi sekoittaa minut niin pahanpäiväisesti, että meinasin unohtaa tämän päivityksen. Seuraavan kerran mittoja saadaan lääkärineuvolassa pojan ollessa hiukan vajaa 8 kuukautta.

Pakko oli laittaa tämmöinen myrtsikuvakin välillä. Ei sitä aina voi olla hymytuulella!

 7 kuukauden ikäinen Alarik:

• Syö viisi ateriaa päivässä (lähes samantyyppisesti kuin 6kk-postauksessa), jonka lisäksi tietysti maitoa. Imetys jatkuu edelleen.

• Nukahtaa klo 19.30-20:30 nykyään pääosin todella helposti. Iltamaito sohvalla, ja sitten vain viedään omaan sänkyyn ja sinne pikkumies nukahtaa. <3 Kyllä kannatti opettaa, vaikka siihen viitisen hankalampaa iltaa menikin. :)

• Liikkuu nopeasti kierien ja akselinsa ympäri. Nostaa itseään ylöspäin pitäen käsillä kiinni esim. rahista. (Ei tosin polvillaan. Ei ole vielä hokannut niiden hyötyjä.)

• On oppinut taputtamaan käsiään yhteen. Aikas kauan musiikin tahdissa on jo taputeltu kaikkea mahdollista (lattiaa, pöytää jne). Omilla pikkuisilla marakasseillaan osaa myös soittaa taitavasti.

• Kaipaa jo hieman vaativampia leluja. Pikkuvauvojen jutut eivät vaan enää kiinnosta. Leluista parhaimpia olisivat kaukosäätimet, kännykät, näppäimistö jne, mutta kyllä paholaiskoira ja mummon kirpparilta löytämä pomppaavat eläimet-lelukin kuuluvat suosikkeihin.

• Uusia tavuja pulpahtelee ulos suusta vähän väliä. Pä-pä-pää ja mammam-maa ovat uusimmat. Väsyneenä pikkuinen huutelee tuota mammam-maata. Voisikohan se tarkoittaa maitoa tai äitiä?

• Kikattaa hurjasti monia hassuja juttuja, esimerkkinä kylkien pusuttelu ja kasvoille puhaltaminen. Myös EI-sana kirvoittaa ilmoille hersyvän naurun. Luulin omaavani paremmin auktoriteetin. ;)

• Yrittää leikkiä serkkujensa ja muidenkin kavereidensa kanssa. Otteet ovat edelleen aika rajut, joten vahtimista riittää.

• Ei omista vielä(kään) yhtään puhjennutta hammasta. Nuo neljä kulmuriahan ovat pullistelleetkin ikenistä ja aiheuttaneet kipuilua vasta joulukuusta asti. *ärrinmurrin*

"Päpäpääääää.."

Yhteinen uusi harrastuksemme pojan kanssa, Tanssitan vauvaa-kurssi, on osoittautunut pikkumurulle hyvin mieluisaksi. Tunnilla äidit tanssivat erilaisten biisien (lastenlauluista klassiseen ja kaikkea siltä väliltä) tahdissa vauvat sylissä. Pikkuiset riemuitsevat äitiensä läheisyydestä, kasvattavat alkavaa musiikin tajuaan ja saavat sopivasti pientä virikettä. Kohta lähdemmekin matkustamaan bussilla kurssille. :)

Alarik vaikuttaa musikaaliselta, ja siksi ajattelinkin koittaa, jos toisena harrastuksenamme voisi olla muskari. Sitä menemme testaamaan huomenna!

Niin maireaa poikaa. Mitäköhän mahtaa olla mielessä?

Ja otsikkohan ei viittaa tekstissä mihinkään. Hämy! :P Tosin katottiin me tuossa yksi ilta se uusin Bondi, melkein nukahdin. ;) Tykkäättekö action-leffoista? Pahana tapana itselläni on tylsistyä niin kovasti niitä katsoessa, että silmät eivät millään pysy auki. Olen siltä osin rikki.

Eskimoseikkailu

A - Lupailin päivitystä viime viikonlopun minilomastamme tuolla Facebookin puolella, joten tässäpä kuvapläjäys sieltä. Seikkailimme jäätä pitkin kävellen 50 minuutin matkan saarelle, jossa porukkaamme odotti hieno mökki ja lämmitetty puusauna.

Pienet serkukset nukkuivat koko matkan omissa vaunukopissaan, jotka matkustivat kätevästi pulkissa. Mökiltä herätessään he olivatkin täynnä virtaa ja innoissaan leikkimässä toistensa kanssa. Niin kuin seuraavista kuvista näette, oli reissulla sattumalta siiliteema. ;) Illalla saimme syödäksemme maistuvaa grillattua porsaanpaistia, savustettua siikaa ja ahventa perunoiden kera. H joi innoissaan lähes litrakaupalla aitoa vasta tilalta haettua lehmänmaitoa ja toi sitä kotiinkin reissusta. Itsekin lorautin sitä kahvin joukkoon, ja sopi kyllä mainiosti.

