Uudet toiminnot

Fiksu poika käytti alkuun hiukan apuvälineitä. Tämä oli muistaakseni kolmas itse kääntyminen.

A - Alarik on nyt jo 5 kk ja viikon. Aika on kulunut mielettömän nopeasti. Pikkuinen vauva on kadonnut ja tilalle on tullut iloinen lörpöttelijä. Maailmassa on hänelle jo monta ihmeellistä asiaa, joita saa kummastella päivittäin.

5 kk ikäisenä pikku-A:

• Syö 4 ateriaa päivässä oikein reippaasti. Aamulla kaurapuuroa ja hedelmäsosetta sekaisin, lounaaksi vihannessosetta, välipalaksi hedelmäsosetta ja iltapalaksi riisipuuroa, jonka seassa hiukan hedelmäsosetta. Lisäksi maitoa joko tissistä taikka pullosta. (Riippuen onko pikkuherra äidin lähettyvillä vaiko iskän kanssa.)

• Juoda nokkamukista. Tämän suuren taidon hän oppi tänään, kun tarjosimme pojalle hiukan vettä siitä lounaan päätteeksi. Hienosti hoksasi! :)

• Nukahtaa klo 20-21, herää n. 2-3 kertaa syömään ja nousemme ylös kahdeksan ja yhdeksän välillä.

• Käsien käyttäminen on kehittynyt kovasti, ja nykyään kaikkea ei pistetäkään heti suuhun vaan juttuja saatetaan käännellä käsissä ja ihmetellä. Uniriepulelua täytyy myös saada hipeltää ennen yöunia.

• Jalat ovat vähän väliä suussa taikka muuten vain ylhäällä. Varsinkin ilman vaippaa. Voitte kuvitella kuinka helppoa nykyään on vaihtaa vaippa. Noh, olen kuullut, että koko ajan se hullummaksi vain menee mitä enemmän tulee ikää. :D

• Ei puklaile enää läheskään yhtä paljon kuin ennen. Joitain kertoja on käynyt niinkin, että samat vaatteet ovat saaneet olla kokonaisen päivän päällä!

• On erittäin valpas ja tarkkaavainen. Ympäristö ja ihmiset kiinnostavat hirmuisesti.

Metsolan raitahaalarit kirpparilta, 5 e!

Tänä aamuna kävimme neuvolassa ja poika sai tapansa mukaan ihanalta tädiltämme kehuja:

"Kasvaa hienosti. Kehittyy hyvin, kuulo ja näkö ok. Hymypoika, juttelee!" Rokotukset käymme hakemassa hiukan myöhemmin tämän hetkisen pienen flunssailun takia.

5 kk mittoja (suluissa 4 kk):

Paino: 8210 g (7540 g)

Pituus: 69,5 cm (67,5 cm)

Pään ymp. 42,9 cm (41,9 cm)

Pikkumuru nukahti jo kaukaloon, joten lopettelenpa tältä erää, jotta pääsemme lähtemään uuden vuoden viettoon H:n siskon luokse. Alarik pääsee taas leikkimään serkkupoikiensa (4 kk ja 4,5 v) kanssa. :)

Viettäkää mukava vuodenvaihde ja onnea teidän jokaisen uuteen vuoteen 2013! Kuullaan ensi vuonna! ♥

Joulu

H - Oikein hyvää vuoden viimeistä lauantaiehtoota! Joulu alkaa olemaan takana päin ja katse kohdistuukin tulevaan vuoteen ja siihen suunnattuihin suuriin lupauksiin. Olen ääriäni myöten täynnä kinkkua ja laatikoita, suklaata ja herkkuja. Perhejuhlat ovat aivan parhaita, ja jouluaatto lukeutuukin vuoden suosikkipäiviini. Jos kuitenkin ihan rehellisiä ollaan, niin nyt joulu saisi jo pikkuhiljaa suksia takaisin, vaikka sinne korvatunturille poroja viihdyttämään. 

Alarik oli oikein pirtsakka tonttu flunssailusta huolimatta. :)

Olen suuri perinteiden kannattaja, ja pidän joskus turhankin tarkkaan kiinni tavoista, joihin olen tottunut. Tämä joulu oli kuitenkin monilta tavoin erilainen, kuin aikaisemmin. Sain pitää perinteeni, mutta paljon on tapahtunut sitten viime joulun. Täytyy varmaan oikein listata ne muutokset, että pysyn itsekin kärryillä.