Tunnelma mökin pihapiirissä illalla oli lämmin. H teki lumilyhtyjä, saunan ikkunasta loisti valo ja grillissä liekit loimusivat. Poikammekin pääsi turvallisesti isänsä sylissä niitä tuijottamaan, kiehtoivat kovasti. Mummi toimi grillimestarina. :)

Seuraavana aamupäivänä lähdimme pikkuisten päikkäriaikaan saaren toiselle laidalle pulkkamäkeen. Parasta oli, että saimme mukaan Veikka-papan ns. työpulkan, sellaisen perusmallisen pulkan, joka oli vaan paljon tavallista isompi. Sillä mahtui kepeästi kolmekin aikuista viilettämään hurjaa mäkeä alas. Minityypit eivät tienneetkään olleensa reissussa, niin tyytyväisinä he omissa vaunukopissaan (omien pulkkiensa kyydissä taas) nukkuivat koko ajan. :)

Rentouttava loma, ei voi muuta sanoa. Totesinkin viime päivityksessäni, että tämä pieni irtiotto arjesta antoi kyllä uskomattoman paljon voimia uuteen viikkoon. Ja pulkkamäkeen on vielä tänä talvena uusiksi päästävä!

Kiertotie

H - Kyllä, olen yhä elossa. Huolimatta siitä, että asun samassa huoneistossa hirmuliskojen alalohkoon kuuluvan murusauruksen (Lat. Murusauridae) kanssa. Kaikesta päätellen murusaurukselle ei onneksi maistu ärtyisä ja stressaantunut nallekarhu, joten olen välttänyt suuremmat puremat. 

Voi voi, mitä riepottelua tämä vuoden alku. Tammikuun laskuhirviöiden taltuttamiseen paloi ensinnäkin vähän liian paljon paikallista valuuttaa. Sääliksi kävisi oravia, jos vielä oltaisiin ajassa nahka. Toiseksi, nyt on tullut eteen se kauan tiedossa ollut hetki, eli muutto. Niin, eihän muuttamisessa mitään ihmeellistä ole, mutta meillä sattuu olemaan tällä hetkellä edullinen huoneisto, eikä takuuvuokraa. Tähänkin olisi voinut varautua. 

Viimeisin, muttei vähäisin on tietysti nämä suuret elämäni suunnitelmat, jonka kivijalkana on  ollut yrittäjyys. Olen käytännössä haaveillut, tai totuttautunut ajatukseen toimimaan yrittäjänä jo vuodesta 2009 lähtien. Mutta! Te, ketkä olette edellistä blogiani lukeneet, tiedätte, että Alarik oli meille aikamoinen yllätys. Ei suunniteltu. Olen kuitenkin jatkanut omien suunnitelmieni toteuttamista kohti syksyä, jolloin ajattelin yritystoiminnan alkavan. Pitänyt ajatuksesta kiinni kynsin ja hampain, samalla repien hiuksia, ja miettien miten me ikinä tulemme pärjäämään? Nyt olen vihdoinkin saanut rauhan, kiitos kaikkitietävän isosiskoni kanssa käydyn keskustelun. Oikeasti, kaikilla pitäisi olla isosisko!

Alarik on parasta mitä olen ikinä saanut. Jotain niin ainutlaatuista, ja kaunista, ettei semmoisesta olisi voinut edes ymmärtää unelmoida. Yrittäjyys tällä hetkellä rasittaisi perhe-elämäämme ja parisuhdettamme, jonka lisäksi se todennäköisesti kaatuisi pääoman puutteeseen. Sille tulee vielä aikansa, mutta nyt minulle on tärkeintä olla isä ja puoliso. On huojentavaa poiketa kiviseltä polulta, vaikka matka on ehkä pidempi. Unelmat elää, ja suunta on sama!

Kai se on vain niin, että ongelmilla on tapana kasautua? Ihanpa sama joka tapauksessa minulle, sillä aion monottaa tuon ongelmakasan jonnekkin hyvin kauas, ja perinteitä kunnioittaen myös mahdollisimman syvälle. Katsotaan mitä aika tekee asialle. Pajahommat jatkuu vähintäänkin harrastuksena, ja tulevasta työpaikasta riippuen täytyy muistaa, ettei sivutoiminen yrittäjyys ole koskaan poisluettua. Loppuvuosi tulee olemaan eeppinen, ja minä aion olla mahtava. Varsinkin työnhakutilaisuuksissa.

Barney Stinson on ehkä huipuimpia tyyppejä ikinä, sarjassaan How i met your mother. :)

Kuvan lainattu: https://www.facebook.com/pages/Barney-Stinson-How-i-met-your-Mother/35508322831

"Nukkumatti, nukkumatti lasten.."

A - Tuntuu tiedättekö, että melkein heti edellisen tekstin kirjoittamisen jälkeen, suurimmat ongelmamme alkoivat helpottaa. \o/

Asiaan varmasti auttoi viikonlopun miniloma saaressa mökillä, rentoutumista hyvässä seurassa. Se, että sain nukkua aamuisin pitkään (Kiitos kuuluu murulle! ♥) vaikka öisin jouduinkin runsaasti silloin vielä heräilemään. Tämä viikko lähti kuitenkin sillä oikealla jalalla käyntiin.

Löysin myös mahdollisesti syypään omaan unensaamisen vaikeuteeni. Olin unohtanut ulkoilun tärkeyden! Liikkumiseni on monta kuukautta ollut pääasiallisesti sisätiloissa tapahtuvaa, ryhmäliikuntatunteja jne. Viikonloppuna olimme ulkona paljon, ja mökillä sammuin kyllä kuin saunalyhty. Tästä jotain oppineena, olen nyt sisällyttänyt vaunuttelulenkit jälleen päiviini.

Olin totaalisen yllättynyt kommenttitulvasta, jonka sain viime postaukseen! Huikeaa! 

Vertaistuesta oli tälläkin kertaa hyötyä, ja saimmekin paljon hyviä vinkkejä kommenteistanne. 

Suuri kiitos kaikille. :) 

Aloitimme heti maanantai-iltana testaamaan uusia metodeja nukutukseen. Tissittelyt hoidetaan nykyisellään jo olohuoneen puolella, hämärässä valaistuksessa ja mahdollisesti joku unimusiikki soimassa. Sitten siirrämme pojan makuuhuoneeseen, makuupussiin humps -> soittorasia (=itkuhälytin) soittamaan tuttuja hempeitä biisejä, uninalle kainaloon ja hyvänyönsuukot. Sitten pois huoneesta parin metrin päähän sohvalle.

Ekana iltana poika ei oikein halunnut ymmärtää miksi hänet yksin sänkyyn jätettiin. Sovimme, että H käy laittamassa tuttia takaisin ja välillä olemassa pojan vieressä. Isi ei tähän hommaan kelvannut, ja yliväsyneeksi itkuksihan se sitten meni. Loppupeleissä menin itse viereen istumaan ja pidin pikkuista kädestä. Siihen hän rauhoittui ja nukahti.

Tästä ollaan edetty jo siihen, että eilen illalla poika nukahti 3 minuutissa samalla alkukaavalla, mutta niin, että jäin pitämään häntä kädestä sänkyyn hyvänyönsuukon jälkeen.

Pikkuhiljaa voin varmasti tuon kädestä pitämisenkin jättää pois, ja lähteä pois heti hyvänyönsuukon jälkeen. Käsittämätöntä miten nopeasti lapsi hyväksyy muutokset, kun ne tehdään lempeällä tavalla. Täytyy alkaa soveltaa sellaisia myös öihin.

                       

Ihana nukkumattilaulu oli yksin tämän illan iltalauluista. :)

Öisin olemme palanneet takaisin 3-4 herätyksen rytmiin. Ensimmäinen ja toinen hoituvat tutilla. Noin klo 4 kieppeillä se ei enää riitä ja tarvitaan ensimmäinen syöttö. Sitten tämä toistuu mahdollisesti noin kuuden pintaan. Ja seitsemän-kahdeksan maissa noustaankin sitten ylös. Tämä rytmi ei väsytä minua läheskään yhtä paljon kuin aikasempi, joten  myös hirmulisko minussa on ehkä astetta pienempi tällä hetkellä.

Pakko mainita tästäkin vielä; H luki edellisen kirjoitukseni koulutuksessa ollessaan, ja laittoi viestin minulle sen jälkeen: "Hirmulisko <3". Päättelin, että hirmuliskomaisuudestani huolimatta minusta mitä ilmeisimmin tykätään. ;)

Vielä emme sen kummempia unikouluja ala ihmetellä. Alarik pääsee nukkumaan viereeni, jos rytmi pysyy tällaisena ja minä suht virkeänä.

Saa nähdä miten tänä iltana menee nukutuspuuhat. Niihin lähdenkin nyt tästä, öitä! ->

Unihiekkaa nettikaupasta?

A - Hiukan hiljaisempaa on ollut blogissa, joudun heti alkuun pahoittelemaan. On käynyt niin, että olen ensimmäistä kertaa tässä melkein 7 kuukauden mittaisen Alarikin pienen elämän aikana aivan totaalisen väsähtänyt.