Muistolle.

1. Suurin muutos on tietysti meidän pieni-suuri mölisijämme, joka oppi muuten edellispäivänä kääntymään selältä vatsalleen! Daddy is proud! \o/ Alarik toi jouluun sitä lapsenmielisyyttä, josta olen itse kasvanut ulos. Perinteet tuntuvat jälleen tärkeämmiltä toteuttaa, jotta niistä kehkeytyisi pikku-A:llekkin perinteitä, ja ennen kaikkea hyviä muistoja. 
2. Ensimmäinen jouluaattoni, kun olin eri paikassa, kuin äitini. Järkyttävää! Sekä minun, että äitini puolesta. Pärjäsimme kuitenkin molemmat olosuhteisiin nähden oikein hyvin, ja nähtiin sitten tietysti joulupäivänä. 
3. A:n perheen parissa oli mukava viettää oikein lämmin ja tunnelmallinen jouluaatto ensimmäistä kertaa. 
4. Joulu ilman isää. :/ Tämmöiset juhlat ovat juuri niitä aikoja, jolloin odotan löytäväni kuusen alta isäni kirjoittaman joulukortin. Tai huomaan selailevani puhelintani, ja pysähdyn isän yhteystietojen kohdalle, jota en ole vieläkään nähnyt tarpeelliseksi poistaa. Onneksi on ne hyvät muistot.
5. Ostin vain 6 lahjaa! Ja niistäkin A hankki 5, rahoitin vain ne. :D Eli käytännössä tämä oli minulle stressittömin ja kiireettömin joulukuu pitkään aikaan. Syynä tähän pieneen lahjamäärään on lähinnä se, että minua on jo vuosia ällöttänyt se, että joulusta on tullut niin suuri kulutusjuhla. Toinen suuri syy on se valtava määrä rahaa, jota lahjoihin menee, joten tänä vuonna lahjat saivat vain ne pienimmät ihmiset, jotka niitä eniten odottavatkin. Myönnän kuitenkin joulumieleni vähän kärsineen ratkaisustani, joten ensivuodeksi järkkään taas lahjat koko lähipiirilleni. Lähestyn kuitenkin asiaa vähän vanhemmalla kaavalla. Itsetehtyjä lahjoja ja pitkin vuotta ostettuja oikeasti hyviä lahjoja, jotka eivät ole Cittaria nähneetkään. 

Olin jo etukäteen huolissani, miten pahasti sukulaiset menisivät sekaisin Alarikista, mitä tulee lahjojen hankintaan. Yllätyksekseni lahjakasa oli kuitenkin paljon sopivamman kokoinen, mitä pelkäsin. Ja mikä tärkeintä, lahjat jakautuivat 74-86 kokoisten vaatteiden, ja sukupolvelta toiselle kestävien lelujen kesken. Hienosti on pitkätukkaa kuunneltu, kiitos kivoista lahjoista! :)

Iskän suosikiksi nousevat puiset lelut: Kilppari, palikkasysteemi ja puinen palapeli.
Ja tietty dublot! Kuvasta puuttuva pulkka tulee myös kevättalvella kovaan käyttöön,
kunhan jäbä alkaa itse istuskelemaan.

Joulupäivänä pikkumuru oli pipari.
Pidin huomattavasti enemmän tonttupuvusta. 

Sisko kyllä tietää, mistä minä pidän.
Darth Vader-avaimenperälegoukko, kahdella ledivalolla. 

Rauhallisia joulun rippeitä, ja jännittävää uuden vuoden odotusta. Seuraavalla kerralla kertoilen, mitä lupauksia teen vuodelle 2013. Tai no, ehkä parempi kutsua niitä tavoitteiksi. :P

Ps. Pääsimme tänään viettämään jälleen ristiäisiä, kun saimme kunnian ryhtyä kummeiksi pitkäaikaisen ystäväni suloiselle Jooa-pojalle. ♥

Hauskaa joulua! t. Pikku-A, äiti & iskä

Luulittepas jo, ettette saa kunnollista joulutervehdystä tänne. ;)

A - Me oltiin tänä vuonna todella mattimyöhäsiä ja askarreltiin joulukortit vasta tänään! Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö vain? Ihan hyvin ne saa vietyä joulun pyhinä kylästellessä itsekin perille, ja ne pari jotka pidemmälle lähtevät, ilahduttavat varmasti vastaanottajiaan, vaikka hieman myöhässä niin sanotusti ovatkin. :P