Miten niin kävi? Menikö väsymys viimein "yli"? Onko se tietty hormonitaso (joka synnytyksen jälkeen jostain pompsahti) laskenut jo niin, ettei se helpota enää jaksamisessa? 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Alarik nukahtaa illalla klo 19.30-20.30 välisenä aikana, ja vaatii nykyään ihan nukutuksen. Tämä tarkoittaa tissiä, ja sen jälkeen vieressä hengailua, kädestä pitämistä ja joskus jopa (melkeen nolottaa myöntää) keinuttelua. Nukuttamisessa menee aikaa kymmenestä minuutista tuntiin, ja aika usein vuorottelemme siinä, jos on sellainen kerta, että nukahtaminen vain kestää ja kestää.

Tänään ekoille aamupäikkäreille nukahdettiin aika helposti. Suloisin näky. 

H menee arkisin nukkumaan n. kymmenen maissa. Itse suurimmaksi osaksi pyrin menemään sänkyyn samoihin aikoihin, tosin joinain iltoina jään tuijottamaan jotain sarjaa vielä hetkeksi. Viimeistään yhdeltätoista makuuhuone kutsuu minuakin.

Sitten alkaa seuraava ongelma. Vaikka olen aivan järjettömän väsynyt (tai ehkä juuri siksi), uni ei tule. Saatan tunnin viiva kaksikin vaihtaa asentoa, katsoa kelloa, miettiä kaikki ajankohtaiset asiat läpi ja taas vaihtaa asentoa.

Nukahdan, ja viimeistään tunnin päästä siitä poika alkaa itkeä unissaan, eikä rauhoitu tutilla. Tarvitaan taas se tissi. Pahimpina öinä puolen tunnin-tunnin välein se sitten tarvitaankin. 

Ymmärrän nyt hyvin nyt niiden viime vuosien (melko hönttien) tekstipaitojen: "Äiti on vähän väsynyt"-tekstit. 

En itse tarvitsisi paitaa, koska minusta kyllä väsymyksen näkee valitettavan hyvin muutenkin. Ja erityisesti kuulee. Pojalle onneksi jaksan olla suht tyyni ja rauhallinen emo, mutta miehelle olen avovaimon sijasta muuttunut lähiaikoina lähinnä hirmuliskoksi. Toki hyviäkin hetkiä on, mutta kai kaikilla liskoilla?

Hui!

Päivisin poikanen nukkuu onneksi suhteellisen hyvin. Näen jo kommenttikentässä melkein kirjoittamanne kommentit: "Mene päiväunille, kun poikakin!" Olisikin niin helppoa. Koitettu on, ja eihän siitäkään mitään tule, uni ei halua tulla. Olen ratkaissut asian ottamalla pikkumurun päiväiset uniajat täysin itselleni. Ei siivouksia, pyykinpesuja eikä ruoanlaittoja. Lepoa vain, ja vaikka se hyvä lehti ja teekupillinen.

Nyt juteltuani äitikollegoideni (Joilla myös n. puolivuotiaita.) kanssa lähiaikoina, olen todennut, että näin ei vain voi jatkua. Ehkä ensi yönä otan mukaan sänkyyn sen vedellä täytetyn vesipullon ja tarjoan sitä pojan herätessä. Pidän pikkuisen omassa sängyssään, enkä ota viereeni.

Jos tämä ei yhtään tehoa, on pakko ottaa käyttöön tehokkaammat keinot. H hoitaa poikaa ainakin pari yötä vesipullon kanssa & tutin avulla, todennäkösesti aikamoisen huudon säestyksellä. Itse on varmaan pakko lähteä johonkin evakkoon siksi aikaa, en tiedä riittääkö toinen huone. Sydämeni särkyy, kun en voi tarjota pienelle lohtua sillä mitä hän haluaisi.

Miten Te, hyvät lukijamme, olette selvittäneet tämän kaltaiset nukkumisongelmat? Jaetaan tietomme ja ollaan kaikki yhdessä viisaampia. :)

1. kuva: Oma 2. kuva: http://tieku.fi/aihe/paleontologia 3. kuva: http://weheartit.com

Sydämellistä..

.. ystävänpäivää kaikille lukijoillemme!
Olette meille tärkeitä! ♥

Kuvassa H:n tuomat tulppaanit ja A:n askartelemat cupcaket. Niistä ja,
 kaveripariskunnan ja heidän tyttärensän vierailusta on kiva ystävänpäivä tehty. :)

Kysymyshaaste

A - Saimme Pienen menninkäisen elämää-blogista haasteen. Siinä oli kivat kysymykset, joiden ajattelin valottavan meitä ja elämäämme taas hiukan lisää teille! Olemme vastanneet näihin toisiemme vastauksia ensin näkemättä. Kysymyksiin vastattu jo viime viikolla, nyt saimme vasta keksittyä omat kysymykset, joten siksi julkaisu vasta nyt. ;)

A ja H

1. Mitkä/millaiset asiat tekevät sinut erityisen iloiseksi?

Pojan hymy, nauru ja päristys, tietysti. Ne meidän omat jutut, H:n kanssa, joita voimme nauraa, niin ettei kukaan muu ymmärrä mistä on kyse. Ystävän kanssa hassuttelu. Laulaminen, jossain paikassa, jossa on akustiikka kohdallaan. Oikein hyvän kirppislöydön tekeminen. 