Tällaisen Alarik-armeijan saimme aikaiseksi. Se lähtee huomenna valloittamaan maailman. ;)

Oikein hyvää joulua nyt vielä kertaalleen lukijoillemme! ♥

Valon juhlaa

A - Vuoden pimeimpänä aikana kasvaa valon tarpeeni sitä mukaa, mitä pidemmälle vuotta mennään. Joulun alusaikana sytytän kynttilöitä vielä syksyäkin runsaammin ja kaivan varastoistani valot. Lapsuuden jouluista muistan, kuinka jännittävä oli keskellä yötä herätä ja käydä pelkkien jouluvalojen valaistessa hakemassa se lasillinen vettä. Niiden valojen loistaessa yöllä, uskoin tonttuihin.

Pikkuhiljaa pieni perheemme rauhoittuu joulun viettoon. Tulemme varmasti kertomaan kuulumisiamme viimeistään välipäivinä, jos ei meistä sitä ennen kuulu; Nauttikaa, rentoutukaa ja ennen kaikkea rauhoittukaa viettämään tätä ihanaa perhejuhlaa. Oikein ihanaa joulua Teille jokaiselle!

:o

H - Opin jälleen jotain uutta lapsiperheiden maailmasta, tarkemmin kohdistettuna lapsiperheet ostoskeskuksissa ja suurissa marketeissa. Tavallisesti en suosi näitä isoja komplekseja, mutta satumme asumaan vajaan 3:n kilometrin päässä ostoskeskuksesta, jonka Citymarketissa käyminen on meille yksinkertaisesti taloudellisesti järkevää. Anycase, näissä suuremmissa laitoksissa (varsinkin uudemmissa) on mielestäni aika hienosti ajateltu lapsiperheitä esimerkiksi lastenhoitohuoneilla ja leveämmillä parkkipaikoilla.

Kuva lainattu: http://www.verkkari.fi/product_details.php?p=3370

Olipa kerran Alarik, jolla oli vaihteeksi vaipanvaihto edessä. Ei ole kovin harvinaista, että lastenhoitohuone on varattu, joten oman vuoron odottelu on aika yleistä. Sana hämmentynyt tuskin riittää kuvaamaan pitkätukan ilmettä, kun korea vanhempi rouva ampaisi ulos hoitohuoneesta. Yksin. Hoitohuoneessa vallitseva haju kertoi kaiken olennaisen, ja jouduinkin epäuskoisena toteamaan, että tuo nainen kävi hoitohuoneessa pa**alla! 

Se on mielenkiintoinen tunne, kun ei oikein tiedä pitäisikö alkaa hysteerisenä nauramaan, vai olla tuohtunut lapsiperheiden oikeuksien puolustaja. A kertoi, että kyseessä ei todellakaan ole yksittäistapaus. Tavallaan pystyn ymmärtämään, että jos jotkut ihmiset vain yksinkertaisesti tarvitsevat sen oman rauhan. Iskeehän minullekkin joskus ujopissa, ja välillä pisuaareissa seisoo rivissä äijiä, jotka naureskelevat, että eihän tästä tule yhtään mitään. Tästä tädistä jäi kuitenkin valitettavasti sellainen mielikuva, ettei hänenlaisensa tarvitse käyttää astetta yleisempää wc:tä. 

Jonkin sortin ylimielisyyttä tai välinpitämättömyyttä vallitsee myös lapsiperheille suunnatuissa parkkipaikoissa. En voi olla huomaamatta, että niihin ilman lapsia ajavat ihmiset astuvat ulos autosta, johon ei duunarin vuosipalkka riittäisi. Kamalaa yleistämistä, tiedän. 

Kyllä me pärjätään tavallisillakin parkkipaikoilla, mutta onhan se aina mukavaa saada vapaa perheparkki, niin on kunnolla tilaa purkaa sälli ulos autosta. Ja harvemmin valmiissa maailmassa on niin kiire, ettei pystyisi odottamaan rouvan käydessä rauhassa asioillaan. Tiedostan myös sen, että joitakin ihmisiä lapsiperheet lähinnä ärsyttävät. Muistaakseni Radio Rockissa oli kerran eräs järjestö puhumassa asiasta, miten he vaativat tasa-arvoa lapsiperheiden ja lapsettomien välille. Ymmärrän tämänkin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, keskuksiin suunnitellut lastenhoitohuoneet pitävät vaipat pois yleisistä wc:stä, ja perheparkit vähentävät viereiseen autoon ilmestyviä lommoja. 

Kommentteja, mielipiteitä, kokemuksia? 

Univelkaa ja kissoja

H - Heräsin tänään pirteänä uuteen uljaaseen viikkoon, kalenterista katsottuna kaksi päivää myöhässä. Alkuviikko on mennyt jonkinlaisessa zombie-modessa, sillä tuli vähän otettua univelkaa. Heräsin maanantai yöllä klo 02:48, ja koska oli niin paljon "tärkeitä" asioita pohdittavana, jäi unet vain reilu kolmetuntisiksi. Minä en vain yksinkertaisesti toimi, ellen saa vähintään 7 tunnin unia.

Maanantai illalla lähdin kuskiksi Helsinkiin, jonka ohella pääsin katsomaan Hartwall-areenalle Musea. Aika sanattomaksi kyllä veti, kun suuren maailman miehet näyttivät, miten heitetään keikka. Lyhyesti sanottuna upein keikka mitä olen nähnyt, muttei paras. Se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että Musen kuunteluhistoriani on aika vähäinen. Jos haluatte vähän mittakaavaa siitä mitä upein keikka minulle merkitsee, niin Muse oli minulle 330:s näkemäni keikka. Olin kotona vasta yöllä klo 02:18, joten nämä kaksi peräkkäistä huonosti nukuttua yötä selittänee zombailuni.

Väriloistoa Hartwall areenalla.

A on näköjään ollut tulessa täällä, 3 päivitystä viikon sisällä! On tullut Me&I päivitystä, päivän asuja ja piparijuttuja. Koska minulle ei kuulu oikeastaan mitään ihmeellistä hitsailun ja Musen lisäksi, tartun A:n ehdotukseen ja vastaan toivepostaukseen esittelemällä perheemme kissat. Yritän kirjoittaa karvakasoista kauniisti, koska ne ottivat minut niin hienosti mukaan tähän uusioperheeseemme.

Kissat (Toivepostaus)

Niitä on 3 ja ne ovat norjalaisia metsäkissoja. Kaikki kisulit ovat tyttöjä, joten olemme Alarikin kanssa pahasti akkavallan alla. Tytöt ovat keskenään läheistä sukua, mikä on minusta aika kiva juttu. :) Kaikki kissat ovat tulleet Anniinalle FI*Leoline-kissalan kautta.

Madde

Madde on syntynyt helmikuussa 2006 ja on kisuistamme vanhin, ja täten myös pomo. Se on toisen kissamme äiti ja toisen isoisoäiti. Madde oli A:lla sijoitussopimuksella ja pennut syntyivät kasvattajan luona. Minulla on jostain syystä aina tarve keksiä lemmikeille lisänimiä. Madden vähemmän mairitteleva nimitys on norjalainen oksennuskissa. Syynä on tietysti se, että kyseinen karvakasa on aika kova tyyppi oksentamaan. Se on toki pitkäkarvaisille kissoille karvapallojen takia tyypillistä. Kohtuus kuitenkin kaikessa, oksennukset ovat aina kaikkialla muualla, kuin lattialla. Madde pitää kovasti raksuista, ja ilmoittelee joka aamu yön aikana tyhjentyneestä ruokakupista. A:n mukaan Madde ei ole ylipainoinen, mutta mielestäni hän on aika muhku. Lasitettu parvekkeemme on yksi sen suosikkipaikoista kissapuun lisäksi. Se on erittäin sympaattinen ja seurallinen kissa, joka viihtyy meidän kanssamme aina samassa huoneessa. 

Majda 

Eli Maikku. Se on lempinimi, joka on evolvoitunut ehkä hieman vaikeasti lausuttavasta Majdasta.  Maikku on syntynyt marraskuussa 2007 ja on siis Madden ensimmäisestä pentueesta. Minun antama lisänimeni sille on maailman Maikku. Koska Maikku rakastaa koko maailmaa, ja koko maailma rakastaa sitä. Se on siis erittäin kova rakastamaan ja puskemaan kaikkea mikä liikkuu, ja kaikkea mikä ei liiku. Karvatyyppi on myös varsinainen linssilude, sillä meiltä on vaikeaa ottaa kuvaa, jossa tämä kyseinen kissa ei olisi mukana. Maikku rakastaa vieraita, sillä heiltä saa helposti silityksiä. Kissan erikoisin taito on olla aina jokapuolella, mahdollisimman tiellä, jaloissa ja varsinkin kielletyissä paikoissa. Joskus suunnattoman ärsyttävä kissa, mutta toisaalta aivan paras, sillä koko maailmaa rakastaa Maikkua!