Poikani, ja kihlattuni. Perhe ja sukulaiset. Ystävät. Kaunis päivä luonnossa. Muistot. Haaveet. Onnistumiset.

Joka kerta kun silmät alkavat tuikkia ja hymy leviää pienen kasvoille, päiväni paranee entisestään. :) -A

2. Tämän hetken lempikappaleesi?

Kuuntelen tällä hetkellä aivan liian vähän omaa musiikkia. En muista, ehdi, jaksa. Pääsääntöisesti meillä soi siis joko H:n musakit taikka Rajattoman lastenlevy. Jälkimmäinen on kyllä yllättävän hyvää kuunneltavaa, ja poika rakastaa niitä biisejä! Mainitsen tähän siis vain jonkun joka ekana mieleeni juolahtaa: Sara - Yhtenä iltana.

Tällä hetkellä lempibiisin paikan vie upea sävellys bändiltä In Mourning kappaleellaan Colossus. Ruotsalaista progressiivista death metallia, ihan vain varoitukseksi. ;)

3.Viimeisin ärsyttämään alkanut asia?

Kissat tunkivat aamulla makkariin, kun H toi pojan takaisin viereeni ja lähti koulutukseen. Se ärsytti, koska ne eivät saa sinne tulla, ja olin hyvin väsynyt (herätyksiä yöllä taas MONTA). Myöhemmin noustuani ylös, huomasin niiden ruoka- ja vesikippojen tyhjentyneen yön aikana täysin. Siitä johtuen ne sinne makkariin yrittivät tunkea. Tuli aika paha mieli. Höntit eivät tajunneeet pyytää ruokaa ja vettä H:lta, vaan yrittivät tulla laumanjohtajansa luo siitä kertomaan. Noh, kissojen paijaus (ja sen ruoan ja veden saanti) paransi kaikkien osapuolten mielet lopulta. :)

Heräsin tänään harvinaisen pahaan närästykseen, jota on jatkunut pitkin päivää. Päättelimme rakkaan sairaanhoitajasiskoni kanssa, että eilinen uintirääkki on saattanut antaa närästykselle lisäpotkua. Nyt on aika siis jättää muutamia tottumuksia (tuoremehu,ruisleipä) ja pienimuotoinen addiktio (kahvi!) pois elämästä.

4. Millaisista kirjoista pidät erityisesti?

Fantasiakirjallisuus on ykkönen. Tykkään myös historiallisista romaaneista ja joistain scifi-tyyppisistäkin. Romanttiset menevät myös, jos ne ovat hyvin kirjoitettuja, eivät täyttä liipalaapaa.

Fantasiakirjallisuus myös täällä ehdoton ykkönen. Historialliset romaanit, jotka käsittelevät viikinkiaikaa, keski-aikaa tai jotakin vielä vanhempaa toimivat myös. 

5.Museo vai klassisen musiikin konsertti, miksi?

Museo, arvostan taidetta suuresti, vaikken sitä kovin paljoa ymmärräkään. Tosin myös konsertti kelpaisi, mutta nyt on enempi museo-olo.

Aika paha. Viihdyn kyllä museoissa, koska sieltä voi bongata paljon kaikkea vanhaa kädentaitoa, ja varsinkin ruotsin puolella on mahdollista nähdä viikinkiaikaista matskua. Toisaalta musiikin laajana kuuntelijana, olisi upeaa joskus nähdä eeppinen klassisen musiikin konsertti. 

Fiskarssin kevät-12. <3

6. Mikä on lempivuodenaikasi? Miksi juuri se?

Kevät. Olen pirteimmilläni, kun aurinko alkaa paistaa vihdoin kunnolla. Luonto herää pitkän talven jälkeen ja vihreää alkaa pursuilla tienpenkoista ja puiden oksista. Olen kevään lapsi, ja sen kyllä minusta huomaa.