Mimosa

Eli Mimo, minulle Mimomimomimomimo samalla tyylillä vedettynä, kuten Siwan mainos. Älkää kysykö. Mimo on syntynyt heinäkuussa 2010, ja on ainut kissoista, jonka elämässä olen ollut mukana pennusta asti. Se on aivan ihana sylikissa, joka syttyy pörisemään helposti ja sitä voi kannella miten sattuu. Tuo löysähkö olemus on varmasti perinnöllistä, mutta väitän, että kasvatustyylini on vaikuttanut siihen ainakin osittain. Olen pallutellut kisuvauvoja tyyliin "kokoajan". Mimo on puhelias purisia ja varsinainen energiapommi. Vauhdikkuutensa vuoksi olimme aluksi vähän huolissamme siitä, että se juoksisi Alarikin ylitse. Turhaan murehdimme, sillä se osaa varoa poikaa. Mimo sai vähän ennen Alarikin syntymää ensimmäisen pentueensa. Mimokin oli sijoituksessa, mutta kasvatimme pennut omasta halustamme meillä kotona. Saattaa olla, että Mimolle tulee vielä joskus toinen pentue, tällä kertaa A:n omalla kasvattajanimellä. 

Ps. A lähetti terveisiä, että kokeilemme pikku-A:lle ensimmäistä kertaa yökestovaippaa. Hän kertoilee siitä seuraavassa postauksessa, kuten myös yleisesti kestovaippailun sujumisesta. Raukka näyttää ihan pingviiniltä noin ison vaipan kanssa. 

Piparitalkoot

A - Nyt täytyy kyllä hivenen ylpeillä. Ei meinaan joka tyttö (eikä poika) pääsekään leipomaan pipareita Suomen mestari piparileipurin 2012 oppiin. Meillä kävi tuuri!

Marika-ystäväiseni, meni ja voitti Myllyn parhaan, Voicen ja Iskelmän Piparinleivonnan Suomen mestaruuden viime viikolla upealla Sauna-teoksellaan. On tämäkin kädentaitaja kyllä äimänkäkenä tuollaisen huippulahjakkuuden edessä! Onneksemme meillä oli mahdollisuus saada hiukan yksityistunteja mestarilta.

Joululaulut soivat, ja kolme pari käsiä kauli levyjä ja leikkasi kuvioita muoteilla. Mestarille oli myös kertynyt mukava kokoelma värejä ja muita tilpehöörejä koristeluun. Yksikään pellillinen ei edes palanut, vaikka monesti melkein kävikin niin. Oltiin niin intoa täynnä, että olisi vaikka lumimyrsky saanut iskeä, eikä oltaisi huomattu mitään.

Kaikkien meidän kolmen pikkupojat nukkuivat tyytyväisinä päiväunia lähes koko leipomisen ajan. Toki pikkumuru jossain vaiheessa heräsi, ja kyllähän sitä piti äitiä päästä auttamaan. Muistin ottaa talkoisiin mukaan myös virallisen piparinleipomisessuni, kirpputorilöytö vuosien takaa, hintana huimat 0,20 e. ;)

Alarik testasi ensimmäistä kertaa elämässään syöttötuolia parin minuutin ajan kyläpaikassamme. Se oli vielä sen verran huojuvaa touhua, että jätämme harjoitukset suosiolla myöhemmäksi. Punainen muottiukko oli pikkumurun päivän suosikki. ♥

Omia aikaansaannoksiani päivältä. Tiikerikissoista saattaa huomata, että poika heräsi juuri ennen niiden koristelua. ;) Tuli päivän aikana kyllä huomattua, että hirmuisen treenin kyllä vaatii, ennen kuin on edes lähellä mestaritasoa!

Hiukan samaa näköä? :) 

Kuten ehkä huomaatte, kirjoitusintoni on palannut toden teolla takaisin. Vielä, kun uusi apuväline kotiutuu, niin bloggailu on vielä entistäkin hauskempaa! H lähettää terveisiä Musen keikalta, ettei ole unohtanut Teitä ja kirjoittamista. Pian kuulette hänestäkin taas!

Lopuksi esittelen vielä Suomen mestari piparileipurin tämän päiväiset taideteokset. Huikeita, sanoisin.

Päivän asumme

A - Monissa blogeissa on tapana esitellä päivän asuja. Tartuin ideaan ja esittelen meidän perheen tämän päivän asut.

Alarikin mummi (H:n äiti) tuli luoksemme kylään ja lähdemme tästä tuonne ihanaan lumisateiseen Turun keskustaan jouluostoksille. Tarkoituksena on myös mennä testaamaan kehuttu Fontanan sunnuntaibrunssi.

Tilannekuva H:sta. Harmaa villapaita on viime jouluna lahjaksi saatu, lapussa näyttää lukevan H&M. Farkut ovat siskon miehen entiset, Replay-merkkiset. Perintökello kädessä. 

Minulla äitini neulomat ihanat pitkät villasukat, me&i:n slim sweatjeansit, H&M:n harmaa poncho, alla H&M:n musta pitkähihainen imetyspaita. Korut H:n minulle tekemä sydänkaulakoru, käsikoru Nomination.

Pikku-A:lla kirpputorilta löydetyt Lindexin haalarit, me&i:n body, sukat Zarasta ja tähtihuivi Kapphallista.

Kierrätetyt vaatteet ja itsetehdyt jutut ovat ehkä se meidän perheelle ominainen asia tyylissä. Mikä on teidän/sinun oma juttusi?

Hauskaa päivää kaikille! :)

Miikkarit villitsevät

A - Olenkohan mahtanut teille jo kertoilla hurahduksestani lastenvaatteisiin. ;)

Joskus aikoinaan, ehkä nelisen vuotta sitten, kävin ystäväni luona me&i-kutsuilla. Koska itselläni ei ollut vielä tuolloin lapsia, menin silloin sinne lähinnä herkuttelemaan. Kuuntelin kuitenkin myös esittelyn ja olin aivan äimistynyt siitä miten niin monet äidit käyttivät rahojaan lastenvaatteisiin, jotka eivät kuitenkaan olisi käytössä kuin hetken. Kuinka väärässä olinkaan.

Pikkumuru 4,5 kk yrmyhaalareissaan.

Asiahan kuitenkin on niin, että me&i:n vaatteet saattavat olla lapsella hyvinkin pitkäikäisiä. Niiden suunnittelussa on mietitty tarkkaan ominaisuudet, jotka pidentävät käyttöikää, esim. hihan suita pystyy kääntämään nätisti kun kangas jatkuu toisellakin puolella hiukan matkaa samana, samoin haalareiden lahkeita. Housujen lahkeet kääntyvät suurempina kauniisti pussittamaan, ja sitten hieman sopivampinakin näyttävät suorina hyviltä. Kaikki on mietitty viimeistä piirtoa myöten pitkällisesti.

Pikku-A ompuissa ja pikku-J tassuissa. :)

Tätä ominaisuutta olen itse oppinut arvostamaan lastenvaatteissa. Samoin kun tietysti laatua, jota myös olen me&i:n vaatteilta saanut. Vauva-aikana vaatteita pestään tiuhaan, varsinkin tällaisissa puklutalouksissa, niin kuin meillä. Suuri osa vauvojen vaatteista ei valitettavasti kestä hurjaa pesumäärää. Ne menettävät mallinsa ja/tai kutistuvat, vaikka ne pesisi aivan pesuohjeiden mukaan. 

Onhan meilläkin toki suurin osa pojan vaatteista muita merkeiltään, mutta varsinkin nyt kun siirrymme pitemmän aikaa käytössä oleviin kokoihin (74 cm), haluan yrittää panostaa laatuun ja pitkään käyttöikään.

 me&i-alekutsut

Eilen iltapäivällä, itsenäisyyspäivänä, meillä oli tämän kauden toiset kutsumme. Suuremmat alet alkoivat edellisenä päivänä, joten kestit oli hyvin ajoitettu. Vieraita oli mukavasti ja H:n tekemä mangojuustokakku maistui. Alen aikana olikin mukava ostostella laatuvaatteita huokeampiin hintoihin, tosin aika monet tuotteethan olivat tietysti jo loppuneet taikka ainakaan kaikkia kokoja ei enää ollut saatavilla. Me kerkesimme onneksi saada kuitenkin ne mitä halusimmekin. Aika monta kivaa juttua päätyy myös joulupakettiin. 