Kevät. Tiedättekö sen hetken, kun pysähdytte paikoillenne kasvot kohotettuna kohti aurinkoa. Muisto lämpimästä palaa taas mieleenne lupaillen kesää. Valon paljous räjäyttää tajunnan, ja tiedät talven väsyneisyyden vihdoin väistyvän. Kuulet vain ne kaksi ääntä, joilla tähän aikaan vuodesta on merkitystä. Lintujen viserrys, ja jään sulaamisesta aiheutuvat tasaiset tip-tip-äänet. Luonto herää, ja elämä palaa kaikkialle. Kaunista! :)

7. Jos saisit valita paikan, jonne muuttaisit loppuelämäksesi (tai vähintäänkin kymmeneksi vuodeksi), mikä se olisi?

Asuisimme Turun ja Uudenkaupungin välimaastossa sijaitsevalla pikkupaikkakunnalla, jossain siellä ihan maalla. Sellaisella peltojen keskellä olevalla "saarella" olisi  punainen pitkätalomme, kanala ja pari muuta lisärakennusta (työtiloja meille tietty!). Pihassa olisi vanhoja suuria koivuja pari, ja toisesta niissä roikkuisi keinu. Metsänkin pitäisi olla suht lähellä, jossa olisi tietysti niitä hyviä kiipeilypuita. Merelle ei saisi olla kovin pitkä matka, muttei kuitenkaan ihan kävelymatkan päässä tarvitsisi olla, jotta lapset eivät siellä alituiseen juoksisi. Puutarha olisi vanha, siellä olisi omenapuita, luumupuita, kirsikkapuita, monenlaisia marjapensaita ja sen laidalla olisi pieni vihannesmaa. 

Kuvitelkaa itsenne istumaan metsänlaidalla olevan punaisen talon kuistilla. Pihamaan oikealla laidalla on pitkä rakennus, josta kuuluu kanojen juttelua. Vanhan rakennuksen toisesta päästä kuuluu päivisin alasimen kilkettä. Pihan vasemmalla sivulla on vanha pelto, josta pieni osa on otettu käyttöön juuresten kasvatukseen. Pienen siistin pellon vieressä on kasvihuone. Taloamme vastapäätä tervehtii merenranta, jonne vanha ruohotupsuin varusteltu tie viettää. Rannassa olevassa rakennuksessa on sauna, ja pieni vaja, jossa säilytän kalastusvälineitäni. Laituriin on kiinnitetty vanha soutuvene. Suuret ovat haaveet, mutta ilman haaveita en ole mitään. :)

Näin lähelle unelmataloa pääsimme duplojen kanssa yhtenä iltana.

8. Oletko taikauskoinen? Jos olet, miten?

Hiukan. En kyllä oikein osaa määritellä miten, joskus vain tulee sellainen olo.

En oikein tiedä. Ehkä uskon hieman karmaan. Hyvät teot palkitaan, ja pahat rangaistaan.


9. Mitä odotat juuri nyt kaikista eniten?

Elokuisia häitämme. <3

Vaimo ois ihan jees. ;)


10. Suurin unelmasi?

7. kysymyksessä vastasin osaan suuresta unelmastani. Loput siitä ovat: Ihana yhteinen elämä tulevan aviomieheni kanssa. Monta suloista lasta, ja lastenlapsiakin sitten joskus! Toiseksi suurin unelma olisi valmistua muotoilijaksi vielä joskus. 

Unelmaani vastasin jo kysymyksessä 7. Voisin kuitenkin lisätä siihen vielä pari tärkeää asiaa. Tahdon kaikkein eniten, että onnemme A:n kanssa kestää elämämme loppuun asti. Toivon Alarikille sisaruksia, ja terveyttä rakkailleni.


11. Jos tietäisit huomisen olevan viimeinen päiväsi, mitä tekisit?

Olisin rakkaideni kanssa.

Ehkä niin kuin isäkin. Ajaisin meren rantaan, ja katselisin sitä. Suurimman osan päivästä olisin kuitenkin perheeni kanssa.

11 Kysymystä:

1. Koska olet viimeksi nauranut vedet silmissä, miksi?
2. Paras kirpputorilöytösi?
3. Milloin viimeksi nukuit muualla kuin kotona? Missä ja miksi?
4. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
5. Mitä sinulla on aina mukanasi, jos ei lasketa avaimia, lompakkoa ja puhelinta?
6. Suosikkisi nettikaupoista?
7. Minne siirtyisit, jos saisit mahdollisuuden käyttää aikakonetta?
8. Mikä kirja sinulta on jäänyt kesken?
9. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
10. Mieleenpainuvin lapsuusmuistosi?
11. Suosikkiruokasi?

Näille blogeille lähtee haasteemme,
Aurinkoinen Toivoni
Yhdessä, yhtenä.
Ketustelua
Uuden elämän alkeet
Lankahommia

Parempia elämäntapoja

H - Talitintit laulaa ja jossakin päin Suomea kuulemma jopa syövät toisiaan, aika karu homma. Mitäpä kuuluu? Katselin järkyttyneenä, että viime päivityksestäni on kulunut jo reilu viikko! Kylläpä nuo päivät rientää.

Näin aluksi, kun vielä muistan, haluan kiittää teitä huippu-aktiivisesta kommentoinnista edellisessä päivityksessäni. Alkaa olemaan aika selvä, mikä karvamalli on se the parta, jonka takana lymyän hermostuneena alttarilla. 