Ihan parhautta on myös se, että me&i:lta saa myös naisten vaatteita! Olen joutunut valitettavasti laittamaan lähes koko vaatekaappini uusiksi raskauden jälkeen. Vaa'an lukemat ovat jo melkein samat kuin aiemmin, mutta vartalon malli on totaalisesti muuttunut. Aika moni uusi vaatekappaleeni onkin mukavuutensa ja silti kivannäköisyytensä takia tämän ruotsalaisen merkin. Tärkeimmät ominaisuudet tällä hetkellä kuitenkin vaatteissani ovat se, että pystyy istumaan mukavasti lattialla, imetysmahdollisuus ja tietysti se kiva ulkonäkökin.

Myönnän, olen hurantanut. Mutta mitäpä tuosta, voisi sitä paljon huonomminkin rahansa käyttää. :)

P.s Saattaapi olla, että tuleva arvontammekin liittyy tähän aiheeseen. Siitä lisää mahdollisesti ensi viikolla! 

Talvi! Lunta! Pakkasta!

H - Hei hei tylsä harmaa maisema, pidä kuolleet lehtesi ja varsinkin tunkkisi! Olen aina pitänyt talvesta, ellei lasketa niitä muutamia nuoruuden vuosia, jolloin mukavuus jäi pahasti ulkonäkökysymysten varjoon. Aikaa, jolloin farkut ja nahkatakki kelpasivat säällä kuin säällä, ja bootseista ei luovuttu vaikka liukasteleva meno näytti samalta, kuin lentotaidottomalla haikaralla. Nyt näillä asioilla ei kuitenkaan ole enää merkitystä, sillä minun ei tarvitse tehdä enää vaikutusta keneenkään. Jos A on jo siitä tyytyväinen, että sai suostuteltua minut ostamaan kirkkaanpunaiset pitkät kalsarit (ne on oikeasti aika coolit), niin voin väittää, että meillä menee lujaa.

Parvi tilhiä lensi möllöttämään meidän parvekkeen eteen.

Kirkkaanpunaiset pitkät kalsarit, pitkähihainen t-paita, villapaita, toppahousut, toppatakki, tuulenpitävä pipo (huippulöytö Vapaa Valinnasta!), kauluri, huovutetut villasukat talvikengissä ja paksut sormikkaat. Näillä eväillä päätin lähteä kesäisen harrastukseni pariin -16 pakkasasteessa. Nauroin, kuin lapsi kompastellessani näkymättömiin ojiin ja palasin kotiin kaksi tuntia myöhemmin posket punaisina. 

Siellä se häämöttää kallion päällä, frisbeegolf-kori! \o/ 

Lauantaina oli isäni hautajaiset. Isä toivoi, että päivästä tulisi kaunis, ja sitä se oli! Lisää lunta laskeutui hitaasti kirkon pihamaalle kantaessamme arkkua. Kävellessämme haudalta pois kohti autoja, pilvet repeilivät, ja taivaanranta sai kultaisen kajon. Hymyilin.

Kävin katsomassa isääni kappelissa, kannoin hänet lepoon ja hyvästelin. Silti en vieläkään kykene ymmärtämään hänen kuolemaansa. Itkin vain kerran, hallitsemattomasti nyyhkyttäen, mutta en yhtään enempää, vaikka olisin halunnut. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei nyt tarvitse enää odottaa mitään. Suru tulee, kun se on tullakseen. 

Kynttilä tulee sytytettyä joka ilta.

Semmoista se elämä on. :) Joulu on yht'äkkiä ovella, ja kalenterin ensimmäiset luukut on avattu. Josta tulikin mieleen, että minua on kohdeltu kaltoin. Miksi Super Mario-joulukalenterissa on lahjapaketin, puuhevosen ja tähden mallisia suklaita!? Odotin luukun takaa vähintäänkin sieniä ja kyssärilaatikoita. Ja ettei hävyttömyys jäisi tähän, niin luukkujen 1 ja 3 takaa paljastui sama hiton tähtisuklaapala. 

Mukavaa, ja ennen kaikkea rauhallista joulun odotusta.

Kuinka hävytöntä asteella 1-10?