Minulla menee lujaa, oikeasti. On tapahtunut paljon hyviä juttuja, ja yksi huonompi juttu. Mutta mikä tärkeintä, olen alkanut ajatella asioissa enemmänkin niiden hyviä puolia, kuin huonoja. Esimerkiksi tänä aamuna sängyssä seitsemän aikaan oli jälleen tuo tuttu viikonloppuaamujen kiista siitä, kumpi herää pojan kanssa.

A: Alarik on herännyt satamiljoonakertaa tänä yönä, ja muinakin öinä tällä viikolla, 

joten olisi kiva kerrankin nukkua pitkään.

H: Herään joka aamu 6:00-6:30, joten ois kiva joskus viikonloppuna nukkua edes kahdeksaan.

Arvaatte varmaan, kumpi häviää tämän taiston joka kerta.

Vaipan vaihdon jälkeen, kun syötin lapselleni puuroa, en voinut muuta, kuin olla yksinkertaisesti onnellinen. Alarik oli tänä aamuna valloittava ilopilleri. Jutustelimme niitä näitä, (vau-va-va-vau-vauva, huuuu, möööö) leikimme leluilla ja jylläsimme. Heräämisen hyvä puoli oli siis se, että enhän minä saa yhteisiä aamuja poikani kanssa, kuin viikonloppuisin. Ja näin jälkeenpäin ajatellen, en todellakaan vaihtaisi noita hetkiä nukkumiseen.

Se miksi minulla menee lujaa, johtuu  niistä uudenvuoden tavoitteistani. Olen nimittäin vihdoin päässyt hyvään vauhtiin liikkumisen kanssa. Huonompi juttu taas on se, että sain tiistaina eeppisen närästyskohtauksen. Tai pikemminkin se oli jatkuvan närästykseni huipentuma. Nyt on kuitenkin lääkekuuri päällänsä ja elämäntapamuutokset harjoittelun alla.

Heiaheia.. Myönnetään, että se on oikein kelpo motivaation lähde. 

Suurin syy närästykseeni on ollut todennäköisesti epäsäännöllinen syöminen, hävyttömän kokoisilla annoksilla. Nyt olen neljättä päivää syönyt tasaisesti pitkin päivää pieniä annoksia (aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala). Toinen suuri muutos on muutamien ruoka-aineiden poisjättö. Kahvinjuonnin lopetus kirpaisee eniten. 

Liikunta ja oikea ruokarytmi tekee minulle hyvää, ja energiaa näyttää tänäänkin riittävän vaikka kuinka.

Mitä meille kuuluu?

A - Huliviliviikonloppu lähestulkoon ohi, ja nyt rentoudutaankin koko päivä pienen perheemme kanssa ihan kotosalla. Kerrottakoon viikonlopusta sen verran, että meillä on torstaista asti ollut joka yö eri yövieraat kylässä tähän päivään asti. Kivaa on ollut, mutta huomaa, että nyt tarvitsee olla se yksi rentoutumispäiväkin, ennen arjen alkua.

Kirpparilta löytyi eilen vielä lisää puupalikoita, iso ämpärillinen 6 €! :)

Neuvolakuulumisia viime keskiviikolta, jolloin Alarik 6 kk 1 vko:n (suluissa 5 kk mitat):

Paino: 8860 g (8210 g)

Pituus: 71,6 cm (69,5 cm)

Päänymp. 44,1 cm (42,9 cm)

Neuvolatädin sijainen kirjoitteli näin:

"Kasvaa tasaisesti. Sopusuhtainen poika. Syömiset ja nukkumiset sujuvat. Kierien liikkuu, oman akselinsa ympäri pyörii. Aurinkoinen hymy."

Saatiin mukaamme neuvolasta pojalle ensimmäinen ikioma hammasharja. jonka käyttö neuvottiin aloittamaan, kunhan ensimmäinen hammas puhkeaa. Alarikillahan on jo jonkin aikaa neljä hammasta ollut tulon päällä, mutta yksikään ei vielä ole puhjennut.

Lihat otamme myös mukaan pojan ruokavalioon, ja tänään onkin tarkoitus tehdä broileri-riisi-kasvissosetta, ihan pakkaseenkin asti. 

6 kk ikäisenä pikkumurumme:

- Syö viisi ateriaa päivässä. Aamupuurona riisipuuroa taikka ohrapuuroa, jonka seassa hedelmä- tai marjasosetta. Lounaaksi vihannessosetta (tähän vaihtuu lihasose todennäköisesti). Välipalaksi hedelmäsosetta ja sormiruokaillen esim. appelsiinin tai kurkun viipale. Päivälliseksi vihannessosetta. Iltapuurona, kaurapuuroa, jonka seassa hedelmäsosetta.

- Nukahtaa klo 20-21,  ja heräilee tällä hetkellä n. 2 tunnin välein, eikä aina ole nälkäkään. Oletan, että johtuu kaiken uuden oppimisesta ja mahdollisesti hampaiden tulosta. Herää aamulla klo 7-8 välillä.

- Istuu hienosti ja suoraselkäisesti syöttötuolissa, ja syö reippaasti ruokansa siinä.

- Liikkuu kierien haluamaansa paikkaan, ja kääntyy akselinsa ympäri hyvinkin nopeasti. Selällään ollessaan nostelee peppuaan, ja etenee myös sillä tavalla, tosin taaksepäin. Jalat ja kädet käyvät koko ajan. Hän ikäänkuin juoksee tai ui, ollessaan sylissä taikka lattialla. Vielä se ei kuitenkaan ole tuottanut tulosta etenemisessä. :)

- Viihtyy itsekseen paremmin lempilelujensa kanssa lattialla. Sieltä on hyvä seurailla samalla isiä/äitiä, joka hääräilee samassa huoneessa kotihommia.

- Ilmaisee itseään monilla erilaisialla äänteillä, ja päristely on uusinta uutta, jota täytyy harjoitella lähes koko ajan. Onneksi hän ei kuitenkaan ole vielä hokannut, että sitä voisi tehdä syödessä, joten siitä ei mitään haittaa ole. Lähinnä se on suloista. ♥

- Oikeita leikkimisen esiasteita jo selvästi näkyvissä. Kaikki ei välttämättä enää mene suuhun, vaan leluja tutkitaan tarkkaan ja niillä esim. hakataan lattiaa. (Täytyykin lähettää Briolle yksi reklamaatio. Ei puolivuotiaan pitäisi mielestäni saada puulelua totaalisen palasiksi..) Taputtaa käsillä mielellään lattiaa, pöytää tai mitä tahansa muuta, vaikka äidin käsikin käy. Karvalankamattoja on jännää tunnustella käsin, varsinkin jos toisen käden alla on lattia. Miten kaksi pintaa voikin tuntua niin erilaisilta? ;)

- Ottaa meihin päivä päivältä enemmän kontaktia ja omaa selkeästi omia mielipiteitä. Hymyilee ja nauraa mielettömän usein, ja ihanasti. Osaa koskettaa hellästi, eikä enää aina revi kaikkea joka käsiin osuu. Haluaa kosketella esim. kasvojamme, ja ihmettelee sitä miltä ne tuntuvat. Koskee myös kissojen turkkia, eli tavallaan silittää. Kissat ovat tykästyneet ehkä siksi nyt enempi poikaan ja käyvät häntä puskemassa ohimennessään.

- On hirmuisen kiinnostunut muista vauvoista ja hakee myös heihin kontaktia. Vielä saa kuitenkin olla varovainen, etteivät otteet puolin ja toisin ole liian rajuja. 

Pakkasin sitterimme (sen Emma-merkkisen, harmaan nallekuviollisen) jo pari viikkoa sitten pois tarkoituksena lahjoittaa se ystävälleni, jolla on huhtikuussa (mun synttäreinä!) laskettuaika. Alarik ei siinä ole enää aikoihin viihtynyt, enkä aikonut sitä alkaa säästelemään. 

Eilen sitten kävi niin, että kirpparikierroksella sain TAAS hieroa silmiäni. Juuri ihailemani värinen ruskea-beige ja oikein hyvässä kunnossa oleva Baby Björn-sitteri, puisella kaarilelulla, hintana 20 €! Tällaisen sitterin olisin halunnut ostaa Alarikille jo ihan pienenä, mutta en sitten raaskinut kuitenkaan, kun tuolla toisellakin tiesin pärjääväni. (Käykääpäs linkeistä katsomassa mitä sitteri ja kaari uutena maksavat!)

En miettinyt kahta kertaa, vaan sitteri päätyi ostoskorini täytteeksi kirpparilla. Kassalle mennessäni päässäni kävi ajatus, että onko tässä järkeä, kun Alarik ei kuitenkaan enää kovin kauaa tässäkään sitterissä varmasti istu, mutta totesin, että asia jäisi vaivaamaan minua ikiajoiksi, jos en sitä nyt ostaisi seuraavalle tulokkaalle säästöön. ;)

Kotona huomasimme, että poikanen tykkääkin tästä sitteristä, ehkä sen pystymmän istuma-asennon vuoksi enempi. Puinen kaarilelu oli myös hyvin kiinnostava, joten ehkä pikku-A:kin saa vielä hetken aikaa joskus uudessa sitterissämme istuskella, ennen kuin se pakataan varastoon odottelemaan. 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

JEI, ensi viikolla alkaa Tanssitan vauvaa-kurssi! Siitä lisää tuonnempana, nyt vasta partsilta heränneelle pojalle maitoa, jonka jälkeen on ihana päästä käpertymään sohvannurkkaan katsomaan huippua tv-sarjaa,  How I Met Your Mother, Netflixin kautta. Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!